Mitä nyt jonkin verran kokemusta on naisista, niin olen sen havainnut, että kenen kanssa on ruvennut ”silleen” synkkaamaan, on antanut jonkin verran rohkaisua minun suuntaani ja antanut sen kuulua ja näkyä. Juttelet kyllä puhelimessa fiksusti ja ystävällisesti ja uteliaan kiinnostuneestikin, mutta aivan kuin tietyn ”turvavälin” etäisyydeltä. Tämä on ärsyttävän yleinen naisellinen ominaisuus jota voi toki aina perustella varovaisuudella. Varovaisuus on tietysti viisasta, mutta luulisi jo tähän mennessä käyneen selväksi, etten ole ainakaan mikään vaarallinen tai jotenkin kieroluonteinen tai muuten ongelmatapaus.
Mielestäni jos on valmis antamaan toiselle mahdollisuuden, pitää pystyä heittäytymään, ”tarttumaan hetkeen” niin kuin jo kliseisestikin sanotaan. Eli hetkeksi unohtaa ne mahdollisten entisten kokemusten synnyttämät jarrut ja estot ja antaa vain mennä. Voi toki olla, että nainen odottaa miehen pystyvän murtamaan vahvankin suojamuurin ja saavan itsestään irti haaveilemansa hullaantumisen. Mutta jos odotat, että minä siihen pystyisin, niin voin todeta että olen tavatessakin tällainen tavallinen jutustelija, enkä mikään ”Auervaara”.
Ylipäänsä rupean suhtautumaan skeptisesti keski-ikäisiin parisuhteen tai suhteita kokeneisiin naisiin, jotka kertovat tavanneensa lukuisia miehiä, eikä kukaan sytytä. Jos vaalit siis mielessäsi ”teinitytön haavetta”, että tapaat miehen joka vie sinulta puolen tunnin treffeillä jalat alta, niin sellaisen tapahtuman todennäköisyys on ehkä yksi miljoonasta. Mutta jos vähempi ei maistu, niin joudutko treffailemaan ne miljoona miestä ennen kuin sen yhden löydät. Ja haluanko minä olla niistä yksi.
Olen hakemassa elämäni naista, en enempää enkä vähempää. Kuten sinäkin elämäsi miestä, kai. Ja koska näin on, en esimerkiksi halua käyttää energiaa treffeihin pelkästään siksi, että jutustelisin jonkin aikaa fiksun ja mukavan ihmisen kanssa. Ja jonka yrittäisin unohtaa mahdollisimman pian tapaamisen jälkeen, ettei vesiperä harmittaisi niin paljon.
Tällainen tilitys voi olla minulle karmea virhe - että pilaan meidän tutustumismahdollisuudet jo etukäteen. Että säikähdät suorasukaisuuttani. Mutta kirjoitan tässä sitä, mitä intuitio sanoo. Eikä sen tarvitse erehtymätön olla.
Mielestäni jos on valmis antamaan toiselle mahdollisuuden, pitää pystyä heittäytymään, ”tarttumaan hetkeen” niin kuin jo kliseisestikin sanotaan. Eli hetkeksi unohtaa ne mahdollisten entisten kokemusten synnyttämät jarrut ja estot ja antaa vain mennä. Voi toki olla, että nainen odottaa miehen pystyvän murtamaan vahvankin suojamuurin ja saavan itsestään irti haaveilemansa hullaantumisen. Mutta jos odotat, että minä siihen pystyisin, niin voin todeta että olen tavatessakin tällainen tavallinen jutustelija, enkä mikään ”Auervaara”.
Ylipäänsä rupean suhtautumaan skeptisesti keski-ikäisiin parisuhteen tai suhteita kokeneisiin naisiin, jotka kertovat tavanneensa lukuisia miehiä, eikä kukaan sytytä. Jos vaalit siis mielessäsi ”teinitytön haavetta”, että tapaat miehen joka vie sinulta puolen tunnin treffeillä jalat alta, niin sellaisen tapahtuman todennäköisyys on ehkä yksi miljoonasta. Mutta jos vähempi ei maistu, niin joudutko treffailemaan ne miljoona miestä ennen kuin sen yhden löydät. Ja haluanko minä olla niistä yksi.
Olen hakemassa elämäni naista, en enempää enkä vähempää. Kuten sinäkin elämäsi miestä, kai. Ja koska näin on, en esimerkiksi halua käyttää energiaa treffeihin pelkästään siksi, että jutustelisin jonkin aikaa fiksun ja mukavan ihmisen kanssa. Ja jonka yrittäisin unohtaa mahdollisimman pian tapaamisen jälkeen, ettei vesiperä harmittaisi niin paljon.
Tällainen tilitys voi olla minulle karmea virhe - että pilaan meidän tutustumismahdollisuudet jo etukäteen. Että säikähdät suorasukaisuuttani. Mutta kirjoitan tässä sitä, mitä intuitio sanoo. Eikä sen tarvitse erehtymätön olla.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Ja pointtisi tässä jutussa on??? Mitä olet jäänyt vaille?
Elämäni naista
No, mitä sen naisen pitäisi niillä treffeillä tehdä? Olen treffannut miehiä, yhden kanssa tuli tuo jalat alta-ilmiö, joka tuli ihan siitä katseesta, mutta sitten paljastui, että hän olikin varattu, joten se siitä. Olen tavannut fyysisiltä ominaisuuksilta täysin toista sarjaa olevia, ihan perusmiehen näköisiä miehiä. Olen tavannut fiksuja ja vähemmän fiksuja. Olen harrastanut seksiä ja ollut sitä harrastamatta. Suhteet ovat päättyneet, koska miehet eivät ole malttaneet lopettaa seuranhakua, muualta, samaan aikaan ,kun ovat deittaileet kanssani ja etenkin kun ovat puhuneet minulle 10 hyvää ja 11 kaunista. Jos "suhde" alkaa valehtelulla, niin se ei lupaa hyvää.
