En enää kestä tätä ahdistusta mikä minulla on ja pakko purkaa, toivottavasti olisi joku joka voisi sanoa olleensa samassa tilanteessa. Olen naimisissa ollut jo 6v ja meillä on lapsiakin. Näen miestäni kahdenkesken hyvin vähän (mikä normaalia lasten vanhemmille). Olen aloittanut uuden harrastuksen ja tavannut miehen sitä kautta ja mennyt ja ihastunut. Mies ei ole osoittanut selvästi mitään kiinnostusta mutta huomaan hänet nähdessäni flirttailevani ja tekevän kaikkeni jotta hän huomaisi minut. Muutamia katseita lukuunottamatta hän on hyvin asiallinen jne mitä nyt muutamankerran koskettanut "ohimennen" tai seissyt aivan lähellä. En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin että pääsisin taas harrastukseeni ja näkisin hänet. Kun käyn nukkumaan haaveilen hänestä, kun harrastan seksiä mieheni kanssa; mietin mieheni häneksi. En kestä tätä oloa ja haluan eroon tästä koska tiedän että jos hän antaisi mitään kiinnostuksen merkkejä, olisin jo pettämässä miestäni. Minua myös ärsyttää kun näen hänet muiden naisten seurassa ja tunnen järkyttävää mustasukkaisuutta, jonka seuruksena viimeksi lähdin itkien kotiin harrastuksesta. Tunnen itseni ihan hulluksi :(
henkisesti jo pettänyt
maiaa11
541244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Oi sinua :/
Täällä yksi naimisissa oleva, pienten lasten äiti myös samaisessa tilanteessa.
Työpaikallani olen tutustunut mieheen, johon olen silminnähden ihastunut.
Hän tulee useasti käymään, ja juttelemme niitä näitä.
Nyt hän pyysi minua mukaansa moottoripyöräreissulle, mutta kieltäydyin ja sanoin,että minulla kotona pieniä lapsia.
Hän sanoi ettei se haittaa, otat ne mukaan. En ymmärrä tarkoittiko sitten että tultais lasten kanssa autolla perässä? :D
Sanoin hänelle tuossa muutama päivä sitten töissä, kun ei oltu nähty moneen viikkoon, että luulin ettei me enää... Hän sanoi heti että nähdä vai?
Sanoin että niin... Hän sanoi etten hänestä noin vaan pääse eroon.. :) :
Vaikea tilanne.
Toisaalta olen kyllä onnellinen avioliitossani, e
vaikkakaan meillä tuo seksi ei toimi lainkaan!
Sekö se sitten on, mitä haluaisin tältä toiselta mieheltä..
En tiedä.. EN haluaisi pettää miestäni, mutta en tiedä hallitsenko itseäni, jos tulisi sellainen tilanne..
Kaikki ihastuvat pitkän avioliiton aikana. Nyt teidän luonteenne lujuus punnitaan, naiset.Haaveilu on toki sallittua, mutta jo se riittää. Henkinen ajattelu ei ole pettämistä, mutta teot ovat. Osoittakaa rehellisyytenne, arvostakaa puolisoitanne ja jättäkää ajatuspelkäksi ajatukseksi. Jos ei jää, kyse ei ole siitä ette ette hallitsisi itseänne, vaan teette valinnan itse, aikuiset naiset. Väärän valinnan, luotte suurimman loukkauksen omaa puolisoanne kohtaan Pettämisen aiheuttamaa tuskaa on verrattu siihen että puoliso kuolisi. Niin suuresti satutatte miehiänne, jos etenette tekoihin.
Tiedän että mitään ei pitäis tehdä ja tajuan tilanteen mutta en ymmärrä miksi tämä mies aiheuttaa minulle tälläiset tunteet. Joudun kuitenkin olemaan hänen kanssaan tekemisissä viikossa muutamia kertoja.. Sinulle yksinäinen vaimo; minä tunnen myös henkisesti olevani yksinäinen vaikka meidänaioliitossa ei mitään vikaa olekaan..ehkä seksin määrä mutta sen lisääminen ei vain ole mahdollista tällähetkellä..olen miettinyt voisikohan tämä tunne toiseen mieheen olla sitä että vietän hänen kanssaan enemmän aikaa kun omani ja suht läheisissä olosuhteissa vielä. Tai sitten minulla on jokin kiimakausi meneillään?:D kellekään en voi asiasta puhua joten ainoa mikä helpottaa toiv on tämä sivu. Olen myös tarkasti lukenut muita palstoja ja elätellyt toiveita että tämä mies olisi edes vähän kiinnostunut..weird, i know. En kuitenkaan ole ulkonäöllisesti epäviehättävä, vaan päinvastoin ja ehkä juuri siksi olen hyvin itsevarmana liikkeellä että jos hän saisi tietää mitä tunnen niin olisiko hän valmis tekemään jotain myös? Toki kaikkia ei miellytä samat ulkonäöt, mutta silti..uskon että hän ei kyllä puhuisi minulle myös niihin sävyihin tai antaisi niitä hipaisuja/katseita jos ajattelisi toisin..ehkä haen täältä todisteita että hän voisi olla myös ihastunut?:(
Eipä suakaan uskoisi aikuiseksi naiseksi! Itku pääsee, kun mies ei huomioi sua! Naurettavaa. Sä voit ihastuksissasi tulkita miehen merkit väärin, pitääkin sua vain harrastuskaverina. Eikö? Niinkuin tuo edellinen jo sanoi, niin pitkien liittojen aikana aivan varmasti jokainen ihastuu johonkin. Mutta sille ei pidä oikeasti tehdä mitään. Nautit tunteesta ja that's it.
Johtuuko se, ettei teillä ole sun mielestäsi riittävästi seksiä, pelkästään sinusta? Mitähän jos viettelisit miehesi oikein kunnolla ensi viikonloppuna? Ei sitä normi peiton alla lauantaina seksiä, vaan ihan kunnon viettely.
Tunteiden nouseminen vastakkaista sukupuolta kohtaan on normaalia, vaikka olisi avioliitossakin. Nauti siitä tunteesta. Mutta toimi kuin aikuinen, kypsä nainen. Jätä tunne pelkästään omaan mieleen. Pistä vaikka silmät kiinni, kuvittele että oma miehesi on tuo mies ja nauti avioseksistä ja huuda miehellesi ulos sanat, jotka tuolle toiselle haluaisit kertoa. Voi olla että aviovuode saisi uutta potkua...
Mutta älä älä loukkaa omaa miestäsi viemällä asioita ajatusta pidemmälle toisen miehen kanssa. Tuskin haluat miehellesi suuren surun, avioeron, lastesi kuulevan että äiti petti isää, sukulaistesi kuulevan että petit....Älä luule että voit pettää ilman seurauksia.
Oma ihastus ei merkiste vaa'assa kun laitat puntarin toiseen puoleen elämäsi merkityksellisimmät asiat, lapsen ja kodin. Ja rehellisen omantunnon, joka on ihmisen henkisen hyvinvoinnin perusta.
"Oma ihastus ei merkiste vaa'assa kun laitat puntarin toiseen puoleen elämäsi merkityksellisimmät asiat, lapsen ja kodin. Ja rehellisen omantunnon, joka on ihmisen henkisen hyvinvoinnin perusta."
Itse alan olla sitä mietlä, että juuri tuon vuoksi Suomessa on niin paljon masennusta, ahdistusta, uupumusta, perheväkivaltaa ja sitten niitä avioerojakin - että vaikka oma liitto olisi jo kuollut; ei tunteita, ei intohimoa, ei juuri muuta kuin ok pelittävä arki ilman tunnetason parisuhdetta, niin silti jäädään siihen liittoon ja työnnetään itsensä sivuun; omat tunteet, tarpeet ja toiveet. Ollaan ja eletään vain puolison vuoksi siinä, tai lasten tai jopa sukulaisten.
