Hei. Tulin tänne kirjottaan ku en enää tie mitä tekis.. niin väsyny ja paha olla. Lapsen isä lähti juuri veljelleen ja sitä ennen haukkui mut huoraks ja etten tee mitään, oon laiska ym... Kun pyysin että olis lapsemme 3kk kanssa että saisin levättyä ja hetken ehkä jopa nukkua, mutta kuulemma vaan ärsytän ja ei tarvi päästä nukkuun ku just puolituntia katoin telkkaria ja enkä oo tänään tehny viä mitään (valvoin aamu 4 kun herättelin lapsen isää töihin lehteäjakaan eikä millään heränny).
*olen meillä se joka siivoaa kodin, laittaa päivittäin ruuan ja hoidan vauvan ja rahaasiat... lapsen isä on jokatoinen päivä lapsemme kanssa kun käyn kuntosalilla, muuten saan pyytää välillä että olis vauvan seurana että pääsen tekeen hetkeksi "rauhassa hommia, siivoon ym..
Olen viikonajan ollut tosi väsyny mutta silti päivittäin siivonnut, hoitanut vauvan kanssa pesut, ulkoilut ja muut.
jatkuvasti silti saan kuulla etten tee mitään... mietin kuinka vauva kärsii kun näkee kuinka isänsä haukkuu javähättelee mua ja saa huonon olon, välillä alan itkeen kun tuntuu niin pahalta, niin usein isä lähtee pois koska kuulemma ärsytän sillä että itken vaikka itken koska on niin toivoton ja paha olla.....
En jaksa tätä näin enää ja vauvan puolesta huolestuttaa. tekis mieli lähtee mutta ei paikka minne mennä ja muutto pienen kanssa tuntuu vaikealta...
*olen meillä se joka siivoaa kodin, laittaa päivittäin ruuan ja hoidan vauvan ja rahaasiat... lapsen isä on jokatoinen päivä lapsemme kanssa kun käyn kuntosalilla, muuten saan pyytää välillä että olis vauvan seurana että pääsen tekeen hetkeksi "rauhassa hommia, siivoon ym..
Olen viikonajan ollut tosi väsyny mutta silti päivittäin siivonnut, hoitanut vauvan kanssa pesut, ulkoilut ja muut.
jatkuvasti silti saan kuulla etten tee mitään... mietin kuinka vauva kärsii kun näkee kuinka isänsä haukkuu javähättelee mua ja saa huonon olon, välillä alan itkeen kun tuntuu niin pahalta, niin usein isä lähtee pois koska kuulemma ärsytän sillä että itken vaikka itken koska on niin toivoton ja paha olla.....
En jaksa tätä näin enää ja vauvan puolesta huolestuttaa. tekis mieli lähtee mutta ei paikka minne mennä ja muutto pienen kanssa tuntuu vaikealta...
Vastaukset 22
Vanhimmat
Sun pitää jättää koko mies. Mies lähtee, sun ei tarvitse muuttaa, ajat miehen pois. Keskity lapseen älä mieheen, se on aikuinen osaa varmaan itse tehdä ruokaa, pyykätä, tiskata...Sinuna antaisin ympäri korvia tuollaiselle sialle.
mies ei suostu lähtemään.. kerran lähdin vanhempieni luokse ja tulin kotiin takasin kun mies lupasi oman asunnon hommata ja pysyä poissa mutta eipä ollut kun yhden yön poissa ja tuli kotiin, pari viikkoa meni ihan hyvin ja otin hänet takas, nyt taas saama paska jatkuu...
Tunnen itseni niin huonoksi äidiksi kun en pysty nytkin kun itkemään vaikkva ihana pieni vieressä..
Muuta vanhempiesi luokse. irtisano asunto jos se on vuokralla, jos omasi niin heivaa mies pihalle. ala etsiä uutta asuntoa. ajattele lapsesi parasta, se menee kaiken edelle.
Apua saat väsynyt äiti vaikka ensi ja turvakodilta kun kerrot vähän tilanteestasi.
