Muksu oli puolitoista vuotta, meillä oli muutto ja minä aloitin työt ja mies uudessa koulussa. Kaikki oli kohdallaan, mutta niin hirveän stressin alla, että riitelimme jatkuvasti. Kuitenkin luotin siihen, että me olemme vahvoja ja voimme purkaa kiirettä ja stressiä molemmin puolin.
Mies aloitti opiskelun ja juhlinnan. "koulun bileet, vanhat kaverit, ym. Kaipasi kuulemma ystäviä ja minä ymmärsin, ajattelin, että hyvä, että edes toinen meistä saa vällä käydä tuulettumassa ja nauttimassa arjen ulkopuolisesta elämästä. Arki jatkui ja eräs syksyinen päivä me riitelimme jälleen, jostain aivan typerästä jutusta ja painuin pihalle. Olin parisen tuntia poissa, mietin meitä, riitoja ja pitkiä päiviä, sateista syksyä. Ajattelin, että olemme vahva perhe, kun jaksamme ja elämä tuo pian vastaan hyviäkin juttuja, niinkuin aina. Tuli sellainen olo, että kerron hänelle kotiin päästyäni, että rakastan häntä valtavan paljon.
Kävelin kotimatkalla koruliikkeen ohi ja jäin katsomaan ikkunaa, noin paljon minä sitä rakastan ajattelin. Marssin sisään ja ostin kihlat. Menin kotiin ja vastaus oli "kyllä" Mahtavaa, elämä on ihanaa ja rakastamani mies sanoin tahdontahdontahdon.
Seuraavana viikonloppuna mies ei tule juhlinnan jälkeen kotiin. Teen aamu toimet kasaan lapsen kanssa ja menen tutulleni kahville. Nauran itselleni ja vainoharhoilleni. "tämmönen mustasukkainen avovaimo, voi höpö höpö" 2min ja saan tekstiviestin. "Olen tehnyt jotain typerää, voitko antaa anteeksi!"
Mies aloitti opiskelun ja juhlinnan. "koulun bileet, vanhat kaverit, ym. Kaipasi kuulemma ystäviä ja minä ymmärsin, ajattelin, että hyvä, että edes toinen meistä saa vällä käydä tuulettumassa ja nauttimassa arjen ulkopuolisesta elämästä. Arki jatkui ja eräs syksyinen päivä me riitelimme jälleen, jostain aivan typerästä jutusta ja painuin pihalle. Olin parisen tuntia poissa, mietin meitä, riitoja ja pitkiä päiviä, sateista syksyä. Ajattelin, että olemme vahva perhe, kun jaksamme ja elämä tuo pian vastaan hyviäkin juttuja, niinkuin aina. Tuli sellainen olo, että kerron hänelle kotiin päästyäni, että rakastan häntä valtavan paljon.
Kävelin kotimatkalla koruliikkeen ohi ja jäin katsomaan ikkunaa, noin paljon minä sitä rakastan ajattelin. Marssin sisään ja ostin kihlat. Menin kotiin ja vastaus oli "kyllä" Mahtavaa, elämä on ihanaa ja rakastamani mies sanoin tahdontahdontahdon.
Seuraavana viikonloppuna mies ei tule juhlinnan jälkeen kotiin. Teen aamu toimet kasaan lapsen kanssa ja menen tutulleni kahville. Nauran itselleni ja vainoharhoilleni. "tämmönen mustasukkainen avovaimo, voi höpö höpö" 2min ja saan tekstiviestin. "Olen tehnyt jotain typerää, voitko antaa anteeksi!"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä olet vahva, mutta en ole varma onko miehesi. Joten vahva åerheesi on vain puoliksi vahva. Jos haluat jatkaa liittoa, olisin mieltä, että miehesi tulisi mennä terapiaan. Tai kahden pariterapiaan. Jos hän ei muuta tapojaan ja kasva, typeryyksiä tulee tapanhtumaan enemmän vielä. Ja ilman ammattitukea hän tuskin oppii kasvamaan ja ottamaan vastuuta perheestään.
Onneksi sun mies tunnusti eikä pitänyt tekoaan salassa. Ainakin tiedät missä mennään ja voit tehdä päätöksiä toden pohjalla. Voi kurjuus silti! :(
No mahdollisuus on aina parempi jos asianomainen itse tunnustaa kuin jäädä vain kiinni ja tunnustaa ja katua pakon edessä.