Sitten muutamien vuosien jälkeen, jos pystyy enää niinkään pitkään siinä liitossa olemaan, ollaan aivan marttyyreitä siitä, että on tuhlattu elämänsä parasta aikaa aivan väärän ihmisen rinnalla vain, koska on kuunneltu liikaa muita eikä yhtään itseään. Ei elämää ole tarkoitettu elettäväksi VAIN muita varten. Toki muut pitää huomioida ja omaa perhettään pitää arvostaa. En mä tarkoita sitä, että voisi tulla ja mennä miten lystää. Mutta sitä, että jos liitto tuntuu olevan tunnekylmä, seksi ei kulje, ei ole onnellinen - puhukaa, yrittäkää selvittää ne asiat, mutta jos ei silti parane, niin ei kannata jäädä hukkaamaan itseään.
Salasuhteellahan se masennus paraneekin, niinkö? Ja seurauksena on monta muuta masentunutta. Eläkää vain itsellenne!
Jos homma ei parane, otetaan ero, ei salarakasta! Silloin on otettu huomioon sekä itsensä että muut.
Minusta taasen tuntuu ettei nykyään osata elää tavallista arkea, ehkä välillä tylsääkin sellaista. Aina vaan haetaan jotain jotain muuta ja jännempää ja ajatellaan vaan sitä omaa napaa. Miksei nykyään osata iloita siitä mitä sillä hetkellä on, aina vaan kurotetaan jotain mukamas parempaa?
Sanoisin, että tuo harrastuksesta kotiin lähteminen itkien ei ole normaalia. Ilmeisesti kaipaat kipeästi juuri tämän miehen kiinnostusta? Jos kyseessä olisi pelkästään miespuolisten kiinnostuksen hakeminen, olisi kuka tahansa tuttu mies ajanut saman asian? Miksi olet juuri tähän mieheen kiinnittänyt huomiota? Oletko ollut aiemmin ihastunut/haaveillut vakavasti muista miehistä avioliittosi aikana?
Jos vastaus on kyllä, sanoisin, että avioliitostasi puuttuu jotain.
Toki ihastuminen on normaalia avioliiton aikana, ihastun joka päivä johonkuhun (ajattelen: vau, mikä tyyppi!) mutta en koskaan toisi näitä tyyppejä sänkyyn kanssani (ajatuksissanikaan), vaikka minua seksuaalisesti viehättäisivätkin. Enkä koskaan itkisi heiltä saamatta jääneen huomion vuoksi.
Ja huolestuttavinta on myös se, että flirttailet tiedostamattasi tämän miehen kanssa. Ehkä sinun pitäisi purkaa tämä ongelma miehesi kanssa, jos kyseessä on näin vakava ihastus, ehkä voitte pähkäillä miehesi kanssa, mikä asia parisuhteessanne on saanut sinut ihastumaan ja kaipaamaan juuri tämän miehen huomiota. Pettämään ei todellakaan kannata lähteä. Ja jos et pura tilennetta johonkin, niin siihen tämä väistämättä johtaa. Tai ehkä sitä haluatkin?
Sen itkemisen jälkeen rupesin miettimään mitä on tapahtunut ja miksi käyttäydyn näin tunteikkaasti. En siis koskaan ole ihastunut näin vahvasti avioliittomme aikana koska olen aina pitänyt miestäni täydellisenä minulle ja parempaa ei olekaan..ainoastaan se huomion määrä mitä kaipaan ei ole se mitä saan. Ja niinkuin tuossa kysytään kaipaanko juuri tämän miehen kiinnostusta, niin ilmeisesti sillä miksi muuten tuntisin mustasukkaisuutta tai muita vahvoja tunteita tätä vierasta miestä kohtaan. Näen hänet taas ensi viikolla ja nyt yritän tsempata, pyrin ajattelemaan että tämä ei ole sen arvoista..ja kun tarkemmmin ajattelen...hän ei ole ulkonäöllisesti yhtään sellainen mihin ihsstuisin koskaan, mutta jokin hänessä vaan saa sukat pyörimään..kehut? Katse? En minä tiedä..tiedän vaan että yritän pysyä tunteineni piilossa ja pysyä kovana! Huh katsotaan ensiviikolla :)
Ihan vain näin melkeinpä kaiken nähneenä ja kokeneena. Yleensä sellainen mies, joka ei vastaa sitä tuttua ja itseajateltua kuvaa omasta unelmapuolisosta, on juuri se, jota elämässään kaipaa. Minun mieheni ei vastaa lainkaan sitä mieskuvaa, jota pidin pitkään itselleni sopivana. Tai ehkä se on tämä, kun ikää tulee enemmän, niin ei sitä ulkonäköä pidä niin tärkeänä asiana. Kuitenkin mieheni on omasta mielestäni maailman komein mies...
Jos sinulle tulisi eteen tilanne, jossa ihastumisesi kohde suutelisi sinua, niin suutelisitko häntä takaisin? Se kertoo, ei pelkästään siitä, että janoat jonkun huomiota vaan siitä, että haluat hänen kaltaisen miehen. Koska jos kyse olisi pelkästään ihastuksesta, et missään nimessä suutelisi tätä miestä takaisin vaan kieltäytyisit suudelmasta ja olisit vain otettu hänen halusta suudella häntä. Siinä menee mielestäni mielen raja ihastumisen ja vakavamman merkityksen välillä.
Ensi viikkoon ;)
Hei aloittaja!
Taidat kaivata ennenkaikkea huomioita ja kun et saa sitä tarpeeksi mieheltäsi etsit muualta. Olisiko teillä mitään mahdollisuutta lähteä vaikka muutamaksi päiväksi kahdestaan minilomalle ja omistautua vain toisillenne?
On itsestään selvää että flirttailusi ja huomionkipeytesi tulee johtamaan uskottomuuteen jos et itse pysty muuttamaan käytöstäsi. Valitettavasti ihastumisen vallassa on usein mahdotonta arvioida tekojensa seurauksia objektiivisesti. Ja kun silmät sitten aukeavat on useimmiten liian myöhäistä.
Jos olet seurannut näitä palstoja (oletan että olet olet senverran nuori että omakohtaiset kokemukset puuttuvat) olet varmaan huomannut että todella harvat ovat sitä mieltä että uskottomuus oli sen arvoista. Useimmiten se pettänyt osapuoli on vielä se joka kokee suurimmat tunnontuskat.
Varmin tapa päästä kiusauksesta on langeta siihen sanoi jo Oscar Wilde aikanaan. Mutta samalla myös tuskallisin.
Tunteita on vaikeata hallita - miten toimit päätät itse.
Kaikkea hyvää!
Tänään sitten se taas tapahtui, näin hänet jaolin valmiiksi asennoitunut että nyt loppuu tämä tunteilu. Kuitenkin huomasin nyt kun seurasin "meitä"eritavalla ja eri tunnetilassa, että ehkä en sittenkään ole kuvitellut näitä "merkkejä mitä tämä mies antaa. Kuten seisoimme lähekkäin ja hän katsoi hyvinkin suoraan päästä varpaisiin mutta ei sanonut mitään.. Nämä ovat taas sellaisia asioita mitkä ruokkivat mielikuvitustani mutta tänään olin kovana ja en päästänyt tunteita peliin. uskon että pystyn vaikka tukalaa se onkin.. Jokin hänessä silti aiheutti sen perhosen siellä mahan pohjassa ...kiitos teille kuitenkin neuvoista :)
Vastalause :). Kysymys ei ole nimenomaan tuosta miehestä. Kyse on ap:n puolisosta. Siitä mitä häneltä puuttuu ja mitä ap vimmatusti haluaisi.
Vaikka vahvana pysyisitkin, kannattaa sinun miettiä, miksi juuri tämä mies aiheuttaa sinulle tällaisia tuntemuksia. Jos jätät asian käsittelemättä, nämä tuntemukset eivät välttämättä häviä, ja tunne miestä kohtaan palaa.
