Aina tiettyinä päivinä tulee koulusta tai töistä kiinnostava aika varovaiselta ja ujolta vaikuttava mies vastaan kadulla.
Yks päivä satuin sitten katsomaan aika pitkän aikaa suoraan silmiin miestä, mutta tämä vain kävelee eteenpäin vilkaisematta päinkään, ehkä hieman jännittyneen oloisena. Katu on sen verran kapea, että sivusilmällä tosin näkee vastaantulijoiden ilmeet.. :P
Seuraavana päivänä kun mies huomaa mut, niin vipeltää kadun yli tien toiselle puolelle jottei tarvitse kävellä vierestäni ohi. Sitä seuraavina kertoina taas on tullut ihan normaalisti samaa kadun puolta vastaan kuin mitä itsekin kävelen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Viikko sitten uskalsin hymyillä ja sanoa miehelle moi ja hän sanoi takaisin aika hiljaisella äänellä moi varsin yllättyneen näköisenä. Tänään kun satuin hänet näkemään jälleen, niin meinasin jo ehdottaa tapaamista tms, mutta vaihtoi äkkiä kadun puolta kun mut huomasi. Pitääpähän seurata miten kyseinen tyyppi seuraavalla kerralla reagoi, jatkuuko välttely vaiko mitä...
Mitähän mahtaa tuo ihminen ajatella, tuo välttelyaspekti tekee sen ettei oikein uskalla kysyä jos se onkin 100% merkki ei-kiinnostuksesta mutten vain tajua itsestäänselvyyttä..
Toisaalta luulisi, jos olisi totaalisen ei-kiinnostunut tai jopa mua pelkäisi, niin valitsisi joka kerta automaattisesti sen tien toisen puolen tai jopa eri reitin ettei joutuisi törmäämään... Mies kyllä tietää hyvin, että tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan tulen vastaan just sillä kapealla kadulla :P
Epätietoisuus ärsyttää, tuntuu ettei saa motivaatiota kahvikutsun tekemiseen kun käytös on niin laidasta laitaan...
Yks päivä satuin sitten katsomaan aika pitkän aikaa suoraan silmiin miestä, mutta tämä vain kävelee eteenpäin vilkaisematta päinkään, ehkä hieman jännittyneen oloisena. Katu on sen verran kapea, että sivusilmällä tosin näkee vastaantulijoiden ilmeet.. :P
Seuraavana päivänä kun mies huomaa mut, niin vipeltää kadun yli tien toiselle puolelle jottei tarvitse kävellä vierestäni ohi. Sitä seuraavina kertoina taas on tullut ihan normaalisti samaa kadun puolta vastaan kuin mitä itsekin kävelen, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Viikko sitten uskalsin hymyillä ja sanoa miehelle moi ja hän sanoi takaisin aika hiljaisella äänellä moi varsin yllättyneen näköisenä. Tänään kun satuin hänet näkemään jälleen, niin meinasin jo ehdottaa tapaamista tms, mutta vaihtoi äkkiä kadun puolta kun mut huomasi. Pitääpähän seurata miten kyseinen tyyppi seuraavalla kerralla reagoi, jatkuuko välttely vaiko mitä...
Mitähän mahtaa tuo ihminen ajatella, tuo välttelyaspekti tekee sen ettei oikein uskalla kysyä jos se onkin 100% merkki ei-kiinnostuksesta mutten vain tajua itsestäänselvyyttä..
Toisaalta luulisi, jos olisi totaalisen ei-kiinnostunut tai jopa mua pelkäisi, niin valitsisi joka kerta automaattisesti sen tien toisen puolen tai jopa eri reitin ettei joutuisi törmäämään... Mies kyllä tietää hyvin, että tiettyinä päivinä tiettyyn aikaan tulen vastaan just sillä kapealla kadulla :P
Epätietoisuus ärsyttää, tuntuu ettei saa motivaatiota kahvikutsun tekemiseen kun käytös on niin laidasta laitaan...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hahaa! :D Tää on just sitä mitä naisten pitäis harrastaa ihan jatkuvasti.
Pysäytä mies ensikerralla ja kysy mitä kuuluu, maistuisiko kahvi yms.
Oletko ottanut huomioon, että käytöksesi saattaa vaikuttaa miehen silmiin siltä, että pelkäät kyseistä miestä. Mies on siis huomannut erikoisen käytöksesi tuijotuksesi, joten hän on luultavasti tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että sinä pidät häntä mahdolisena raiskaajana jne. Mies vaihtaa siis automaattisesti toiselle puolen tietä, jolloin hän pyrkii näyttämään, että hänellä ei ole mitään epäilyttäviä aikeita sinua kohtaan.
Sinun kannattaisi seuraavalla kerralla pysäyttää mies ja kertoa hänelle miksi olet tuijotellut ja moikannut häntä! Kerran sitä eletään, joten eikun itseä niskasta kiinni ja juttelua peliin !
Juuri näin. Yleensä tällaisissa tilanteissa nainen nimenomaan yleisemmin pelkää, kuin on kiinnostunut, joten automaattisesti ja varsinkin pimeillä kaduilla miehillä on tapana siirtyä tien toiselle puolelle yksinäisen naisen tullessa vastaan, jotta epämiellyttäviltä tilanteilta vältyttäisiin. Tien puolta täytyy vaihtaa myös silloin, jos vastaan tulee lapsia ja kaikki kyllä ymmärtävät miksi.... Ei ole helppoa olla mies!!
Itse olen yli kaksimetrinen ja painoakin puolitoistasataa kiloa, joten kyllä sitä automaattisesti tulee aina vaihdettua toiselle puolen katua naisten kävellessä vastaan, varsinkin näin syysiltaisin. Olen liiankin usein kuullut naisten supisevan ohi mennessäni, että "kauhiata kuin pelottavan näköinen mies", "tuollaiseen kun törmäisi pimeällä kadulla..." ym. Myös naisten katseet ovat sellaisia, kuin olisivat aaveen nähneet, tämä tosin pätee myös tottakai kaikkiin pieniin miehiinkin, keiden kehonpaino on vain kaksinumeroinen luku.
Kamppaa se ja sano et voit pestä sen housut sitten kotonas. Sitten tarjoot kahvia ja viettelet sen salakalavasti sängyyn.
Tai voit sä kyllä pysäyttää sen ja pyytää kahville.