Olen ollut pari vuotta naimisissa maalla asuvan miehen kanssa.Meillä on pian 2v. poika ja toinen lapsi syntyy marraskuussa. Miehen vanhemmat omistaa ison maatilan,jossa mieheni työskentelee päivisin. Meillä on oma koti n.1.5km päässä miehen kotitilasta.Nykyään minua on alkanut suunnattomasti ärsyttämään ja jopa ahdistamaan käytäntö, että mieheni äiti pyytää/olettaa päivittäin, että mieheni lounastaa ja kahvittelee vanhempiensa kanssa edelleen kotona. Itse odotan lapsen kanssa ruoka valmiina miestä kotiin, kunnes aistin että äidillään on taas käyty syömässä ja omaan kotiin ei ole mikään kiire.Kun kysyn asiaa mieheltäni,hän useimmiten kiistää syöneensä äidin ja isän luonaan,mutta kotiin ei ruoalle ole kiire ja tuskinpa koko päivää jaksaa työskennellä syömättä. Mieheni äiti kysyy poikaansa myös usein kotiin syömään minun ja lapsen kuullen, esittämättä kutsua minulle,joskus kyllä mainitsee poikammekin tervetulleeksi syömään.Asia on alkanut yhä enemmän ahdistamaan enkä haluaisi mieheni äidille kuitenkaan asiasta "valittaa" ,tai ehkä ylpeyteni estää.Tunnen kuitenkin olevani huono vaimo ja että ylitseni kävellään mennen tullen, eikä arvosteta vaivaani kodista huolehtimisessa.Tilalle on tulossa myös parin vuoden päästä sukupolven vaihdos,mutta minulle asiasta ei miehen vanhemmat ole puhuneet halaistua sanaa, joten tuskin minulla on asiaa heidän poikansa vaimona myös siihenkään kuvioon.Mitä voin tehdä tilanteelle?
Aikamiespoika ja aviomies ruokailee äidillään
turhautunut vaimo
12344
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nosta kissa pöydälle ja mene lapsesi kanssa kutsumatta anopillesi syömään!
Jos anoppisi rilahtelee niin miehesi on pakko ottaa kantaa asiaan.
Vaikka tunnelma olisi miten hyinen tahansa niin älä välitä!
Kehu ruokaa ja varmista, että onhan pöytä katettu samaan aikaan huomennakin!
Korosta yhteisen perheaterioinnin merkitystä perheen yhteishengen vuoksi!
Minun on mahdoton kuvitella tilannetta, että miehesi asettuisi äitinsä puolelle häätämään sinua pois.
Yksinkertaisin ja riidattomin vaihtoehto on, ettet välitä miehesi syömisistä mitään etkä varaudu siihen.
Hää o rikas äiti ku aikamies lastaan ruokkii.. Äidit on äitejä!
Tervetuloa tähän Maajussin morsion auvoiseen asemaan.
Näinhän se menee. Miniä on täysin ulkopuolinen "pakollinen paha", hänen tarkoituksensa on synnyttää tilalle Jatkaja. Muuta arvoa hänellä ei ole, eikä häntä tarvitse tilaa koskevissa asioissa mitenkään huomioida.
Ja se tila on aina ja ikuisesti ykkösprioriteetti. Perhe-elämä, esim. lapsen syntyminen, on toisella sijalla. Sellaisen pikkuseikan kun synnytys voi miniä hoitaa itsekin jos isäntää tarvitaan toisalla, esim. puintihommissa.
Tällainen on arvomaailma minunkin mieheni kotitalossa. Siksi pyrin pysymään mahdollisimman kaukana sieltä. Minulla on oma elämä kaupungissa, johon mieheni kuuluu niin halutessaan. Hän tietää mistä minut löytää.
Minulle tämä sopii. Avioliitto ei ole ensimmäinen, nautin myös itsenäisyydestä.
Ulkopuolisen kysymyksiä. Onko maatla miehesi kokopäiväinen työpaikka vai onko hän myös muualla töissä? Jos se on hänen työpaikkansa 8h/vrk, niin kait hän siellä myös työpaikkalounastaa. Sattumalta se nyt on hänen äitinsä joka hoitaa tuon ruokailun. Jos miehesi olisi muualla töissä, odottaisitko hänen tulevan kotiin syömään?
