Ymmärrän sen että me ihmiset olemme erilaisia, mutta joskus pännii nykyihmisten tyyli rakkausasioissa.
Ollaan olevinaan ihastuneita ja kuitenkin, kun saadaan vastakaikua, sitä toista ihmistä ei sitten enää pidetä yhtään minään.
Kadotaan pois ja leikitään omituista kissa-hiiri leikkiä.
Ymmärtäisin, jos heti alussa sanottaisiin "Olet ihan kiva tyyppi ja pidän sinusta ihan muuten tosi paljon, mutta en ajattele sinua "sillä tavalla". Ollaan "pelkkiä" kavereita."
Kaikilla on kamala kiire hakea suhteita ja esittää jotakin suosittua kultakimpaletta vastakkaisen sukupuolen suhteen. Ollaan olevinaan halutumpia kuin oikeasti ollankaan.
Minä ainakin voin myöntää että olen rakastunut ihan vääränlaisiin ihmisiin. Minulle on valehdeltu, minua on petetty raskaasti ja minun itsetunto on viety seurustelusuhteissa ihan kokonaan.
Silti olen uskonut rakkauteen, vaikka olen saanut pahasti nenilleni. Kerta toisensa jälkeen olen joutunut peilin edessä sanomaan itselleni "Älä välitä! Et ehkä ollut tarpeeksi rikas ja hyvännäköinen. Ehkä olit liiankin rehellinen, kun et alkanut samaan epärehellisyyteen, mutta Sinä olet sentään ainutkertainen, kun osaat vielä rakastaa!"
Olen liimaillut kerta toisensa jälkeen itsetuntoni muruja kasaan ja aikojen päästä taas tavannut jonkun, joka on ihan yhtä julma kuin muutkin ovat olleet.
Ehkä minun pitäisi joskus ottaa se joka minua palvoo, vaikka en itse tuntisikaan vetoa häntä kohtaan.
Mutta kun en millään halaisi siihen samaan"Ole-tässä-minua-varten-pieni-hetki-että löydänparemman-leikkiin" ottaa osaa.
En vaan halua särkeä sydämiä, mielummin olen yksin.
Ehkä jonakin päivänä tapaan mieleisen ihmisen, joka sanoo minulle "Olet ihana, riität minulle!"
Ehkä jonakin päivänä ihastuminen saa kypsyä rakkaudeksi ja minullakin on kumppani, joka täydentää minua ja minä häntä.
Ollaan olevinaan ihastuneita ja kuitenkin, kun saadaan vastakaikua, sitä toista ihmistä ei sitten enää pidetä yhtään minään.
Kadotaan pois ja leikitään omituista kissa-hiiri leikkiä.
Ymmärtäisin, jos heti alussa sanottaisiin "Olet ihan kiva tyyppi ja pidän sinusta ihan muuten tosi paljon, mutta en ajattele sinua "sillä tavalla". Ollaan "pelkkiä" kavereita."
Kaikilla on kamala kiire hakea suhteita ja esittää jotakin suosittua kultakimpaletta vastakkaisen sukupuolen suhteen. Ollaan olevinaan halutumpia kuin oikeasti ollankaan.
Minä ainakin voin myöntää että olen rakastunut ihan vääränlaisiin ihmisiin. Minulle on valehdeltu, minua on petetty raskaasti ja minun itsetunto on viety seurustelusuhteissa ihan kokonaan.
Silti olen uskonut rakkauteen, vaikka olen saanut pahasti nenilleni. Kerta toisensa jälkeen olen joutunut peilin edessä sanomaan itselleni "Älä välitä! Et ehkä ollut tarpeeksi rikas ja hyvännäköinen. Ehkä olit liiankin rehellinen, kun et alkanut samaan epärehellisyyteen, mutta Sinä olet sentään ainutkertainen, kun osaat vielä rakastaa!"
Olen liimaillut kerta toisensa jälkeen itsetuntoni muruja kasaan ja aikojen päästä taas tavannut jonkun, joka on ihan yhtä julma kuin muutkin ovat olleet.
Ehkä minun pitäisi joskus ottaa se joka minua palvoo, vaikka en itse tuntisikaan vetoa häntä kohtaan.
Mutta kun en millään halaisi siihen samaan"Ole-tässä-minua-varten-pieni-hetki-että löydänparemman-leikkiin" ottaa osaa.
En vaan halua särkeä sydämiä, mielummin olen yksin.
Ehkä jonakin päivänä tapaan mieleisen ihmisen, joka sanoo minulle "Olet ihana, riität minulle!"
Ehkä jonakin päivänä ihastuminen saa kypsyä rakkaudeksi ja minullakin on kumppani, joka täydentää minua ja minä häntä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Taidat olla ruma. Naisen pitää olla kaunis ja hoikka, muuten ei miehet kiinnostu. Ihan sama mitä siellä pääkopassa surraa, ei se miehiä liikuta. Pitää olla seksikäs että miehellä viisari värähtää. Ja sitten tajuta ettei mieheltä saa vaatia mitään puhumista tai muuta tunnepa.skaa.
Nämä kun ymmärrät niin pääset miehen kotihengettäreksi (=orjaksi).
Ah sitä onnea, ja muista ettet sitten ikinä liho.
Oikeasti vaikka nainen on kauniskin, sitä enemmän siinä ympärillä pörrää porukkaa, miehiä ja siitä syystä myös olet naisten kateuden ja pahansuopuuden kohde ja kun olet sitä tyyppiä että vain yhden kanssa haluat olla joudut antamaan pakit muille miehille, niin onhan siinä sitä baliikkia ja sanomista sitten. Kyllä niillä muiden suosituksilla tuntuu olevan enemmän painoarvoa kuin ulkonäöllä.
Mulla on sama ongelma :) Ja voin kertoa ettei ole ulkonäöstä kiinni.
Itselläni tuntuu välillä kun ulkonäkö olisi jonkinlainen kirous..
Tiedän olevani kaunis, kauniimpi kuin suurinosa.
Olen toiminut mallina ollut kauneuskilpailuissa ja saan kehuja ulkonäöstäni oikeasti päivittäin, sekä miehiltä että naisilta.
Silti lopputulos on aina sama. En ole rakastunut eikä minua ole rakastettu. Korkeintaan olen ihastunut ja usein matto on vedetty jalkojen alta.
Jos naiselle ei ole muita vaatimuksia kuin ulkonäkö, niin tuo on silloin valetta.
Joko tunnustat?
Hmm. No ehkäpä ne hyvät miehet saattavat kokea kauneuskilpailuissa olleen hieman pinnalliseksi ja kiertävät sinut kaukaa.
Mutta sillä ei pitäisi olla väliä onko pinnallinen jos vain ukonäkö merkkaa.
Kuka on sanonut että VAIN ulkonäkö merkkaa? Ulkonäkö on kyllä tärkein ominaisuus naisella, mutta ei ainoa.
Oottekste jotenkin tyhmiä tai jotain?
En missään vaihhessa kirjoitstani puhu sukupuolesta mitään. Puhun IHMISISTÄ nykypäiänä.
Menkää muualle väittelemään mies vs nainen väittelyänne!
Nainenhan sinä olet ja se paistaa kirjoitustyylisi typeryydestä läpi.
Tarkoitus oli viritellä keskustelua siitä että onko muitakin täällä, joilla on -sukupuolesta riippumatta- arvoja.
Ja korostan nyt tässä etten ole mikään hihhuli, mutta ajattelen kuitenkin asioita paljon ja mielestäni jokainen ihminen on niin arvokas ettei pidä mennä leikkimään toisen tunteilla.
Eiköhän parempia keskusteluja saa aikaiseksi esim. Plazan Ellit-keskusteluissa. Huonoitsetuntoiset palstalaiset vain nokkivat tuttuun tyyliinsä, jonka ei luulisi yllättävän enää ketään.
Minä en ainakaan haluaisi kenenkään sanovan minulle, että olen ihana ja riitän hänelle. Siis täh. Minä en halua vain riittää toiselle, haluan olla juuri se kenen kanssa se toinen oikeasti vilpittömästi haluaisi olla eikä sen vuoksi, että olen riittävän hyvä..
