Meni monia vuosia, mutta sitten ikävä iski. En voi tajuta kuinka paljon ikävöin ex:ää. En ole ollut missään tekemisissä hänen kanssa eroamisen jälkeen. Ajattelin ettei voisi vähempää kiinnostaa...En edes tiedä missä hän asuu tms. Tämä on aivan järjetöntä.
Ex on ex, mutta...
eqrwet
4436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni kävi aivan samanlailla. Eron jälkeen ei tuntunut missään, aloin rellestää ja viettää villiä sinkkuelämää mutta kun se rupesi kyllästyttää ja asetuin aloilleni exäni alkoi tuolla mieleeni viikottain. Haluaisin todella jutella hänen kanssaan ja kysellä kuulumisia ja tietää mitä hän tällä hetkellä elämällään tekee. Mutta ehkä sekin aikanaan selviää :)
Tarkoitus onkin olla erillää ja oppia joitain asioita, että suhde onnistuu uudestaan jos niin on tarkoitettu.
Mun erosta on n. 9 kk, mutta ajoittain mieleen pyrkii niitä hyviä aikoja ja alan kaipaa niitä. Itse olen se jättäjä, koska ei se toiminut. Kaksi-kolme kuukautta yritin suhdetta korjaata, muttei siitä tullut mitään. Omistushaluinen ja äkkipikainen... alkoi ahdistaa. Kaipa se ajan myötä menee pois, tunne että on tehnnyt väärin. Tiedän kuitenkin, etten kykenisi ottamaan häntä takaisin. Hän ehkä olisi onnellinen, minä olisin ahdistunut ja jatkuvasti varpaillani, eläisin ns. kananmunankuorielämää..
Eron jälkeen ei mulla tuntunut pahalta yhtään, oli kevyt olo. Joskus taas tulee sama ahdistus, mitä suhteen loppumetreilläkin.
Mieleen nousee kysymyksiä;
- teinkö oikein?
- mitä sille kuuluu?
- miks mä jätin sen?
- jne..
Olenko omituinen vai kuuluuko tämä asiaan?
Vanha sanontahan menee muistaakseni jotenkin näin : !aika kultaa muistot ,
mitähän totuuksia se uusi mahdollisuus toisikaan teille kumpasellekin tullessaan? ;)