Laitoin jo tämän "suhteen lopettaminen" palstalle, mutta kun luin sen otsakkeen vasta nyt, niin taisikin olla väärä paikka. Koitetaas tänne...
Kertokaapa mulle viisaammat tai kokeneemmat mitä tehdä tilanteessani. Olen neljissäkymmenissä oleva mies ja elänyt parisuhteessa saman naisen kanssa jo yli 18 vuotta. Meillä on kaksi mahtavaa lasta, toinen iältään 8 ja toinen 13. Suhteemme on viimeisen muutaman vuoden aikana päässyt jotenkin hieman väljähtymään, ja varsinkin seksielämä puuttuu lähes täysin. Sitä on noin ehkä noin 5-6 kertaa VUODESSA. Tietysti haluaisin sitä miehenä enemmän, mutta vaimoani se ei vaan kuulemma yksinkertaisesti kiinnosta. Hänellä ei vaan ole haluja. Vika ei siis varsinaisesti ole minussa. Arkemme muuten on hyvin normaalia, hyvine -ja huonoine hetkineen, mutta pääasiassa elämme kuin kaverit saman katon alla.
Olemme yrittäneet parisuhdeterapiaa ja kaikkea muuta aikanaan, mutta homma ei tunnu muuttuvan vaan mitenkään. Olen yrittänyt olla lempeä ja hellä, mutta en oikein vastakaikua tahdo saada. Kyllähän me halimme ja pussailemme välillä, mutta "seksin tavoitteluvaiheessa" hommat muuttuvat. Vaimo palaa aina joihinkin vanhoihin mun mokiin, joita olen humalapäissäni tehnyt joskus vuonna miekka ja kirves. (Tiedoksi että nykyään juon erittäin harvoin) ja vetoaa niihin syihin kun yritän jotain läheisyyttä tms. Tuntuu vaan että enää ei oikein jaksaisi tälläistä ja haluaisin muuttaa pois tästä suhteesta ja löytää sellaisen naisen joka osaisi enemmän arvostaa tai mitä se sitten ikinä onkaan? Tietysti lapset ovat se syy miksi en itsestäni saa irti tehdä sitä. En haluaisi särkeä sitä kodinomaista harmoniaa lapsiltani, enkä myöskään itseltäni. Se tuntuu niin rajulta hypyltä tuntemattomaan. Vaikka itse selviäisin, tuskan tuotto lapsille ja myös vaimolleni tuntuu pahalta.
Kaiken kukkuraksi tapasin uudella työpaikallani tytön, joka kylläkin on minua 13 vuotta nuorempi, mutta en ole koskaan tuntenut mitään niin vahvaa kiintymystä kehenkään. Tunne on niin vahva, että en ole kokenut sellaista kuin ehkä rakastuessani nykyiseen vaimooni, mutta olin sen jo unohtanut. Tuntuu että tämä "ihastus" on todellinen soulmate, johtuu varmaan osittain samasta horoskooppimerkistämme:) En tosin tiedä hänen tarkoitusperistään, mutta jotenkin minulla on erittäin vahva tunne, että siitä voisi kehkeytä jotakin isompaakin, jos vain laittaisin rattaat pyörimään. Nythän sitä en ole vielä tehnyt koska tilanteeni on mikä on.
Mikä siis neuvoksi? Jatkanko vain samalla kaavalla hamaan tappiin asti pitääkseni lasten takia perhekuvaa yllä, vai mitä ihmettä teen? Olisin kiitollinen jos saisin rakentavia vastauksia teiltä, eikä vaan tyyliin "tyydy osaas" tai "jätä se pihtaaja" tms. Ja kysykää lisäkysymyksiä jos unohdin jotain mainita.
Hyvää syksyä kaikille!
