On aika hurjaa lukea tällä palstalla näitä kirjoituksia.
Kyllä se uskollisena oleminen ON musta-valkoinen juttu, eikä ole olemassa mitään oikeutusta tai selitystä miksi mennä pettämään, ei edes se suomalainen perrinteinen känni, joka on säälittävimmästä päästä.
Jos antaa uskollisuuslupauksen, niin sillon siitä pystyy pitämään kiinni jos haluaa, Ja jos ei uskollisuuslupausta pysty antamaan, niin sitten ei pidä luvata mitään, sekin on yksinkertaista, kyllä jokainen sen verran itsensä tietää mikä on ihmisiään... ei se vaikeata ole olla rehellinen.
Ymmärrän kyllä että ihminen ei ole yksiavioinen elukka, mutta silti kumppanille pystyy olemaan uskollinen, ei pettämistilanteet vaan "tapahdu"... Kyllä siinä ihan tietoiseti mukana ollaan... joten seli seli, jos joku muuta väittää!!! kyllä ne varotuskellot alkavat varmasti jokaisella ihan heti alkaa soida... se on ihan oma moka jos antaa tilanteiden mennä pitemmälle.
Myös jokainen kyllä tietää että pitkässä suhteessa tulee kausia kun mikään ei suju, ja sillon saattaa toinen tai molemmat istua jalat ristissä, auotaan myös sitä päätä puolin ja toisin...
Mutta niistä joko mennään ylitse ja asioille tehdään jotain, tai sitten lusikat jakoon ja heippa...
Pettämisellä sitä vaan satutetaan ja loukataan enemmän sekä hankitaan takuuvarmoja ongelmia lisää, en voi tajuta että monet ihmiset eivät tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä!!
...itten itketään paskat housussa kun kaikki meni V...ksi... Sen verran myös pitäisi sitä kumppania kunnioittaa, vaikkei enää rakastaisikaan, että turhaan ei pidä ketään satuttaa.
Meillä homma menee niin että molemmat tietävät tasan tarkkaan että jos pettämään lähtee, niin se on sitten siinä ja piste! Monen monta kertaa tämä asiaa ajoittain puidaan ja suoraan sanotaan... Toisiamme emme käy kyttäämään, saamme mennä miten haluamme, mutta kummallakin on selkärangassa SE raja.
Molemmilla kyllä olis saumaa tehdä vaikka mitä... minulla on kuukaudessa useampi ulkomaan yöpyvä/viä (putkipirkko) eli saumaa olis reissussa sählätä, ilman pelkoa että kiinni jäisin, ja mies voisi taas elää ihan omaa kaksoiselämää täällä ilman että tietäisin mistään mitään....
Mutta kun tiedämme molemmat sopimiksesta että pääsemme kyllä toisistamme eroon helpomallakin... siis nopeammin ja siistimmin, ihan vaan jättämällä, jos tuntuu että ruoho siellä aidan takana on vihreämpää, pettämään ei mennä, eiköhän se toinen jättäminen ole jo niin traumaattinen kokemus, ettei siinä enää toista tarvitse nöyryyttää.
tässä vaiheessa nää tämän palstan ympäri kyliä nussivat kehäraakit aloittaisivat sen oman mantransa:
"asiat eivät ole niin musta-valkoisia"
vastaan: kyllä ne ovat! Itse teet niistä vaikeita, ja taivuttelet sovittuja sääntöjä itsellesi sopiviksi. "
"...kyllä sinä opit kun elät vanhemmaksi..."
Vastaan: 10 vuotta avioliittoa (toista) takana, ikää lähemmäs 40, koskaan en ole pettänyt, enkä petä.
- Petetty kyllä on. ja pihalle ovat lentäneet niin että pamahti. Perään itkettiin, mutta turhaan!!! Pidän sen minkä olen luvannut, ja olen niin vittumainen kun olen kertonut.
Kyllä se uskollisena oleminen ON musta-valkoinen juttu, eikä ole olemassa mitään oikeutusta tai selitystä miksi mennä pettämään, ei edes se suomalainen perrinteinen känni, joka on säälittävimmästä päästä.
Jos antaa uskollisuuslupauksen, niin sillon siitä pystyy pitämään kiinni jos haluaa, Ja jos ei uskollisuuslupausta pysty antamaan, niin sitten ei pidä luvata mitään, sekin on yksinkertaista, kyllä jokainen sen verran itsensä tietää mikä on ihmisiään... ei se vaikeata ole olla rehellinen.