Maailma on täynnä näitä "sinä riität minulle" suhteita ja sitten katsellaan niitä parempia hamaan loppuun saakka siihen rinnalle ja kun sellainen löytyy, tulee ero tai avioero puun takaa.
Siis missä on omanarvontuntosi?
No, minä taas ajattelen niin että minun kumppanin ei tarvitse olla ladattu superlatiiveilla, koska itsekin olen suht tavallinen ihminen.
Niinpä toivon että löytäisin kaltaiseni ihmisen, joka osaa nauttia arkipäivän pienistä asioista ja jolle kelpaa joku muukin kuin joku filmitähden ja mallin sekoitus jolla on akateeminen tutkinto ja urheilussakin vähintään sm-tason voitto.
Minulle riittää tavallinen ihminen, johon vain osaan itsekin ihastua.
JOS Täällä on sinunlaillasiajattelevia naisia
toivoisin sellasensaavani,
itse olenkärsinyt siitä että ns puolisoni ei kertakaikkiaan osoita mitään muitatunteitaan kun Kiukun. hän on 24v mutta käyttäytyy niinkun olisi lapseni eikä puolisoni, parhaillaan etsin hänelle asuntoa koska enjaksaenää tätä kylmääsuhdetta ja yksinäisyyttä,
"""Ymmärtäisin, jos heti alussa sanottaisiin "Olet ihan kiva tyyppi ja pidän sinusta ihan muuten tosi paljon, mutta en ajattele sinua "sillä tavalla". Ollaan "pelkkiä" kavereita."""
Vähän kaksipiippuinen kirjoitus, kun et täsmennä asioita. Eihän tuollaista tiedä välttämättä heti alussa, ellei ole toiseen tutustunut. Tarkoitan että tuosta voi saada myös sen kuvan kuin vaatisit toiselta täydellistä sitoumista heti kun näytät kiinnostusta, ilman että suot toiselle mahdollisuutta perääntyä tunteistaan tai edetä toisen haluamaan tahtiin/tapaan.
Tekstini ei millään muotoa implikoinut superlatiiveja.
Sen sijaan sinulla ei ole oma rima kovin korkealla, jos joku vain riittää, joka kelpuuttaa sinut ja toisinpäin..
Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, mutta kuulostat kyllästyneeltä yksinoloon ja lähinnä siltä, että kuka tahansa kelpaa. Huono tilanne, mutta tuskin tarkoitat aivan tätä.
Ihmesellä on taipumus olla tyytymätön, joten itse aion odotella ihan rauhassa vaikka sitten lopunikääni sitä, tuleeko kohdalle joku joka haluaa olla kanssani sen vuoksi, että olen minä. Lisäksi haluan itse olla hänen kanssaan sen vuoksi, että kyseinen ihminen on juuri hän. Yksinolo on itselleni parempi vaihtoehto kuin tyytyä siihen, että riittää toiselle..missä se raja muuten menee, olisiko sitä itse siellä juuri riittävän rajoilla vaiko siellä lähes täydellinen..?
Sitoutuminen parisuhteeseen on aivan toista luokkaa silloin, kun ei ole "vain" tarpeeksi hyvä.
Ihan totta, parempi on odottaa ja etsiä juuri sinulle sopivaa ja sinua arvostavaa ihmistä, kuin tyytyä johonkin joka nyt sattuu vain osumaan kohdalle.
95% suomalaisista on henkisesti sekaisin. Tuo kuuloistaisi vähän tältä http://tunnelukkosi.fi/tunnelukot/index.htm#Label5 eli jos mies saa vastakaikua, niin kiinnostus katoaa. Sinun pitäisi olla kusipää.
Ei ole kyse siitä etten vaatisi toiselta mitään.
Haluan että kumppanini ei käytä paljoa alkoholia ja mielellään ei myöskään tupakoisi.
Ulkonäkö pitää miellyttää. Hampaat olla hoidetut ja naamasta ei saa näkyä mitkään humppavuodet. Muuten on vaikea edes määritellä sitä tarkkaan, mikä miellyttää. Se on sitten "se jokin".
Nettitreffeillähän on kamalan vaikea löytää mieluisaa kumppania, kun tuoksi, ääni, eleet ja sen sellaiset jäävät pois.