Itse veikkaan, että ap pystyy kyllä olemaan vahva ja unohtamaan juuri tämän miehen. Seuraavalla, sitä seuraavalla jne kerralla pahenee, tilanteista tulee haasteellisempia. Eikä tässä ole kyse huonosta höltyvästä moraalista, selkäranganpuutteesta yms. vaan yksinkertaisesti siitä, ettei ap:n liitto ole kohdallaan niistä paikoista ja asioista, joita ap tarvitsisi välttämättä ollakseen tyytyväinen ja onnellinen. Mikään muu ei johdata vieraisiin kuin parisuhde, josta puuttuu yksi tai kaksi tärkeintä asiaa.
Hullu arviointini:
Tuossa käy niin, että lopetat miehen kanssa flirttaamisen. Huomaat hänen olevan ihan tavallinen mies. Ei sellainen, josta haaveilet. Eikä sitäpaitsi haaveidesi mies ole huomaamatta sinua, vaan on nimenomaan kiinnostunut sinusta.
Kotona on tämän jälkeen pulmallista harrastaa seksiä miehesi kanssa. Onneksi näit juuri uuden naapurin miehen ja himosi heräsivät. Siispä mietit hänet miehesi tilalle.
Tapaat töissä miehen, joka on ehdottomasti kiinnostunut sinusta ja sinä hänestä. Flirttailette jatkuvasti puolin ja toisin. Töihin meno on ihanaa. Toisaalta mies häiritsee sinun työskentelyä ja sinä hänen. Suhteenne etenee, pikkujouluissa suutelette. Seuraavalla viikolla molemmat ovat hieman nolona, mutta entinen flirttailu jatkuu. Sinä mietit miten pikkujouluissa pääsikin käymään noin. Ajattelet suhdettasi mieheesi. Etkö arvosta miestäsi enää? Vastaat "arvostan arvostan, toki". Mutta toisaalta olet varma, että antautuisit seksiin tämän miehen kanssa, jos saisit tilaisuuden. Tuota tilaisuutta ei tule. Miksi? Mies tietää sinun olevan naimisissa ja baari-iltana sanoo sinulle "en missään tapauksessa ala suhteeseen varatun naisen kanssa. Eikö me ollakin vain kavereita?". Järkytyt tästä, mielesi tekisi itkeä, mutta vastaat neutraalisti "joo varmaan". Olet edelleen ihan hulluna tähän työkaveriisi ja toivoit pääseväsi pidemmälle. Olet pettynyt, turhautunut, surullinen, epätoivoinen, ettei niin käynyt. Syvällä sisimmässä kuitenkin arvostat tuota miestä ihan kympillä noista periaatteen sanoista. Juuri sellainen olet aina ollut itsekin, periaatteen nainen. Kotona et voi enää miehesi kanssa sekstaillessa miettiä työkaverimiestä. Naapurin mies vaihdetaan miehesi paikalle uudelleen.
Muutamien vuosien jälkeen huomaat vaihtavasi miehesi tilalle aina uudelleen jonkun toisen miehen. Heräät miettimään parisuhteesi tilaa. Se on oikeastaan hyvin paljon sellaista, jota et oikeasti halua. Sinä olet muuttunut, mies on muuttunut. Et halua etkä tarvitse samoja asioita kuin liittonne alussa. Lapset ovat kasvaneet. Mies ei noteeraa sinua kuin äitinä ja kodinhengettärenä. SInua häiritsee seksielämänne. Millaista olisi seksi oikeasti jonkun kanssa, niin ettei tarvitsi mielikuvitusta tai "stunttia"?
Tästä se lähteekin. Pian löydät suhteen tai vaikka vain "syrjähypyn" kautta miehen, jonka voi kohdata oikeasti. Pieneksi hetkeksi tai pidempään. Todennäköisesti löydät myös miehen, jonka voi kohdata myös henkisesti (ei välttämättä juuri tuo fyysinen mies..) Tällöin päätät erota miehestäsi ja sen teet.
Nyt herätys. Tämä ketju on täynnä niitä selityksiä, joilla ihmiset oikeuttavat itselleen puolison pettämisen.
Pitkä avioliitto on paljon muuta kuin seksiä, raskas arki voi viedä ajatukset väärään suuntaan. Tuntuu että "liitto ei toimi, siitä puuttuu jotain", "tunteet ovat kuolleet", "minulla on oikeus onneen", toinen mies kiinnostaa ja nostaa seksihalut jne jne.
Katso näitä selityksiä ulkopuolisena. Kaikki ne ovat itsekkäitä. Niissä ei välty mitään empatiaa aviomiestäsi kohtaan, niissä näkyy pelkästään itsekkyys. Minulla on oikeus nautintoon ja elämiseen, mutta aviomiehestäsi ja lapsistasi viis veisataan. Koska hyvä aviomies on itsestäänselvyys elämässäsi, et enää huomaa hänen ihmisarvoaan.
Mutta kun tosipaikka, avioliiton loppuminen, tulee vastaan, on liian myöhäistä herätä ja huomata, että oma puoliso olikin tärkein asia maailmassa, tuki arjessa ja elämässä, ja hieno ihminen ja isä, jonka menettää itsekkyyden vuoksi.
Toimi oikein. Yritä nostaa avioliittosi arjen yläpuolelle, menkää pariterapiaan, että aikaa toisillenne, näe miehesi uudestaan, tutustu häneen uudestaan ja keskustele asiat hänen kanssaan uudella tavalla, suoraan ja oikein.
Jos molemmat olette mieltä, että liittoa ei voi pelastaa, tehkää yhteinen ero. Mutta vasta eron jälkeen on uusien miessuhteiden aika. Näin toimisi vahva nainen ja omia lapsiaan kunnioittaava äiti. Miehesikin on ansainnut hyvänä isänä ja puolisona kunnioitettavan kohtelun itselleen aviioerossa, ei pettämistäsi, vaikka avioliitto päättyisikin.
Mutta jos olet mieltä, että voit jatkaa liitossa ja silti salaa pettää, niin en edes viitsi sanoa mitä sinusta ihmisenä ajattelen. Voit olla varma, että jos jäät kiinni, miehesi, useimmat ystäväsi, sukulaisesi tulevat ajattelemaan sinusta samoin kuin minä.
Et taida ymmärtää, kuinka suuri on häpeä ja murhe, jota lapsesi saavat osakseen, jos vanhemmat eroavat äidin pettämisen vuoksi. Saat myös hävetä itseäsi ja tekoasi loppuelämäsi.
On ihan turha haukkua ja nimitellä pettäjiä milloin miksikin. "Itsekäs" "Vastuuton" "epärehellinen" jne. Pelkästään pettäjät eivät ole sellaisia. Jokainen ihminen on. Kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä "Herätys itsekkäät". On aivan samantekevää mitä sinä ajattelet pettämisestä ja miten tuomitset muut ihmiset. Se on sinun häpeäsi.
Jokainen täysjärkinen ihminen voi opetella ymmärtämään mistä uskottomuus oikeasti johtuu, vaikkei sitä hyväksyisikään. Ymmärtäminen tuo mukanaan armollisuuden, jota me kaikki ihmiset kipeimmin tarvitsemme elämän pahoissa paikoissa.
Uskottomuutta ilmenee liitossa, jossa vähintään toinen osapuoli tuntee, että tärkein liitosta puuttuu. Välttämättä sitä tärkeintä ei tiedosta vielä pitkään aikaan, se voi olla hakusessa pitkäänkin. Kukaan ei ole salasuhteessa huvikseen tai piruuttaan vain satuttakseen puolisoaan.
Arvoisa "arvostelu pois", kyllä pettäjää voi nimittää epärehelliseksi ja itsekkääksi. Se ei ole haukkumista, se on vain (ikävä) tosiasia. Sen toteaminen ei ole häpeällistä vaan rehellistä ja suoraa puhetta ilman kaarteluita.
