apua paniikkihäiriöön/kohtaukseen!

Hellurei! Mulla todettiin paniikkihäiriö v. 2000. 7 vuotta kävin terapiassa ja söin lääkkeitä, kohtaukset hävisivät oikeestaan heti kun lääkitys alkoi tehota. Nykyään on alkanut tuntua et oireita saattas olla taas ilmassa...
Oon 2 kk sitten eronnu pitkästä (huonosta) parisuhteesta ja vaikka ratkasu oli aivan oikea ja olis pitäny tehdä jo paljon aiemmin, tuntuu vähän orvolta olla yksin. Tai enhän mä yksin koskaan ole kun mulla on maailman ihanin ja tärkein poika 12v, mut anyway... Ystäviä mulla on paljon ja oon sosiaalinen ja aikaansaava nauravainen ihminen mut noi huimaamiset ja pelot ihmisten ilmoilla rasittaa mieltä kovasti. En vois kuvitellakaan meneväni torille kävelemään tai kauppakeskuksiin, kun välillä jo pelkkä lähikauppaan meno ahdistaa. Kotona noita tuntemuksia ei oo mut heti alkaa kun astun ovesta ulos. Etenkin huimaaminen ja tasapainohäiriöt on pahimmat. Jotkut varmaan luulee että oon humalassa kun välillä kävelen siksakkia!
Lääkäriin meno ja lääkityksen alottaminen taas ei kiinnostais yhtään, yritän vaan ajatella et kohtaus ei oo vaarallinen ja loppuu heti kun pääsen turvallisesti takasin kotiin. Mut eipä noista ajatuksista kovin apua oo.
En ollenkaan haluais alottaa samaa lääke- ja hoitajarumbaa uudestaan mut eihän tää näinkään voi jatkua, mikään mökkihöperö kun musta ei todellakaan tule!!! Olisko lisää neuvoja..?

"huimaamiset ja pelot ihmisten ilmoilla rasittaa mieltä kovasti. En vois kuvitellakaan meneväni torille kävelemään tai kauppakeskuksiin, kun välillä jo pelkkä lähikauppaan meno ahdistaa. Kotona noita tuntemuksia ei oo mut heti alkaa kun astun ovesta ulos."

Kirjoitit näin, huomasitko lainkaan että kun kotona noita tuntemuksia ei ole vaan heti kun astuu ovesta ulos.. olet siis lyönyt alitajuntaasi virikkeen joka sanoo sinulle noin, eli pelkäät kohtausta ja se on normaalia mutta juuri tämä sinun tulee katkaista.. lähtiessäsi ulos rentoudu ensin hengittele syvään ja rauhoitu, poista mielestäsi että sairastat paniikkihäiriötä, ota vaikkapa poikasi ja sano hänelle että nyt lähdetään käymään jossakin? (vaikka joku paikka missä poikasi viihtyy ja tekee kuitenkin jotain potkikaa vaikka palloa) sinne menokin tietysti jo ahdistaa sinua mutta vain koska pelkäät kohtausta et paikalle menoa.. eli siis kun lähdet ulko ovestas ulos vedä syvään henkeä ja ajattele että jos kohtaus tulee niin tulkoon ja hoe mielessäsi että voitat pelon, heti kun menette perille niin lupaan että olo on paljon parempi kun ennen sinne menoa, voitte ensin istua esim kentäl laidalla hetken autossa rauhoittumassa ja sitten vain pallo syliin ja mars kentälle,ota huomio poikaasi ja palloon ja unohda koko kohtaus.jos sinulle kuitenkin tulee olo että apua se iskee niin hoe itsellesi jälleen "en siihen kuole, mitä minä tässä oikein ahdistelen, syötäs poika minulle niin jatketaan" älä siis anna kehon mielesi voittaa sinua pelossa.. en tarkoita että pallon potkiminen olisi paras ratkaisu mutta joku asia missä saat ajatuksesi siirrettyä muualle kun koet kohtauksen alkavan:) olet vahvempi kuin pelko . itseäni helpotti usein kun päätin menemisen johonkin nopeasti..ei en edes kerjennyt ajatellakkaan kohtausta.. esim .. Noniin lähdetään kauppaan! ja sinne meneminen oli kuin leikkiä siinä vaiheessa, kaupassa jos oireilua tuli otin kärryistä kiinni ja totesin jälleen en siihen kuole ja jos pyörryn niin apua aina löytyy ja sitä ei tarvitse hävetä. näillä konsteilla sain aina itseni kuriin.. nykyään jos alkaa huimata en edes jaksa ajatella huimausta koska ajattelemalla kehosi noita paniikkihäiriö oireita kasvavat kohtaustasi. täytyy siis saada ajattelu jollain virikkeellä pois:) otappa vaikka ponnari mukaan missä on se metalli kohta ja napsuttele sitä ranteen luuhusi, siitä tulee siihen pieni kipu ja näinkin voit unohtaa että sim henkeä ahdisti hetki sitten:) konsteja on monia mutta tärkeintä on että saat katkaistua sen kehän joka pyörii uudelleen ja uudelleen..kun olet saanut sen kerran poikki ni seuraavalla kerralla se on jo paljon helpompaa:)) ja muista että pystyt siihen, älä vaivu epätoivoon:) tsemppiä!

