Uudessa työpaikassa "vanhoilla työntekijöillä" pätemisen tarve!

On samoja kokemuksia. Olen muutenkin herkkä luonteeltani, niin vähän pahalta tuntui, kun joku nipottaa jostain pikkuasiasta. Yksikin nainen (lähes 60 vuotta) valitti kaikesta ihmeellisestä. Olen suurtalouskokki ja työpaikkana siis keittiöt. Tämä eräskin 60-vuotias oli suorastaan pakkomielteinen kaiken suhteen. Hän kävi korjailemassa koko ajan jälkiäni. Esimerkiksi tiskatessani siirrään astiat ensin kuivumaan kuivaustelineille, josta ne kuivuttuaan viedään paikoilleen. No, tämä nainen kävi tiskatessani siirtämässä kuivaushyllyllä olevia tavaroita hyllyn toiseen päähän tai ylähyllyltä alahyllylle, koska ne on väärin laitettu. Aivan älytöntä, kun tavarat kuitenkin viedään kuivumisen jälkeen omille paikoilleen. Mutta kun hän aina laittaa kulhon kuivumaan telineen vasempaan reunaan ja kaulimen keskelle taakse ja kauhan ylähyllylle. Kaikkea muutakin tuollaista ihan älytöntä. Ja sitten tuollaista vinkkaamista aivan perusasioista. Siis jos pesee lattiaa, niin sanotaan, että siivoa tuostakin kohdasta.

Tavaroiden siirtelystä tuli sellainen esimerkki mieleen, että kerran siivosin laatikon. Siivottuani tuntui vähän hölmöltä, kun hän kävi siirtämässä laatikon joka ikisen tavaran. Ymmärrän, jos olisin pistänyt tavarat vääriin laatikoihin, mutta eikö se nyt ollut vähän outoa, kun hän käänsi siivilän toisin päin, siirsi kauhoja pari senttiä ja siirsi kaulimen pituussuunnasta leveyssuuntaan...

Toisaalta ahkerasta tavaroiden siirtelystä ja neuvomisesta huolimatta hän ärsyyntyi joka kerta, kun kysyi jotain. Jos piti tehdä jälkiruoaksi vaikka rahkaa ja kyseli, että minkälaisia määriä täällä tehdään, niin johan hermostuttiin. Usein sai kuulla, että "eikö teillä koulussa mitään opetettu?". Juu, mutta kun määrät vähän vaihtelevat. Jossain samankokoisessa paikasa tehtiin ihan eri määrä.

Koulun harjoittelupaikassa oli toinen samanlainen eläkeikää lähestyvä vanha nainen, joka oli ihan samanlainen pakkomielteidensä kanssa. Hän esim. saattoi siirtää tarjolle laittamaani voipakettia pari senttiä, kun se oli kuulemma väärin laitettu. Ja kerran avasin mehupurkkia ja hän kiiruhti sanomaan, että ei sitä noin avata.

Järjestys on hyvä olla ja kaikella oma paikkansa, mutta tuollainen millintarkkuus menee mielestäni vähän yli.

Samanlaisia kokemuksia, vanhat työntekijät kokee uuden uhkana, siksi lapsellinen käytös. He teeskentelevät olevansa osaavia ja ikuisesti parempia kuin uusi työntekijä, kun totuus on, että sisimmässään he ovat pelokkaita lapsia.

Osa neuvoista voi olla ihan hyödyllisiäkin, tuskin he sitä pahalla ajattelevat.
Toisinpäin ajateltuna meille tulee nuoria töihin, jotka ovat paljon koulutetumpia kuin samoissa tehtävissä toimivat viiskuuskymppiset, mutta työkokemusta ei ole opiskeluajoilta nimeksikään. Ongelma on, kun nämä kuuskymppiset jemmaavat töitä, eikä jaa niitä.

Suomi on työpaikka kiusaamisen mallimaa. Syyllinen on etsittävä, piikitettävä toisia, otettava oma paikka hinnalla millä tahansa.

Niin totta tänä päivänä. Saatanan raukat nöpökät jotka eivät ole koskaan pystyneet mihinkään näkyvään. Sit täytyy päteä. Tänään annoin ryöpyn vanhalle naikkoselle joka päsmäröi ja kontrolloi minkä ehtii ...Tämän akan nimi on Hilu joka muuttuu puhtaaksi pulmuseksi ,täysin viattomaksi tyypiksi kun annoin hänelle palautetta hänen naputtamiselsta minua kohtaan. Raivostuttava olematon pikkusielu joka yrittää päteä osaamisella. Muista että kaikki tavarat on oltava ihan samassa paikassa, niiden paikkaa ei saa muuttaa...et saa tehdä ylitöitä yhtenäkään päivänä, soittaa esihenkilölle kun ilmoitan että tulen huomenna töihin huolimatta siitä ettei työpäivä ole merkitty listaan. Kiillottaa omaa naamaansa.

on varmasti myös niitäkin todella hyviä vanhoja työntekijöitä joilta saa erinomaista neuvoa ja niksejä asioiden oikeaoppiseen tekemiseen.Konkareita jotka ovat olleet monessa firmassa ja tekemisessä mukana. Jakavat osaamistansa ilmaiseksi.