aivot hajalla

tervassa kirjoitti:

vuosi on mennyt siitä kun mies petti minua. Asiaa on pahentnut tämän naisen jatkuva sekaantuminen elämääni. Eli en ole saanut mahdollisuutta parantua rauhassa. Nainen sai lähestymiskiellon ja sen jälkeen olen ollut iloisempi ja pahat asiat ovat pysyneet poissa mielestäni. En pysty asiasta puhumaan miehen kanssa koska mies ei pysty keskusteluun. Eikä ymmärrä tekonsa aihuttamaa tuskaa minussa. Haluaa että vain unohdan tapauksen. Olen lukenut paljon positiivisen ajattelun voimasta miten omaa mieltä voi oppia hallitsemaan. Naisen yhteydenotot ovat aiheuttaneet minussa melkein paniikin omaisen tunteen joita mies vähättelee. Olen saanut keskusteluapua ja se loppui jokin aika sitten ja minulla oli kontrollikäynti. Kun oli asiasta pakko puhua ahdistuin valtavasti ja samana päivänä sain tietää että mieheni on taas vieraillut naisen luona. Ei myönnä tietenkään,nämä asiat kun tapahtuu minun päässäni. Mielenikorttitalo sortui ryminällä. Kaikki valheet ja paska,en yksinkertaisesti kestä tätä valhetta enää. Itkin ja pyysin miestä lähtemään kodistamme. Kuin kidutettu vanki pyytää viimeistä armoniakua vapauttamaan ruskista. Ei mitään tehoa. Ei tarvitse lasten takia sietää yhteistä elämäämme. Annoin jopa selvän ajankohdan miten voisi lapsiaan käydä tapaamassa. Ei yhtään ainutta sanaa,ei hyvää eikä pahaa,vain välinpitämättömyys. Eikös se ole rakkauden vastakohta???? Kysyin hyötyykö hän jotenkin minusta kun ei jätä? Asunto on minun en lähde lasten kanssa pois. Olen ollut viikon pois kotoa lasten kanssa ja muutaman päivän kuluttua on alkanut tulemaan viestejä kun on niin ikävä lapsia, nauraa ja on hyväntuulinen. Kotona saattaa istua luurit päässä tunteja tuijotellen nettiä. Ei puhu,ei vastaa,ei reagoi. Lapsen itkuunkaan ei reagoi normaalisti vaan käskee olemaan hiljaa. Psykopaatti taitaa olla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä