Luukas 9:23
Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
Itseäni ihmetyttää se, että jos ja kun Jeesus/Jumalan Poika kuoli meidän syntiemme tähden ja annetaan ymmärtää että se pelastus on täydellinen, niin minkä takia sitten tämän pelastuksen vastaanottajan täytyisi kuitenkin jotenkin kärsiä siitä, että ottaa pelastuksen vastaan. Ihan kuin sitä jotenkin ihannoitaisiin, että sitten vasta pelastus on täydellinen, jos vähän kärsit vaivaa, näet vaivaa, olet osallisena Jumalan kärsimyksiin. Miksi ihmeessä?
Ja hän sanoi kaikille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.
Itseäni ihmetyttää se, että jos ja kun Jeesus/Jumalan Poika kuoli meidän syntiemme tähden ja annetaan ymmärtää että se pelastus on täydellinen, niin minkä takia sitten tämän pelastuksen vastaanottajan täytyisi kuitenkin jotenkin kärsiä siitä, että ottaa pelastuksen vastaan. Ihan kuin sitä jotenkin ihannoitaisiin, että sitten vasta pelastus on täydellinen, jos vähän kärsit vaivaa, näet vaivaa, olet osallisena Jumalan kärsimyksiin. Miksi ihmeessä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
2. Tim 2:3
"Kärsi vaivaa niinkuin ainakin jalo Kristuksen Jeesuksen sotamies."
Tässäkin tämä sama juttu tulee esille, pitää siis kärsiä, että on jotain jaloa. Jos ei kärsi, enemmän kuin mitä tämä tavallinen ihmiselo nyt eittämättä kärsimystä muutenkin tuo, niin ei ainakaan jalo ole.
Miksi minun ihmisenä pitäisi ottaa osaa Jumalan kärsimyksiin, se tuntuu jotenkin oudolta. Raamatussa annetaan monessa paikkaa ymmärtää, ettei ihmisen ole syytä verrata itseään Jumalaan millään muotoa, mutta sitten kärsimyksessä meidän pitäisi jotenkin samaistua Häneen?
Ei kärsiminen ole itseisarvo, vaan se on seuraus siitä, että on olemassa sielunvihollinen joka vastustaa Jumalan kaikkea hyvää ihmistä kohtaan.
tämä vihollinen sai jo taivaassa osan enkeleistä puolelleen kapinoimaan Jumalaa vastaan, ja samoin suurin osa ihmiskuntaa vastustaa edelleen ja periaatteessa kaikki ihmisen uudestisyntymättömässä olemuksessa oleva, eli lyhyesti liha, on liitossa Jumalan vastustajan sielunvihollisen kanssa.
SIitä seuraa, että jokainne uskoon tulut on jatkuvassa sotatilassa kolmella rintamalla, eli oman lihan himoa Jumalaa vastaan, sielunvihollista vastaan taivaan avaruuksissa, ja yleensä ei-uskovien lihan kautta tapahtuvaa vihollisrintama vastaan.
Jäi pois tuosta ajatus, että ei paratiisissa ollut mitään kärsimistä eikä kärsimystä, kaikki oli hienosti kuin aatelisen olohuoneessa rauha maassa ja ilmari puussa.
Kärsimys alkoi lankeemuksesta, ja sai yhdenlaisen muodon Jumalan pelastussuunnitelman myötä.
Mielestäni koko pelastussuunnitelman julistus on sairaan primitiivinen.
Se ei ole Jumalan suunnilman mukainen, sillä me olemme Jumalan lapsia tällaisina, mutta ihminen laittoi lusikkansa " soppaan " ja sotku on valmis.
Ja sitä ihmisen syyllistämis-soppaa jaetaan , että nälkäiset saisivat edes jotain.
JOB 36:15-18
Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
--"Älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan". Ai tarkoittaako tämä nyt sitten, ettei minun pidäkään luottaa ja uskoa Jumalan pelastuksen kattavuuteen sillai, että täytyy kuitenkin pelätä kokoajan, että josko mä en kuitenkaan tarpeeksi kärsi tai ole tarpeeksi ahdingossa? Sitten kuitenkin Raamattu kehoittaa uskomaan lujasti eikä olemaan kuin tuuliviiri - uskon, en usko, uskon - ihan niinkuin päivänkakkaraa nyppisi.