Mitä vaadit "elämäsi naiselta"? Ja mitä sinulla on tälle tarjota?
Siis pointtihan on se, että nainen on treffipalstalla kalastelemassa ja sitten kun jotain ehkä lupaavaa haaviin tarttuu, niin tekee kaikkensa jo etukäteen, ettei siitä mitään voi seurata. Eikö se ole melkoista energian haaskausta ja itsetuntemuksen puutetta. Ja kuinka paljon tuhlaa siinä meikäläisen aikaa ja hermoja.
Semminkin kun tavataan ajatella, että miehet ovat niitä jotka pelaavat ja ovat vilpillisiä motiiveissaan.
Olet siis käynyt treffeillä, joilla ei ole tapahtunut mitään, eli nainen ei ole lähtenyt kanssasi sänkyyn/halunnut tavata uudestaan/on puhunut omasta elämästään..vai mitä nyt tarkoitat? Jokainen on hakemassa treffipalstalla jotakin, toiset sksiseuraa, toiset elämänkumppania. Oletko vaihtanut kuvaa, ennen tapaamista, vai onko kyse sokkotreffeistä? Mikä oikein mättää??
Se mättää, että lupaavasti alkanut tutustelu tuntuu hiipuvan jo puhelinkeskustelun tasolla. Ja rupeaa epäilyttämään, että haluanko pitää sovituista treffeistä edes kiinni, vaan perua ne suosiolla.
It takes two to tango; ) kaikkien ei ole helppo jutella puhelimessa, eteenkään jos eivät toisesta juur mitään tiedäkään. Toisaalta on ymmärrettävää, ettei heti haluta kertoa kaikkea, jos sitten livetapaamisessa huomaakin, että toinen on vastenmielinen. Vastenmielisyys on minulle sitä, ettei pidetä perusasioista huolta, jos toisen suu on täynnä rikkinäisiä hampaita, ulkomuoto likainen tai muuten räjähtänyt, niin ei vaan kykene. Suutelu kertoo myös paljon, jos toinen tunkee kieltä suuhun tai ei osaa ollenkaan suukotella, niin ei kiitos. Tärkeintä kuitenkin on se, että toinen osaa ottaa huomioon, hallitsee alkeelliset käytöstavat ja on MIES, ei akkamainen vellihousu.
Monilla miehillä on tosiaan järkyttävä tapa tunkea heti kieltä kurkkuun suudellessa. Se on todella vastenmielistä. Kielisuudelmaan pitää siirtyä vähitellen ja tunnustellen, ei millään äkkirynnäköllä. :D
Suuteleminen on muutenkin itselleni hirveän tärkeä juttu. Sen pitää tunutua hyvältä ja miehen on oltava taitava suutelija. Jos ei, niin pidemmälle ei yleensä päästä.
Parikymppiset voisi keskustella kielareista toisessa ketjussa. Itse olen toisella kierroksella.
Mitä naiset sitten tekevät, ettei tapaamisesta voi seurata mitään? Itse menen treffeille avoimin mielin ja sydämin, joskus vain se treffikumppani on sellainen, ettei vaan tapahdu mitään, juttu ei luista, katseet eivät kohtaa.
En ole parikymppinen ja olen yleensä suudellut ekoilla treffeillä, ihan nähdäkseni, onko kyseessä kielentunkija ; ) Ja jos se suutelu ei luonnistu, niin se kertoo paljon muun fyysisen kontaktin suunnasta, usko tai älä.
En ole parikymppinen, vaan nelikymppinen. Sehän siinä joskus eniten ihmetyttääkin, että oman ikäiset miehet voivat olla otteissaan yhtä tumpeloita kuin teinipojat. Itse asiassa joku niistäkin oli silloin joskus huomattavasti taitavampi. Ehkä kyse onkin asiasta, jonka osaa luontaisesti tai sitten ei.
Suuteleminenhan on oikeastaan se ensimmäinen juttu, josta näkee onko sitä fyysistä kemiaa oikeasti vai ei. Ja suuteleminenhan on olennainen osa esileikkiä. Jos siitä siis puuttuu hienovaraisuus ja sensitiivisyys kokonaan, niin ei sitä muissa jutuissakaan hirveästi ole.
Onhan niitä sellaisiakin naisia, joille suutelu ei ole kovin tärkeää, jotkut eivät tykkää ollenkaan. Mutta sitten on meitä joille se on tosi tärkeää ja jotka rakastavat suutelemista silloin kun se on todella hyvää... Meitä on moneksi.
Et kai vain ole niitä miehiä, jotka seksistäkin ajattelevat että koko korvaa taidot ja läsnäolon?
Tarkoitatko, että ekoilla treffeillä kannattaa heittää tiskiin strategiset mitat? Siitä ei tule muuta mieleen tämä Ketonen&Myllyrinne-sketsi "Setämies". Kannattaa katsoa juutuubista. Ja sehän on tosiaan parodia.
vatipää sä olet ikuisine kirjotuksines että ip on jo tiedossa! Saakelin tollo, HÄIVY äläkä tuu takasin koskaan!!!!!!!
