Jouduin mieheni pahoinpitelemäksi. Tyttäreni jouduin todistamaan tämän tapahtuman jo toista kertaa... Ensimmäinen oli noin 5v sitten ja nyt toinen. Tytär ei nähnyt mitään mutta heräsi yläkerrassa tappelun ääniin. Pyysin tytärtäni soittamaan poliisit jonka seurauksena mies poistui paikalta.
Menemme sossuun puhumaan tilanteesta viikon päästä, mitä siellä tapahtuu? Tai voi tapahtua? Tytär on entisestä liitostani ja 11v. Meillä on 2v yhteinen poika. Itse en tiedä vielä lähdenkö heti vai katsonko saako mies terapiasta apua. Tytär ei kaikesta huolimatta halua että me eroamme. Pelkään myös mitä exä tekee kun kuulee asiasta... Mies ei ole koskaan ollut lapsia kohtaan väkivaltainen, ei edes huutanut. Minulle kyllä. Tuntuu että seison korkean seinän edessä.. en enää osaa ajatella. Tiedän että viisaana ihmisenä minun pitäisi jo olla mennyt. Kerran annoin anteeksi ja lupasin koittaa uudestaan, voiko sen tehdä kahdesti??? Mies on jo mennyt terapiaan.
Menemme sossuun puhumaan tilanteesta viikon päästä, mitä siellä tapahtuu? Tai voi tapahtua? Tytär on entisestä liitostani ja 11v. Meillä on 2v yhteinen poika. Itse en tiedä vielä lähdenkö heti vai katsonko saako mies terapiasta apua. Tytär ei kaikesta huolimatta halua että me eroamme. Pelkään myös mitä exä tekee kun kuulee asiasta... Mies ei ole koskaan ollut lapsia kohtaan väkivaltainen, ei edes huutanut. Minulle kyllä. Tuntuu että seison korkean seinän edessä.. en enää osaa ajatella. Tiedän että viisaana ihmisenä minun pitäisi jo olla mennyt. Kerran annoin anteeksi ja lupasin koittaa uudestaan, voiko sen tehdä kahdesti??? Mies on jo mennyt terapiaan.
Vastaukset 24
Vanhimmat
älä jatka suhdetta. mies ei parane terapian avullakaan hetkessä -eikä välttämättä ikinä. Ota omaa aikaa, vietä laatuaikaa tyttäresi ja poikasi kanssa. Lapsi usein sanoo, ettei halua vanhempiensa eroa, vaikka perheessä olisi kuinka paljon väkivaltaa. Se on pelkoa ja epätietoisuutta tulevasta. Sinä tiedät kuitenkin mikä on parhaaksi lapsille ja sen mukaan tulisi toimia, lapsien parasta ei ole jos jäät tuohon suhteeseen. Jo tuo tilanne on varmasti antanut pysyvät traumat lapselle. Oletko ohjannut lastasi terapiaan? Apua on noin nuorellekin tarjolla paljon. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua soittamaan isänsä/isäpuolensa takia poliisille. Saati nähdä omaa äitiä hakattuna.
Ole Nyt järkevä! Ota etäisyyttä miehestä, anna hänellekin aikaa käydä terapiassa ja ymmärtää tekonsa. JOS myöhemmin haluatte palata yhteen, niin se on päätöksenne, mutta irrottaudu nyt edes tilanteesta. Muuttakaa eri osoitteisiin. Ja ota sosiaaliviranomaisilta/työntekijöiltä kaikki apu ja tuki vastaan, heillä on lapsen intressi ensisijaisena.
http://narskulandia.blogspot.fi/2012/10/narsisti-ja-parisuhde-vaaran-merkit.html
Sinä huolellisesti ja harkiten valitset mihiä elämääsi jotka ovat väkivaltaisia. Sinä huolellisesti ja harkiten levität heille polvesi ja teet heidän kanssaan lapsia.