Kertokaapa mulle viisaammat tai kokeneemmat mitä tehdä tilanteessani. Olen neljissäkymmenissä oleva mies ja elänyt parisuhteessa saman naisen kanssa jo yli 18 vuotta. Meillä on kaksi mahtavaa lasta, toinen iältään 8 ja toinen 13. Suhteemme on viimeisen muutaman vuoden aikana päässyt jotenkin hieman väljähtymään, ja varsinkin seksielämä puuttuu lähes täysin. Sitä on noin ehkä noin 5-6 kertaa VUODESSA. Tietysti haluaisin sitä miehenä enemmän, mutta vaimoani se ei vaan kuulemma yksinkertaisesti kiinnosta. Hänellä ei vaan ole haluja. Vika ei siis varsinaisesti ole minussa. Arkemme muuten on hyvin normaalia, hyvine -ja huonoine hetkineen, mutta pääasiassa elämme kuin kaverit saman katon alla.
Olemme yrittäneet parisuhdeterapiaa ja kaikkea muuta aikanaan, mutta homma ei tunnu muuttuvan vaan mitenkään. Olen yrittänyt olla lempeä ja hellä, mutta en oikein vastakaikua tahdo saada. Kyllähän me halimme ja pussailemme välillä, mutta "seksin tavoitteluvaiheessa" hommat muuttuvat. Vaimo palaa aina joihinkin vanhoihin mun mokiin, joita olen humalapäissäni tehnyt joskus vuonna miekka ja kirves. (Tiedoksi että nykyään juon erittäin harvoin) ja vetoaa niihin syihin kun yritän jotain läheisyyttä tms. Tuntuu vaan että enää ei oikein jaksaisi tälläistä ja haluaisin muuttaa pois tästä suhteesta ja löytää sellaisen naisen joka osaisi enemmän arvostaa tai mitä se sitten ikinä onkaan? Tietysti lapset ovat se syy miksi en itsestäni saa irti tehdä sitä. En haluaisi särkeä sitä kodinomaista harmoniaa lapsiltani, enkä myöskään itseltäni. Se tuntuu niin rajulta hypyltä tuntemattomaan. Vaikka itse selviäisin, tuskan tuotto lapsille ja myös vaimolleni tuntuu pahalta.
Kaiken kukkuraksi tapasin uudella työpaikallani tytön, joka kylläkin on minua 13 vuotta nuorempi, mutta en ole koskaan tuntenut mitään niin vahvaa kiintymystä kehenkään. Tunne on niin vahva, että en ole kokenut sellaista kuin ehkä rakastuessani nykyiseen vaimooni, mutta olin sen jo unohtanut. Tuntuu että tämä "ihastus" on todellinen soulmate, johtuu varmaan osittain samasta horoskooppimerkistämme:) En tosin tiedä hänen tarkoitusperistään, mutta jotenkin minulla on erittäin vahva tunne, että siitä voisi kehkeytä jotakin isompaakin, jos vain laittaisin rattaat pyörimään. Nythän sitä en ole vielä tehnyt koska tilanteeni on mikä on.
Mikä siis neuvoksi? Jatkanko vain samalla kaavalla hamaan tappiin asti pitääkseni lasten takia perhekuvaa yllä, vai mitä ihmettä teen? Olisin kiitollinen jos saisin rakentavia vastauksia teiltä, eikä vaan tyyliin "tyydy osaas" tai "jätä se pihtaaja" tms. Ja kysykää lisäkysymyksiä jos unohdin jotain mainita.
Hyvää syksyä kaikille!
Vastaukset 13
Vanhimmat
No ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, että älä ainakaan usko horoskooppeihin.
Ja varsinaiseen ongelmaan. Rakentavat vastaukset on usein pitkiä ja tylsiä ja sisältävät kehotuksen yrittää vielä ja mennä parisuhdeterapiaan. Mutta keep it simple. Eroa, ellet ole onnellinen. Vaimo voi kyllä vielä innostua seksistä jos vaihtoehtona on ero. Ja varsinkin jos tuloksena on ero.
Toivottavasti löytyy paras ratkaisu kaikille.