Kun kirjoitukseni oli liian pitkä sinulle luettavaksi saatikka ymmärrettäväksi niin olisit vain ohittanut sen lukematta.
Siis sä haluat että naiset antavat helpommalla, ettei pokailu ja vakuuttelu veisi niin kauan aikaa ja energiaa.
Joo, ihmisen pitää olla vastaanottavainen ja itsekkin halukas edes yrittämään, et ole Batman tai Tarzan.
Epäröinti on tervettä itsesuojevaistoa. Jos kaikki antaisivat kun pyydetään, niin täällä olisi asiat aika kamalasti.
Se on evoluutiobiologinen juttu, että naiset etenevät eri tavalla. Karrikoiden mies ihastuu tisseihin, nopeasti eikä pelkää, koska luonnossa ei ole miehelle vihollisia. Nainen etsii merkkejä, että on turvassa koska on saalis ja koska takataskussa on erilaisia opetuksia. Vieläkin karrikoiden: mies rakastuu 3 sekunnissa ja nainen 3 viikossa. Vieläkin karriokoiden NAINEN kantaa suhteesta kaiken vastuun ihan kaikissa tapauksissa, joten harkinta on tervettä.
(koska mies tahtoo seksiä, mutta ei hoida omaa osaansa ehkäisystä ja koska vain naisen terveys ja maine on vaakalaudalla).
Kumpaako sanoin olevani hakemassa, sänkyseuraa vai elämäni naista?
Totta turiset! Vaikka kuinka jauhettaisiin tasa-arvosta, niin loppujen lopuksi nainen(ainakin minä) haluaa, että se mies on luotettava ja turvallinen. Toki löytyy kaikenkarvaisiin puliveivaajiinkin ihastujia.
Komppaan myös tuota, joka kertoo, kuinka miehet tunkevat kieltään heti suuhun, se on ällöä. Hyvä suutelija tuo sen kielenkin peliin taidolla, eikä niin että siihen melkein tukehtuu = )
En missään nimessä "avaudu" puhelimessa kenellekään vieraalle henkilökohtaisista asioistani. Useimmiten en edes anna puhelinnumeroani ennen kuin olen tavannut ihmisen livenä.
Jos poikkeuksellisesti antaisin puhelinnumeroni jollekin nimimerkille netissä, puhelimessa nimenomaan voisin jutustella töistä, harrastuksista ym. yleisellä tasolla niitä näitä mutta en kyllä mene syvemmälle tasolle enkä päästä ketään lähelleni (naistakaan) ennen kuin olen tutustunut ihmiseen ja hän on minua kiinnostava.
Olkoon se sitten nimeltään vaikka varovaisuutta mutta en netissäkään kirjoittele blogiani enkä feisbookeissa päivieni sisältöjä.
Pelimiestä ja luotettvaa tavallista miestä ei kukaan pysty erottamaan toisistaan. On pakko olla varuillaan. Ainoa keino suojella itseään on olla hieman nihkeä, koska pelurit vaihtavat välittömästi seuraavaan uhriin, jos nainen ei heti heittäydy vietäväksi.
Miehet kai luulevat, että pelimiehet ovat jotain tummia ja tulisia lipeviä auervaaroja, jonka haistaa kilometrin päähän. Pelimiehen vaarallisuus piileekin juuri siinä, että he ovat aivan tavallisia harmaita insinöörejä ja vaatimattoman näköisiä raksamiehiä. Neutraali valepuku takaa sen, että naiset menevät lankaan. Naiset luulevat, että "juuri tässä on se tavallinen kiltti naapurinpoika, jota oilen koko elämäni odottanut." Hohhoijaa.
Ihan nettideitti-maailmassa tuo on helppo testatakin - ja myönnän sen tehneeni eräälle "kiltille ja koulutetulle kunnonmiehelle". Samat liirumlaarumit sieltä tuli testinikillekin. ja se ei todellakaan ole sitä lipevää liirumlaarumia, jonka lähes jokainen nainen haistaa kilometrien määrän pelaamiseksi.
Miehillä tuolle käyttäytymiselle on tietenkin looginen selitys se, että mahdollisimman monia yrittävä sitten maksimoi onnistumisensa (edes jonkun kanssa).
Venäläistä rulettiahan tämä on...
helposti syttyvä, osuit naulan kantaan. Ne varsinaiset vaaralliset pelimiehet ovat todella niitä tavallisen näköisiä miehiä. Tapasin vuosia sitten siistiin pukuun pukeutuneen ekonomimiehen, joka puheissaankin oli niin kunnollinen. Oli niin luotettavan oloinen ja aloimme tapailla. Vähitellen paljastui, että hän oli kaikkea muuta kuin luotettava. Täysi sika kerrassaan. Ja itsekäs. Mikään muu tässä maailmassa ei ollut hänelle tärkeää kuin oma itse, oman kunnon ylläpito, omat nautinnot, seksiä siellä ja täällä. Kun senkin miehen näkee kadulla kävelevän, ei helposti uskoisi, että siinä kulkee kyykäärme kastemadon muodossa.
Saman kokenut, paitsi tässä minua avusti yksi kaverini. Ne miehet, joiden kuvittelit olevan ihastuneita sinuun jatkoivat pokaamista netissä. Joku oli olevinaan persoonallinen ja lähestyi s-postin kautta, tapasimme ja menimme hiukan liian pitkälle(minun mielipiteeni jälkeenpäin), mies soitti ja puoli tuntia siitä viestitteli tälle kaverilleni samoja sössötyksiä, kuin minullekin. Kun sitten ilmoitin hänelle, että taitaa olla laaja haku päällä tuli hämmästyneitä-nyt-en-oikein-käsitä ilmaisuja. Eli plääh, rehellisyys on se tärkein piirre mitä ihmisissä arvostan ja tällaiset ihmissuhdepetokset ovat aina kuin isku vyön alle ja pistävät tosiaan miettimään, voiko täältä löytää sitä oikeaa tai edes sopivaa..
