Sitoutumiskammoinen mies. Miten edetä?

Voi tyttö hyvä älä vain sekaannu noihin "sitoutumiskammoisiin" miehiin. Itse vaikutat aikuismaiselta ja ajattelevaiselta naisen alulta. Se ei ole sitoutumiskammoa vaan sitä että joko hän ei ole aivan löytänyt vielä itseään tai sitten ssinä et ole aivan sitä itä hän etsii. Kai itsekin haluat miehen joka haluaa sinut heti ensimmäisen kerran nähtyään itselleen eikä pidä itsestäänselvyytenä. Jos jatkat suhdetta tulet karvaasti pettymään ja saatturhia sydänsärkyjä. Ja puhun kokemuksen syvällä rinta äänellä:)

Kokemusta täälläkin! Lopeta suhde ennen kuin satutat itsesi pahemmin. Itse annoin samanlaisen tilanteen jatkua yli vuoden, kun ajattelin antaa aikaa. Oli siitä alussa puhetta, mutta mies koki sen painostuksena. Lopputuloksen voi jokainen arvata: minulla särkynyt sydän ja yli vuosi hukattua nuoruutta. Miehellä uusi bimbo kierroksessa.

Kiitos rehellisistä ja asiallisista vastauksista!
Miehen elämäntilanne selviytyy tän kuun loppuun mennessä (toivottavasti), jolloin minä haluan selkeän vastauksen suuntaan tai toiseen. "Soutaa, huopaa" -meininkiä en enää pidempää jaksa katsoa, vaikka tuntuukin hieman epäreilulta vaatimukselta, mutta itseäänkin on ajateltava.

Sitoutumiskammo on vain helppo tekosyy estää tapailua etenemästä. Sanoit itsekkin ettet tahdo painostaa joten et edes uskalla puhua asiasta. Näin "sitoutumiskammoinen" saa marttyyriaseman ja sinä olet tarinan pääpahis, jos yrität edes puhua asiasta. Et voi vaatia yhtään mitään ja toinen heiluttaa tahtipuikkoa. Miksi hän haluaisi muuttaa tilannetta jossa saa kaiken mitä haluaa ilman itseensä kohdistuvia rasitteita? Jos oikeasti välittää ja on tunteita, tahtoo sitoutua. Mikä estää häntä oikeasti sitoutumasta nyt? Mitä se muuttaisi teidän kahden suhteen? Ei mitään muuta kuin sen että hän ei saisi olla vapailla markkinoilla enää. Et ole se nainen jonka hän tahtoo esitellä kumppaninaan.

Edellä olevissa vastauksissa on kerrottu kaikki tarpeellinen."Sitoutumiskammo" on todellakin vain mukavuudenhaluisten miesten tapa syödä kakku ja säästää se. Jos hän pelkäisi menettävänsä sinut niin hän olisi jo sitoutunut.

Kiitos jälleen vastauksista!
Olen kyllä miehen kanssa asiasta keskustellut ja nyt asiaa sulateltuani pahoin pelkää, että tämän tarinan loppu on nyt käsillä. Ärsyttää ja turhauttaa vain, kun saa niin ristiriitaista viestiä hänen suunnaltaan. Uskon, että hän pitää minusta aidosti mutta ei uskalla astua parisuhteeseen. No, se on sitten hänen henkilökohtainen "voi voi".

Minä ymmärrän sitoutumiskammon siten et mies pelkää oman vapautesa olevan mennyttä jos alkaa seurustelee naisen kaa vakavasti. Siinä sit pitää muuttaa yhteen ja nukkua samassa sängyssä. toinen näkee koko ajan mitä toinen tekee ja ei voi kavereitakaan tavata niin kuin haluaa. Voit selittää sille et kavereita voi tavata ja et ei atrvii olla 24/7 yhdessä. Saa olla omat harrastukset ja silleen. Mut pitää vietää kans aikaa yhdessä paljon ja et pitää vaan päättää haluaako edes seurustella. Molempien pitää luopua jostain tärkeistä asioista kun alkaa seurustelee että voitte tavata ja nähdä useammin.

Ei kannata seurustella jos näkee pari tuntia viikossa. Itse kun aloin seurustelee niin mun naisella oli aamuvuoro töissä ja mulla oli iltavuoro. Ei siis keretty näkemään kuin klo:22.00 jälkeen illalla. no mä sit otin loparit vaki työstä et kerettäis näkemäänkin ja seurustelemaan. Nyt teemme molemmat aamuvuoroa. Eli pitää päättää mitä haluaa...