Odotat lapsen kanssa ruoka valmiina.. oletko sopinut miehesi kanssa että hän tulee kotiin syömään? Jos et ole sopinut, miksi oletat hänen tulevan. Onko miehesi selittänyt sinulle sukupolven vaihdosasiaa? Eiko se olisi ensisijaisesti hänen tehtävänsä eilkä vanhempien suoraan sinulle=
Jos joku ruokkisi mun miehen niin olisin iloinen. Säästyisi rahaa ja saisin itse syödä mitä huvittaa tai olla vaikka syömättä. Eikä tarvitsisi käyttää aikaa perunoiden keittoon. Viikonloppuisin voitaisi syödä yhdessä. Mutta ei, mun mies "tarvii" joka ikinen päivä perunansa ja lihan/kalan/kanan lisukkeiden kera. Itse eläisin tomaattikeitolla tai salaateilla, mutta miehen mielestä ne ovat alkuruokia. Joten kunnon kotiäitinä (lapsi 9kk) pistän tänäänkin potut kiehuun ja paistan setin lihapullia....
Itsekin yritin ajatella näin, mutta tuntuu että viikonloputkin miehelläni lipsahtaa joskus äidin seisovassa pöydässä. ehkä eniten surn poikaa joka hokee isiä ja näyttää hänen paikkaansa ruokapöydässä. itsestäni ei niinkään olis väliä.
Yritä nyt miniä hyvä itsekin keksiä rakentavia ratkaisuja! Soitat ajoissa joko miehellesi tai hänen äidilleen ja kysyt, koska mies on tulossa syömään kotiinsa (tai kahville tms.) ja lähdet saman tien LAPSESI MUMMOLAAN käymään, joko tarjottava-tuliaisten kanssa (tai kukkien, lapsen piirroksen tms.) näyttämään pikku miehelle mummoa, pappaa, traktoreita ja isiä puuhissaan.
Ei tuollaisesta reviiriin vetäytymisestä mitään tule, ei maalla voi elää kuin kaupungissa. Maalla tosiaan voi olla hyvinkin kiireisiä viikonloppuja viljan puinnissa ja muissa syystöissä. Tarvittaessa selität pojalle että isi on nyt peltotöissä eikä pääse kotiin vielä.
Muutos lähtee itsestäsi, siitä että päätät ottaa parhaat puolet irti maaseutuelämästä, osittain vanhalta polvelta oppien, osin keskustellen rakentavasti miehesi ja hänen vanhempiensa kanssa. Miksi siellä kotona möllötätte, hakeudu seudun perhekerhoon, ja muiden äitien ja lasten harrastusryhmiin.
Kaupunkilaisisi voisi olla viikot työmatkoilla ja viikonloput kavereiden kanssa kapakoimassa, se minusta olisi surullista.
Minä olen näitä maataloja kierrellyt ja olen sellainen tuleva anoppikikin jos luoja suo. Antaisin neuvoksi kyllä keskustella asiasta ensin miehesi kanssa. Se on hänen tehtävä sopia nämä ruoka-asiat äitinsä kanssa, eikä sinun. Meillä ainakin nämä ruokailu ajat ovat niitä aivoriihiä ja talon asioitten setvimisiä. Jos vielä tuo sukupolven vaihdoskin häämöttää, niin nyt on aika ruveta pohjustamaan sitä ja silloin on työjako viimeistään selvitettävä. Olet jäänyt aika ulkopuoliseksi koko kuviossa ja se on vahinko, koska tulevaisuudessa myös sinua tarvitaan tilalla tavalla toisella. Valitettavasti meillä nuo viikonloputkin on täyttä työaikaa ja vapaata tulee sitten kun joutaa. Meillä nuo lapset on aina roikkunut töissä mukana, niin ovat saaneet olla isänsäkin kanssa. Mietippä itsekin sitä omaa osuuttasi tilan töihin ja keskustele puolisosi kanssa ennen kuin pistät lainapapereihin nimeä tai jos huonommin käy, avioehto tuodaan allekirjotettavaksi. Me vanhat emännätkin ollaan joskus oltu niitä miniöitä, että kokemusta on, mutta nykypäivän nuorikot tulee erilaisista lähtökuopista niin ymmärrystä on vaikea löytää puolin ja toisin. Rakentava keskustelu olisi teillä paikallaan ja ulkopuolista apuakin kannattaa harkita ennen sukupolven vaihdosta.