Onko koskaan tullut mieeleesi että jotain tuossa yhtälossä on hyvin kieroa? Miksi sitten toimit samalla kierolla tavalla uudelleen? Nyt kun olet oikein tuntuvasti ssanut kokea että olet varsinainen pahoinpitelijoiden mangneetti, eiko olisi viisainta pysyä miehistä täysin erossa?
SInun huolellisesti hankkimasi lapset ovat tästä päivästä lähtien sinun kaikista tärkein velvollisuutesi.
Aivan välittomästi sinun täytyy lähteä lastesi kanssa tuosta kauhujen pesästä! Sinulla yksinkertaisesti EI OLE OIKEUTTA!! antaa lastesi nähdä ja kokea tuota pelkoa ja mieletontä elämää.
Sinun huolelliseti hankkimasi velvollisuus lapsiasi kohtaan on taata heille turvallinen ja rauhallinen koti jossa sinä voit kasvattaa, ohjata ja tukea heitä. Koti voi olla vain yksi huone jossa te kolme asutte, niin kauan kuin se on turvallinen ja rakastavan ilmapiirin ympäroimä.
Ilman ketään valitsemiasi miehiä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tai anna lapsesi adoptioon jonka jälkeen voit olla hakattavana ja murjottavana niin paljon kuin ikinä yksin sinä haluat , vaikka joka paivä eri pahoinpitejämiesten kanssa.
Muista, että opetat lapsiasi omalla esimerkilläsi. Haluatko, että he hakeutuvat aikuisina sellaiseen seuraan, missä heitä pahoinpidellään - koska se on se malli, jonka he ovat oppineet?
Ongelmanne ei ole vain miehen ongelma. Ainakin vanhempi lapsi tarvitsisi ehdottomasti keskusteluapua ja ymmärrystä siitä, että näin ei saa toimia, eikä pahoinpitelyä pidä hyväksyä missään tapauksessa
Exäni ei ollu väkivaltainen. Huoleni hänen tekemisestään liittyi tyttäreeni, josko haastaa minut oikeuteen tytön huoltajuudesta tms.
Onko kellään tietoa miten sossun prosessi menee tällaisissa tapauksissa?
Tytär kävi edellisen kerran terapiassa muutaman kerran ja sitä aion suositella hänelle myös nyt. Uskoisin että sossun kautta hänelle löytyy oikeaa apua. Pienempi ei ole koskaan nähnyt mitään mutta toki aistii ilmapiirin muutokset jne.
Itselleni olen käynyt hakemassa terapia-apua ja menen vielä monta monta kertaa. Tuntuu ettei pää tiedä ja sydän ei jaksa. Siis mitään. Ei pelkästään tätä väkivaltatilanne. Tapahtunut vaa musersi jotenkin kaiken... Surullista niin surullista... Silti toivoisin että miehen "pää" korjaantuisi.. Erot ovat aina myös raskaita mutta yhtään hiuksentaittoakaan en enää aio katsoa!!! Se olisi niin viimeinen niitti ettei mitää, siitä olen varma.
ketjun aloittajalle
Sain sen käsityksen, että nykyinen mies on lyönyt sinua kaksi kertaa ja kysyt, voiko sen antaa anteeksi kahdesti. Mun vastaus on, että voi tietty, vaikka 10:sti.
En vain näe siinä mitään järkeä.
Mietipä ite. Löisitkö sinä miestäsi? Jos vastaus on ei, en löisi - on ainakin oma pää kunnossa.
Jos toista rakastaa niin ei sitä lyö. Ilmeisesti rakastat miestäsi ja hän tietää sen, siksi uskaltaa hujauttaa. Jos rakkaus ei suojelisi näitä sankareita niin ne ois vainaita. Vai mitä tuumaat? Vai annatko kenen tahansa kadulla tulla hutkimaan sua päin näköä?
Olisi julmaa sanoa sulle, että kyllä sen miehen pää korjaantuu, kun tosiasia on, että ei ne korjaannu.