Tarkennus vielä tuohon kun en omassa tekstissäni lainkaan kertonut.. EN ole siis joutunut turvaantumaan lääkeapuun vaan olen itsehoitona tästä pelosta suoriutunut pois rikkomalla paniikkihäiriö kehän:)

Kiitos välittämisestä ja avusta! Usko pois, kaikki nuo konstit on käytetty jo silloin kun p.häiriö mulla todettiin. Silloin niistä oli apua mut nykyään ei niinkään. Yritän kyllä siirtää ajatukset muuhun ja rentoutua, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Koko ajan on kohtauksen pelko olemassa.
Esim lenkillekin otan yleensä pyörän mukaan, siitä saan otettua tukea jos alkaa pyörryttää tai pääsen nopeammin pois jos pakokauhu iskee. Kuulostaa aivan järjettömältä mut eipä tätä tautia ymmärräkään kuin kohtalotoverit.
Enää en lähde kesken ostostenteon ulos kaupasta kun ahdistus kasvaa niin suureksi, eikä tää nyt niin kovin mun elämää rajota mut nauttisin elämästä huomattavasti enemmän jos osaisin hiukan rentoutua eikä jatkuva pelko kalvais mieltä koko ajan, kuluttavaa... Oon muutenkin luonteeltani helposti stressaava enkä oikein osaa rentoutua, univaikeuksiakin on ollu jo pitemmän aikaa. Rentoutumiskeinojakin ottasin vastaan.

En ole mikään uskovainen mutta itse kuuntelen iltaisin http://www.youtube.com/watch?v=UPXsF7WewXE&feature=related
ja teen kaiken mitä videoija pyytää, uni tulee miltein heti silmään vaikka siinä kerrotaan suojeluenkelistä niin en itse ota sitä niin hengellisesti mutta ajattelen kuitenkin juuri niin kun videoija pyytää se saa rentoutumaan ihme kyllä:) toinen vaihto ehto videoni on iltaisin
http://www.youtube.com/watch?v=CctRh4qCQCw&feature=related
Olen tästä videosta myös pitänyt ja välillä teen noista jomman kumman päivisinkin kun makaan esim sohvalla tai sitten istun :) suljen silmät hetkeksi ja vain rauhotun:) helpottaa usein:)

Iltaisin kyllä pystyn rentoutumaan ihan hyvinkin eikä unen saannissa/nukahtamisessa oo niinkään ongelmia vaan siinä että heräilen öisin todella monia kertoja. Pahimmillaan jopa tunnin välein saatan kattoa kelloa.. Ja samantien alkaa aivot raksuttaa, edellisen päivän asiat tulee mieleen tai alan jo suunnitella seuraavaa päivää. Joskus myös joku biisi alkaa soida häiritsevästi päässä ja seuraavan kerran herätessä joku toinen. En edes nouse ylös sängystä kun yöllä herään ja nukahdan kyllä heti uudestaan mut vain nukkuakseni tunnin tai pari ja taas sama rumba alkaa.. Sitä tärkeintä eli syvää unta en taida saada juurikaan. Joskus oon käyttäny nukahtamislääkkeitä mut niistä ei ollu juurikaan apua. Taidan olla hermoraunio koko akka, menetetty tapaus...

