jos uskouduttuanne miehen siskolle hyvin henkilökohtaisessa ja yksityisessä asiassa, kuulisitte perästä appivanhempien puhuneen selkänne takana miehenne suvulle paskaa tämän asian vuoksi?
Tiedän, olen tyhmä kun vielä kerran uskoin ja luotin...
Tiedän, olen tyhmä kun vielä kerran uskoin ja luotin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vahinko on siskolla. Menetti ihmisen, joka luotti häneen.
Ystäviä ei niin vain saa lisää.
Ikävää, että sinäkin menetit ihmisen, jota luulit ystäväksesi. Parempi kuitenkin niin, kuin että hän olisi jatkuvasti juorunnut sinusta tietämättäsi.
Älä kuitenkaan jatka keskustelua koko suvun kanssa asiasta. Puhumatta paras tällaisissa tapauksissa.
Kiitos! Näin minäkin asian ajattelin. En voi estää ketään juoruilemasta, mutta ei tee enää mieli kertoa asioitani näille ihmisille. En ole katkaissut välejä kokonaan heihin. Tilanne on paremminkin viileän neutraali kuin avoimen vihamielinen. Surullisinta kai tässä on se, että minä todella luulin voivani luottaa ja uskoin, että meidän välit olisivat läheiset. Todella ikävää ja loukkaavaa kun kuulee läheisiksi luulemiensa ihmisten haukkuneen minua asiasta, joka satuttaa minua muutenkin.
Minulle kävi samoin kauan sitten. Petyin raskaasti mieheni sisareen, enkä koskaan enää tuntenut samaa kuin siihen saakka. Olin pitänyt häntä isonasiskonani. En koskaan sanonut hänelle pahaa sanaa, enkä palannut ikävään tilanteeseemme , sillä kun ihmisillä on asiasta varma vakaumus, on ihan turha vatkata asiaa jälkikäteen taii palata siihen myöhemmin. Olisi pahentanut asiaa, jos hän olisi puolustautunut ja sanonut, että ei ollut tarkoittanut sanoa ja tehdä sillä tavalla. Se olisi ollut vielä vaikempaa sietää.
Hänellä oli tämä puolustuskeino aina kriisitilanteissa.
Koin, että asia on ollut ja mennyt, mutta toista samanlaista ei enää tule.
En enää pitänyt mitään yhteyttä ja vaikka vuosien jälkeen tapasimmekin, pidin häntä tuttavana, jonka kanssa puhutaan säästä ja vuodentulosta.
No, laita sinäkin juoru liikkeelle. Kerro ihan täyttä puppua, niin oppivathan hekin sitten. Miksi sinun pitäisi istua ihan kilttinä hiljaa, et voita sillä mitään, että ok, ollaan vielä väleissä, mutta et enää kerro heille asioistanne? Miksi haluat olla tekemisissä heidän kanssaan?
Pikkuasioista pikkulikat voivat noin tehdäkin, mutta jos joutuu raskaan loukkauksen kohteeksi, ei kostaminen ole oikea tapa.
Välejä voi aina väljentää ja lopettaa uskoutuminen. Se on ainoa viisas tapa jättää asia.
Hmm, sitä pettyy , kun luottaa . Sinuna sanoisin tälle henkilölle, että olet pettynyt , ettei hän ollut luottamuksesi arvoinen ja sanot , että pahoitit mielesi , siitä hän oppii , samoin kuin sinä ,opit sanomaan asiasta .
Anna hänelle anteeksi , katkeruus vain lisää tuskaa , elämä on tätä , valitettavasti .
Mitä opit , ettei kannata luottaa kaikkiin , harvaan , niin me olemme vain ihmisiä .
Muistan nuoruudestani , kun tulin "tyttöjen illasta " kotiin, mieheni usein pyysi kertomaan , mistä olimme jutelleet , sanoin aina , että puhuimme asioita luottamuksellisesti , se sai hänet silloin raivon partaalle , tottahan minun olisi ne hänelle pitänyt puhua . Nyt ymmärtää ja arvostaa , tosin itse en osaa luottaa moneenkaan ihmiseen , siihen on tyytyminen .
Älä anna katkeruuden tuhota ihmissuhteita , elämä jatkuu ...
Mieti tarkasti elämässäsi,kehen luotat!
Anoppini 90v. viisaus, jos mikään on pitänyt paikkansa tässä elämässä.
Ois entinen frendi.
Ei koskaan kannata kertoa kenellekään yhtään mitään omia asioita jotka eivät kestä päivänvaloa kaikkien tietää.
On aivan vuorenvarmaa että mitä tahaansa kerrot ihmisille, oli he sukua tai ei, nuo uutiset kiertävät suusta suuhun, matkan aikana tahtomattaan vääristyen.
Parasta pysya asioissa jotka ovat tarpeeksi neutraaleja eivätkä mitenkään pääse haavoittamaan kertojaa, kuukausienkaan päästä.
Salaisimmat asiat kerrotaan vain henkiloille joilta ammatin puolesta vaaditaan vaitiolovelvollisuus.