Hei!
Vaimoni koki yhden illan romanssin tytön kanssa, ja koki jotain ihmeellistä mitä ei koskaan ollut kokenut minun kanssani. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, josta neljä vuotta naimisissa ja meillä on kolme lasta. Hän antoi minulle kaksi mahdollisuutta: joko hyväksyn avoimen avioliiton, jossa hän saa harrastaa seksiä tämän uuden rakkautensa kanssa tai hän jättää minut. On siis ilmeistä, että hänen rakkautensa minuun on varsin vähäistä, mitä en valitettavasti koskaan huomannut...
Valitsin luonnollisesti sen kolmannen vaihtoehdon, ja jätin hänet. Ongelma vain on, että asumme ulkomailla ja minun on seuraavat 9 kuukautta asuttava hänen kanssaan. Rahaa ei ole toiseen asuntoon. Olen yrittänyt etäännyttää itseäni hänestä, mutta en vain pysty siihen koska rakastan häntä vielä. Mutta en näe mitään tulevaisuutta tai toivoa yhteiseen elämään enää kaikkien hänen valheiden, pettämisien ja ehdotusten takia. Enkä halua elää ihmisen kanssa, joka rakastaa minua näin vähän.
Jotenkin ristiriitainen tunne. En pelkää tulevaisuuttani ilman häntä mutta en vain haluaisi menettää häntä. Miten ihmisen voi henkisesti jättää jos rakastaa häntä vielä?
kiitos...
Vaimoni koki yhden illan romanssin tytön kanssa, ja koki jotain ihmeellistä mitä ei koskaan ollut kokenut minun kanssani. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, josta neljä vuotta naimisissa ja meillä on kolme lasta. Hän antoi minulle kaksi mahdollisuutta: joko hyväksyn avoimen avioliiton, jossa hän saa harrastaa seksiä tämän uuden rakkautensa kanssa tai hän jättää minut. On siis ilmeistä, että hänen rakkautensa minuun on varsin vähäistä, mitä en valitettavasti koskaan huomannut...
Valitsin luonnollisesti sen kolmannen vaihtoehdon, ja jätin hänet. Ongelma vain on, että asumme ulkomailla ja minun on seuraavat 9 kuukautta asuttava hänen kanssaan. Rahaa ei ole toiseen asuntoon. Olen yrittänyt etäännyttää itseäni hänestä, mutta en vain pysty siihen koska rakastan häntä vielä. Mutta en näe mitään tulevaisuutta tai toivoa yhteiseen elämään enää kaikkien hänen valheiden, pettämisien ja ehdotusten takia. Enkä halua elää ihmisen kanssa, joka rakastaa minua näin vähän.
Jotenkin ristiriitainen tunne. En pelkää tulevaisuuttani ilman häntä mutta en vain haluaisi menettää häntä. Miten ihmisen voi henkisesti jättää jos rakastaa häntä vielä?
kiitos...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jotkin asiat ja tilanteet ovat meistä itsestämme riippumattomia, avioliitossakin, jossa on luonnollisesti kaksi osapuolta.
On itsekäs, tai toisesta näkökulmasta katsottuna itsetuhoisaa ajatella vain toispuolisesti ajaneensa toisen tekemään tälläisiä ratkaisuja. On valitettavaa, että kaikki ei ole luotu kestämään, kertomasi perusteella surutyösi ei voi kuitenkaan alkaa, ennenkuin hyväksyt tilanteen täysin.
Olet päättänyt itse jättää hänet, mikä on varmaankin järkevä ja loppupeleissä sinulle itsellesi paras ja sinua itseäsi ajatellen (tulevaisuuttasi ja omaa etuasi) pitkällä tähtäimellä kannattavinta - pyri keskittymään siihen, mitä sinulla on, mitä sinussa on jäljellä.
On sanomattakin selvää, että tunteiden käsittely tulee viemään aikaa, ja sitä ei voi jättää tekemättä oman hyvinvointinsa takaamiseksi. Tarvitset paljon tukea käsitelläksesi eroa naisestasi. Se on kuitenkin mahdollista, vaikka eläisitte saman katon alla vielä pidempään.
Tee itsellesi selväksi oma itsenäisyytesi, ja luota omiin päätöksiisi. Yritä etsiä itsestäsi voimaa ja keskity omiin tarpeisiisi. Emme voi toimia toisen vanavedessä, yhdessä tai erikseen, mutta juuri tämä osa-alue ihmisessä kärsii eron tiimoilta kovasti.
Tunteesi voivat olla loukatut ja syrjityt, voit tuntea olosi huonoksi, sillä sinut on korvattu.
Se ei kuitenkaan ole koko totuus, vanhan loppu on uuden alku. Voit kääntää katseesi tulevaan ja pitää kaiken muun suhteen jalat maassa, tai antaa toisen pitää sinut otteessasi ja heikkona vieden maton jalkojen alta.
En väitä, että tämä kaikki on helppoa, tuskin sinulla kuitenkaan on muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tilanteen ratkaisu, ja pitää mielessä oma roolisi omassa elämässäsi.
Voit tehdä ihania ihmeitä vielä elämässäsi, tämä tilapäinen vaihe on kaikessa kurjuudessaan tie sinne.
Voimia sulle. Käyn itse läpi tilaa ennen avioeron hakemista.
Minun pitää luopua miehestä, jota rakastan,
ja joka ei hyväksy minua eikä saa sanojensa mukaan minulta enää mitään.
Hei.
Kiitos vastauksestasi.
Vaikka on aikas selvää että hän ei rakasta minua enää,
(mikä oli täysi yllätys minulle sillä ei siitä ole kuin muutama
kuukausi kun hän halusi neljännen lapsen kanssani...)
en oikein pääse yli siitä ajatuksesta, että hän jättää minut
yhden yön suhteen takia. Ja hajottaa minun perheeni.
Ja meillä oli onnellinen perhe.
En varmastikaan osaa ikinä antaa hänelle tätä anteeksi.
Hänestä tulee vain joku tyyppi, jonka tunsin joskus.
Kai minun on ihan itsesuojelun nimissä murskata kaikki
tunteeni häntä kohtaan....
Lasten puolesta olemme yhteydessä aikuismaisesti mutta se siitä.
Onneksi minulla on suhteellisen luottavainen olo tulevaisuudestani
ilman häntä. Odottelen vain, että koska tämä kouristava syöpämäinen
tunne lähtee rinnastani...
hyvä tietää etten ole ainoa, jolle näin käy...
p.s. en oiken tajua nimimerkkisi yhteyttä tähän, vai onko se sinulla vakio?