Mitä tyttöön tulee hänellä olisi todennäköisesti paremmat oltavat exäsi luona, jos tämä ei ole väkivaltainen. Tytölle on todella paha kasvaa sellaisessa kodissa, missä isän malli hakkaa äitiä. Se vahingoittaa lasta syvältä.
Et näytä toisessakaan kirjoituksessasi tajuavan tätä. Et suojele lastasi. Sinun rakkauden tunteesi omaa lastasi kohtaan pitäisi aina olla suurempi kun kaiken maailman pahoinpitelijöitä kohtaan, suurempi kuin omaa ylpeyttäsi kohtaan. Ainoa huolesi näyttää olevan, voidaanko lapsi ottaa sinulta pois.
Joka kerran kun sinua lyödään lapsesi toivoisi, että hän voisi auttaa - ottaa ne lyönnit, ettei äiti kärsi - näin toimii lapsen mieli ja rakkaus äitiä kohtaan on niitä vahvempia asioita elämässä. Siksi äiti voi vahingoittaa lastaan todella paljon.
Ellet ymmärrä, kuinka pahasti teet tyttöäsi kohtaan niin ymmärrä edes tämä:
pyydä exääsi ottamaan tyttösi huoltajuus, jos hänellä on siihen halukkuutta - teet hyvän teon ja annat tytöllesi elämän.
Sinä näköjään synnytät kaaoksen ympärillesi ja muut saavat mennä terapiaan. Mitäs jos menisit ITSE terapiaan ja jättäisit muut rauhaan. Sähellät ja kohellat, vedät 11v tyttären riitoihisi, sotket sossunkin mukaan ja tietysti puolellesi, Kamala ämmä.
Olet selvästi liiassa "vahvuuskomplessissa ja sekaisin. Ei ihme että turpiin tulee, sinä vaan kuvittelet antavasi anteeksi??? Entäs jos kaikki onkin sinun syytäsi? Mistä teitä sikiää......
Jos olisit eronnut heti ekasta lyönnistä niin ei olisi tyttäresi tarvinnut soittaa poliiseja. Mutta hel.vetin ämmät ne vaan jatkaa seurustelua väkivaltaisen miehen kanssa. Ämmät ei vaan tajua erota joten turha itkeä jälkeenpäin jos lyönti tulee.
Ei se terapia mitään auta. Olen sen nähnyt ja kuullut tuhat miljoonaa kertaa
Minä olen hyvä mies. En ole koskaan ollut väkivaltainen. Mut tällästä miestä naiset ei halua miehekseen. Kiltillä miehellä ei tee mitään, niin naiset ajattelee.
Kiitos kaikille viesteistä. Antoivat todella ajattelemisen aihetta. En näköjää enää itse osaa nähdä kaikkia asioita... Järki ehkä näkee mut sydän sumentaa..
Tiedän että mun on lähdettävä. Tiedän. Tiedän. Tiedän. Mutta miksi se on nii-ii helvetin vaikeeta??? Sitä en ymmärrä. Oon aiemmin ollu sitä mieltä mitä meistä useimmat et väkivaltaisee liittoo jäävä akka on järkeä vailla. Ja nyt ku oon itse siinä tilanteessa ni en osaa lähteä ulos... Voi perkele. Miten tästä labyrintista pääsee ulos???
Samankaltainen tilanne itsellänikin....Ero on jo vireillä, mutta lähtemistä suoraan sanottuna pelkään...Pelkään miehen reaktiota siihen, kun sanon, että muutetaan pois. Pelkään, että saattaa satuttaa lapsia. Itseni puolesta en pelkää ( vaikka läheltä piti- tilanteita on ollutkin. ). Kuitenkaan tyhmänrohkeaksikaan en voi heittäytyä, koska lapset tarvitsevat äitiäänkin...Siksi tällainen "hidas eroaminen"...
Turpaan ei ole tullut, mutta sen olen kyllä huomannut, että otteet ovat ikävä kyllä koventuneet. En siis todellakaan usko, että mies tulee ikinä muuttumaan, hetkellisesti ehkä, mutta ei kokonaan...