Jos rakastaa niin haluaa myös seksiä. Taitaa vaan ola kyllästynyt sinuun jo ja siksi ei halua. Mä ainakin eroaisin. Minä haluan harrastaa seksiä niin kauan kun terveys sen sallii
Olisi varmasti vielä syytä jutella vaimon kanssa ennenkuin teet päätöksesi. Aika usein naiset eivät oikein tunnu ymmärtävän miten tärkeä osa yhteiselämää seksi on miehille. Jos seksi ei ole itselle tärkeä osa elämää on vaikeaa ymmärtää että se toiselle on suhteen elinehto. Ihmekö sitten jos toiveet eivät kohtaa.
Eli ole rehellinen, kerro tilanteesi ja tee tarvittaessa selväksi vaimollesi että näin eivät asiat voi jatkua. Ole samalla avoin ja kuuntele tarkasti mitä toiveita hänellä on ja miettikää yhdessä oletteko molemmat valmiita joustamaan ja toteuttamaan ainakin toistenne tärkeimmät toiveet.
Jos keskustelu ei aiheuta minkäänlaista positiivista reaktiota voit vetää omat johtopäätökset tilanteesta. Rehellisintä on tietenkin panna ero vireille ennenkuin alat vikitellä sitä töissä olevaa sisarsielua - vaikka taitaakin olla vaikeaa kun miehenä arvuuttelen miten toimisit.
Kaikkea hyvää sinulle ja muista - ainoa jonka kanssa joudut elämään loppuelämäsi on omatuntosi.
Naiset ymmärtävät kyllä. Se mitä he eivät tunnu ymmärtävän, on että rakastunut nainen haluaa seksiä. Kyllä, rakastunut nainen haluaa seksiä, ja lähes kerjää sitä, iässä kuin iässä. Rakastunut nainen haluaa ja kohtuu usein. Ja päin vastoin. Kun nainen ei ole rakastunut, hän ei halua seksiä. Kun ollaan kavereita, hän ei halua: hän voi suostua, eli liukkaria kehiin ja nainen avaa jalkansa, niin sinne voi nylkyttää itsensä kuiviin, mutta sekö sitä suhdetta parantaa?
Naiset ei halua tätä myöntää, hehän rakastavat... Juu, kuin veljeä, lasta, kaveria, isää ja kaikkia näitä yhteensä, on mukavaa, ok elämää ja ihan jees, mutta että mitä puuttuu. Rakastuminen. Ja sitä kiimaa naiselle ei syty, jos se ei ole rakastunut. Ainoa keino saada seksiä tuossa tilanteessa, on hurmata vaimo uudelleen. Niin, se pitäisi iskeä, niin että se tajuaa että sillä on uros, eli mies, eli myös pantava kumppani.
Ja sanokoot liittoterapeutit mitä vaan, se on ihan rehellisesti näin. Jos seksi loppuu liitosta ja nainen ei enää halua, se nainen ei ole enää rakastunut. Kuten Mieheen ollaan rakastuttu.
Sitä voi pohtia terapeutilla, ja pöydän ääressä ja olla niin avoimia kun ikinä, siitä vaan, mutta totuus on ja pysyy. Parisuhde on romanttinen ja seksuaalinen suhde, parisuhteen muista erottaa nimenomaan seksi ja romantiikka. Seksi vaatii romantiikkaa (mitä se kenellekin on), ja rakkautta, ja kiima halua, intohimoa ja rakastumista.
Keskustelu ei auta pätkän vertaa yksinään, se on varmaa.
Tässäkin asiassa usein halutaan vääntää ja ties mitä, mutta fakta on nyt se, että mies tuossa haluaa asua yhdessä, kuten nainenkin, koska se on mukavaa. Mutta siinä kun miehelle seksi on seksiä, sitä voi haluta kaverinkin kanssa, naiselle seksi on rakkautta, kiima on rakkautta ja rakastumisen kautta se haluaa ja halun kautta se rakastuu. Mies siis siksi pystyy haluamaan, ei ettäkö seksi olisi tärkeämpää. Muistelepa rakastunutta naista, kyllä se seksi on tärkeää... Noin 5 kertaa päivässä! Mies vaan pystyy haluamaan seksiä useimmiten niin, että se vaan haluaa seksiä, eikä tarvitse siihen mitään sen kummempaa seikkailun tuntua.