Ei kannata turhaan hötkyillä ja pelätä jotain sitoutumiskammoja, jos tuntee että toinen on se oikea. Joskus kannattaa vain odottaa ja antaa toiselle aikaa sopeutua tilanteeseen, jos vaikuttaa siltä että sitä ahistaa tai jotain. Tilanne on tietysti eri, jos heti näkee, ettei tuliskaan mitään.

Joko tai! Nyt on se oikea hetki katkaista suhde sillä kitumisesta tulee yhä kitkerämpää jatkossa. Jos mies on sinulle sopiva ja "se oikea" niin et epäröisi
tuossa vaiheessa että "mitäköhän tästä mahtaa tulla" vaan olisit onnellinen siitä
että seurustelette! Tuo *epäileminen* on 1 varoitus alitajunnasta,joka kertoo
sinulle että kaveri on sinulle vain väliaikainen eikä yhteistä tulevaisuutta ole.
Ihminen tahtoo niin mielellään uskoa että tämä on nyt ihan oikeaa rakkautta,vaikkei
siltä näytä eikä tunnu.

Itselläni aavistuksen verran samantapainen tilanne, mutta silti hyvin erilainen. Kerronpa siitä hieman ja myös omista fiiliksistä, ehkä saat sitä jotain myös itsellesi, en tiedä.

Edellinen parisuhteeni kesti lähes 10 vuotta. Se päättyi oikeastaan jo lopputalvesta/ keväällä, kun huomasimme kumpikin, että pelkästään tappelemme jatkuvasti ja ainakin itsestäni tuntui, että elän kämppäkaverin enkä puolison kanssa. Noh, erohan siitä tosiaan tuli...

Nyt elän jonkinlaisessa etäsuhteessa miehen kanssa, jota näen noin kerran kuukaudessa - joskus useammin, mutta yleensä harvakseltaan. Asumme eri paikkakunnilla, yhteistä aikaa on joskus hyvin haastavaa löytää. Tunnen tämän miehen jo yli kymmenen vuoden takaa, olemme aikanaan opiskelleet yhdessä ja olemme olleet hyviä kavereita. Väliin mahtuu myös vuosia, jolloin emme olleet tekemisissä keskenämme johtuen erilaisista elämäntilanteista ja jatko-opiskeluista. Näimme kuitenkin tässä taannoin eräissä juhlissa, jossa vietimme paljon yhdessä aikaa keskustellen ja olimme edelleen samalla aaltopituudella.

Tämän jälkeen aloimme pitää tiiviimmin yhteyttä ja näimme kaveripohjalta pari kertaa. Kuitenkin yksi asia johti toiseen ja päädyimme samaan sänkyyn, molemmat umpi-ihastuneita toisiinsa. Molemmat olemme tilanteesta aivan yhtä ihmeissämme, emmekä oikein tiedä miten tästä pitäisi ajatella ja mitä pitäisi tehdä. Haasteena on tosiaan paitsi välimatka, myös yhteisen ajan löytäminen. Tiedän tästä miehestä myös sen, että hänellä on kaksi kipeää parisuhdetta eroineen takana ja kovin arka myös sen takia. Hän ei myöskään puhu juuri tunteistaan ja hän on kovin vaikeaselkoinen. Yleensä luen ihmisiä kuin avointa kirjaa, mutta jostain kumman syystä en tätä miestä pysty lukemaan.

Mekin olemme epämääräisessä tilanteessa, mutta itselleni tällainen epämääräisyys ihastumisineen on hyvä tällä hetkellä. En halua lähteä pitkän parisuhteen jälkeen suinpäin uuteen suhteeseen, haluan elää hieman itsekseni ja katsoa maailmaa. Etuna tässä meidän epämääräisessä jutussamme on se, että tunnemme toisemme pitkältä ajalta, toisen hyvät ja huonot puolet ovat tuttuja eikä siten mitään "negatiivisia yllätyksiä" tule. Lisäksi olemme molemmat yllytyshulluja ja muutenkin pidämme samoista asioista.

Itse nautin myös omasta tilanteestani, vaikka joskus tuntuu että pakahdun välimatkasta ja harvoista tapaamisista. Mutta silloin kun tapaamme, olemme oikeasti kahden ja nautimme toistemme seurasta, myös intohimoa piisaa. Harvemmilla tapaamisilla arki ei pääse liian lähelle ja toisen seura on oikeasti kauan kaivattua ja kutkuttavaa. En halua painostaa tätä miestä mihinkään mitä hän ei halua, sillä tunnen häntä sen verran hyvin, että hän ei painostuksen alaisena tee mitään vaan enemmin heittää hanskat tiskiin. Etenemme hieman tunnustellen, mutta silti nautiskellen :)

Tsemppiä sinulle, toivottavasti asiat selkiytyvät!