Kiitos kirjoituksesta herätys itsekkäät. Toivottavasti tarpeeksi monet pettämisen tiellä olevat heräävät ennen kuin on liian myöhäistä. Ikuisen arven jättää pettäjä jokaiseen perheenjäseneensä, sitä syvempi arpi, mitä herkemmässä kehitysvaiheessa lapsi on. Salaa puolisoaan pettävä on täysin tuomittu sukulaisten, ystävien ja tuttujen silmissä, täydellinen arvonromahdus. Muistaisipa pettäjävanhempi, miten suuri kasvatuksellinen vaikutus on omalla esimerkillä.
Oma tai puolison uskottomuus voi jättää ikuiset arvet tai sitten on elämänkokemusta rikkaampi ja fiksumpi. Elämäähän on tarkoitus elää eikä vain varoa elämästä. Kaikki on asenteesta kiinni.
Elämänkokemukseeni perustuen sanoisin sinulle "maiaa11", että tuosta alkaa liittosi loppusuora. Siitä huolimatta, vaikka nyt pääsisit ihastuksestasi eroon ilman että mitään tapahtuisi. Loppusuora voi kestää muutamasta kuukaudesta kymmeniin vuosiin. Jotta elämä ei menisi hukkaan, kannattaisi säännöllisesti kysyä itseltään minkä takia on naimisissa ja kannattaako liittoa oikeasti jatkaa. Tärkeää on kysyä itseltäsi ja vastata itse rehellisesti. Tämän jälkeen kerrot tuntemuksestasi miehellesi ja yritätte paikata sitä mitä paikattavissa on. Jos on.
Nimittäin kaikista kaameinta on esim. 15 vuoden päästä, kun olet ollut uskoton etkä pidä siitä sen enempää kuin miehestäsikään. Kun kysyt mahdollisesti ensimmäistä kertaa tosissasi "rakastanko miestäni" ja vastaat heti "en todellakaan". Siitä lähdet muistelemaan aikoja, joilloin viimeksi tunsit jotain enemmän, rakkautta, kiintymystä mieheesi. Huomaat, että se oli ennen vuotta 2012, jolloin ihastuit toiseen mieheen harrastuksessasi.
Rakastan kyllä miestäni ja olen tietoinen tästä kaikesta mutta tämä asia ei niinkään liity mieheeni vaan tähän ihastukseen ja kuinka saan hänet pois mielestäni. Meillä oman miehen kanssa on mahdollisuus olla yhdessä YKSI ILTA viikossa ja sekin on lasten kanssa joten harvemmin sitten pääsee viettelemään muutakun öisin ja heti kun lapset on nukahtaneet :D mutta siis tuossa kun joku mainitsi että tämä on liittosi loppusuora niin tiedän ettei se mies harrastuksesta ole mitään mitä kaipaisin elämääni lopullisesti vaan että jokin hänessä kiehtoo..olisikose se huomio. Mieheni kyllä haluaa minua ja minä häntä joten s.elämämme ei ole täysin kuollut niinkuin ehkä annoin ymmärtää vaan ennemminkin jos haluaisin seksiä 3krt viikosa joskus, niin se ei ole mahdollista...ikinä :/ ja vastaus suutelisinko jos tämä mies suutelisi minua? Suutelisin takaisin kyllä..mutta menisinkö pidemmälle, en tiedä enkä usko että meillä tulee hetkeä jolloin saisin sen kokea..hän asuu kuitenkin erikaupungissa ja käy vain täällä harrastamassa.. Ja tilanne olisi toinen jos näkisin hänet esim. Ravintolassa..sen tiedän että menisin tunteistani puhumaan aivan varmasti. Nyt pyörittelen pienessä päässäni onko hän ihastunut vai käyttäytyykö kaikkia naisia kohtaan näin "avoimesti" ..hän ei kuitenkaan suoraan kehu minua mutta kerran myönsi että oli nähnyt kun olin tehnyt erään jutun harrastuksessa( ja siis isopaikka, pitää osata etsiä missä olen ollut tuolloin ) mutta tämänkin tajuan vasta nyt kun aloin miettimään tarkemmin.
Kuulostaa siltä, että seksi on elämäsi tärkein asia. Todella surullista. Taidat olla juuri niitä /- 30-vuotiaita naisia, joille hyvä parisuhde on sama kuin seksi.
Pettäjä sinä olet luonteeltasi, etkä taatusti miestäsi rakasta. Olisi helpompi kuin myöntäisit asian itsellesi ja antaisit miehesi olla onnellinen jonkun toisen ihmisen kanssa! Jonkun, joka arvostaa häntä muutenkin kuin vain vehkeenä ja huomionantajana! Kasva aikuiseksi!
Tämä on taas sitä, kun perheen äiti ajattelee vain omaa napaansa, eikä esimerkiksi lasten parasta. Tottakai, jos lapset vievät oman aikansa, vanhempien on laitettava omat tarpeensa taka-alalle. Jos sinä olet niin heikko, että haet sitten sitä huomiota, jota itsekkäästi pyydät, niin sitten sinun miehelläsikin on oikeus siihen. Miksi ihmeessä olet hankkinut lapsia, kun tunnut heitä syyttävän kaikesta? Lapset ovat osa SINUN elämääsi, eikä vain välttämätön paha. Eikä lapset avioliittoja tuhoa, vaan juuri sinun kaltaisesi ihmiset, jotka pettävät. Kirjoituksestasi todella paistaa läpi, että seksi on sinulle se nro.1 tässä elämässä.
Kestätkö myös sen ajatuksen, että ehkä miehelläsi on sama tilanne sinun selkäsi takana? Kunnon äiti ristisi jalat ja ajattelisi omaa perhettään ja yrittäisi saada asiat toimimaan yhteistyössä miehensä kanssa. Ja jos olet niitä tapauksia, jotka ovat yrittäneet saada asiansa kuntoon miehensä kanssa jo vuosia... eroa! Jos olisit valmis etenemään toisen miehen kanssa (sanojesi mukaan), olet taatusti yhdessä väärän miehen kanssa!
Ap, ajajtuksesi pyörivät tasolla "minä olen ihastunut". Asia todellakin kuuluu puolisollesi, vaikka toisin itsellesi väität. Olet luvannut hänelle uskollisuutta, aiotko pettää tuon lupauksen?
Vastaa kysymyksiin:
-jos etenet tämän vieraan miehen kanssa, miten luulet miehesi asian ottavan?
-mitä luulet lastesi ajattelevan, jos etenet?
Jos ei ole tarpeeksi aikaa oman miehen kanssa, niin kannattaisi pistää tämä uusi harrastus poikki ja käyttää siihen menevä aika parisuhteeseen? Samalla ongelmasi ratkeaisi, kun ihastus ei olisi enää elämässäsi ja voisit keskittyä omaan parisuhteeseesi.
Ap. Sulla on tasan tarkkaan kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkat ja tietoisesti hakeudut pettämään, tai päätät, että et halua tuottaa puolisollesi ja lapsillesi sitä tuskaa, jota pettämisestä seuraa.
Jos oma avioliitto ei tunnu hyvältä, ota asia puheeksi. Jos senkin jälkeen tuntuu pahalta, mieti rauhassa, kannattaako sinun jatkaa siinä.
Itse edes yrittäisin nykyisen puolison kanssa. Pettämisestä seuraa niin paljon pahaa, että mikään ei sitä pysty korvaamaan. Ja vaikka tätä ei saisi tällä palstalla sanoa ääneen, niin pettämisestä kärsivät myös lapset. Et satuttaisi vain puolisoasi vaan myös lapsiasi, ja todennäköisesti myös itseäsi. Ja koska sinä olet vielä tilanteessa, jossa vasta harkitset, niin harkitse viisaasti. Joudut loppuelämäsi elään sen tietoisen valinnan kanssa jonka nyt teet. En usko, että kukaan viihtyy itsensä kanssa, jos tietoisesti valitsee lähimmäistensä satuttamisen ja loukkaamisen. Ainakin uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja tahtovat rakkailleen hyvää.