Tosin jos tuo tilanne on jatkunut jo kauan, vaimo ei ehkä halua rakastua. Mieheensä. Hän haluaa vain mukavan elämän pienellä vaivalla, mikä sisältää vähäisen seksin määrän. Ilman rakkautta, ja seikkailua, seksistä nimittäin muuttuu naiselle vaiva.
Todennäköisesti hän vetää käteen ja rakastaa fantasioitaan tai jopa pettää lopun aikaa.
Jos mies haluaa liittonsa, hänen paranee iskeä vaimonsa ja alkaa siirtyä hipelöinnistä seksikkyyteen. Ketään vanha tohvelisankari kiinnosta, joka pussailee vähän "seksin toivossa": turn off.
On se kumma, että naiset itkee kun mies ei heitä halua, vaikka heillä on kaupan värillä värjätyt hiukset, huono leikkaus, tyylittömät vaatteet, aina ne mummo alkkarit ja vähintään 25 kg ylipainoa, sekä tylsistynyt olemus. On se kumma kun miehet ihmettelee miksei vaimo enää ole kiimassa, kun he toistavat samaa kaavaa jo 20 vuotta, raapivat muniaan löhöverkkareissa sohvalla, lihovat, tylsistyvät, käyttävät edelleen 15 vuotta vanhoja kalsonkeja, koska ne on ihan hyvät, flirttailevat työpaikallaan, ja tuijottavat kotona tv:tä.
On tosi outoa ettei suhteissa seksiä säily, tuossahan sitä on jo, vaikka ja kuinka.
Sitten voidaan istua pöydän ääreen ja ihmetellä, kun ei olla edes puhuttu mistään 10 vuoteen.
Jep jos rakastaa niin luulisi läheisyyttä ja seksiä haluavan. Älä siis tuhlaa elämääsi, niitä kun ei montaa ole.
"Vanha mutta kokenut" puhuu asiaa. Suosittelen ehdottomasti avointa keskustelua vaimon kanssa siitä, kuinka tärkeää parisuhteessa seksi aloittajalle on.
Toinen asia, josta suosittelisin keskustelemaan ovat ne vaimon esiintuomat "vanhat mokat". Niissä on oltava jotain oleellista, koska hän jaksaa nostaa ne aina esille. Edes vaikka tekosyynä seksin harrastamattomuudelle. Ja jos niissä on todellaki jotain, josta vaimo ei pääse yli, hän varmaankin hyötyisi jonkin sortin ammattiavusta.
Kyllä vanhemmatkin naiset haluaa monesti seksiää Miten teillä on noin urautunut toi juttu.. Mun vanhemmilla on nyt 40vee kestänyt onneton liitto ja se on tuonu tuskaa myös meille lapsille.. Että lasten takia älä jatka. Kun vanhemmat on onnellisia, lapsikin on. Voit pitää yhteyttä muksuihin myöhemminkin ja osoittaa välittämistä, ehkä jopa paremmin, jos ite oot ok. Juttele vaimon kanssa vaikka ensin. Nussiminen on sitä kivempaa, mitä enemmän sitä tekee, vire säilyy ja värkit pysyy kunnossa.. Vaikkei aluksi niin huvittaiskaan. Ite naisena tän tiedän. Kun ei rankaise ja pihtaa väärin perustein jotenkin se yhteys on parempi. Tietty ei mikään pakko oo, jos ei yhtään halua, mut jos tuntee tarvetta korjata liitoa. Ja jos jutut on anteeksiannettu, voihan niihin joskus palata, mutta ei jatkuvasti jauhaa.. Älä rupee olemaan jonkun tiilitalon takia pellenä ja rangaistavan vanhoista jutuista, jos oot jo petrannu käytöstäs.. Ei kai semmosessa oo onnellisia ei lapset eikä vanhemmat..