Monesti tuo viranomaisen puuttuminen asioihin selvittää miehellekin kuka todella lähtee ja mistä .
Se että lapsi on noin pieni puoltaa sitä että tarvitset apua ulkopuolelta. Hae
hyvä äiti apua ajoissa ennenkuin romahdat.
Vuokralla asutaan. Ja tuota turvakotiakin olen miettinyt, vanhempani asuvat sen verran kauempana etten sinne mielelläni lähtisi ja muutenkin tuntuu jotenkin että olisi pärjättävä itse, ilman että vanhempani huolestuisivat.
Nyt eilen kun mies tuli kotiin oli oikeenki mukavaa, ja tänään aamulla taas oli toisin, koska hänellä on nyt kaksi vapaa päivää niin hän aikoo ottaa kaljaa ja ei todellakaan jaksa vapaa päiviään olla kotona... näin sanoi. ja tuli siinä sitten itsekkin kaiken näköstä sanottua mutta vasta sen jälkeen kun kuulin taas olevani huora ja juopon tyttö (isäni kyllä on alkoholisti, mikä on tuntunut lapsesta saakka kurjalta.)
Ja todella haluasin lähteä mutta myös jäädä..
Teet sitten minkä päätöksen lopullisesti niin nyt olisi tarkeää että
pääset itsekin vähän hengähtämään vaikka sen pari pv. Soita sinne turvakodille kun herra kerran häipyy rentoutumaan.
Anna auttaa itseäsi ja rentoudu siellä talolla. Tiedän että niissä saa hyvin apua kun vaan uskaltaa sinne soittaa. Ei ole tarkoitus että heti teet päätöksiä
vaan että pääset sinäkin levähtämään. Muista et ihmiset välittää vaikka siltä ei aina tunnukaan.
eroa lapsen takia sillä hän vaistoaa miten sinä voit. ei tuommosita miestä kannata pitää ja jos ei itse lähde niin hae apua. onko silulla ystäviä jotka voisi auttaa ? sossu ehkä, jos menet ja kerrot tilanteen.
elä kuitenkaan jää suhteeseen itsesi ja lapsesi takia.
on varmaan vaikeaa olla y.h mutta sitähän olet jo tavallaan. kun saat asiat ja eron kuntoon voit kuitenkin paremmin lapsesi kanssa.
Yhteys neuvolaan ja sitä kautta viranomaistoiminnan piiriin, jos sellaisia lähiomaisia ei ole, jotka voisivat auttaa ja ottaa pikkuisen vähäksi aikaa hoitoon, jotta saat levätä. Ja sitten kun voimia kerääntyy, mulkeroisä 'koulutukseen' tavalla tai toisella.
Huolehdi omasta jaksamisestasi, muuten et jaksa välittää vauvan hyvinvoinnista.
Normaalia kotiäidin juttuja. Kyllä tuo työmäärä pitäisi jaksaa hoitaa. Ota itseäsi niskasta kiinni ja jaksa, jos et, niin kärsit synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Kerro siitä, neuvolassa tai ihan sossussa, apua kyllä löytyy. Älä laimin lyö lastasi ja itseäsi, nyt juuri sun pitäisi nauttia täysin siemauksin äitiydestä, ole siitä onnellinen.
Monet naiset haluaivat lapsia, eivätkä saa. Ole Onnellinen.