Ymmärrän kyllä että ihminen ei ole yksiavioinen elukka, mutta silti kumppanille pystyy olemaan uskollinen, ei pettämistilanteet vaan "tapahdu"... Kyllä siinä ihan tietoiseti mukana ollaan... joten seli seli, jos joku muuta väittää!!! kyllä ne varotuskellot alkavat varmasti jokaisella ihan heti alkaa soida... se on ihan oma moka jos antaa tilanteiden mennä pitemmälle.
Myös jokainen kyllä tietää että pitkässä suhteessa tulee kausia kun mikään ei suju, ja sillon saattaa toinen tai molemmat istua jalat ristissä, auotaan myös sitä päätä puolin ja toisin...
Mutta niistä joko mennään ylitse ja asioille tehdään jotain, tai sitten lusikat jakoon ja heippa...
Pettämisellä sitä vaan satutetaan ja loukataan enemmän sekä hankitaan takuuvarmoja ongelmia lisää, en voi tajuta että monet ihmiset eivät tätä yksinkertaista asiaa ymmärrä!!
...itten itketään paskat housussa kun kaikki meni V...ksi... Sen verran myös pitäisi sitä kumppania kunnioittaa, vaikkei enää rakastaisikaan, että turhaan ei pidä ketään satuttaa.
Meillä homma menee niin että molemmat tietävät tasan tarkkaan että jos pettämään lähtee, niin se on sitten siinä ja piste! Monen monta kertaa tämä asiaa ajoittain puidaan ja suoraan sanotaan... Toisiamme emme käy kyttäämään, saamme mennä miten haluamme, mutta kummallakin on selkärangassa SE raja.
Molemmilla kyllä olis saumaa tehdä vaikka mitä... minulla on kuukaudessa useampi ulkomaan yöpyvä/viä (putkipirkko) eli saumaa olis reissussa sählätä, ilman pelkoa että kiinni jäisin, ja mies voisi taas elää ihan omaa kaksoiselämää täällä ilman että tietäisin mistään mitään....
Mutta kun tiedämme molemmat sopimiksesta että pääsemme kyllä toisistamme eroon helpomallakin... siis nopeammin ja siistimmin, ihan vaan jättämällä, jos tuntuu että ruoho siellä aidan takana on vihreämpää, pettämään ei mennä, eiköhän se toinen jättäminen ole jo niin traumaattinen kokemus, ettei siinä enää toista tarvitse nöyryyttää.
tässä vaiheessa nää tämän palstan ympäri kyliä nussivat kehäraakit aloittaisivat sen oman mantransa:
"asiat eivät ole niin musta-valkoisia"
vastaan: kyllä ne ovat! Itse teet niistä vaikeita, ja taivuttelet sovittuja sääntöjä itsellesi sopiviksi. "
"...kyllä sinä opit kun elät vanhemmaksi..."
Vastaan: 10 vuotta avioliittoa (toista) takana, ikää lähemmäs 40, koskaan en ole pettänyt, enkä petä.
- Petetty kyllä on. ja pihalle ovat lentäneet niin että pamahti. Perään itkettiin, mutta turhaan!!! Pidän sen minkä olen luvannut, ja olen niin vittumainen kun olen kertonut.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sulle! Asia oli selkokielellä kerrottu niinkuin se on. Hienoa että on ihmisiä jotka pitävät sen minkä lupaavat. Meitä on Suomessa ainakin kaksi selkärankaista plus miehesi.
Täydellinen kirjoitus!!!! Kiitos!!!
Selkeesti ja suoraan tuli asia. Olen ihan samoilla linjoilla!
Täysin samaa mieltä.Tuli oikeen hyvälle tuulelle sun kirjoituksesta.Kiva että meitä selkärankaisia on vielä olemassa.
Asian kantaan!
Ei ole kyllä tohon lisättävää!
Älä lupaa mitään sellaista jota et satavarmasti voi pitää. Sinä päivänä, kun hairahdut niin tämä ylisiveä sepustuksesi toivottavasti palaa mieleesi..
on se vaan joittenkin niin vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät paina samalla "moodilla".
:) juuri näin.
Avioliittoa takana 34 vuotta. Mitään syytä ei ole ollut pettää vaan hairahdinpas minäkin. Avioliittoon sillä ei ollut mitään vaikutusta, korkeintaan se, että entistä enemmän tajusin rakastavani miestäni.
Eli elämä on.
tragikoomista että pitää mennä noin pitkälle että tajuaa tuommoisen asian.
Kyllä sinulla on myös "tuuria" että sait anteeksi hairahduksen. Itselläni lähtee samantien vaihtoon jos pettämään lähtee...
