Olemme rakkan mieheni kanssa olleet jo kolme vuotta onnellisessa parisuhteessa. Puolivuotta kihloissa. Teemme toisemme onnelliseksi ja rakastamme toisiamme kovasti. Mutta sitten on yksi ongelma... Minä... Kaksi vuotta sitten poikaystäväni petti minua ja annoin tämän anteeksi. Kaikki tekee virheitä. Sen jälkeen olen ollut hirveän negatiivinen häntä kohtaan ilman syytä. Olen suorasanainen ja äkkipikainen enkä ajattele koskaan mitä sanon. Ennen voimme sanoa että emme riidelleet koskaan mutta nyt se on toisin. Haluan tämän piirteen pois. Apua, auttakaaa!
Nalkuttaja
uli uli
3107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On silkkaa itsepetosta, sanoa, että on muka antanut anteeksi vaikkei olekaan.
Anteeksi antamisen tulee näkyä teoissa asti. Se ei ole pelkkä sympaattinen ajatus, että "kaikki tekee virheitä", vaan se pitää myös sisäistää.
Sä et ole sisäistänyt.
Sä näyttelet anteeksi antajaa mutta käyttäydyt kuin syyllistäjä.
Katkeruus tappaa parisuhteen ,harva voi unohtaa uskottomuutta .
Jep, et ole antanut anteeksi vaan teeskentelet. Et halunnut käydä riitoja läpi etkä myöntää pahaa oloasi, nyt kostat sitten. Lisäksi sanot että kaikki tekee virheitä, mutta sinä saat kostaa 2 vuotta yhtä virhettä? Etpä sinä kovin kohtuullinen ole, kun ei se pippeli siitä yhdestä panosta kulu ja yhdessä te näytätte edelleen olevan: eikö olisi kivempi olla onnellisesti yhdessä sitten?
Et ajattele tosiaankaan vaan pidät itseäsi yhden virheen perusteella oikeutetuksi olemaan loukkaantunut. Miehesi on nyt kärsinyt siis 2 vuden tuomion petoksesta, Suomessa ei saa edes pahoinpitelystä sen enempää.
Jos haluat ruveta ajattelemaan niin rupeat. Ei aikuiselle voi lässyttää MITEN ajatellaan, vaan kyllä pitää ihan itse keksiä, miten laittaa itsensä kuriin. Laske kymmeneen, sen tietää lapsetkin. Ole enemmän hiljaa ja KUUNTELE ja sitten laske kymmeneen ja mieti ennenkuin sanot mitään.
Mieti millaisia virheitä itse olet tehnyt vai oletko... Jos et, olet valehtelija. Sitten voitkin miettiä toivotko ikuista tuomiota vai saavasi joskus anteeksi: sitten mitähän jos toista kohtelisi kuten toivoisi itseään kohdeltavan.
Ok, meillä on tämä seksuaalinen uskollisuus hirveän korostettua ja 85% pettää. Se on sillä tavalla siis hassua, ettei kovinkaan moni siis ole mieltänyt mitä suhde on, mitä on uskollisuus ja millaisia sopimuksia tehdään. Mutta te nyt olette yhdessä ja teillä on pitkä suhde, rakkautta ja teette toisenne onnelliseksi. Suhteutettuna 3 vuoteen, mitä sitten jos toinen pani jonkun toisen kanssa joskus. Noin oikeasti. Mitä sitten? Onko se jotenkin ollut sinun saamastasi seksistä pois? Menikö miehesi poikuus siinä, ja sinä olisit sen halunnut kaapata? Ettei koskaan ole muita naisia ollut ja sinähän varmaan olet neitsyt? Loppujen lopuksi siis, muita on ollut muutenkin ja se oli YKSI virhe. 3 vuodessa. 3 vuotta vs. 1 yö, oletkohan nyt hieman kohtuuton?
Me usein liioittelemme, en mäkään ymmärrä miksi joku pettää koko ajan ja on suhteessa, miksei se ole omillaan sitten. Mutta en mä ymmärrä sitäkään miksi joku yksi pano kerran kolmessa vuodessa on joku katastrofi.
Paljon pahempaa toi jatkuva negatiivisuus ja riitely on: hän teki virheen kerran ja sinä kuinka monta? Mäkin pettäisin jo tossa vaiheessa ja hakisin lohtua muualta :)
Joten mieti vähän, SINÄ olet nyt se suhteenne pettäjä, kostaja, riidan haastaja, epärehellinen, tekopyhä ja sitä rataa.
Olisitte onnellisia. Teillä on suhde, seksiä, rakkautta ja kaikki hyvin.