Uskonnon ja sellaisen suhteen en ole nirso, kunhan ei ole mitään ääriainesta.
Kyllä minulla vaatimuksiakin on, mutta tärkeintä on kuitenkin se, mitä löytyy korvien välistä. Millainen luonne ja äly toisella on. Jos on älykäs ja kiva niin jalat menee alta. Jos on tyhmempi, mutta rehellinen, kiva ja minulle ihana, niin ei sekään niin kamalan paha ole.
Kyllä rimani on korkealla ja minun omanarvontuntoni on aika hyvä.
Olen vain väsynyt sellaiseen kisailuleikkiin, jossa koko ajan nostetaan kamalasti itseä ja vaaditaan koko ajan lisää ja lisää. Ja heti mulle tänne kaikki ja vähän lisääkin vielä!!!
Minä en jaksa sitä leikkiä. En puolin enkä toisin.
0 0 0,
Kyllä minä ainakin heti osaan sanoa tunnenko yhtään vetoa toista kohtaan. Jos yhtään ei "värähdä" niin ihan turha alkaa odotella intohimon nousua.
Uskoisin että useamalla kuitenkin ottaa aikaansa ennen kuin osaa sanoa voiko jutusta okeasti tulla mitään ja mitä. Kysymys kun voi olla toiselle myös jostain muustakin kuin vain värähteleystä, tai muutkin asiat voi vaikuttaa siihen värähtelyyn.
Höpö höpö! Kyllä sen heti aistii, haluaako toista päästää iholleen.
Ja ainakin itselleni seksi ja läheisyys olisivat tärkeitä asioita.
Jos en niitä tarvitsisi, niin yhtä hyvin voisin ottaa alivuokralaisen itselleni juttu- ja ruokailuseuraksi.
Pidetään sitten nii jos haluat, mutta niin kauan kuin haluat/vaadit toisen ilmoittavan heti asiasta, toimit juuri itse sitä vastaan mitä kirjoitit eli:
"Ja heti mulle tänne kaikki ja vähän lisääkin vielä!!!"
Älkää vaan ihmiset tehkö sitä virhettä että alatte seurustelemaan ihmisen kanssa joka on vain "parempi kuin ei mitään".Itse olen sen virheen tehnyt ja voin sanoa että kaduttaa aivan vietävästi.Vaikka koskaan en ole häntä sydämeni pohjasta rakastanut,niin silti tuntuu vaikealta lähteä pois ja etsiä sitä oikeaa(jos sellasta edes on?)joudun tälläisen tilanteeseen ikäänkuin olosuhteiden pakosta ja oletin että kyllä sitä voi oppia toista rakastamaan,ja varsinkin kun tehdään lapsi,voi kuinka lapsi ja hyväuskoinen olin vielä silloin.
Voi vittu! Ei ole siitä kysymyskään että olisi parempi kuin ei mitään.
Väännetään nyt sitten rautalangasta oikein.
1. On kamalan vaikeaa tavata ihminen, joka kiinnostaisi tarpeeksi. Puolin ja toisin. Jos löytyykin, niin hyvin usein se toinen osapuoli onkin sellainen joak ei tiedä, mitä oikeasti haluaa.
2. Vaikka olen hyvin tyytyväinen elämääni ja ulkonäkööni, joskus yksinäisinä iltoina olisi kiva kun olisi mieleinen kumppani kainalossa, jolla on samanlaiset arvot kuin itsellä. Ihminen, joka ei pidä kertakäyttösuhteista ja etsi koko ajan parempaa ja parempaa.
3: Jos sellaista itselle mieleistä ihmistä ei löydy, elän elämääni kuten tähänkin asti ja olen pääpiirteittäin onnellinen ihminen. Minulla on harrastuksia, ystäviä ja ihan kiva elämä.
Ehkä on. Ehkä ei.
Mitä pahaa siinä on jos on parisuhteesa vaikkei sitä helkatinmoista kipinää olisikaan, jos ihmiset ovat hyviä toisilleen?
Nykyään, pääasiassa länsimaissa, ihmisillä on median luoma vääristynyt käsitys parisuhteista.