Jos toinen ei ole kiinnostunut ja pokaat sen jälkeen
sen kaverin, niin se ei varsinaisesti ole miehen vika..
Turun kokoisessa kylässä voi hyvin sattua.
Minulle kävi juuri näin..ja kahden naisen välissä on kaikkea muuta
kuin mukava olla!Kahden kaverin vielä ...Se meni monellakin tapaa vituiksi..
Lopuksi olin yksin, toinen kaveri loukaantunut toiselle
ja kännissä nussittu ilta vittutamassa takaraivossa..Aina ei voi voittaa =/
Ei ole kyse Turusta, miehen vika on se, että antaa olettaa olevansa kiinnostunut ja samaan aikaan hakee muutakin seuraa. Eikös se ole ihan pirun simppeliä antaa olla, jos ei kiinnosta, miksi siihen täytyy jtn säätöjä vielä tehdä. Minä olen sanonut ihan suoraan, jos ei kiinnosta, nätisti tosiaan, mutta sanonut kuitenkin.
Kiteytit ongelman täydellisesti! Juuri noin nuo tavalliset harmaat "naapurinpojat" toimii. Pidetään se vähemmän kiinnostava nainen juuri sen verran innostuneena, että häneltä saa seksiä paremman puutteessa. Samalla etsitään sitä extreme-ihanaa prinsessaa. Ja naisen oma vika jos on niin tyhmä, että syttyy liian nopeasti.
Kas kummaa, samat pelimiehet (naapurinpojat) ovat vuodesta toiseen netissä kalastamassa prinsessaansa. Mistäkö tiedän? Hain eka kerran netistä miestä v. 2005. Sen jälkeen seurustelin pari vuotta ja palasin nettiin - siellä ne samat miehet olivat. Ja ovat yhä, vaikka en itse siellä ole enää pariin vuoteen ollut, käyn vain uteliaisuuttani nuuskimassa.
Näinhän se menee, pelimiehet vain yrittävät saada uutta potkua vaihtelemalla lähestymistyyliä, joku kirjoittaa sähköpostiin, ettei ole kirjautuneena,toinen laittaa vieraskirjaan jotain näppärältä kuulostavaa. Extreme-prinsessa on se kolkyt-nelkyt vuotias nainen, jolla ei ole minkäänlaista historiaa, ainakaan mitään negatiivismerkkistä, jolla on hyvä kroppa(minullakin muuten on), joka on kaunis(itse olen tavis-kai),ja mielellään täydellinen muutenkin(en muuten ole), ei vaadi mitään, eikä vahdi menemisiäsi ja tulemisiasi( en vahdi, mutta oletan, ettei mies ole aktiivinen seuranhakusivuilla).
Huippu oli se mies, joka sanoi, että "elämäntilanteeni" (erosin vuosi sitten ja mies ei tee sitä helpoksi, tuskin vielä vuosiin) on se, että minun kanssani voi olla "hyvä ystävä", muttei voi pariutua". Siis kanssani voi harrastaa seksiä, mutta kaikkeen muuhun olen sopimaton. Toivon tosiaan, että mies löytää sellaisen naisen, joka on täydellinen ja vielä valitsee tämän "täydellisen" miehen. Minusta tuo oli loukaavaa, eikä tosiaan ollut kyse siitä, että olisin ehdotellut tälle miehelle yhteenmuuttoa tms. koska se olisi ollut vielä pitkään liian aikaista.
Ja taas tätä... että miehet pelaa ja naiset on jotenkin automaattisesti moraalisesti ylemmällä tasolla.
Kun olet johonkuhun tutustellut vähän niinkuin kiinnostusta molemmin puolin, niin ei tarvitse kuin treffipalstalta käydä tarkistamassa, että koska tämä naisen profiili on ollut viimeksi aktiivisena. Kyllä tämä moraalisesti ylemmäksi väitetty naispuolinenkin käy palstaa tarkistamassa säännöllisesti, että josko löytyisi vielä jotain muuta ja kenties parempaa.
Noin se homma deittipalstoilla toimii mutta älkää mulle tulko lässyttämään että mies pelkästään pelaa.
Ja taas tätä, jokainen puhuu täällä omia kokemuksiaan, etkä sinä voi väittää, etteivät ne pitäisi paikkaansa. Parisuhteen pitäisi olla sopimus, jossa tehdään selkeät pelisäännöt. Eli sovitaan, että nyt tapaillaan ja katsotaan tuleeko tästä mitään ja sisällytetään siihen sopimukseen, että muita ei tapailla samanaikaisesti. Miksi tehdä simppeleistä asioista monimutkaisempia, kuin ne ovat? Minä olen poistanut profiilini, kun olen tavannut mukavan ihmisen. Kerro vielä, miten ne naiset ovat käyttäytyneet, kun olet kokenut tuhlaavasi aikaa? Jotenkin saa sellaisen käsityksen, että ovat huomanneet, että tästä ei nyt tulekaan mitään, mutteivät ole kehdanneet sitä sinulle sanoa?