Ei ole kyse siitä etteenkö jaksaisi tehdä "normaaleja kotiäidin juttuja" hyvin olen tähän asti jaksanut hoitaa kodin ja vauvan mutta se mikä tässä eniten väsyttää on miehen käytös, jatkuvasti loukkaa sanoilla ja teoillaan mistä olen henkisesti väsynyt, mutta lähiaikoina on ollut myös fyysistä väsymystä... Tietysti myös syksy ja vähäinen ulkoilu väsyttää, kun vauva ei pitkiä aikoja viihdy vaunuissa joten käyn vaan iltaisin vaunuilla pihalla, päivällä nukutan parvekkeelle kun nukkuu siinä paremmin..
mutta joo itsehän tässä tilanteeessa olen jaksanut olla niin eihän tässä pitäisi muita syyttääkkään kuin itseään..
jos en lähde on vain jaksettava...
mutta nyt kun olen saanut neuvoja ja rohkeutta luottaa itseeni ja tiedän ettei kuulu edes oman itseni saatika sitten lapsen takia jaksaa huonoa kohtelua olen päättänyt että lähden jos muutosta ei tule... nyt mies on ryyppy reissullansa, mutta kun pääsen hänen kanssaan keskustelemaan asiasta toivon ja koitan saada hänet ymmärtämään että ero tulee jos ei muutosta näy...
toisinsanoen valmistaudun pikkuhijaa muuttamaan ja katselen asuntoa rauhassa, mutta olen päättänyt olla enää välittämästä loukkauksista ja keskityn vain itseeni ja vauvaani...
Olen lukenut tutkimuksen, jossa sanotaan että lapsen hoito kotona päivän verran vastaa samaa kuin kahden päivän työ työpaikalla. Ne jotka vähättelevät asiaa, eivät tiedä totuutta.
Kerro se miehellesi, tai kaiva tutkimus netistä. Hän ei tiedä tosiasiaa. Jos ei kuuntele, niin suosittelen eroa. Tuo tilanne rikkoo välinne ja muutenkin palat loppuun etkä jaksa olla lapsellesi rakastavana äitinä.
Kurjaa, että mies on noin itsekäs.
Meillä ollut alusta asti samanlaista ja 2 lasta ja 17 vuotta yhdessä oltu. Koetin hoitaa kaiken itse kun mies ei jaksa muuta kuin käydä töissä ja harrastuksissaan, minä olen joutunut hoitamaan lapset ja työni ja kotityöt, lumityötkin. Lopultahan minulle tuli burn out ja terveys (fyysinen) petti. Olen jaksanut ja koettanut "neuvotella" ja pyytää apua mieheltäni mutta hän ei tee käytännössä mitään muuta kuin "lahjoittaa" tilinsä laskunmaksuun (kaikki ei tietenkään tee sitäkään). Tosin maksan kaikesta vähintään puolet sillä tienaan välillä enemmän kuin hän. Välillä olin tietenkin äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja miehen mielestä hän on joutunut "kylliksi maksamaan minun persettäni tässä suhteessa". Juu, totta se on. Olen tyhmä kun olen jäänyt tämmöseen suhteeseen ja olenkin katkera tuen puutteesta. Myöskään vanhempani eivät auta (osaksi tästä syystä olen joutunut jäämään suhteeseen koska ei ollut mitään tai ketään kenen puoleen kääntyä, eikä nuorena rahaakaan). Meillä on usein riitoja ja lapsetkin huomauttelevat että isä ei tee mitään heidän kanssaan. Olen melko varma että erohan se jossakin vaiheessa tulee. Tämä siis aloittajalle ikään kuin varoituksena että ei se parane jatkossakaan, jotkut on itsekkäitä ja sellaisina pysyvät.
Sun ongelmas on et otit miehesi takas. Minkälainen nainen antaa haukkua itseään horoksi ja sit ottaa miehen vielä takas? Ei sullakaan hyvin mene.
vaikka minunlainen nainen, minunkin mies on haukkunut minua huoraksi (ei siksi että olisin huorannut vaan siksi että vaadin häntä tekemään oman osuutensa kotitöistä ja lastenhoidosta, ja se ei häntä miellyttänyt)... kun on jonkun kanssa tehnyt lapsen tai lapsia niin sitä yrittää parhaansa mukaan pitää perheen kasassa.
Kuulut varmaankin niihin hyvin kasvatettuihin 'koiriin', jotka eivät osaa antaa samalla mitalla takaisin. Silmä silmästä ja potut pottuina, se on pelin henki ja koeta hankkia itsellesi oma, henkilökohtainen elämä, vaikka aviossa oletkin. Se auttaa jaksamaan.
