Laitoin todella pitkän harkinnan jälkeen kirjeen yhdelle miehelle, jonka arvelin olevan itseeni ihastunut.
Hän myönsikin olevansa. Tottakai ilahduin tavattomasti, sillä olin luullut tuota miestä varatuksi ja siksi olin pitänyt häntä vain ystävänä. Salaa olin rakastanut jo kauan tuota miestä. En halunnut mennä hämmentämään kenenkään perhesuhteita.
Loppujen lopuksi selvisi, että tuo mies oli ollut jo kolme vuotta vapaa suhteestaan, vaikka avioliitto oli yhä paperilla voimassa.
Sanoin, että odotan niin kauan kuin tarvitsee, että hän saa asiansa kuntoon. Kerroin että avioero on oltava voimassa jos minun kanssa haluaa seurustella, koska minä pidän avioliittoa pyhänä asiana.
Kun olin tunteeni tunnustanut, alkoi kummallinen kyykytysleikki. Oli jos jonkinlaista "kaveria" (naisia) joista hän kertoili silmät tuikkien.
Mies ei vastannut tekstiviesteihin, ei millään lailla osoittanut olevansa kiinnostunut minusta enää. Paitsi kun itse olin samanlainen.
Jossakin vaiheessa mies sitten ehdotti että olisimme vain kavereita.
Minulle se oli kova paikka, olinhan jo kauan aikaa sunnitellut kertovani hänelle tunteistani. Suostuin sitten.
Kuitenkin se mies on koko ajan pitänyt omituista teerenpeliä kanssani. Pikkutuhmia sutkatuksia ja tässä taannoin hän toi suklaata minulle ja oli puketunut kuin olisi baariin menossa (muuten hän on aina työvaatteet päällä).
Olemme tunteneet todella kauan ja hän oli ystäväni vaikeina aikoina, mutta viimeinen vuosi on ollut kyllä jotakin ihan muuta. Minun on enää vaikea pitää häntä sinä samana ihanana miehenä, joka välittää muista ihmisistä.
Silloin joskus olin todella kiintynyt ja arvostin häntä todella korkealle.
Jos olisin tiennyt, millainen hän oikeasti on, en olisi ikinä kertonut tunteistani.
Minua loukkaa tavattomasti tuo pyyntö olla vain kavereita, kun hän kuitenkin tietää minun välittävän liikaakin ja kyykyttää minua sillä.
Olen monta kertaa sanonut että ollaan sitten vaan kavereita. Ihan oikeita kavereita, mutta älä aina aloita tuota peliäsi.
Kai se on niin, että nykyaikana kukaan ei suunnittele pitkiä aikoja miten kertoisi tunteistaan toiselle. Kai olisi parempi menä baariin, vetää lärvit ja katsoa aamulla, minkä näköinen otus on vieressä. Ja sitten kokeilla, josko jatkoa saadaan aikaiseksi.
Kummallista tämä nykyajan meno, että pitää omaa itsetuntoa pönkittää toisen tnteilla leikkimällä.
Minä hullu, kun kuvittelin että saattaisin saada ihan tavallisen parisuhteen, jossa kaksi tavallista ihmistä näyttää toisilleen välittämisensä ja tukee toisiaan vaikeuksissa. Ja jakaa ilon hetket.
Taitaa olla viisainta laittaa vaikka iskuriin haku seksiseurasta. Sitä ainakin on tarjolla. Olisi edes se puoli kunnossa.
Hän myönsikin olevansa. Tottakai ilahduin tavattomasti, sillä olin luullut tuota miestä varatuksi ja siksi olin pitänyt häntä vain ystävänä. Salaa olin rakastanut jo kauan tuota miestä. En halunnut mennä hämmentämään kenenkään perhesuhteita.
Loppujen lopuksi selvisi, että tuo mies oli ollut jo kolme vuotta vapaa suhteestaan, vaikka avioliitto oli yhä paperilla voimassa.
Sanoin, että odotan niin kauan kuin tarvitsee, että hän saa asiansa kuntoon. Kerroin että avioero on oltava voimassa jos minun kanssa haluaa seurustella, koska minä pidän avioliittoa pyhänä asiana.
Kun olin tunteeni tunnustanut, alkoi kummallinen kyykytysleikki. Oli jos jonkinlaista "kaveria" (naisia) joista hän kertoili silmät tuikkien.
Mies ei vastannut tekstiviesteihin, ei millään lailla osoittanut olevansa kiinnostunut minusta enää. Paitsi kun itse olin samanlainen.
Jossakin vaiheessa mies sitten ehdotti että olisimme vain kavereita.
Minulle se oli kova paikka, olinhan jo kauan aikaa sunnitellut kertovani hänelle tunteistani. Suostuin sitten.
Kuitenkin se mies on koko ajan pitänyt omituista teerenpeliä kanssani. Pikkutuhmia sutkatuksia ja tässä taannoin hän toi suklaata minulle ja oli puketunut kuin olisi baariin menossa (muuten hän on aina työvaatteet päällä).
Olemme tunteneet todella kauan ja hän oli ystäväni vaikeina aikoina, mutta viimeinen vuosi on ollut kyllä jotakin ihan muuta. Minun on enää vaikea pitää häntä sinä samana ihanana miehenä, joka välittää muista ihmisistä.
Silloin joskus olin todella kiintynyt ja arvostin häntä todella korkealle.
Jos olisin tiennyt, millainen hän oikeasti on, en olisi ikinä kertonut tunteistani.
Minua loukkaa tavattomasti tuo pyyntö olla vain kavereita, kun hän kuitenkin tietää minun välittävän liikaakin ja kyykyttää minua sillä.
Olen monta kertaa sanonut että ollaan sitten vaan kavereita. Ihan oikeita kavereita, mutta älä aina aloita tuota peliäsi.
Kai se on niin, että nykyaikana kukaan ei suunnittele pitkiä aikoja miten kertoisi tunteistaan toiselle. Kai olisi parempi menä baariin, vetää lärvit ja katsoa aamulla, minkä näköinen otus on vieressä. Ja sitten kokeilla, josko jatkoa saadaan aikaiseksi.
Kummallista tämä nykyajan meno, että pitää omaa itsetuntoa pönkittää toisen tnteilla leikkimällä.
Minä hullu, kun kuvittelin että saattaisin saada ihan tavallisen parisuhteen, jossa kaksi tavallista ihmistä näyttää toisilleen välittämisensä ja tukee toisiaan vaikeuksissa. Ja jakaa ilon hetket.
Taitaa olla viisainta laittaa vaikka iskuriin haku seksiseurasta. Sitä ainakin on tarjolla. Olisi edes se puoli kunnossa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.