Juon korkeintaan yhen kupin päivässä ja senkin aamupäivän aikaan. Joskus vain muutaman kupin viikossa. Nyt oon jonkun aikaa syöny Möllerin tuplaa ja pari viime yötä menny jo vähän mukavammin, pari kertaa vaan havahtunu yöllä.. Auttaiskohan phoireisiinkin..?

Auttajalle oikein paljon kiitoksia neuvoista. Minä tarvitsen näitä Että alan tekemään näin Päivän jatkot kaikilla PH. sairaille....

Kiva kun joku on oikeasti kiinnostunut näistä paniikkivaivoista. Itselläni on sellainen vaihe menossa että pitäs päästä eroon lääkkeestä joka aiheuttaa riippuvuutta ja vaihtaa se toisenlaiseen. Eli syön Alproxsia 0,5mg (1 aamulla, 1 päivällä, ja 2 illalla. Nyt pitäs alkaa purkaan tuota lääkettä, ja rinnalle määrättiin Cipralex 5mg 1 päivässä aamulla, ja puoli tablettia alproxia aamulla. Mutta en uskalla alottaa sitä kun en tiedä miten uusi lääke vaikuttaa. Onko kokemuksia lääkkeestä. Kertokaa te jotka tiedätte.

"Iltaisin kyllä pystyn rentoutumaan ihan hyvinkin eikä unen saannissa/nukahtamisessa oo niinkään ongelmia vaan siinä että heräilen öisin todella monia kertoja. Pahimmillaan jopa tunnin välein saatan kattoa kelloa.. Ja samantien alkaa aivot raksuttaa, edellisen päivän asiat tulee mieleen tai alan jo suunnitella seuraavaa päivää. Joskus myös joku biisi alkaa soida häiritsevästi päässä ja seuraavan kerran herätessä joku toinen. En edes nouse ylös sängystä kun yöllä herään ja nukahdan kyllä heti uudestaan mut vain nukkuakseni tunnin tai pari ja taas sama rumba alkaa.. Sitä tärkeintä eli syvää unta en taida saada juurikaan. Joskus oon käyttäny nukahtamislääkkeitä mut niistä ei ollu juurikaan apua. Taidan olla hermoraunio koko akka, menetetty tapaus..."

et ole menetetty tapaus, itselläni olis myös tuollaista :) sain unenlaadun korjattua menemällä illalla hölkkä lenkille tai pitkälle kävely lenkille tai tekemällä kotona askareita joka piti ajatuksen muualla, kirjan lukeminenkin voi auttaa.. sänkyynhän ei saisi mennä ennenkuin tuntee olonsa väsyneeksi, siitä itselle tuli usein riesa.. menin aina sänkyyn tiettyyn kellon aikaan vaikka ei väsyttäisi, siinäsitten pyörin monia tunteja nukahtammatta tai jos nukahdin heräilin ytä myöten useasti.. sen jälkeen kun rupesin ennen nukkumaan menoa käymään lenkillä tai muulla tavoin väsyttämään itseni ja menin sänkyyn vasta kun olin väsynyt sain aina nukuttua koko yön yli ottaen silti huomioon noi rentoutumis videot joita kuuntelen usein(ne kannattaa tehdä vaikka siinä koneen äärellä istuen niin alkaa väsyttämään ja siirry sen jälkeen vasta nukkumaan) :)

Hei nutritionist, kuinka selität voimakkaan ahdistuneisuus sekä paniikkihäiriösairauteni kun en koskaan ole juonut kahvia, välttelen cola juomia, energiajuomiin en uskalla edes koskea tai muihin tuotteisiin jotka tuovat pikaista piristystä ja teetäkin juon harvoin?