No en kyllä ole väittänyt, että kaikki miehet pelaavat. Vaan ap. tekstiin viitaten, naisen on parempi olla hieman nihkeä alussa eikä ainakaan liian helposti syttyvä. Tämä karkoittaa pelimiehet ja jäljelle jää vain ne miehet jotka oikeasti haluavat tutustua.
Jos miehellä on mielenkiintoa harrastaa seksiä naisen kanssa, hänellä täytyisi olla selkärankaa kertoa suoraan että se oli vain seksiä ja hän aikoo jatkaa "sen oikean" elämänkumppanin etsimistä. Aika monet miehet haluavat kuoria kermat kaikista kakuista ja antaa naisen ymmärtää että tapaillaan muka vakavammalla mielellä, vaikka mies ei ole pätkääkään kiinnostunut.
Kaiken kaikkiaan tämä käytös on kovasti ristiriidassa näillä palstoilla esiintyvän ideologian kanssa, eli että "rumaa, tyhmää, tylsää, lyhyttukkaista, hieman ylipainoista naista ei voi panna, koska mies ei tunne seksuaalista vetovoimaa häneen" Livessä vaikuttaisi olevan päinvastoin, eli juuri em. naiset päätyvät miesten sänkyseuraksi, samalla kun mies etsii sitä Prinsessaansa. joka ei täytä yllämainitt kriteereitä..
Saman huomannut. En ole lihava,enkä tylsä, normaalinnäköinen olen, eikä ÄO ole huono. Tykkään seksistä, mutten varmaan sitten ole se prinsessa.
Heittäydyin kerran ja huomasinkin pian olevani varatun miehen pauloissa...
Voin heti tekstistä sanoa,että 30 minuutissa
naiselta voi pyykäsitä jalat alta..Mutta sinä,
et siihen kykene.
Ei ,en herjaa sinua,mutta verbaalinen ulos anti.. Mon ami.
Kyllä siihen pystyy mutta se vaatii myös naiselta sitä että hän on
orientoitunut hetkeen sen jälkeen riittää 15 min
ja rumimpia saa kivittää.
Aikido on toinen mahdollisuus siinä naisen jalat alta pyyhkäsyyn,
ei mene kuin sadasosasekunti.
Minusta verbaalisesti lahjakas osaa kirjoittaa vaikkapa yhdyssanan "ulosanti.
Kompit tälle, eikä se verbaalisuuskaan ole tae siitä, että jalat menevät alta. Välillä sellaisen tolkuttoman höpötyksen takaa paistaa niin suuri tyhmyys, ettei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Minä en voi sietää p-njauhajia, ihmisiä, jotka puhuvat asioita, joita eivät tarkoita ja sen kyllä huomaa 5 minuutissa.
Luuletko muuten, että sarjamurhaaja raiskareilla lukee otsassa se, mitä ovat tehneet? Parempi siis katsoa, kuin katua.
Sun kanssa on tylsää keskustella, kun et ensinnäkään vastaa kysymyksiin, joita täällä esitetään ja toisekseen kommentoit jotain ei olennaista, kuten tuolla alempana sen, että keskustelkaa kielareista muualla -> haloo, kaikki mitä treffeillä tapahtuu korreloi sitä, mitä jatkossa tulee tapahtumaan.
Mikähän kysymys jäi vastaamatta? Minä en ole tavannut kielareita treffeillä vaihtaa ja eipä ole kukaan daamikaan ilmaissut että homma meni poikki kielisuudelman puutteesta.
Jotenkin tuntuu että naiset on deittipalstalla kuin kenkäkaupassa. Sanoo myyjälle että pistäpä tuo kenkäpari tiskin taakse jemmaan, katselen vielä jos löytäisin jotain vielä parempaa. Mielelläni minä kenkäparinasi odottelen, josko vielä palaisit asiaan.
Keskusteluilla on taipumusta rönsyillä eikä tähän ketjuun ole tainnut tulla yhtään viestiä, jonka aihe ei olisi merkityksellinen treffailun kannalta.
Sitä mitä sinä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä treffeillä tämän palstan kirjoittajat eivät kaiketi voi tietää.
Mutta siitä miten reagoit tuohon kielariviestiin, voisi joku vetää sen johtopäätöksen että se osui arkaan paikkaan.
Halusinko minä virittää keskustelua kielareista? Eikö teinien nukkuma-aika ole jo mennyt ajat sitten.
No johan nyt. Asia taitaa tosiaan olla sinulle ongelma. No, mutta mun ongelma se ei taida olla, joten se siitä.
Olipa nokkela aasinsilta, onneksi olkoon. Halusin virittää keskustelua, en provoilua.
Höpsis, voisin sanoa samaa miehistä, jotka heittelevät täällä verkkojaan vesille, vielä senkin jälkeen, kun on yksi kala kuivalla maalla. Sinä, et ole vaihtanut kielareita, mutta niitäkin ovat, jotka ekan suudelman muuttavat sellaiseksi. Et ole vastannut siihen kysymykseen, mitä sen naisen pitäisi niillä ekoilla treffeillä sanoa/tehdä, jottet sinä "haaskaisi" aikaasi?
Suutelu kuuluu parisuhteeseen aikuisenakin,ainakin minulla.Oletko sinä puheenjohtaja, joka määrää miten keskustelu sujuu?
Minä kirjoitin ihan asiallisen viestin, johon sinä vastasit epäasiallisesti puhumalla teinien nukkumaanmenosta.
Kuten sanoin, keskustelut rönsyilevät. Sinä et voi määrätä yksipuolisesti, mistä täällä puhutaan.
