Miehellä on siis maatila joka työllistää myös ulkopuolisia. On tulossa sukupolven vaihdos, miehen vanhemmat jäävät eläkkeelle ja mies vastaa tilasta. Kaikki olettavat, että minä muutan tilalle emännäksi, olen miehelle sanonut että en muuta. Syitä on useita. Suurin "ongelma" on siinä, että kotitalo on myös työpaikka. Talossa työskentelee ulkopuolisia henkilöitä, sekä aina arkisin talo on avoinna ja päivittäin asioi asiakkaita.
Minulle koti on koti, ei työpaikka eikä avoinna kaikille ohikulkijoille.
Päivittäin myös on ruokailu työntekijöille, eli myös tilalla työskentelevät kulkevat "kotona".
Talo ei miellytä minua lainkaan, se on sisustettu ja kalustettu valmiiksi, minulla ei ole siihen sanomista. En edelleenkään tunne kodiksi paikkaa jossa ei ole minun tavaroita eikä minun näköinen.
Koska tila on sukutila kulkee siellä myös omilla avaimilla miehen sisaret perheineen, silloin kuin huvittaa. Avoimet ovet siis koko ajan. Ja sopivasti lapset tuodaan hoitoon kun satutaan sitä tarvitsemaan, käytäntö on ollut aina sama.
Haluan olla kotonani kuin kotona. Nyt koen, että kun herään, täytyy pukeutua ja pynttäytyä ennenkuin voin astua makuuhuoneesta ulos, koska koskaan ei tiedä kuka on vastassa, olkoon se asiakas tai vaikka joulupukki.
Olen puutarhaihminen ja haluaisin laittaa myös pihaa, mutta mihinkään ei voi koskea koska juuri se iso mänty keskellä tietä sattuu olemaan papan istuttama.
Olen kärkkäästi, asiallisesti ja useaan kertaan kertonu että en halua muuttaa tilalle ja miksi en. Mies silti olettaa, että jossain vaiheessa muutan mieltä.
Häntä myös loukkaa kun tila ja talo ei kelpaa. Koen olevani itsekäs, mutta kun tiedän etten tule heidän elämäntavallaan viihtymään. Dilemma.
Minulle koti on koti, ei työpaikka eikä avoinna kaikille ohikulkijoille.
Päivittäin myös on ruokailu työntekijöille, eli myös tilalla työskentelevät kulkevat "kotona".
Talo ei miellytä minua lainkaan, se on sisustettu ja kalustettu valmiiksi, minulla ei ole siihen sanomista. En edelleenkään tunne kodiksi paikkaa jossa ei ole minun tavaroita eikä minun näköinen.
Koska tila on sukutila kulkee siellä myös omilla avaimilla miehen sisaret perheineen, silloin kuin huvittaa. Avoimet ovet siis koko ajan. Ja sopivasti lapset tuodaan hoitoon kun satutaan sitä tarvitsemaan, käytäntö on ollut aina sama.
Haluan olla kotonani kuin kotona. Nyt koen, että kun herään, täytyy pukeutua ja pynttäytyä ennenkuin voin astua makuuhuoneesta ulos, koska koskaan ei tiedä kuka on vastassa, olkoon se asiakas tai vaikka joulupukki.
Olen puutarhaihminen ja haluaisin laittaa myös pihaa, mutta mihinkään ei voi koskea koska juuri se iso mänty keskellä tietä sattuu olemaan papan istuttama.
Olen kärkkäästi, asiallisesti ja useaan kertaan kertonu että en halua muuttaa tilalle ja miksi en. Mies silti olettaa, että jossain vaiheessa muutan mieltä.
Häntä myös loukkaa kun tila ja talo ei kelpaa. Koen olevani itsekäs, mutta kun tiedän etten tule heidän elämäntavallaan viihtymään. Dilemma.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo tila on kuin mikä tahaansa iso firma, tyopaikka. Se tyollistää joukon ihmisiä, firmassa on avoimien ovien politiikka ja johtajaksi lähiaikoina tulee avomiehesi.
Voisitteko miehesi kanssa pyhittää pari huonetta vain omaan kotikäyttoonne ja loppuosa kartanosta firmalle (joka siis on avoin kaikille). Samoin puutarhasta. Suunnittele haluamasi alue omaan käyttoosi, Firma kuulostaa tarpeeksi suurelta niin että sielta aivan varmasti loytyy sinulle ja miehellesi kotikasvtusta vartenn aari, pari.
Ellet saa omaa keittiotä, niin palkkaa ulkopuolinen apuriksesi/kokoaika kokiksi kokkaamaan tyotekijoille vaadittavat ateriat, samalla sina voit suunnitella omasi ja miehesi ateriatkin.
Mitä taas tulee muun perheen vierailuihin firmassa, siellä kun on avoimien ovien politiikka, sopikaa mitkä huoneet ovat vieraiden (siis heidän) käytossään ja että he ovat vastuussa niiden huoneiden puhtaanapidosta ja järjestyksestä. Hehän käyttävät samaa huonetta uudelleen, omilta jäljiltään.
Sinä tietenkin halutessasi voit käudä toissä tämän firman ulkopuolella ja halutessasi auttaa kotona tarpeen vaatiessa.
TAI
Antaa tilaisuus miehelle etsiä vaimo joka on valmis hänen kanssaan puhaltamaan yhteiseen hiileen näissä olosuhteissa.
Tee valintasi ennen avioliittoa. Se on vain reilua miestä ja sinua kohtaan.
Ei maaseudulla ole tapana pynttäytyä normaaleina arkipäivinä kenenkään varalle.
Oikea paikka kysyjälle olis varmaan nunnaluostarin rauha.
Ei tuossa dilemmaa ole, mies lähtee tilallensa isännäksi ja sinä asut jossain muualla. Ottakoon jonkun vuokrakokin hyysäämään vieraita. Voitte te edelleenkin jatkaa suhdetta vaikka asutte erillänne. Tai jos ette voi niin eroatte. Sitten etsit miehen, jolla ei ole vastaavaa sukurasitetta.
Kuulostaa kamalalta, ei yhtään kodilta. :( Ja tottakai nyt vähän pitää "pynttäytyä", ei voi koskaan vapaana aamuna esimerkiksi juoda rauhassa kahvia aamutakissa. Ei se minustakaan mukavalta tuntuisi jos kotona ramppaisi ties ketä.
Älä mee sitä virhettä tekemään, tuo mukanaan vinon pinon vastuuta ja velvollisuuksia....