Ihastuminen kertoo enemmänkin ihastumisesta siihen tunteeseen, että elämässä olisi jotain jännittävää ja uutta. Sinut huomioitaisiin, olisit jotain erityistä. Tuskin tunteesi kohdistuvat vielä lähes tuntemattomaan ihmiseen, josta olet nähnyt vain yhden puolen harrastuksen parissa. Eikä ihastumisissa ole sinällään mitään pahaa, kunhan tajuat sen, että kyse on itsestäsi eikä niinkään toisesta ihmisestä. Fantasioida voi aina. Ei se ole kiellettyä edes parisuhteessa. Rajan todellisuuden kanssa on vain oltava selvä.
Olen ehkä täysin ulkoavaruudesta tullut, mutta minä en ole koskaan ollut ihastunut toiseen mieheen avioliittoni (10v.) aikana. Ei ole yksikään mies vielä vanginnut ajatuksiani. Siis aviomieheni lisäksi.
Odotan aina innolla töissä, että pääsen kotiin mieheni luokse ja tiedän hänen odottavan myös minua. Hän saattaa lähettää minulle viestejä töihin, joissa suunnittelee meille elokuvailtaa kotona, kun lapset on saatu nukkumaan jne.
Ja vaikka meillä on seksiä suhteellisen paljon, sitäkin harrastetaan silloin, kun se kummallekin sopii. Eikä mies ole asiasta valittanut. Päinvastoin. Aina jaksaa kehua myös ulkonäköäni ja minä hänen.
Olemme mieheni kanssa tiimi, joka toimii.
Minun maailmassani ihastukset toiseen ihmisiin ja varsinkin, jos olet valmis suutelemaan takaisin, ja ravintolaillan aikana ehkä muuhunkin, kertoo, että et ole vakavissasi miehesi ja sinun tulevaisuuden suhteen. Minusta tuntuu, että epäröit miehesi olevan sinulle se oikea, ja alitajuisesti etsi jotakuta, jonka vuoksi voisit irtisanoutua liitostasi. Sanot rakastavasi miestäsi, mutta rakastatko vain, koska niin kuuluu tehdä? Oletko koskaan miettinyt, että voisitko luopua miehestäsi, jos joku toinen tekisi hänet onnellisemmaksi? Tai uskaltaisitko elää yksin?
Taustoja sen enempää kertomatta, sanon vain lyhyesti, että tämä minun harrastukseni on sellainen joka jaksaa pitämään perheestä huolta ja jaksamaan arjessa. Vaikka jättäisin menemättä, en silti näkisi miestäni, koska hän on aina tähän aikaan poissa itsekin. Ja tottakai tässä olen antanut sen kuvan että en ole halunnut lapsia tai ne eivät ole oikeista syistä tehty, Näin ei missään nimessä ole, mutta lapsetkaan eivät liity tähän.
Ja kyllä, minulle seksi on aina ollut tärkeämpää kuin miehelleni, mutta huomattu sekin, että kun raskausaikana kieltäytyy 4kk, niin kyllä se mieskin alkaa miettimään uudelta näkökannalta ;) Meillä ainoat riidat on ikinä johtuneet seksistä. Ja niin tulee varmasti olemaan loppuun asti. Olin taas eilen harrastuksessani ja mietin näitä kaikkia kommentteja mitä tähän on tullut.. ei tuntunut hyvältä ja rupesin ajattelemaan että mitäs jos olisinkin kertonut tämän kaiken ääneen tai mitäs jos harrastuspaikassani olevat ihmiset tietäisi?Häpeäni olisi varmasti yhtä iso kun että olisin jo pettänyt miestäni ja kaikki tietäisi sen. Kiitos näistä, sitä suuremmalla syyllä työnnän himoni mieheni suuntaan. Aikanäyttää iskeekö tämä ihastuminen uudestaan tähän mieheen, mutta nyt vain yritän tukahduttaa tunteet. Kiitos.
AP:lle oletpas sinisilmäinen nainen , että heti kun kotiovi sulkeutuu alat vieraita miehiä katselemaan sillä silmällä. Minä naisena en voisi edes antaa miehelleni
ymmärtää , että vilkuilen sillä silmällä miehiä , niin kuin sinä. Oletkos edes
oikea huoltamaan lapsiaasi ?
niin et varmaan lukenut alusta asti?
Hei taas!
Näin sivustakatsojasta tuntuu oudolta että teille ei riitä enempää yhteistä aikaa miehesi kanssa.
Olisiko mitään mahdollisuutta saadaa aikaan parannusta tässä suhteessa?
Asioiden tekeminen yhdessä yhdistää ja luo läheisyyttä mikä useimmille parantaa myös seksielämää.
Uskon että pystyt näiden kokemusten jälkeen suhtautumaan ihastuksiin (ja niitä tulee useimmille pitkän parisuhteen aikana) rauhallisemmin kun tiedät ettei niiden tarvitse johtaa sen pitemmälle.
Epäilin aiemmassa vastauksessani että yksi syy tähän ihastumiseesi voi olla ettet koe saavasi tarpeeksi huomiota mieheltäsi jolloin on helppo "saalis" jos joku muu tarjoaa sitä. Voisitte ehkä yhdessä miettiä miten vielä vahvistatte muutenkin hyvää parisuhdetta. Jos kaikki muu on kunnossa seksikin tuppaa sujumaan.
Kaikkea hyvää!
Hienoa, ap! Ajattelu auttaa. Ja vaadi mieheltäsi lahjaksi hyvä dildo ;-). Sen olet ansainnut, jos seksi ei aina miehelle kelpaa.
Minä kanssa ihmettelen sitä, että jos yhteisen ajan puute ajaa toisen lähes pettämään, niin eikö sille voisi tehdä jotain? Ihan oikeasti???
Moni asia on järjestely- ja valintakysymys. Ei elämässä kannata jäädä seisomaan tumput suorana jos näkee, että vene on kaatumassa. Vähintä mitä täytyy tehdä, on puhua puolison kanssa siitä, että itse kokee ajanpuutteen tuhoavan suhdetta.
Onhan noita mahdollisuuksia vaikka mitä. Ihmiset pystyvät tekemään ihmeitä jos vain tahtovat. Älä jää vain vääntelemään käsiäsi ja valittamaan vaan TEE jotain asioille.
Samaa minäkin mietin. Eikö yhteistä aikaavoi mitenkään lisätä? jos koko liitto on vaarassa sen puuttumisen vuoksi? Puhu,ap,miehesi kanssa tunteistasi. Ei välttämättä tunteista toista miestään kohtaan vaan yksinäisyydestä jota koet liitossanne. Koittakaa yhdessä keksiä joku ratkaisu.
Itse jos ihastuisin toiseen noin vahvasti,välttäisin tapaamasta tuota ihmistä. Ainakin jonkun aikaa,jotta tunteet saisivat laantua. Ajattele tilanne toisin päin. Entä jos miehesi hullaantuisi toiseen naiseen,ajattelisi häntä sängyssäkin sun kanssasi ja jatkaisi silti hänen näkemistään just esim.harrastuksen parissa. Vaikka mitään fyysistä ei olisikaan tapahtunut miltä se susta tuntuisi?
Yhteisen ajan puute ei taatusti aja pettämään. Kyllä se on jokin muu, vähän syvällisempi syy.
Minua ihmetyttää yksi asia. Sanoit miehesi olevan myös poissa samaan aikaan, kun käyt harrastuksessasi? Hoidatko työssä käynnin iltaisin vai kuka hoitaa lapsia iltaisin? Eikö pitäisi olla yhteistä aikaa joka tapauksessa? Jos miehesi on poissa kotoa, kun sinä olet siellä, niin missä miehesi on? Harrastaako hänkin?