Ja suuteleminen kuuluu myös aikuisten suhteisiin, ei vain teinien. Siinä mielessä kuittailusi ovat vähän outoja.
Jospa kävisi näin http://www.youtube.com/watch?v=p8FPuSEiJrE&feature=autoplay&list=LLHsT0zEjSqyJNiDe_V5Doyg&playnext=1
"Ihan nettideitti-maailmassa tuo on helppo testatakin - ja myönnän sen tehneeni eräälle "kiltille ja koulutetulle kunnonmiehelle". Samat liirumlaarumit sieltä tuli testinikillekin. ja se ei todellakaan ole sitä lipevää liirumlaarumia, jonka lähes jokainen nainen haistaa kilometrien määrän pelaamiseksi.
Miehillä tuolle käyttäytymiselle on tietenkin looginen selitys se, että mahdollisimman monia yrittävä sitten maksimoi onnistumisensa (edes jonkun kanssa)."
Myönnän heti kärkeen, että olen vanhanliiton mies, eli naisasiat hoitelen aina livenä, eli treffipalstoja en harrasta, eikä niistä siis mitään kokemusta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuollaset megapostailijat ei ole pelimiehiä, vaan lähinnä säälittäviä vonkaajia, siis niitä jotka live-elämässä yrittää vongata joka pirkolta heti illan ensihitaista lähtien ja valomerkin painaessa päälle, alkaa paniikissa vonkaamaan vielä tarjoilijaltakin.
Todellinen pelimies ei ole missään nimessä päällekäyvä vaan sopivasti cool, hieman etäinenkin. Hän on fiksu mutta ei mikään bessewisser. Hänessä on riittävästi huumoriakin, mutta ei ole missään nimessä mikään naisten naurattaja, eikä varsinkaan lipevä! Hän keskittyy vain yhteen kerrallaan, eikä sählää samaan aikaan joka suuntaan. Hän antaa naisen ymmärtää, että naisella on mahdollisuuksia hänen suhteensa, jos pelaa korttinsa oikein, eli hän ikään kuin antaa aloitteen naisen käsiin, vaikka kuitenkin itse johtaa koko balettia.
Pelimies ei kuitenkaan väkisin etsi ketään, vaan pyrkii aina laatuun. Jos laatua ei löydy, pelimies ei siitä paniikkiin mene, vaan lähtee yksin pois ja katsastaa tilanteen seuraavalla kerralla uudestaan. Pelimiehellä ei koskaan ole minkäänlaista pakkoa saada ketään mukaansa, joten hänellä ei ole minkäänlaista tarvetta ruveta vonkaamaan.
Tämä siis pelimiehen sielunelämästä livemaailmassa, joka on toki jossain määrin sovitettavissa myöskin nettimaailmaan, mutta pääsääntö on aina se, että pelimies ei vonkaa koskaan!
Ylipäänsä naisten tuntuu olevan vaikeaa tai kiusallista puhua suoraan motiiveistaan, toiveistaan ja odotuksistaan.
Esimerkiksi tuntuu olevan liikaa vaadittu että rehellisesti ja kunnioittavasti kertoo muutamalla sanalla että sori, et ole sitä mitä olin hakemassa. Sen sijaan vain tyynesti lopetetaan yhteydenpito, vaikka oltaisi sitä ennen kirjoiteltu kuinka. Parisuhteessa on sama juttu. Kuinkahan monesti odotetaan ja jopa arvostetaan sitä että mies tulkitsee tilanteen jotenkin rivien välistä ja toimii sen mukaan.
Kai siinä suoraan puhumisen välttämisessä on kyse itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta, eli halutaan välttää se ei-toivotunlainen reaktio, minkä mieheltä saa. Ja sitten voidaankin taas pitää yllä ylemmyydentunnetta, että miehet ovat vilpillisiä tms.
Sori, tää teksti ei ollut vastine pelimiehelle, vaan jatkoksi aloitukseen. Täällä ei voi korjata tekstejään.
Tuo pätee molempiin suuntiin. Onko sinun mielestäsi kummallista, että ei haluta saada ei-toivotunlaista reaktiota, minusta se on ihan luonnollista. On tosi vaikeaa sanoa, päin nassua, ettet sinä ole sitä mitä haen. Tietty se pitäisi sanoa, ettei toinen jää väärään luuloon..mut ei se miehilläkään aina luonnistu, suurinosa lupaa soittaa joku ilta tai jotain sellaista, eikä koskaan kuulu mitään.
Itse lähden kylmästi siitä, että ihmiset, jotka eivät pysty suoraan sanomaan että hakevat jotain muuta, ovat todennäköisesti erittäin huonoa "parisuhdemateriaalia".
Jos jo näin alussa ja näin yksinkertaisessa asiassa on ihan hirveän vaikea puhua ja olla rehellinen, niin miten ihmeessä tällaisen ihmisen kanssa voi puhua joistain vaikeammista asioista, joita ihan varmaan suhteessa tulee vastaan jossain vaiheessa. Tai ylipäätään kommunikoimaan suoraan asioista.
Ilmeisesti nämä ovat juuri niitä ihmisiä, jotka mököttävät päiväkausia, hautovat asioita mielessään tai kiertelevät ja kaartelevat loputtomiin ja joita pitää jatkuvasti lukea rivien välistä. Tai sitten niitä jotka lähtevät kaljalle tai vieraisiin heti kun joku asia vähän tökkii.
