Mieheni oli aiemmin innokas urheilemaan ja ennen kaikkea liikkumaan ja huolehtimaan kunnostaan. Liikkuminen ja ruokavalion noudattaminen ovat olleet hänelle tärkeitä, koska hän on hyvin herkkä lihomaan, mikäli ei elä suht kurinalaista elämää. Hän lopetti kolme vuotta sitten tupakoinnin ilman mitään nikotiinikorvaustuotteita, luettuaan kirjan Stumppaa tähän. Ennen askin - puolitoista päivässä vetäneelle nikotiiniriippuvaiselle totaalistoppi oli huippusuoritus.
Nyt mieheni on kuitenkin vähitellen repsahtanut, niin liikkumisen kuin ruokavalionkin suhteen ja ylipainoa on tullut reippaasti. Ennen 95kg painanut kaveri painaa tätä nykyä 115kg eikä liiku juuri lainkaan, syödä puputtaa mitä sattuu (lounaaksi hampurilaisia jne..) Lisäksi hän aloitti jälleen yks kaks tupakoinnin ja vetelee lähes yhtä paljon sauhuja kuin kolme vuotta sitten.
Mutta sitten itse asiaan, minua ei enää houkuttele/kiihota/inspiroi tuo tuhkakupilta haiseva läski, joten onko reilua sanoa se suoraan hänelle, ettei hän enää ole kiihottava haisevine suineen ja läskilöllöineen? Tiedän, että mikäli suuni aukaisen, hän tykkää siitä huonoa ja siitä alkaa se itsesäälinen ruikutus "kun minä oon tämmönen luuseri ja plaaplaaplaa.."
Nyt mieheni on kuitenkin vähitellen repsahtanut, niin liikkumisen kuin ruokavalionkin suhteen ja ylipainoa on tullut reippaasti. Ennen 95kg painanut kaveri painaa tätä nykyä 115kg eikä liiku juuri lainkaan, syödä puputtaa mitä sattuu (lounaaksi hampurilaisia jne..) Lisäksi hän aloitti jälleen yks kaks tupakoinnin ja vetelee lähes yhtä paljon sauhuja kuin kolme vuotta sitten.
Mutta sitten itse asiaan, minua ei enää houkuttele/kiihota/inspiroi tuo tuhkakupilta haiseva läski, joten onko reilua sanoa se suoraan hänelle, ettei hän enää ole kiihottava haisevine suineen ja läskilöllöineen? Tiedän, että mikäli suuni aukaisen, hän tykkää siitä huonoa ja siitä alkaa se itsesäälinen ruikutus "kun minä oon tämmönen luuseri ja plaaplaaplaa.."
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa, että miehesi repsahtamisen takana on mielenterveydellisiä syitä, mahdollisesti masennusta. Teen tämän oletuksen sillä perusteella, että sanot hänen kokevan itsesnä luuseriksi.
Joten vaikka nyt saisitkin hänet liikkumaan ja lopettamaan jälleen tupakoinnin poistaisit oireet.
Suositteleisin siis, että puhuisit miehesi kanssa hänen nykytilanteestaan, ja koettaisit saada sitä kautta selville, riittäisikö pelkkä ryhtiliike ja elämäntapojen parantaminen vai tarvitseeko hän mielenterveytensa kanssa apua.
Ukkosi täytyy havahtua itse!
Itse lopetin ketjupolttamisen ( 35 - 40kpl/vrk ) 38-vuotisena lastenlääkärin varoittaessa lastemme astmavaarasta.
Olin sairas 6kk ja mieli teki useamman vuoden.
Jäätyäni kotiin 50:nä liuin päivittäiseen dokaamiseen.
Dokaaminen vei ilon elämästä ja, ennen kaikkea, mieskuntoni alkoi heikkenemään huolestuttavasti.
Vaikka en kunnon känniin saakka ryypännytkään niin vuorokautinen määrä oli niin suuri, että kehitin max. lääkitystä vaatineen verenpaineen ja liikkumattomuuden vuoksi korkean kolestrolin.
Tein itse päätöksen lopettaa kotona juopottelu ja aloitin säännöllisen kuntoilun salilla. 5krt / viikko. Yht. 7 - 10h.
Olotila muuttui radikaalisti 6:ssa kuukaudessa.
Jos vaimo olisi ryhtynyt huomauttelemaan tai moittimaan, jäkätyksestä puhumattakaan, niin sehän olisi vain antanut vauhtia ryyppäämiseeni.
Itsesääliin minulla ei ole taipumusta. Vaimon väittämän mukaan asia on päin vastoin?
Humalahakuinen juomiseni loppui silloin yli 10-vuotta sitten ja tissutteluni matkoillakin on hyvin maltillista.
Tämä on minun kokemukseni.
Kyllä on reilua sanoa jos toinen vaan lihoo. Sanot sille vaan et nyt sun tarvii alkaa kuntoilemaan ja huolehtimaan itsestäsi. Ja sitten alat ostamaan teille terveellistä ruokaa. Vihanneksia pitää syödä jokä päivä. Jätät siis ne makkarat kaupan hyllylle ja ostat vaikka täysjyvä riisiä tai makarooneja. Hedlmiäkin pitää syödä. Mut kuntoilu on tärkeintä. Käske se salille kuntoilemaan