Onko tälläkään palstalla yhtään elämässään
onnistunutta ja tyytyväistä ihmistä.
Vaikuttaa vahvasti siltä että kaikkia on joko
petetty tai he ovat pettäneet .
No tietysti onhan tämä USKOTTOMUUS palsta,
mutta aivan oikeesti onko täällä ketään onnellista.
onnistunutta ja tyytyväistä ihmistä.
Vaikuttaa vahvasti siltä että kaikkia on joko
petetty tai he ovat pettäneet .
No tietysti onhan tämä USKOTTOMUUS palsta,
mutta aivan oikeesti onko täällä ketään onnellista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voiko uskottomuuden ja totaalisen petoksien jälkeen olla onnellinen?
Ainakaan siinä suhteessa, jossa on petetty? En usko!!
What goes around comes around. Näin se menee.
Ei todellakaan voi . Olet täysin oikeassa. Kyllä ihminen on toiselle ihmiselle
täysi susi. Tai oikeastaan ei ihmistä voi suteen verrata . Ihminen on paljon
pahempi kuin susi.Susihan on yksi niistä eläinkunnan edustajista
joka on parilleen elämänsä ajan uskollinen.
Juraron amarse hasta la muerte. Nosqueremos mucho.
Querer es poder.
Tottakai voi! Mutta kun heittäydyt uskottomuuden uhriksi, niin et voi. Jokaisen onni on omassa taskussa, tapahtui mitä tapahtui.
Oletko oikeasti noin tollo..?
Olisinko minä tällä palstalla, jossei uskottomuus olisi minua koskettanut? No en! En minä käy missään vauvapalstalla, koska itsellä tai lähipiirissä ei ole sen ikäistä lasta. En käy myöskään nettideittailu-palstalla, koska en sitä harrasta.
On typerää kysellä "elämässään onnistuneiden" ihmisten perään - koska en minä ainakaan valinnut tulla petetyksi! Kyllä minä koin olevani elämässäni onnistunut ja tyytyväinen elämääni nelikymppisenä työssä käyvänä perheenäitinä ennen kuin miehen hairahdus nuoremman työkaverinsa sänkyyn paljastui.
Alan olla jo aika "kuivilla" asiasta, mutta toisinaan tänne palstalle vielä "kulkeudun". En tiedä, onko minulla kohtalotovereille tms mitään annettavaa, mutta jotain höpisen joskus, kuten nytkin. Itselle oli aikoinaan jollain tavalla helpottavaa lukea muidenkin tarinoita... Ehkä jossain määrin auttoi näkemään asioita laajemminkin, jopa pettäjän ja petoskumppanin kannalta, kun akuutein vaihe oli ohi.
En koe olevani erityisen epäonnistunut yksilö. Ex ei ollut loppupeleissä hyvä valinta kumppaniksi, vaikka meillä 15 hyvää vuotta olikin. Tällä hetkellä elämä on mukavasti uusissa uomissa, lasten asiat ovat ok ja heidän isänsä osoittaa kyllä olevansa hyvä isä kaikesta huolimatta. Olen tavannut uuden miehen hiljattain ja hänen olemassa olonsa tekee minut jo jopa varsin onnelliseksi.
Olen joskus kärsinyt kun itseäni on petetty. Olen nyt sinkku, ollut sitä jo yli 15 vuotta. En ole tavannut henkilöä jonka kanssa olisi synkannut puolin ja toisin niin paljon ja olsinm ollut valmis kehittämään suhdetta. Aina se sielun hengenheimolainen on ollut varattu tai sitten joka olisi ollut minusta kiinnostunut ei ole sitten ollut minun mieleeni. Olen onnellinen ihan näin, mutta mikäs ettei jos se tapaan vapaan mukavan tyypin, mutta kenenkään kumppania en lähde vokottelemaan.
Kyllä pettämien on paskajuttu itse kokea ja järjestää toiselle.
Heipparallaa! Elämään mahtuu kaikkea, koko joukko onnistumisia, epäonnistumisia, tyytymättömyyttä, tyytyväisyyttä jne. Joskus ratkotaan tukuttain ongelmia, mietitään vastoinkäymisiä. Toisinaan iloitaan ja riemuitaan. Monet saavat raavituksi vastoinkäymistäänkin hauskuutta, tai surkuhupaisuutta.
Sanoisin, että onnettomampia ovat ne, jotka katkeroituvat vastoinkäymisistä eivätkä osaa jatkaa elämäänsä.