Olen työtön, köyhä, yksinäinen, ei ole kavereita, ei vanhempia eikä sukulaisia, ei suhteita tai muutakaan arvokasta. kukaan ei tykkää eikä halua olla kaveri, ei halua tutustua. Töitäkään en varmaan ikinä saa kun en pääse ikinä haastatteluun. Miksi edes elän vielä?
minussa ei ole mitään hyvää
turhaakin turhempi
13514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Aikas samat fiilikset.....
Jokaisessa on jotain hyvää. Monesti vaikeuksia läpikäyneet on toisia kohtaan armollisempia kuin ne, joiden elämä on koko ajan mennyt putkeen. Olen ite rahaton, luottotiedot menny, ei töitä, mutta mun onni tulee halvoista harrastuksista ja erityisesti kumppanistani.. Oisko hyvä yrittää päästä itsesäälistä ja uhrin olosta? Mulla oli näitä aikanaan.. Pelaa täysillä niillä korteilla, jotka kädessä on. Ihmisen käyttäytyminen kuitenkin riippuu siitä millaisena itse kokee itsensä.. Että jos on sinut elämänsä ja itsensä kanssa, on jotenkin reippaampi ja itsevarmempi ja siten kiinnostavampi toisten ihmisten mielestä.. Kaikki on tärkeitä, ei olemassaoloaan tarvitse pyydellä anteeksi. Omaan elämäänsä ja onneensa pystyy itse vaikuttamaan. Halit teille!
Ystävä hyvä, sinun täytyy ymmärtää hoitaa itsesi kuntoon. Ota apu vastaan ja mene hoitoon.
Nää sun törkyviestit täällä kertoo tosi nyrjähtäneestä psyykestä, et sä voi olettaa, että työnantaja sietää sellaista käytöstä.
Ihan ensiksi; mene lääkärille ja kerro nuo samat asiat. Sen jälkeen ota se apu mitä saat.
Elämäsi on jossain kohtaa heittäytynyt liian hankalaksi, ja olet "kuin vahingossa" lähtenyt väsymyksen matkaan.
Kun saat jonkun, joka osaa esittää oikeat kysymykset, koet että voit puhua ahdistavasta olostasi, huomaat jossain kohtaa, että ehkä sittenkin ympärilläsi voi tapahtua hyviäkin asioita?
Tässä vaiheessa sun ei kannata yrittää tukeutua uusiin tuttavuuksiin, he eivät voi sua auttaa. Hoida ensin masennuksesi sille tasolle, että pystyt myös nauttimaan tulevaisuudessa, mitä elämällä ja uusilla ihmisillä olis sulle tarjota.
Koska ihan varmasti jotain hyvää on vielä tuloillaan, mutta oman mielen synkkyydestä niitä ei helpolla tajua edes vastaanottaa..
Ai et lääkäri antaa apua työttömyyteen. Kaikki noi syyt on seurausta työttömyydestä. Kai ihninen masentuu jos ei ole ystäviä eikä työtä. Aloittaja ei ole hullu psykopaatti vaan yksinäinen jolla ei ole työtä.
No, voit lopun elämäsi hakea syitä muista: lapsuudesta, opiskelusta ja ennekaikkea naisista.
Työttömyys on sun tapauksessa seurausta ja jatkumoa, ei ongelmien syy.
Jos jatkat valitsemallasi tiellä, niin älä valita.
Olet psyykeltäsi jäänyt lapsen tasolle siinä mielessä, että itket vain ongelmiasi, etkä edes halua toipua ja ottaa vastuuta elämästäsi.
Muuten ok, mutta milläs se masennus hoidetaan millekään tasolle jos ei ole edes vanhojakaan tuttavuuksia?
Ainoa ystäväni oli kumppani joka otti ja häipyi 2 v sitten. Sen jälkeen tuttavuuksia ei ole kertynyt kuin seksin merkeissä, ja nehän eivät ole sellaisia tuttavia joiden kanssa yhteys säilyy pitkään yllä.
Eli eipä jaksa kiinnostaa enää edes seksi.
On se aikamoinen haaste päästä masennuksesta jos elää täydellisessä sosiaalisessa tyhjiössä.
Sinulla on toisaalta aikamoinen vapaus tehdä mitä haluat ja voit lähteä viemään elämääsi haluamaasi suuntaan ilman että kukaan arvostelee. Jos ei ole perhettä eikä kavereita niin voit hakea töitä ihan mistä vain. Siten saisit työttömyyden ja köyhyyden ruksattua pois ja pääsisit muiden kohtien kimppuun seuraavaksi.
Ei tämä niin vakavaa ole! Kaikki me kuitenkin kuollaan pian pois, joten nyt se on elettävä kun on elämisen aika!
Aikas samat fiilikset.....
Elämä on aika turhaa jos ei ole ystäviä tai töitä. Tai työttömyyden nyt kestää jotenkuten mut jos ei ole ketään läheistä niin aika turha elämä se on. Jos jään auton alle niin ei haittaa..
Ei työttömyydestä kannata masentua, onpahan enemmän vapautta ja aikaa. "Köyhyyskin" yleensä tarkoittaa ettei kauheasti ole ylimääräisiä velkoja tai laskuja maksellavaksi.
Teetkös mitään missä ihmiset sinuun voisi tutustua, ja mitään nettitouhua ei lasketa? Jos et niin onkos ihme jollei niitä ihmisiä löydy. Ei muuta kuin omalta mukavuusvyöhykkeeltä vain ulos ja sitä laajentamaan.
Kävin mä baareissa joskus mut ihan turhaan kun kaikki suurinpiirtein juoksi karkuun kun yritti jotain puhella. Nyt en ole 3 vuoteen käynyt enään. Olin enne aktiivinen liikkuja, kävin tapahtumissa ja muissa karkeloissa mut huomasin et naisilla on ennakkoluuloja joten ne ei halua tutustua.
sitä se netti tekee.