Siksihän niitä riitoja meillä on kun yritän pitää puoleni, mutta miestäni kuvaa hyvin seuraavanlainen sanonta: ennen kilometritolppa lähtee kävelemään kuin hän muuttaa mielensä. Eli jos hetken "parantaa tapansa" niin jo seuraavana päivänä yhtä laiska ja vastuuton kuin ennenkin. En tiedä mitä siellä itsekkäässä päässä liikkunee, mutta pitäkööt tunkkinsa. Tämä kilometritolppa lähtee kävelemään jossakin vaiheessa...
Kun "kilometritolppa" muuttuu, muuttaa tapansa, lakkaa alamaistelemasta, ottaa ohjat omiin käsiinsä, menee, tekee, toimii, ei kysy eikä pyydä lupaa omille jutuilleen, näyttää onnelliselta ja uudelta ... niin sen laiskan ja vastuuttomankin päässä saattaa alkaa tapahtua jotain. Näytä esimerkkiä, lähde lentoon, pois kävelemällä sinä itse et muutu.
Snaijaatko:Juuri näin, eikä mulla mennyt kuin 15 vuotta sen tajuamiseen :D
Heitän tähän kysymyksen, että miten aloittajalla ja muilla, halusiko kumpikin lapsia vai oliko tää naisen vauvakuumeen tulos? Joskus miehen voi olla vaikea motivoitua mihinkään yhteiseen, jos on painostettu perheen perustamiseen. Puoliväkisin nakitettu isäksi.
Meillä ei ole lapsia, teen lähes kaikki kotityöt, kun en ole töissä ja mies on.
Tosin mun oma isä halusi väen vängällä meidät lapset aikanaan, "pakotti" äidin olemaan kotiäiti ja yhtään kakkavaippaa ei ikinä vaihtanu ja kaksisuuntaisen mielialahäiriönsä takia oli vähän kyvytön isäksi henkisestikään..
Aattelen kuitenkin, että lasten hankinta olis ehdottomasti oltava molempien toive ja mietitään jo etukäteen, mitä se tarkoittaa.. Pikkulapsiaikana kumpikaan ei ihan hirveesti voi rellestää.. Että ei kannata hankkia muksuja miehen tai naisen, tai painostaa toista, jos aitoa halua ei ole.. Vastuu lapsesta on kuitenkin hiton pitkä..
Mut ehkä aloittajan kannattaa tehdä joku ratkaisu.. Lapsikin kärsii huonosta ilmapiiristä kotona, tiedän tän omasta lapsuudestani. Voimia! Tuttuni sanoi, että raskainta on ekat 2v. Sit vähän helpottaa, kun pääsee vaippasirkuksesta ja lapsi oppii pikkuhiljaa puhumaan..
Se on silloin väärä mies sulle jos se haukkuu huo.raksi. Parempi yksin kun tollasen pellen kanssa joka kohtelee naista huonosti.
ei nyt millään pahalla, mutta pitikö se lapsia hankkia jos molemmat eivät ole 100% sitoutuneita a) suhteeseen b) toisiinsa c) lapseen ja halua noita kaikkia kolmea? vai menikö se sittenkin niin, että sinulle tuli vauvakuume ja ajoit tällä asialla miehen nurkkaan?
en tiedä miten aloittajalla mutta itselläni kävi niin että en löytänyt sopivaa ehkäisyä ja kas kummaa esikoinen ilmoitti tulostaan... tosin olimme kovasti rakastuneita ja onnellisia ja olleet yhdessä 3 vuotta ja vakaalla aikomuksella mennä naimisiin ja hankkia perhe muutenkin... meillä oli molemmilla vuorotellen vauvakuume mutta kun vauva sitten tuli parisuhteen toimimattomuus tuli esille... itse en missään tapauksessa pakottaisi miestä isäksi.