Hei vaan,
olisikohan täällä viisaita ihmisiä neuvomaan tai saman kokeneita jakamaan fiiliksiä?
Erosimme avokkini kanssa n. 2v sitten järkisyistä. Eli sen takia, kun minä en halua perheenlisäystä ja avokkini haaveissa se on ja on edelleenkin. Mielipiteeni asiasta ei ole muuttunut.
Kuitenkin olemme viihteellä ollessa törmänneet toisiimme ja keskustelut kääntyy aina siihen kuinka kaivataan edelleen toisiamme ja vituttaa tämä tilanne. Kummankin elämät ovat jatkuneet, mutta silti toinen on edelleen paljon mielessä ja on ikävä.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, kun kahden vuoden jälkeenkin tunteet ovat ennallaan, mutta mielipiteet lapsiasiasta edelleen samat. Miten saan biologisen kelloni hereille vai antaako ajan kulua ja lopulta joskus... toinen on mielessä enään hyvänä muistona.
Saman kokeneita?
olisikohan täällä viisaita ihmisiä neuvomaan tai saman kokeneita jakamaan fiiliksiä?
Erosimme avokkini kanssa n. 2v sitten järkisyistä. Eli sen takia, kun minä en halua perheenlisäystä ja avokkini haaveissa se on ja on edelleenkin. Mielipiteeni asiasta ei ole muuttunut.
Kuitenkin olemme viihteellä ollessa törmänneet toisiimme ja keskustelut kääntyy aina siihen kuinka kaivataan edelleen toisiamme ja vituttaa tämä tilanne. Kummankin elämät ovat jatkuneet, mutta silti toinen on edelleen paljon mielessä ja on ikävä.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä, kun kahden vuoden jälkeenkin tunteet ovat ennallaan, mutta mielipiteet lapsiasiasta edelleen samat. Miten saan biologisen kelloni hereille vai antaako ajan kulua ja lopulta joskus... toinen on mielessä enään hyvänä muistona.
Saman kokeneita?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen ollut yhdessä avomieheni kanssa 13 vuotta. Meille ei tule lapsia, koska MINÄ en halua. Jos hän haluaa, hän tietää, että joutuu hankkimaan ne jonkun muun kanssa.
Ehkä hän saa mahdollisuuden siihen vielä 37 vuoden iässä, koska olen harkinnut eroa. Olen rakastunut toiseen mieheen. Ja ainoa asia, minkä oikeasti olen elämässä osannut päättää oikein, on se, etten ole koskaan tehnyt lapsia. Voi kuinka paljon helpompaa elämä onkaan, kun ei tarvitse ajatella, etten voi lapsien takia erota. Voi kuinka helppoa voisikaan uusikin elämä olla, kun salarakkaalla ei ole lapsia.
Nämä päätöset on niin paljon helpompia, kun on vain aikuisista kyse!
Älä tee lapsia. Minä en tekisi. Etsi itsellesi uusi rakas, äläkä ota vanhaa takas!
Moikka,
kiitos viestistäsi!
Sitä mä olen tässä pohtinutkin, että voiko tosiaan olla olemassa niin tärkeää ja niin ainutlaatuista ihmistä, josta ei millään muka pääse jaloilleen. Ja, että sen ihmisen takia tekisi niiiin suuren uhrauksen ja hankkisi lapsen.
Tsemppiä sinne!