Pitäisikö teidän kummankin nyt muuttaa aikataulujanne? Lapset ensin, ja sitten se oma aika. Vaikka se olisikin illalla lasten nukkumaan mentyä.
AP ja sorry nyt vaan kaikki moralisoijat ja paremmin tietäjät tässä ketjussa, mutta mä ymmärrän täysin miltä susta tuntuu. Ihastuminen toiseen on ihanaa, kamalaa ja samalla YKSILÖLLISTÄ - jokaisen parisuhde on erilainen, eikä kukaan voi tulla sanomaan mitä siitä puuttuu tai kertoa oman suhteensa perusteella, mikä on oikein ja mikä väärin. Minun mielipiteeni: yksi ihminen ei voi koskaan olla 100% kaikkea toiselle. Jokainen voi miettiä omaa parivalintaansa, millaisessa elämäntilanteessa ja iässä on menty yhteen, mitkä ovat biologiset motiivit, puolison kyky puhua tai molempien lapsuusperheen taustat jne. Nämäkin vaikuttavat siihen millaiseksi kenenkin suhde vuosien (ja lasten) myötä muotoutuu. Mutta jokaisella on kuitenkin vain tämä yksi elämä ja vastuu siitä. Toinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, vaan omat valintasi ja itsesi hyväksyminen on kaiken avain.
Oma tilanteeni: ikää 30+, naimisissa vähän vajaat 10 vuotta, parin lapsen äiti, omasta ja muiden mielestä kaunis nainen :) Mieheni on hyvä isä, älykäs ja komea, elämässään menestynyt. Päällisin puolin meillä on kaikki hyvin, yhdessä on mukavaa vaikka yhteinen aika kortilla huonosti nukkuvien lasten sekä puuttuvan tukiverkoston takia. Seksikin sujuu oikein hyvin silloin kun sitä jaksaa harrastaa. Silti - 12 vuotta nuorempi mies, satunnainen tuttavuus ja satunnaisesti yhteydessä oleva saa täysin sekaisin hiljaa omassa mielessä. Peli meillä sinänsä selvä, suutelun asteelle olemme menneet ja jatko on kiinni siitä miten se saadaan järjestettyä. Kundi on törkeän hyvännäköinen, ihan kotimaista kaliiberia, sitä samaa a-sarjaa jota vein itse ollessani 20+ = pitkä, komea, lihaksikas jne. Poika haluaa ja ihailee minua, saan huomiota ja kivalla tavalla provosoivaa suorasukaista ehdottelua, annan samalla mitalla takaisin. Hän ei näytä niin nuorelta kun on enkä mä niin vanhalta kun olen, hyvänen aika hyvässä tikissä oleva kolmevitonen ei ole mikään kurppa :D Lähinnä naurattaa noi ilmaisut. Kummallakaan ei ole mitään kuvitelmia suhteen kehittymisestä henkisellä tasolla, mutta itse ajattelen ottavani kaiken ilon irti mitä tässä vaiheessa saan. Saanut olen haluamani nuorempanakin eli ei ole kyse mistään revanssista. Mieheni ei tule asiasta tietämään kuten ei kukaan muukaan, eikä näin ollen myöskään kärsimään. Ja niille jotka nyt itkevät, että entä jos asia olisi toisinpäin: henkilökohtaisesti oma maailmani ei kaatuisi vaikka mieheni suutelisi tms. jonkun misukan kanssa, kunhan _perheemme_ ei kärsisi - tällä haen siis sitä, että vaikka halumme ja huomiohakuisuutemme eivät mieheni kanssa kohtaa, olemme vanhempina ja perheen loistava tiimi ja toimimme hyvin yhteen, meillä on kivaa yhdessä näinkin. Ja sitä kivaa muuten voi pitää myös toisella tavalla, elämä on lyhyt ja varsinkin meillä mimmeillä se vaihe kun kääntää päitä muutenkaan :D
Eli mun neuvo: on joo itsetutkiskelun ja suhteen miettimisen sekä henkisen kasvun paikka, mutta siinä samalla voi myös nauttia elämästä ;)
Tämä on aivan huikaiseva ketju!
Itsellä myös useampi lapsi ja yli 10v avioliittoa takana. Vuodet vierähtäneet vähillä unilla ja vähäisellä hellyydellä (siis mieheni suunnalta). Koska olen kotiäiti, en paljon törmää "vieraisiin miehiin".
Nyt kuitenkin kun talo valmistumassa ja lapsista nuorinkin koulupolulla, hullaannuin täysin eräästä tuttavuudesta. Aivan samat tunteet kuin ap:llä, eli jalat alta ja ihmettelen suuresti mistä tässä oikein on kyse?!
Meillä ei ole seksi luistanut oikein koskaan ja se on kyllä oma vikani. Sen myötä myös mieheni, joka on muuten täydellinen isä, hyvä ystävä ja yhdessä olemme loistava perhejoukkue, on usein hyvin harmissaan.
Pitkään harrastin armosta seksiä, mutta usein tulin siitä vain vihaiseksi. Hän ei anna hellyyttä "kun ei ole aikaa". Luulen että jos olisi hellyyttä voisi olla enemmän seksiäkin, mutta en tiedä kun mies aina oikaisee ja pyytää "vain pussien tyhjennystä kun on lähdössä työmatkalle tms", "eikä nyt ehdi helliä, oli niin rankkaa työssäkin,kai ymmärrät".
Nyt sitten osui kohdalle mies joka juurikin täytti nämä tyhjät kohdat. Siis huomioi minut, on avulias, katsoo silmiin jne. Hän täyttää siis kohdat jotka mieheni jättää täyttämättä.
Ihastus on kuitenkin esim sos ekonomisesti täysin pois siitä kaavasta jossa olen itse ja vieläpä yli 10 v nuorempi, joskin kuten "Been there" totesi, ei sillä olisi väliä koska olen nuorekas ja hän kypsempi ikäistään.
Olen paininut tämän asian kanssa ja nautiskellut (?) ajatuksesta tuskaan asti. Ensin oli ihanaa kun tällaisia tunteita tuli ja nautiskelin. Nyt tuntui jo välillä ihan kipeältäkin kun voinut muuta miettiä. En myöskään ikinä haluaisi rikkoa perhettämme.
Ehkä se mitä haluaisin olisi salainen pusuttelusuhde... koska en haluaisi pettää, mietinkin nyt, voisinko suoda miehelleni vaihtokaupaksi seksisuhteen.
Ihanaa silti tämä tunteiden huuma. Tänäänkin kun hänet näin niin miten ihmeessä pelkkä hymy voi valloittaa niin!
Mä en tajuu... Mikä **** teitä ihmisiä oikein vaivaa? Lapset ja kaikki ja silti kuolataan ja flirttaillaan vieraitten perään... Missä selkäranka? Missä se oman perheen kunnioitus on jos täytyy vieraissa juosta?Ajattele nyt mitä lapsetkin teistä ajattelee jos ja kun saavat asiasta joskus tietää? Äitillä on tämmönen "toyboy" kun äitiä panettaa... Mennään halujen perässä ja sitten kun se puoliso mahdollisesti saa tietää ja lemppaa pihalle niin kyllä sitten harmittaa ja ruikutetaan anteeksiantoa, kun ymmärretään menettämisen kautta kuinka hyvin ja onnellisesti asiat joskus oli,
Alkuperäiselle: Jos kyse on pelkästä harrastuksesta niin onko käynyt mielessä lopettaa se harrastus? Mieti nyt kannattaako itseään väkisin "altistaa" tälle ihastukselle. Oma kokemus ihastuksista on sellainen, että yleensä siinä ihastuksen kohteessa näkee jotain, mitä kokee omasta elämästä tai puolisosta puuttuvan. Mutta jos malttaa mielensä ja halunsa niin yleensä huomaa, ettei ne ihastukset niin ihmeellisiä olleetkaan.