Paniikkihäiriö ei johdu juomistasi asioista, ne voivat vain edes auttaa häiriötä.. paniikkikohtauksesi voivat johtua esim. lapsuudenkokemustasi tai sterristä jne...

onko toiminut kenelläkään tuo auttajan omakokemus hoidosta?

Hei,

Kiitos hyvästä mailista! Olen itse kärsinyt pitkään paniikkihäiriöstä, hakenut monipuolisesti apua siihen ja hyväksynyt sen, ettei vaiva mene ohi kotona odottamalla. Olen pienin askelin päässyt pahimmasta vaiheesta ohi, vaikka edelleen on kyllä hyvin vaikeitakin päiviä. Allekirjoitan kaikki neuvosi ja arvostan sitä, että jaat järkeviä neuvojasi muille.

Hyvää syksyn jatkoa!

Moikka Kohtalontoverit!!

Itselläni todettiin noin kolmisen vuotta sitten burn out ja siitä johtuva paniikkihäiriö. Pari ensimmäistä kuukautta oli aivan kauheita, ennen kuin mielialalääke alkoi vaikuttamaan (cipralex). Oireeni mitkä suunnilleen "vammautti" minut henkisesti, olivat yksinolo ja autolla ajo. En halunnut MISSÄÄN nimessä olla yksin, jouduin sen takia muuttamaan takaisin vanhemmilleni. Se oli melko "huvittavaa", kun aikaisemmin olin asunut yksin noin 10 vuotta ja viihtynyt yksikseni, nyt itkin ja olin aivan paniikissa kokoajan. Toinen mitä pelkäsin oli autolla ajo, ensiksi minun ajamani ja lopuksi ihan kenenkä kyydissä tahansa. Ja se pelko lamaannuttavaa.
Se on jännä miten aivot heittää häränpyllyä ja tavallinen asia pelottaa noin paljon. No pääsin kongitiiviseen psykoterapiaan, en tiedä oliko siitä mitään apua, mutta sainhan puhua pahastaolostani. Oloni parantui siitä hieman ja pystyin menemään töihin takaisin, olin noin kuukauden pois töistä.
Oloni parantui ja pystyin käymään kaupassa ja tekemään sitä mitä olin aikaisemmin tehnyt. Lääkeistä oli apua, mutta ainoa haittapuoli oli lihoaminen. Lihoin noin vuoden aikana 20 kiloa.
Mutta nykyiseen ongelmaani: Paniikkikohtaukset ovat taas palanneet. Tiedän että minä itse aiheutan sen, mutten voi sille mitään. Oireina ovat huimaaninen, pyörryttäminen ja/tai paskoisin housuuni. Menettäisin kehoni hallinnan. En pysty menemään vaatekauppaan tai vastaavaan isoon liikehuoneistoon (ABC huoltiset yms) heti alkaa huimaan ja tuntuu että paskat tulee housuun. Lääkäri sanoi että ala miettimään jotain muuta kohtauksen aikana, mutten pysty, vaikka olen sairastanut kolmatta vuotta, on ohtaus aina minulle kauhea kokemus ja tuntuu, että olen epäonnistunut.
Olen tavannut todella mukavan miehen ja haluaisin mennä hänen kanssa treffeille ja olla niin kuin normaali ihminen, jonka ei tarvisi miettiä, mitä sitten jos... mitä sitten jos nyt tulisi paskat housuun... voi miten nöyryttävää.
Ja näin ajatuksien hyppiessä... olen huomannut että kahvi ja huonosti nukkuttu yö aiheuttaa paniikkikohtauksia. Ja olin 30 vuotias, kun burn out todettiin ja nyt olen 33-v. Lääkeitä syön Sertlarin 100mg
Voisiko joku kertoa rohkaisevan kertomuksen, miten taudista on parantunut ja saanut unelmiensa puolison...