Suurin osa parisuhteista kaatuu kommunikaatio-ongelmiin enkä yhtään ihmettele kun esim. näistä palstoja lukee. :(
En mökötä päiväkausia, vaan sanon asiat suoraan, tosin en välttämättä ekoilla treffeillä, koska ne asiat eivät välttämättä näy heti, vaan voivat tulla ilmi myöhemminkin. En lähde vieraisiin tai kaljoille, kun joku tökkii ja olen sietänyt hyvinkin vaikeaa miestä, kunnes sietämiselle tuli raja. Kommunikaatio menee myös molempiin suuntiin.
Mikä tuon aloittajan pointti siis oli? Ihan yleisestihän on tunnettu asia, että ihminen toisen ihmisen ensimmäistä kertaa tavatessaan tuskin kertoo itsestään kaikkea, ts. avautuu. Sosiaaliseen kanssakäymiseen tällainen vain kuuluu ja koska toisen ajatuksia ei voi lukea, on parasta keskustella, kysellä, tutustua. Ihmetytti se, että aloittaja vaikuttaa aika sulkeutuneelta itse. Eli odotatko, että toinen on automaattisesti "ulospäin" seurassasi, kun et sitä itsekään ole. Ihmiset kun usein "peilaavat" alitajuisesti. Eli tästä näkökulmasta saatat olla itse vaikuttamassa suuresti siihen, kuinka naiset seurassasi käyttäytyvät. Peiliin katsominen saattaa olla kivuliasta, mutta pitemmässä juoksussa se kannattaa.
Jos pystyt muuten asioista puhumaan suoraan, niin miksi et sitten pysty suoraan sanomaan, jos joku ihminen ei ole sinun tyyppiäsi tai sitä mitä etsit? Itseni on oikeasti vaikea ymmärtää, mikä siinä on niin vaikeaa – jos sen asian siis itse varmasti tietää.
Kaikkihan tietävät (tai ainakin pitäisi tietää), että a) kaikki eivät tykkää kaikista, b) treffeille mennään selvittämään tykätäänkö vai ei ja c) tulos voi olla kumpi vain (ja itse asiassa useammin käy niin että ei tykätä), joten mitenkään hirveä sokki sen torjumisen ei pitäisi kenellekään olla.
Hyvin harvinaisia lienevät sellaisetkin tapaukset, joissa toinen osapuoli on jo alkuvaiheessa todella syvästi ihastunut .Tällöin asian kertominen on tietysti vaikeampaa.
En halua olla epäkohtelias, siinäpä se, tosi vaikea sanoa jollekin mukavalle ihmiselle, ettei tämä tunnu oikealle.
Ei ole epäkohteliasta olla pitämättä jostakusta romanttisessa mielessä. Ei ole myöskään epäkohteliasta olla rehellinen ja aito.
Jos kerrot asian epäystävällisesti ja töykeästi käyttäydyt epäkohteliaasti. Jos kerrot asian ystävällisesti ja huomaavaisesti, käyttäydyt kohteliaasti.
Toisen tahallinen epätietoisuudessa pitäminen ja harhaanjohtaminen on erittäin epäkohteliasta.
Olen sanonut, ettei tämä tunnu oikealle, jotain puuttuu jne. mutta se ei aina mene jakeluun. En ole epäkohtelias.
Mun täytyy myöntää, että olen se nettideiteillä varautunut. Syystäkin.
Miehillä on tapana ihastua minuun todella nopeasti ja itse olen hidas ihastumaan. Miehet kun helposti ihastuvat ulkonäköön ja itse ihmisen luonteeseen. En minä ensitreffeillä useimmiten osaa suoraan sanoa, onko miehen luonne itselleni sopiva. Siihen täytyy tutustua.
En siis halua antaa turhia toiveita miehelle liian nopeasti.
Ainoastaan yhden kerran koko elämäni aikana olen ihastunut mieheen nollasta sataan parissa tunnissa. Niin hänkin minuun. Kaikilla muilla >100 treffeillä näin ei ole käynyt. Koskaan.
komppaan edellistä .. AInakin siitä varautuneisuudesta.. Mulla ilmeisen mukavat kasvot, mutta tunnustan profiilissa olevani pyöreä.. Ääneni on "samettia" ja olen miesten mieleen vaikka kuinka paljon..Mutta mitä pidemälle / syvemmälle kirjoitellaan, tullaan yllättävän uteliaaksi mitoista ja painosta. Mitä niillä on väliä?? Jos ulkonäkö on kriteeri, silloin tämä on väärä paikka.
Täällä nettideitin ihmeellisessä maailmassa oletukset on aika korkeat.
Mulla ei ole vielä ollut Onnea täältä löytyvien miesten osalta. Itse olen 43v ja etsin ihan tavallista Miestä. Joka on sanojensa mittainen :)
Minulla ei synkkaa edes itseni kanssa.
Minä tunnistan itseni tuosta. Olen ystävällinen, iloinen, kiinnostunut monista asioista, etenkin kiva kuulla seuralaisen kuulumisia. Samalla varovaisen etäinen. Olen hidas "liikkeissäni" enkä edes odota kenenkään vievän jalkoja alta. Siihen olen aivan liian harkitsevainen. Minun on vaikea heittäytyä kerta kaikkiaan.
Jotainhan se kertoo minustakin. Tunnevamma varmaan. :(
Toivottavasti ei olla tavattu ja jos ollaan, olen pahoillani.
Yritän skarpata jatkossa. (vaikkei mitään profiilia missään nyt olekaan)
Mikä ihme siinä on, että jos kritisoi naisen käytöstä, niin kommentoijat väittävät ongelman olevan pelkästään minussa? Olen minä sen verran parisuhteita kokenut, että tiedän miten kommunikaatio toimii silloin kun ei tarvitse pelata mitään pelejä.