STOP-STOP-STOP. Olet uppoavassa laivassa, nykyisen suhteesi ja lastesi tähden, käynnistä pumput heti ja suuntaa matalikolle!
Olet rakastunut vieraaseen mieheen. Minä olen ollut samassa tilanteessa, tosin miehenä rakastuin naiseen. Onneksi älysin sammuttaa koneet ajoissa ja kerroin vaimolleni mitä on menossa. Tietenkin hän ensin suuttui. Siitä alkoi kuitenkin avioliiton lujittuminen ja vahvistuminen. Toinen vaihtoehto olisi ollut pettäminen ja avioliiton tuhoutuminen.
Niin kauan kuin ruokit tunteitasi, olet vaarassa menettää kontrollin. Suomeksi sanottuna heität bensaa liekkeihin aina kun ajattelet miestä tai näet hänet. Mikäli haluat siis säästää avioliittosi tuhoutumisen hetken hairahduksen takia, lopeta harrastuksesi tai vaihda se toiseen paikkaan. Tämä on hinta avioliittosi säästymisestä. Lopeta samoin vieraan miehen ajattelu. Aina kun ajatuksesi laukkaavat häneen päin, ajattele jotain muuta. Kun et näe miestä, et kuule hänestä etkä ajattele häntä, laantuvat tunteesi ajan mittaan.
Mikäli haluat avioliittosi todella vahvistuvan, ole myös rehellinen miehellesi. Rehellisyys vahvistaa suhdettanne, pettäminen erittäin todennäköisesti tuhoaa sen. Huomaa myös, että menestyneen parisuhteen hoito ottaa aikaa! Suositus on noin 20 tuntia viikossa yhteistä aikaa!
Täällä painitaan niin samojen tunteiden kanssa..Ehkä vaan jo askeleen pidemmällä. Takana avoliittoa 10 vuotta, lapsia on ja yhteinen elämä. Mitään en koskaan ole hakenut muualta, en ole kokenut ihastumisia, enkä muusta juuri haaveillut. Olen TÄHÄN PÄIVÄÄN saakka ollut hyvinkin pettämistä yms. vastaan ja katsonut kieroon sen harrastajia. Kuvittelin täysin vanhenevani mieheni kanssa ja rakentavani elämäni täysin hänen kanssaan jatkossakin.
Sitten ihan yhtäkkiä, varoittamatta kuin salama kirkkaalta taivaalta tykästyin toiseen mieheen. Tunteet ovat molemmin puoliset, vaikka molemmat koitamme niitä tukahduttaa. Joka aamu herään ja ajattelen, että mulla on hyvä olla tässä, omassa kodissa, oman perheen kanssa, mutta hyvin pian ahdistus ja ikävä tulevat ajatuksiin, eikä sinne paljon muuta mahdu. Mietin miettimistäni mitä tässä tekee, mihin tämä johtaa, ennenkuin tässä sekoaa täysin.
Eniten minusta tuntuu, että olen pettänyt itseni. Olen myös pettänyt lapseni ja mieheni. Eniten olen kuitenkin pettynyt itseeni, sillä minusta ei ikinä pitänyt olla tähän. MIKSI minulle piti käydä näin?! En olisi tätä halunnut, vaan elää seesteistä elämää niinkuin tähänkin asti. Antaa lapsille eheän kodin, jossa on molemmat vanhemmat samassa kodissa.
Nyt jälkeenpäin olen ajatellut ja itselleni selitellyt, että suhteestamme mieheni kanssa on jo pitkään puuttunut toisen hyvänä pitäminen, toisen kuuntelu ja KYLLÄ minä kaipaan sitä kosketusta muutenkin kuin seksin aikana! Kaipaan kainaloa, hellyttelyä, halailua, pitkiä katseita ja sitä rakastamisen tunnetta. Olen vain luonteeltani sellainen mukaantuja, uhrautuja ja toisten ajattelija. Aina sitä on enempää kaivannut, mutta en keneltäkään toiselta, vaan omaltani. Sitä ei kuitenkaan juurikaan ole tullut. Ajatelkaa vaikka itsekkääksi, ihan sama. Mulla kun ei kiinnosta kenenkään ulkopuolisen kommentit, eikä ajatukset. Parikymppisenä varmasti olisi kiinnostanutkin ja niiden pelossa olisin tehnyt ja ollut tekemättäkin asioita, mutta nyt kymmenen vuotta myöhempänä uskallan jo ajatella vähän itseänikin ja omia tarpeitani. Onnellinen äiti on paras äiti. Kävi tässä miten vain.
Olipa ihana nähdä että muitakin painii tämän saman asian kanssa..mutta sen minäkin tiiän että loputtomiin ei tuota rakastumisen tunnetta tule olemaan eikä hellyyttä ja pitkiä katseita..meillä ei ole tkana edes 10vuotta mutta kyllä se arki aika nopeasti sieltä astuu esiin..monet ovat kehoittaneet lopetamaan harrastukseni ja se ei minun tilantessani ole mahdollista jos ajattelin selvitä selväjärkisenä tästä elämästä :) kyse on siis henkisestä hyvinvoinnista..toki voisin vaihtaa paikkakuntaa mutta joutuisin alkaa selittelemään miehelleni miksi..nyt huomasin kun en anna vastakaikua tälle harrastuksessa olevalle miehelle hän selkeästi yrittää katsoa ja hakea katsettani ja kaikenlisäksi huomasin peilin kautta suoran tuijotuksen pyllyyni?! Että mitäs sitten..
Kaikella on hintansa. Eräskin pariskunta toivoi kahtasataa euroa ja samassa ovikello soi. Oven takana oli keltaiseen liiviin pukeutunut nuori mies, joka kertoi pariskunnan pojan juuri menehtyneen työtapaturmassa. Korvaukseksi nuorukainen antoi pariskunnalle 200 euroa yhtiön politiikan mukaisesti.
Minkälaista hintaa sinä pidät avioliitollasi?
Voit vaihtaa harrastuspaikkaasi tai jopa harrastustasi. Toivoisin sinun joka tapauksessa ymmärtävän mihin olet päätäsi pistämässä. Ellet ryhdy konkreettisiin toimenpiteisiin, on avioliittosi ja kaikki tähän mennessä rakentamasi todella vaarassa.
Olen isä ja kahdehdin sinua! Toisaalta tuntemukseni ovat niin samat, minulla vaan ei ole ketään - vielä - johon tunteeni kohdistaisin. Muutoin voin siterata sinua sataprosenttisesti! Älä tosiaan välitä tuomitsijoista, niitä typeryksiä tääällä riittää, purkavat vain omia turhautumiaan, Ole onnellinen!
Olet valmis eroamaan.
"Mieheni ei tule asiasta tietämään kuten ei kukaan muukaan, eikä näin ollen myöskään kärsimään"
Tämä on pettäjien käyttämä puolustus, joka ei pidä paikkansa.
Mieheni petti minua yli puoli vuotta. En tiennyt enkä ymmärtänyt. Mutta koko ajan kärsin henkisesti, liittomme ei enää ollut sama kuten aiemmin, en vain ymmärtänyt miksi. Kärsin todella paljon. Kärsin niin paljon, että minulla oli myös stressiin liittyviä vakavia fyysisiä oireita.
Pitkässä parisuhteessa puolisolla on vaisto, joka kertoo kumppanin sieluntilan. Pettäjäkumppanin sieluntila on kauhea. Kaikki se kauheus, ahdistus väärästä teosta, syyllisyys, ulkopuolinen ihastus, joka tappaa vakisuhteen tunteita jne. jne valuu suoraan asiasta tietämättömän puolison kärsittäväksi.