En ole itse eronnut, mutta tiedän paljon eronneita. Sanoisin, että jos tilanne on jotenkuten siedettävä, odota kunnes lapset on isoja ja muuttaneet kotoa. Kuten itsekin sanoit, sitä perhe-elämää et saa enää eron jälkeen takaisin. Ja yrittäkää vielä jotain terapiaa, ja kerro vaimollesi, että olet miettinyt eroa yhtenä vaihtoehtona. Tuntuu, ettei vaimosi oikein ymmärrä, miten huonosti teillä menee. Usein kai eron syy on se, että toinen ei myönnä mitään ongelmia olevan olemassakaan, jolloin toiselle ei jää muita vaihtoehtoja kuin lähteä.
Jos tilanne on sietämätön, niin muuta pois johonkin mahdollisimman lähelle.
Työpaikkaihastukset on mukava mauste elämään, mutta älä sotke sitä asiaa tähän erojuttuun. Ihan ymmärrettävää, että toivoisit laastarisuhdetta itsellesi, mutta jos eroat, niin eroa siksi että avioliittosi ei toiminut, äläkä sotke siihen jotain kolmatta osapuolta. Siinä on sulle tilaisuus näyttää, että olet aikuinen ihminen etkä halua pistää teidän kaikkien elämää sekaisin, mukaanlukien laastarisi. Jos hän nyt edes on sinusta kiinnostunutkaan muuna kuin työkaverina.
Vaimosi ei ole päässyt yli mokistasi. Todennäköisesti olet pettänyt luottamuksen........ ei ihme ettei enää luota!!!! Luottamuksen voi pettää vain kerran.
Niin se on. Totuus, mikä kaikkien alitajunnassa jyllää, on tietoisuus että olet epäkypsä ihminen ja kykenemätön yksiavioisuuteen. Varjele jos olet pettänyt luottamuksen silloin, kun lapsenne ovat olleet jo olemassa!!!!!!!!!!!! Se on pahin loukkaus, mitä voit vaimollesi ja lapsillesi tehdä!
Sinusta paistaa läpi itsekkyys. Seksi ja oma k.llisi on sinulle tärkeintä. Ne ajaa jopa lastesi ohi. Tärkeintä on, että sinulla on hauskaa..... et tajua muiden tunteita ollenkaan. Olet siis jollain tapaa hieman yksinkertainen tapaus. ITSEKKÄÄT IHMISET EI KOSKAAN IKINÄ SOVELLU AVIOMIEHIKSI EIKÄ LASTEN ISIKSI. VAROKAA NAISET NIITÄ!!!!!!!!!!!
Tiiivistettynä: oma mokasi!!!!!!!!!!!
Katkeran harpun kitkerää vikinää!
Eroa vaan, siten et saa edes viitta-kuutta kertaa vuodessä. On näitä nähty.
Etkö voisi sanoa vaimollesi, että sulle ei riitä tuo määrä seksiä ja että pelkäät ihastuvasi johonkuhun toiseen, kun parisuhteenne on muuttunut noin tylsäksi ja seksittömäksi? Jos se ei johda mihinkään tai vaikuta mitenkään, niin eiköhän tuo suhde ole tullut tiensä päähän, siis romanttisella ja fyysisellä tasolla.
Vähimmän vaivan tie olisi hankkia joku sivusuhde. Voihan olla, että siinä vaiheessa vaimokin alkaa taas kiinnostua susta. Tai sitten ei. Voi tietenkin olla, että vaimosi odottaa vain hyväksyttävää syytä jättää sut, ja pettäminen olisi sellainen.
Vaikutat todella fiksulta mieheltä. Kuuntelet itseäsi mutta kuuntelet myös perhettäsi. Toivon todella että oikeasti ajattelet muiden tunteita, ettet vain esitä empaattista.
Puhu vaimollesi ensin. Puhu vaikka se tekisi kipeää teille molemmille. Kerro rehellisesti tunteistasi ja tee päätöksesi vasta sitten.