Kuule voit vaatia miestä etukäteen ilmoittamaan syökö mammalla vai tuleeko kotiin syömään. Sano ettet turhaan tee ruokaa. Käyt sitten itse tenavan kanssa vaikka ulkona syömässä tai itses kanssa eli pyydä miestä hakeen lapsi kanssa mammalle syömään. Tosi hienoa kun mamma laittaa ruokaa ja kait se että poika tekee töitä siellä on yksi syy? Palkitsee poikaa myös sillä tavoin. Voit minunkin mielestäni kyllä mennä kutsumatta syömään ainakin viikonloppuisin ja silloin kun mamma kutsuu sun kuullen poikaa ja lasta syömään. Oleta että se tarkoittaa koko perhettä sillä sinä olet poijan vaimo ja heidän lapsenlapsen äiti.
Rakentavia nuvoja, kiitos niistä. Avioehtopaperihin jouduin kyllä laittamaan nimn jo ennen avioon astumista. Se oli yksi ehto avioitumisen toteutukselle. Enpä tidä kenen aloittteesta ehdotus tuli.Minulle sillä ei ole merkitystä koska itselläni vakituinen työ opettajan virassa ja nautin työstäni kovasti. Perhekerhoissa yritämme käydä aina kun mahdollista. olen ehkä liian arka solmimaan nopeasti ystävyysssuhteita ja varsinkin aikuisiällä ei oikein tiedä miten sen osaisi täällä maalla tehdä tuntemmattta itseään tunkeilijaksi. Mielelläni kllä haluaisin osallistua myös maatilan pyörittämiseen niissä puitteissa kun minua tarvitaan, mutta ajattelin että joku saa minua siihen varta vasten pyytää. Yritän kovasti etten katkeroittaisi mieltäni tai joutuisi pahimmassa tapauksessa anopin kanssa riitoihin.Olemme hyvin erilaisia luonteeltamme ja sekin vähän hankaloittaa tilannetta.Surullisinta vaan on se, että tunnen etten ole kuitenkaan oikein tervetullut sukuun tai pidetty miniä, koska pohjalaisena suorasanaisena haluan keskustella asioista avoimesti ja täällä seudulla siihen ei olla totuttu.
Tuo avioehtosopimus varsinkin maatilan kyseessä ollen on nykyään viisas juttu. Outoa, että sanot Joutuneesi siihen nimesi laittamaan.
Alasajetun maatilan poikana, mutta aivan muissa hommissa koko työikäni toimineena tuli mieleeni, että oletko itse maatalosta kotoisin. Maatilan hoito on nykyisin niin kinkkistä puuhaa, että vaikka mä maalaispoika oon, en pysty edes keskustelemaan siitä.
Jospa on katsottu, ettei sinun tarvitse EU-asioilla ym. mieltäsi vaivata, vaan voit täysillä keskittyä omaan työhösi. Ei sieltä tilalta järin paljon löydy puuhaa sellaiselle joka ei niistä hommista tiedä mitään.
Kyllähän kulttuurit törmäilevät maan eri puolelta kotoisin olevien välillä. Harmittaahan se, mutta niin vain on.
Mutkikasta on sopivan elinkumppanin etsiminen, kun tuollaisetkin seikat pitäisi huomioida.
Aika kaltoin minuakin ensimmäisen eukkoni suvussa kohdeltiin, mutta nykyisin vähän vaivaa, kun olen uudessa liitossani liiankin hyväksi huomattu vävy, jonka asemaa työelämässä korostetaan, mielestäni turhaan. Mieluusti olisin vain tavallinen mies, mutta eihän se käy..
Tottakai työpaikalta nyt ruoka annetaan se kuuluu etuihin, olisit tyytyväinen ruokalaskukin on pienempi, kun yksi saa työmaaltaan ruokaedun.