Ei sinun tarvitse kärsiä Jumalan tähden, vaan Jumalan vastustajien tähden,kuten yllä kirjoitin enemmän.
sinä itse olet suurin vastustaja, sinussa se on sinun lihassasi asuvana ja aina liki olevana.
jos ja kun Jumala Henkensä kautta kutsuu sinua seuraamaan Häntä, eli pelastajaa, sinun mielesi joka ei ole alitunut Jumalan tahtoon, alkaa heti vastustaa sitä kutsua !
Se esittää vaikka mitä tarinaa, joka on kutsujaa vastaan.
Siinä se on ensimmäinen kärsimys ja taistelu.
Job 37:5
ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
-- Ihmiset, uskovat, ne jotka Jumalan kutsu on tavoittanut ja jotka ovat ottaneet pelastuksen vastaan, uskon vastaan, ihan miten nyt kukin haluaa sen ymmärtää usein puhuvat niin varmasti siitä pelastuksesta, ikäänkuin he jotenkin ymmärtäisivät ja käsittäisivät täydellisesti. Minä en ainakaan käsitä, en todellakaan. Jos pienen piirun verran jotain käsitän Jumalan suunnitelmista ja Hänen tavastaan toimia, niin ihan hyvä. Voin ihan rehellisesti sanoa, että joo voin lukea ulkolukua ja anoa amen vaikka että "Niin on Jumala maailmaa rakastanut että antoi ainokaisen poikansa...jne.", mutta että käsittäisin sen, niin se on kyllä vähän niin ja näin....
Ehkä parhaiten sitä jotenkin voi käsittää kärsimystä, itsensä uhraamista, jos on lapsia ja varsinkin jos ne eivät anna samalla mitalla hyvää takaisin, mitä itse antaa....niin ja sittenkin jaksaa vain rakastaa.....juu se on oikeastaan ainut mikä menee jotenkin ymmärrykseeni ja on edes hitusen vertailukelpoista Jumalan rakkauteen....
Onko tässä am. Raamatun kohdassakin kysymyksessä jonkinlainen tulla/päästä osalliseksi Kristuksen kärsimyksistä ikäänkuin se auttaisi pysymään lähempänä totuutta, Jumalan totuutta?
Miksiköhän sitten nämä "evankeliumin kauppamiehet" eivät tee heti selväksi tätä kärsimyspuolta tarjotessaan ihmisille Jumalan pelastusta? Eikö se olisi ihan oikeudenmukaista, rehtiä ja suoraa toimintaa, ei kenellekään jäisi epäselväksi, mihin on ryhtymässä. Lyhenisiköhän jono halukkaista vastaanottajista?
1. Korinttolaiskirje 9:26-27
Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen,
vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
Nytpä tullaankin siihen, kuinka arvokas asia on raitis ja terve evankeliumin julistus ja opetus !
ihmiset harhautuu kahdesta syystä, eli ei tunneta Jumalan voimaa eikä kirjoituksia.
evankelista saattaa olla julistuksessaan niin kapea, että oikeastaan olisi parempi että kun sellainen on sanansa sanonut, siihen tulisi heti toinen jatkamaan, muuten saattaa alkaa monenlaiset kummalliset selitykset joista kuulija enempi sekoaa kuin selvenee.
ja kovin yleistä on myös se, että seurakuntiin hakutuu painmenen paikalle evankelistan armoituksen omaava, koska vanhimmistokaan ei tunne vältämättä koko asian suurta olemusta, eli paimen-opettaja kuuluu seurakuntaan, ja evankelista on lähetystyön tekijä, eikä osalistu uskovien paimentamisen eikä opetukseen.
olen tuntenut seurakunnan jossa evankelistapariskunta oli palkattu saarnaajaksi niinsanotusti, no, miehellä ei ollut mitään opetuksen sanaa, nainen koitti paikat asitä puolta, ja se meni taas hiukan pieleen sitä kautta, eli tärkeää on tuntea kutsumuksensa ja pysyä siinä.
joku sanoi, etä kaikkihan me olemme (saarnaajat siis) olleet aluksi evankelistoja ! Ei ole, koska se on ihan eri kutsumus ja siihen on oma varustus ja taas paimennukseen omansa.