Tiedän, että vaikka lapsille koti on rakas ja isä on heille aina isä teki mitä hyvänsä, on pakko lähteä. Pelkään, että tyttäreni muuten vanhempana päätyy yhteen samalla tavalla käyttäytyvän miehen kanssa ja pelkään, että poikani alkaa käyttäytyä isän antaman mallin tavoin.
Mutta helppoa lähteminen ei missään tapauksessa ole. Hyvä, jos on vahva tukiverkko, johon turvautua.
Mutta...Pointtini on siis se, että tee päätös. Se helpottaa. Itse olen päätöksen tehnyt, nyt se täytyy vain toteuttaa.....
Lähde silloin, kun mies ei ole kotona, äläkä kerro uutta osoitetta. Jätä lappu jossa puhelinnumero. Mikä tahansa muu tapa lähteä vaarantaa sekä sinun että lastesi hengen.
Sinä olet puhunut jo tarpeeksi kauan. Nyt on tekojen vuoro! Puhe on tyhjää ilman tekoja!
Lähteminen EI EI EI EI ole vaikeeta!!!!!!!!!!!!
Ainoa mitä sinun tarvitsee tehdä, on koota lapsesi, hiukan vaatteita ja rahasi (jos sinll on) ja vain kävellä ovesta ulos. Ei muuta.
Kuinka vaikeaa tuo on?!
Asu vaikka ensiapukodissa kunnes olet loytänyt sen yhden halvan pikkiriikkisen huoneen jonne voit tehdä siskonpetin ja nukkua lattialla lastesi kanssa TURVASSA!!!!!!!!
Huonekaluja te ette tarvitse ja vaatteet mahtuvat yhteen/ kahteen isoon muovipussiin. Mutta te olette TURVASSA ja lapsiesi ei tarvitse enää pelätä.
Sitten ajan kanssa pikkuhiljaa voit alkaa kirpputorilta tai pelastusarmeijasta hankkia kipon, lautasen, kattilan tai pari ja sähkopannun jossa keittää yksinkertainen keitto. Ja voitte elää ilman pelkoa!
Kuinka vaikeaa tuo voi olla?!!!
Vain yksinkertaisesti TEE SE!
Tai anna lapsesi terveelle ihmiselle kasvattaa ja rakastaa. Ja jää itse hakattavaksi.
Älä mitään numeroa jätä. Jätä lappu jossa lukee että otit eron, älä soita koskaan.
Sitä sokeutuu kaikelle. Kun lähdet, saat myös henkistä välimatkaa ja alat nähdä asiat ulkopuolisen silmin. Ole rohkea ja lähde, vaikka vaikealta tuntuisikin. Miehen ihmeparantumiseen ei kannata uskoa laittaa. Minulle poliisit ja lääkäri sanoivat suoraan, että väkivallalla on tapana vain raa'istua ajan mittaan ja oikeassa olivat. Jos olisin jäänyt, olisi varmasti henki mennyt.
Voimia sinulle. Ajan mittaan helpottaa kyllä, kun pääset omaan ja voit terapissa käsitellä asiaa.
Kiitos kaikille kommentoijille. Kaikki ootte saanut mut ajattelemaan. Huomen mennää ekaa kertaa sossuu, hermostuttaa, pelottaa, helpottaa? Tiedän et tää tie on kuljettu loppuun. Tarviin vaa helvetisti voimia päästä tuon miehen sairaasta otteesta muhu... Iha pimeetä.
Te kellä on kokemusta vastaavasta erosta, mistä saitte voimia? Mistä löytyi se tahto vastustaa tuon kieron ihmisen keinoja manipuloida mun päätä? Onko sellaista?
Soskusta saa ensiapua. Jos on rohkeutta hakea apua niin loppu on helppoa.
Sun voimat kasvaa siitä hetkestä lähtien kun otat sen ratkaisevan askeleen. Sä löydät sen voiman sisältäsi.