En nimittäin anna toisen semmosen jälkeen enää vaarantaa henkisellä tai fyysisellä puolella. (henkinen: sen kovempaa minua ei rakkain ihminen pysty satuttamaan, minulla on aikamoinen itsesuojeluvaisto, fyysinen: sp-taudit). Itse en kyllä petä vaikka mitä tulis vastaan. Sitä ei kyllä tällä palstalla ymmärretä, että meitä uskollisiakin löytyy, sääli sekin.
Niin, että kellään näistä "siveyden sipuleista" ei ole edes käynyt mielessä kukaan liiton ulkopuolinen.. Täällä voi esittää vaikka Neitsyt Mariaa tai Itämaan tietäjiä eli esittää parempaa kuin mitä todellisuudessa onkaan ja sitten joku vielä komppaa muiden höpöjuttuja...Hohoijaa teitä "täydelliset"
Näköjään ottaa aika koville... sille ei tietenkään mitään mahda jos siihen et kykene, mutta älä muille itke selkärangattomuuttasi.
Vai onko se nyt vaan niin vaikea tajuta, että on olemassa paljonkin ihmisiä, joittenka EI TARVITSE pettää ja jakaa itseään ympäri kyliä, vain huvin, jännityksen tai itselleen todistamisen tarpeessa?
Jep.
Kyllä nuo petturipask**t yrittää selittää, että kaikki, kaikki.
No niinhän se naapurikin oli sitä mieltä, että ihan kuka tahansa voi milloin tahansa hakata vaimonsa (tai vaimo miehensä, toimiihan se toisinkin päin). Itse olen eri mieltä, ei kuka tahansa voi tuosta noin vain pettää, tai syyllistyä kovaan perheväkivaltaan ihan vaan vahingossa.
Ja jos nyt sattuisi niin, että hairahtuisi ja menisin pettämään, niin pitäisikö vain todeta että "elämä ei ole mustavalkoista", se on ihan ok? Kun ei ole.
turha väittää mustaa valkoiseksi. Pettäminen on väärin, eikä kaikki petä vaikka mikä tulisi ja sillä selvä.
Sä todella joulupukki tai mikä ikinä lienetkään osoitat täällä tyhmyytesi ja tyhjyytesi, ainakin pääsi, sydämesi ja sielusi osalta.Säälin sinua.Ylläri ylläri meitä on paljon vielä olemassa jotka eivät pettäisi missään tilanteessa miestään tai naistaan vaikka mikä olisi.Tollasen paatuneen itseensä kyllästyneen tapapettäjän siihen varmaan vaikea uskoa
Sinä se jaksat puolustaa pettämistä ja joka kirjoituksessa vedät tuon typern Hohhoijaa-ilmaisun.
JouluPukki KorvaT.Kun itse on moraaliton ja selkärangaton kynnysmatto niin olettaa samaa sontaa muista ja puolustelee omaa surkeaa tilaansa. On olemassa kunnollisiakin ihmisiä. ONNEKSI!!
Kunnolliset eivät näillä palstoilla päivystä
Jaaa.... miks ei....
kyllähän mua oikeesti kiinnostaa mikä ihme teitä petollisia oikein riivaa... Ihan samalla tavalla pettäjät ihmettelette/oudoksutte ihmisiä jotka eivät petä.... Siis teidän filosifian mukaan meitä uskollisia ei edes pitäisi olla olemassa... Mutta SUPRISE SUPRISE!!!! ja WAKE UP, SMELL THE COFFEE!!!
kattelee ahkerastikin näitä sivuja.
Onko tämä sitten joku pettäjien ikioma palsta? Eikö uskottomuus koske eniten ja pahiten juuri petettyjä?
Minä en ymmärrä kun jotkut peturit väittää kuinka siitä pettämisestä itsetunto nousee!!!? HYI, miten likaiseksi minä tuntisin itseni ja itsetuntoni alenisi maanrakoon!
Puhumattakaan siitä että pitäisi vielä elää itsensä kanssa.... Ja sekään ei vielä riitä... pitäisi katsoa sitä rakasta ihmistä jota on tietentahtoen mennyt satuttamaan..
Joo, sanokaa vaikka kuinka siveyden sipuliksi, mutta kun en vain näe mitään järkeä lähteä urpoilemaan.
On olen minä tähän ikään mennessä jokusen pitkän suhteen läpikäynyt, joissa lopussa molemmat virui löysässä hirressä kuoliniskua odotellessa, mutta siltikkään en hölmöilemään lähtenyt! Sitä kerkiää kyllä sille suhteelle antamaan sen kuoliniskun ja eteenpäin, sano mummo lumessa. Ainakin sillä tavalla pystyy myös elämään itsensä kanssa.