Olen 19 vuotias nainen seurustellut vakavasti kaksi vuotta, muutamaa vuotta vanhemman pojan kanssa. Suhteemme on ollu hyvin tulinen ja läheinen ja rakastan poikaystävääni enemmän kuin mitään. Kuitenkin, kuukausi sitten poikaystäväni kertoi pettäneensä minua sitä edellisenä viikonloppuna. En todellakaan olisi voiut uskoa sitä. Millä meni aina hyvin, mutta hän alkoi pitää minua itsestäänselvyytenä ja olin todella hyvä ja huomaavainen häntä kohtaan joka ikinen päivä. En kyennyt itkemään asialle ollenkaan vaikka normaalisti hyvin herkkä ihminen. En saanut yhteyttä tunteisiini sillä niitä oltiin loukattu niin pahasti.
Tästä seurasi minun viikon kestävä juopottelu, ruokahalun lähteminen (en syönyt yhtikäs mitään -8kg) ja olin totaalisesti "shokissa". Yhtenä iltana kävin juttelemassa jätkän kanssa, vaikutti oikeasti katuvalta ja oli ollut yhden illan juttu tuntemattoman kanssa, muttei pystynyt edes katsomaan silmiin minua, itki vain ja tätä en ole kuin kerran nähnyt aiemmin.
Jatkoin samaa rataa enkä pitänyt yhteyttä, kunnes romahdus oli lähellä ja sovittiin tapaaminen jota poikaystäväni oli yrittänyt päivittäin saada aikaan.
Noh, tällä kertaa hän puhui paljon ja katsoi suoraan silmiiin. Katui aidosti ja vannoi ettei voisi enäää ikinä tehdä niin. Oli kuulemma etäytynyt minusta armeijan aikana joka oli puoli vuotta sitten ja alkanut luulemaan ettei haluakkaan olla minun kanssani ja siksi ajautunut tuohon tilanteeseen. Nyt hän kuitenkin sanoo että tekisi mitä vaan jotta voisi olla kanssani. Hän sanoi ettei ansaitse minua oikeasti mutta kuulemma pystyy ansaitsemaan ja parantamaan tapansa ja kohtelemaan minua kuin kukkaa kämmenellä jos annan vain hänelle mahdollisuuden näyttää mihin pystyy. Hän sanoi vielä haluavansa mennä kanssani kihloihin heti kun olen siihen valmis.
Nyt on sitten muutamat viikot menty eteenpäin tilanne tasaantunut ja kukkia ja romantiikkaa hän antaa kokoajan jota en ole ennen edes saanut. Huomaan että oikesati hän panostaa mutta kysymys kuuluukin että voiko ihminen oikeasti oppia jostain sillä tavalla että asia eii enää toistu ja kuinka rakentaa kunnioitus takaisin? Oikeastaan luotan häneen kyllä edelleen, mutta kunnioitus on hyvin alhainen. Kuinka päästä tällaisen yli? Rakastamme toisiamme suunnattomasti mutta miten voin unohtaa asian vai pitääkö tätä edes unohtaa ja jatkaa eteempäin sillä todella haluaisin olla hänen kanssaan ja elää elämäni loppuun asti.Välillä tuntuu että kyllä tämä tästä ajan kanssa, kun välillä taas en millään kykene ajattelemaan elämää hänen kanssaan.
Vastatkaa joku jotain kiitos tarvitsen joltain neuvoja olen aivan yksin. kiitos jos joku vaivautuu!
Tästä seurasi minun viikon kestävä juopottelu, ruokahalun lähteminen (en syönyt yhtikäs mitään -8kg) ja olin totaalisesti "shokissa". Yhtenä iltana kävin juttelemassa jätkän kanssa, vaikutti oikeasti katuvalta ja oli ollut yhden illan juttu tuntemattoman kanssa, muttei pystynyt edes katsomaan silmiin minua, itki vain ja tätä en ole kuin kerran nähnyt aiemmin.
Jatkoin samaa rataa enkä pitänyt yhteyttä, kunnes romahdus oli lähellä ja sovittiin tapaaminen jota poikaystäväni oli yrittänyt päivittäin saada aikaan.
Noh, tällä kertaa hän puhui paljon ja katsoi suoraan silmiiin. Katui aidosti ja vannoi ettei voisi enäää ikinä tehdä niin. Oli kuulemma etäytynyt minusta armeijan aikana joka oli puoli vuotta sitten ja alkanut luulemaan ettei haluakkaan olla minun kanssani ja siksi ajautunut tuohon tilanteeseen. Nyt hän kuitenkin sanoo että tekisi mitä vaan jotta voisi olla kanssani. Hän sanoi ettei ansaitse minua oikeasti mutta kuulemma pystyy ansaitsemaan ja parantamaan tapansa ja kohtelemaan minua kuin kukkaa kämmenellä jos annan vain hänelle mahdollisuuden näyttää mihin pystyy. Hän sanoi vielä haluavansa mennä kanssani kihloihin heti kun olen siihen valmis.
Nyt on sitten muutamat viikot menty eteenpäin tilanne tasaantunut ja kukkia ja romantiikkaa hän antaa kokoajan jota en ole ennen edes saanut. Huomaan että oikesati hän panostaa mutta kysymys kuuluukin että voiko ihminen oikeasti oppia jostain sillä tavalla että asia eii enää toistu ja kuinka rakentaa kunnioitus takaisin? Oikeastaan luotan häneen kyllä edelleen, mutta kunnioitus on hyvin alhainen. Kuinka päästä tällaisen yli? Rakastamme toisiamme suunnattomasti mutta miten voin unohtaa asian vai pitääkö tätä edes unohtaa ja jatkaa eteempäin sillä todella haluaisin olla hänen kanssaan ja elää elämäni loppuun asti.Välillä tuntuu että kyllä tämä tästä ajan kanssa, kun välillä taas en millään kykene ajattelemaan elämää hänen kanssaan.
Vastatkaa joku jotain kiitos tarvitsen joltain neuvoja olen aivan yksin. kiitos jos joku vaivautuu!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tukala tilanne. Siinä ei voi tehdä mitään muuta kuin kuunnella omaa sydämen ja järjen ääntä. Miettiä mitä todella tahdot. Olet nuori, vasta 19-vuotias, koko elämä edessäsi. Itse en pystyisi pääsemään asian yli elämän tuossa vaiheessa. Syrjähypyn pystyisin mahdollisesti antamaan anteeksi, jos yhteistä taivalta olisi muutamia vuosia, tai kymmeniä.
T: Nainen 48v
"Tukala tilanne."
Millä perusteella???? Päinvastoin, tuossahan ei ole mitään ihmettelemistä.
Pari pointtia:
- ei lapsia
- 19 vuotta
- eivät asu yhdessä
Suhteen katkaiseminen on ihan naurettavan helppoa, etenkin kun tuossa iässä ne eivät muutenkaan meinaa kestää. AP ei tietenkään usko sitä, mutta omassa kaveripiirissä on varmastikin 2-kymppisinä alkaneista suhteista yli 90% mennyt poikki.
Koska suhde suurella todennköisyydellä menee kummpinkin poikki, se kannattaa katkaista NYT HETI. Etenkin kun miehen oikeat karvat tulivat esiin.
Naisten vienti on muutenkin kaikkein parhaimmillaan siinä kahdenkympin korvalla. AP onkin saisikin juuri nyt todennäköisesti paremman miehen itselleen kuin aikaisemmin.