Et ehkä huomaa sitä itse heti - ajattele, että siinä on pieni viive - vähän niin kuin digitalisessa kompanssissa. Hetken kestää - sitten helpottaa.
Lue nää tekstit läpi aika ajoin - sekin auttaa
Itse olen syyllistynyt perheväkivaltaan. retuutin ja löin vaimoani kun olimme humalassa. Tämän jälkeen muutin pois kodistamme ja hain apua. Terapia kesti kohdaltani noin puoli vuotta. Tänä aikana keskustelimme myös vaimoni kanssa sekä ammattiauttajien avulla että joskus myös kahdestaan, kun vaimo sai luottamustaan sen verran takaisin, että pystyi jäämään kanssani kahden. Nyt elämme eri osoitteissa ja seurustelemme. Emme ole eronneet missään vaiheessa, mutta yhteen muuttaminenkaan ei ainakaan vielä ole ajankohtaista. Asiasta on kyllä jo ohimennen keskusteltu, mutta vaikka en esimerkiksi lapsia kohtaan enää saa sellaisia kohtuuttomia huutokohtauksia, haluan silti olla varma itsestäni ennen kuin muuttoa takaisin kokeillaan.
Vertaisryhmissäkin näki paljon miehiä jotka vähättelivät tekojaan ja eivät uskoneet tarvitsevansa apua. Olivat siellä vain vaimonsa painostuksesta. He eivät parane, vaan saavat korkeintaan välineitä piilottaa väkivaltansa, jotta vaimo ottaa takaisin.
Eli jos mies aidosti haluaa parantua. terapia on siihen erinomainen keino. Jos hän menee sinne vain, että saa sinut pidettyä unohda koko juttu. Mutta jokatapauksessa muuta pois ja anna mielellesi aikaa hakea apua. Jos hän ei usko tarvitsevansa apua, niin unohda koko mies, koska silloin hän ei tule muuttumaan
Olet siis sitä mieltä että voit oikeasti parantua väkivaltaisuudestasi? Rehellisesti? Mää en tiä mitä uskoa. Olen hakenut asuntoa mut ei ole löytynyt. Miten käytit henkistä väkivaltaa?
väkivaltasuudesta voi parantua mutta siihen tekiä itse pitää tehdä kovasti töitä itensä kanssa ja käydä puhuun ammattiihmisen kans.
Terapian kautta kaikki lähtee. Terapiassa tunnistat, että väkivalta on se viimeinen keino, kun muut keinot loppuvat. (näin lyhyesti tiivistäen)
Eli terapiassa sain välineitä siihen, miten tunnistan sen, että räjähtäminen on tulossa. sain välineitä esim ajatella asioita oikeassa mittasuhteessa tai vain katkaista tilanne esimerkiksi käymällä ulkona jne jne... tie ei ole helppo ja en tiedä olenko vieläkään valmis, sillä terapiani jatkuu. Mutta en ole menettänyt hermojani enää pitkään aikaan, vaikka töissänikin joudun tressaaviin tilanteisiin lähes päivittäin. Myös työkaverit ovat huomanneet minun muutokseni.
Henkinen väkivalta oli lähinnä sitä, että tahdoin pitää aina viimeisen päätöksenteon itselläni. Vaimo oli kuin vankina suhteessa, vaikka en mustasukainen ollutkaan. Eli hän sai käydä itsenäisesti missä halusi, kunhan se kävi minulle. Riitatilanteessa herkästi halvensin häntä ja haukuin. Olin kaikin puolin kamala ihminen ja sanoin asioita, joita en hänelle olisi halunnut sanoa.
Siis huomautus Vaikka siis todellinen intensiivinen 2 kertaa viikossa terapia on ohi, niin käyn siis epäsäännöllisesti 1-2 kertaa kuukaudessa vielä puhumassa terapiassa. mutta tuo puoli vuotta oli sitä todella tiivistä työtä itseni kanssa.