Hei kuulosti mahtavalta ,voi kun itsekin uskaltaisin kohdata useammin pelkoni,olen nyt niin jumittunut kotiini en käy töissä enkä kaupassa enkä missään yksin ja seurassakin pelkään että jotain tapahtuu vaikkei koskaan ole mitään tapahtunut,kahteen kuukauteen en ole käynyt kuin kahdesti kaupassa ,säästöt hupenee pikkuhiljaa ja olisi löydettävä jokin ratkaisu,tuntuu että oon niin yksin tässä maailmassa ja katselen itseäni ulkopuolelta ! ja nää seinät ahdistaa.. apua hain hypnoosista muttei auttanut ,olen niin lääkkeitä vastaan ,haluaisin niin toipua jo pikaisesti..uskallan mennä kodistani vain satametriä ja heti käännyn takaisin !! tuntuu ettei ole mitään toivoa tai keinoa !!!!!

Ei haittaa että paniikkikohtaus tulee?? Jos olet töissä asiakaspalvelussa ja saat kohtatuksen asiakkaitten edessä se on todella vittumaista ja HAITTAA KYLLÄ! en tajua miten selviän...

Moikka Kohtalontoverit!!

Olin tänään erään kauppakeskuksen avajaisissa ja siellä tuli taas paniikkikohtaus. Siellä oli niin paljon ihmisiä ja ahdasta, että paniikkikohtaus jälleen ilmaantui. Mulla on paniikkikohtaus sellainen, että mua alkaa "jännittää" ja sen jälkeen olen niin ruikulilla, että olen erittäin onnelinen päästyäni kotiin, ilman paskoja housussani. Onneksi kauppakeskuksessa oli tarpeeksi vessoja ja saatoin paskoa siellä niin kauan kuin tavaraa tuli. Harmi vain kaverilleni, että jouduimme lähtemään kotiin, kun perse antoi myöden.

Sinä öööökkk, kannattaa mennä lääkäriin paniikkikohtauksistasi. Ja jos et ole lääkkeitä vastaan, kannattaa ottaa tabuja. Paniikkikohtauksesi johtuu siitä, että olet ahdistunut jostain ja aivosi ei osaa käsitellä asiaa. Paniikkikohtaus on inhoittava juttu, mutta sinun täytyy muistaa että siihen ei kuole ja sitä harvoin muut huomaa. Se on ainoastaan sinun päässäsi.

Kun minä sairastuin paniikkihäiriöön, yksi oireeni oli etten saanut unta ja kun sain nukahdettua, heräsin pian paniikkikohtaukseen. siihenkin auttoi lääkkeet, unilääkkeet. Eli minä pilleristi, syön mielialalääkkeitä (Sertlarin) ja unilääkkeitä (triptyl). Enkä kadu ollenkaan, nyt pystyn nukkumaan, tekemään töitä ja toisinaan käymään shoppailemassa (onneksi netissä pystyy myös shoppailemaan)

Mä tekisin ihan mitä vain, että paniikkikohtaukseni loppuisi. Se haittaa minun ja lähimmäiseni elämää.

Tekisitkö todella mitä tahansa?

Kofeiinin käytön lopettaminen ja kehon puhdistaminen kofeiinijäämistä poistavat sen aiheuttamat oireet päivässä tai parissa.

http://qmies.blogspot.fi/

Nutritionist.

En kyllä kauheasti juo tai käytä kofeiinia, joten mulla ei siitä voi johtua.