Ja siis vilpillisiä myös naiset. Se että väitetään ettei haluta olla epäkohteliaita, johtuukin siitä, että itsekkäästi halutaan välttää kiusallinen tilanne kertoa toiselle suoraan mitä ajattelee.
Yksi venkoilun tapa on, kun nainen sanoo jäävänsä "miettimään". Silloinhan voi tulkata naiselle, eli tosiasiassa tarkoitat että kiitos ei.
Ei vika ole pelkästään sinussa ja voisitko ystävällisesti lopettaa tuon yleistämisen, se ei anna kovinkaan fiksua kuvaa sinusta. Minä en halua sanoa kenellekään suoraan, että sorry nyt vaan, mutta hampaasi/likaisuutesi tms.häiritsevät niin pahasti, etten kertakaikkiaan voisi kuvitella, että seurustelisimme, etenkään, kun en tiedä, miten tuollaisen palauteen saaja reagoisi ja se olisi hyvin epäkohteliasta, ei vilpillistä. Vilpillistä on sanoa, että tykkään sinusta, jos en oikeasti tykkää tai jättää kertomatta oleellisia asioita itsestään.
Kaikkia naisia ei myöskään kiinnosta kontrolloida toista, minua ei ainakaan.
Lisäksi keski-ikäisissä naisissa on kontrollifriikkejä jolloin vapaa-aikakin on nuotitettu minuttiaikataulun mukaan moneksi viikoksi eteenpäin. Täten treffipäivä ja -aika sovitaan naisen toiveen mukaan, ja mies saa matkustaa naisen luo trefffeille vaikka satoja kilometrejä vaivojaan ja kustannuksia säästämättä. Jotta jos näin ei tapahdu, niin auta armias kun naista rupeaa ahdistamaan.
No mutta miksi edes haet seuraa kauempaa kuin kotipaikkakunnaltasi? Ihmettelen muitakin miehiä, jotka vastaavat naisten ilmoihin, vaikka nainen asuisi 400km päässä. Vaikka nainen hakee seuraa vain omalta paikkakunnalta, kaukana asuvat miehet ottavat yht ja hokevat "matka ei este ja blaa blaa blaa." Sitten kun nainen sanoo ettei halua kaukosuhdetta, eikä pysty/ halua muuttaa, mies alkaa kritisoida nirsoudesta. Tai kuten sinä, valittaa silti siitä välimatkasta ja että mieksi juuri mies joutuu matkustamaan naisen luokse eikä päinvastoin.
Jospa laskisit rimaa, etkä hakisi kumppnia niiden naisten joukosta, jotka ovat liian aktiivisia ja meneväisiä oman asenteesi ja elämäntilanteesi kannalta. Voisit esim hakea seuraa työttömistä?
Etsitkö hoikkaa ja liikunnallista naista? Jos etsit niin todennäköisyys aktiivisten kontrollifriikkien löytymiseen on paljon suurempi kuin jos etsisit normaalia ja vähän pyöreämpää. Heillä on useammin rennompi asenne elämään ja kiirettömämmät aikataulut.
Tämä on yleistys, mutta tosiasia taitaa olla, että keski-ikäisistä hoikista naisista 90 % on ainakin jonkinasteisia kontrollifriikkejä, koska muuten heidän olisi mahdotonta pysyä hoikkana. Aineenvaihdunta oikeasti hidastuu keski-iässä, joten painonhallinta vaatii enemmän kuin nuorempana.
Se 10% on niitä, joilla on sellainen aineenvaihdunta, että eivät liho, vaikka söisivät kuin hevoset. :)
Jos rajaa haun pelkästään omaan paikkakuntaan, niin todennäköisesti joutuu aika paljon sitten muista kriteereistään tinkimään. Vaihtoehdot käyvät aika vähiin. Riippuu tietysti missä asuu ja mitä hakee.
Joskus viime keväänä tsekkasin kaikki oman asuinpaikkani miehet eikä yksikään profiili herättänyt kiinnostusta. Ja asun sentään yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista. Koko maakunnassakin taisi olla vain pari edes hieman mielenkiintoista ilmoitusta. Ne oikeasti kiinnostavammat olivat jossain 150-300 km päässä.
Se on ihan selvä, että valinnanvaraa on enemmän jos ei rajaa hakualuetta. Mutta jos ei sitten käytännössä kykenen elämään kaukosuhteessa tai muuttamaan toiselle paikkakunnalle, niin mitä järkeä edes hakea jostain 300km päästä? Olen itse mieluummin yksin kuin jätän työn, ystävät ja sotken koko elämäni muuttamalla jonnekin muualle miehen perässä ja sitten totean parin vuoden päästä ettei suhde toimikaan. Siinähän olen sitten yksin ja työttömänä vuieraalla paikkakunnalla ja lapset ovat raivona kun menettivät turhaan kaverinsa ja taas joutuu muuttamaan.
Olen kai sitten liian jalat maassa, mutta epätoivoinen en ainakaan ole. Tärkeissä päätöksissä on punnittava kaikki tekijät. Eri tilanne jos ei ole lapsia ja sellainen ammatti että saa töitä mistä tahansa.
Mitä kontrollifriikkejä? Olen keski-ikäinen ja pidän kilot kurissa normikotiruokaa syömällä ja hyötyliikunnalla, ei siihen mitään kontrollifriikkeyttä tarvita. Onhan keski-ikäisissä miehiäkin, jotka ovat normaali painoisia.