Todella lapsellisia käsityksiä ihmisillä onkin elämästä ja ihmissuhteista!
Tuskinpa ketään on "rakennettu" yksiavioiseksi! Yksiavioisuus on vallinta ja sopimus. Mikään ihmisen historiassa ei osoita, että nämä valinnat ja sopimukset olisivat helppoja noudattaa, pänvastoin. Petettynä tiedä, miten jokainen pettäjän teko satuttaa, paljon lujempaa kuin etukäteen olisi uskonut. Mutta siitä toipuu ja elämä jatkuu. Suurin osa meistä pettää ainakin ajatuksissaan ja onko sillä oikeasti mitään eroa miten sitä kumppaniaan pettää? Moni pettää sillä tavoin, etei ole oikeasti kumppaninsa rinnalla elämän vaikeissa asioissa tai hienoissakaan asioissa. Puoliso jää yksin monella tapaa.
MIkä siis sikiää tämä hirmuinen tuomitseminen into. Ekana tulee ylä itselle mieleen kateus. Kun itse kärsiii omassa parisuhdeahdistuksessaan, on niin väärin, niin väärin, että joku toinen saa nauttia elämän hienoista hetkistä, vaikka vain varastetuistakin. ..?
"Mikään ihmisen historiassa ei osoita, että nämä valinnat ja sopimukset olisivat helppoja noudattaa,"
-> Yksiavioisuus on ihmishistoriassa yleisin perheliiton muoto,kaikissa kulttuureissa, kaikkina aikoina. Polygamia ja muut patri- ja matriarkaalisuudet ovat aina olleet marginaalissa. Joten, kenties, se on kaikista vaikeista ihmisten välisistä perheliittojen sopimuksista kuitenkin se helpoin.
"sillä oikeasti mitään eroa miten sitä kumppaniaan pettää"
-> on merkitystä. Seksuaalisuus on erittäin herkkä alue ja siihen liittyvät loukkaukset koskettavat erityisen herkästi ihmismieltä.
Ajatus on eri asia kuin teko. Aivan eri asia. Moni meistä on tappanut toisia ihmisiä ajatuksissaan, mutta ei ole silti murhaaja.
Henkinen etääntyminenkin on eri asia kuin aviorikos, ja useimpia mestä se ei loukkaa yhtä syvästi kuin pettäminen. Yksilöitä toki olemme tunteissamme.
Kateudesta petetyn ahdistuksessa ei tosiaan ole kysymys. Suosittelen sinulle lukemaan kirjallisuutta, mm. 'Revitty sydän', niin tämä asia selviää paremmin.
Jep jep. "Aviorikos" termin käyttö kertoo sinun asenteestasi asiaan aika hyvin.
Minut on kyllä jätetty niin yksin henkisesti avioliitossa, etten kykene enää käsittämään miten fyysinen pettäminen jotenkin olisi kamalampaa.
Petetyn ahdistuksesta en puhunut yhtään mitään,olen kokenut sen useasti ja valitettavan hyvin tiedän, mistäon kyse. Puhuin näiden tuomitsijoiden kommenteista, joista itse vaistoan kateuden toisten onnea kohtaan.
Kiva lukea että muillakin on samanlaisia tilanteita kun itselläni. Olen myös seurustellut oman mieheni kanssa 6 vuotta ja meillä on kaksi lasta. Erosimme vuosi sitten miehen pettämisen takia. Palasimme kuitenkin yhteen. Jatkoimme kuitenkin erillään asumista.
Mieheni on ruvennut nyt puhumaan että muuttaisimme taas yhteen mutta en oikein tiedä. Hänen pettämisensä on jättänyt suhteeseemme ikuiset arvet ja mietin usein että haluanko edes jatkaa tätä suhdetta kun toinen on luottamuksensa jo pilannut.
Ja nyt olen vielä korviani myöten ihastunut hänen parhaaseen ystäväänsä. Tämä mies on aina ollut minua kohtaan tosi mukava. Minun ja mieheni riidellessä hän aina asettuu minun puolelleni. Olen myös viime aikoina huomannut että tuijottelemme aina toisiamme kun se vaan on mahdollista. Muutenkin tuntuu että meidän välillämme on sähköinen jännite.Joskus tuntuu että näemme vaan toisemme ja puhumme vaan toisillemme vaikka paikalla olisi muitakin. Olenkin miettinyt että olisikohan tämä kaveri kiinnostunut minusta vai kuvittelenko vain?
Tulen hulluksi häntä miettiessäni. Olen mustasukkaisempi hänestä kuin omasta miehestäni. Koskaan välillämme ei ole mitään fyysistä tapahtunut. Olenkin miettinyt että mitähän tapahtuisi jos jompi kumpi tekisi aloitteen vaikka suutelemalla. En ole koskaan pettänyt miestäni ja en ole pettäjä tyyppiä. Siksi hirvittää tämä tilanne. Mieli tekisi saada selville tämän ihastuksen tunteet..Mutta miten? Luulen ettei kumpikaan uskalla tehdä aloitetta kun kumpikaan ei ole toisesta varma. Luulen että molemmat pelkää että jäämme kiinni miehelle koska hän on molempien elämässä tärkeä henkilö.
Ja mietityttää tämä omankin miehen uskottomuus. Kerran pettäjä, aina pettäjä vai? Kun yksin olisin oisin jo eronnut mutta kun on ne lapsetkin tässä mukana..:/
Minusta ei saisi tuomita jos kerran pettää niin pettäisi aina..ei se aina niinkään mene.mutta minun neuvoni tässä olisi että ota puheeksi tämän miehen ystävän kanssa nämä sinun tuntemukset. Minulla oli vuosia ennen omaa avioliittoani pidempi suhde mikä ei koskaan toiminut miehen lievänväkivaltaisuuden ja ihastuin hänen yhteen ystäväänsä joka siis aina antoi pitkiä katseita ja muutenkin huomioi minut eritavalla kun oltiin jossain..kerroin kerran tunteistani ja hänen ansiosta pääsin yli ex miehestä. Muutoin olisin varmaan vieläkin siinä suhteessa. Meistä ei loppujen lopuksi tullut koskaan sen enempäää vaikka molemmat tykkäsi toisistaan mutta olen hänelle ikuisesti kiitollinen että oli tukenani tuolloin ja edelleenkin hän on minun ystäväni. Puhu ja kerro hyvä nainen..älä jää tyhjään suhteeseen. Edes lasten vuoksi. Minun mottoni on:kun äiti voi hyvin, perhe voi hyvin.
Kyllä tuollaista voi sattua vaikka olisi ihan hyvässäkin parisuhteessa. Ajallaan jokainen romanttinen ihastus ja ensihuuma haihuu parisuhteessa ja voi rakastua jälleen uuteen, mutta sama on sitten edessä uudessakin ihastuksessa. Sinun tapauksessa on myös lisävetovoimana kielletyn hedelmän lumous ja ajatus, että tämä ei ole sittenkään mahdollista.
Nyt on hyvä keino päättää jättää koko harrastus tässä vaiheessa. Aikoinani olin keikkahommissa ja ystäväni, työkaverini rakastui sokeasti työpaikalla miespuoliseen kollegaan. Tämä ystävättäreni teki vaikean, mutta itselleen, perheelleen ja tällekin miehelle parhaimman ratkaisun. Otti lopputilin ja palasi kotiin. Kyllä hänellä oli sydänsurua vielä pitkäänkin, mutta on edelleen onnellisesti naimisisa, lapset ovat lentäneet pesästä: Ovat onnellinen aviopari. On itselleen sydemestään kiitollinen, että teki vastuullisen järjenratkaisun. Kertoo, että tuskin suhde olisi kestänyt tuon ihastuksen kanssa kymmeniä vuosia. Älä ala sotkemaan elämääsi. Tunne on nyt sinulla vain hormonaalinen ja ja hetken oikku.