Paniikikko

Olen kärsinyt paniikkioireista ajoittain jo vuosia. Ne alkoivat vanhempien eron jälkeen, pahenivat lasten syntymien jälkeen ja ovat nyt alkaneet oman eron myötä jälleen. Erosta on nyt kohta kolme kuukautta. Varmaankin nyt siksi, että tilanne on rauhoittunut, huonekalut ostettu ja on aikaa ajatella, mikä on tuhoisaa..
Pahinta on yksinoleminen, yksinjäämisen tunne, se, että olen ainoa ihminen koko maailmassa, siltä tuntuu, kun kohtaus iskee. Ajoittain sellainen tulee noin tunti nukahtamisesta, herään paniikkiin. Siihen ei itsetarkkailun vähentäminen auta.. On ihana lukea, että en ole ongelmani kanssa yksin. Hain vuosia sitten beetasalpaajaa, sillä minulla oli stressiperäisiä rytmihäiriöitä, joka yllättäen pahensi näitä oireita.. sitä purkkia pidän matkassa, lähinnä henkisenä tukena, tabletit ovat jo vanhentuneet.
Nyt mietin, pitäisikö hakea lääkäriapua, kun kohtauksia on taas tullut, vuosien jälkeen. Haluaisin kuulla kokemuksia kognitiivisesta terapiasta, tehoaako se? En mielelläni ottaisi lääkitystä, sain joskus huonoja kokemuksia nukahtamislääkkeistä.. Kohtauksen tullessa kirjoitan päiväkirjaan tai luen Dunderfeldtin kirjaa Irti tunnekoukuista, suosittelen.

Toimiiko pk-seudulla vertaistukiryhmää paniikkihäiriöstä kärsiville? Netistä on vaikeaa löytää ajantasalla olevaa tietoa. Ryhmiä on tullut ja mennyt ja mitään jatkuvaa ryhmää ei tunnu löytyvän.

Ihmisillä tuntuu olevan ehkä hieman väärä kuva miten suhtautua ja asennoitua paniikkihäiriöön.
Siinä nimen omaan pitää tutkiskella itseään, mutta ei niin että apua apua jos tapahtuu sitä jos tapahtuu tätä, apua mitä teen ( kohtaus iskee ).

Kyse on ymmärtämisestä, miksi pelkää jotain. Tarkoitus on oppia tuntemaan ja erottamaan niitä ajatusmalleja mitkä johtavat mahdolliseen paniikkikohtaukseen.
Kyse on siitä että yritetään luoda uusia ajatusmalleja ja tapoja käsitellä asioita.
Pitäisi yrittää selvittää miten sairastui oikeastaan paniikkihäiriöön. Onko se ollut traumaperäinen vai stressi peräinen sairastuminen. Mistä se juontaa juurensa.

Ihmiset eivät tunnu tiedostavan niitä pelkojaan ja ajatusmalleja, mekanismeja jotka johtavat siihen paniikkikohtaukseen ja mitkä sitä ruokkivat.
Paniikkihäiriö on itseään ruokkiva sairaus, kun saat paniikkikohtauksen ja saat fyysisiä oireita, alat pelkäämään niitä fyysisiä oireita ja oravan pyörä on valmis.
Sitä voi itse tiedostamattaan ruokkia jatkuvasti.

Kyse on siitä että ymmärtää, hyväksyy että minulla on paniikkihäiriö, sen mukana tulee hyvinkin todelta tuntuvia fyysisiä oireita vaikka fyysisesti minussa ei ole mitään vikaa.

Kuten täällä yritettiin sanoa että se noidankehä pitää katkaista, se on pitkä prosessi joka vie aikaa. Useat myös tekevät sen virheen että "juhlivat" liian aikaisin siitä että ovat edistyneet huimasti ja usein oireet myöhemmin palaavatkin koska asioita ei ole todellisuudessa viety loppuun asti.

Olen sairastanut paniikkihäiriötä viime kesästä lähtien ja tarinanne kuulostaa kovin tutulta:) itse olen hoitanut paniikkihäiriötä lääkkeillä ja olen parantunut todella hyvin:) syön tällä hetkellä sertralin orionia 100mg päivässä ja unilääkkeenä 50mg surmontiliä:) minulla oli todella kova lääkekammo etenkin unilääkkeisiin mutta psykiatrini sanoi että tuo surmontil ei aiheuta riippuvuutta ja se vaikuttaa nimenomaan tohon syvässä unessa pysymiseen,on ollut kiva huomata kuinka pystyn elämään normaalia elämää ja tästä voi oikeasti parantua:) tottakai jokainen ihminen on yksilö ja kaikille ei samat hoitomenetelmät toimi,mutta haluan vaan sanoa muille lääkekammosille että ei kannata pelätä aina niitä:) voimia teille kohtalontoverit:)