Oon niin sairaan ihastunut erääseen naispuoliseen hieman minua nuorempaan työkaveriini joka on ollut jo yli vuoden minun kanssa samassa työpaikassa. Kiinnostuin tosin hänestä vasta vähän aikaa sitten, ja en ole ollenkaan varma onko hän itse kiinnostunut minusta, kun ei paljoa juuri jutella eikä ole hirveästi työvuoroja samaan aikaan yms. Mutta ainakin hän kyselee paljon ja saattaa jopa nauraakkin jutuilleni vaikka olenkin sosiaalisesti hyvin epävarma ihminen. Jopa niin epävarma etten uskalla mitään henkilökohtaisempaa häneltä juuri kysyä, aina meen pieneen "paniikkiin" nähdessäni hänet.
Haluaisin tietysti tavallaan tehdä aloitteen mutta eihän sitä sen jälkeen viitsi edes töihin mennä mikäli tulee torjutuksi. Toisaalta joudun ensi vuonna muutenkin lähtemään työpaikaltani pidemmäksi aikaa elämäntilanteen muutoksen takia joten nyt alkaisi olla viimeinen mahdollisuus tehdä asialle jotain..
Miten yhden aloitteen tekeminen voi olla näin suuri juttu.. Eilenkin näin hänet niin kauniina muualla kuin töissä mutta siltikään en juuri mitään hänelle uskaltanut sanoa. Toisaalta helpottaisi huomattavasti jos vain jotenkin saisin unohdettua tämän tytön, saisin mielenrauhan ja eipähän tarvisi itkeä öisin hänen takiaan ja haaveilla hänestä ja samalla surkutella omaa tilannettaan. Voi luoja kun olen toivoton tapaus. Enpä tiedä miksi edes kirjoitan tänne kun eipä tämä auta mitenkään tilanteeseeni, ehkä kuvittelen tämän ihastukseni kohteen lukevan tämän ja tajuavan kuka on viestin takana jotta hän uskaltaisi itse tehdä aloitteen mikäli olisi kiinnostunut minusta (mikä olisi melko mahdoton yhteensattuma).
Haluaisin tietysti tavallaan tehdä aloitteen mutta eihän sitä sen jälkeen viitsi edes töihin mennä mikäli tulee torjutuksi. Toisaalta joudun ensi vuonna muutenkin lähtemään työpaikaltani pidemmäksi aikaa elämäntilanteen muutoksen takia joten nyt alkaisi olla viimeinen mahdollisuus tehdä asialle jotain..
Miten yhden aloitteen tekeminen voi olla näin suuri juttu.. Eilenkin näin hänet niin kauniina muualla kuin töissä mutta siltikään en juuri mitään hänelle uskaltanut sanoa. Toisaalta helpottaisi huomattavasti jos vain jotenkin saisin unohdettua tämän tytön, saisin mielenrauhan ja eipähän tarvisi itkeä öisin hänen takiaan ja haaveilla hänestä ja samalla surkutella omaa tilannettaan. Voi luoja kun olen toivoton tapaus. Enpä tiedä miksi edes kirjoitan tänne kun eipä tämä auta mitenkään tilanteeseeni, ehkä kuvittelen tämän ihastukseni kohteen lukevan tämän ja tajuavan kuka on viestin takana jotta hän uskaltaisi itse tehdä aloitteen mikäli olisi kiinnostunut minusta (mikä olisi melko mahdoton yhteensattuma).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse kirjoitin tänne päivä vai kaksi (tai kolme) vähän samasta syystä. Töissä ihastunut naimisissa olevaan mieheen. Samaan aikaan koetan unohtaa häntä ja toivoa, että hän tekisi aloitteen. Miten voikaan älykäs nainen retkahtaa varattuun mieheen, vielä naimisissa olevaan.
Mutta voi miten paljon toivoisinkin hänen tekevän aloitteen. En pysty olemaan miettimättä miltä hänen kosketus tuntuu... tai saisin edes kerran suudella häntä. Nyt ennen kuin ajatukseni vaeltaa hänen paidan riisumiseen (mitä huomaan joskus töissä miettivän) Niin sinun ongelmaan. :-)
Luota vaistoihisi ja kokeile kepillä jäätä. Onko nainen antanut merkkejä? Sanoisin kuitenkin anna palaa vaan!!
Itse aloitin tammikuussa nyk. työpaikassani ja ensimmäisestä päivästä asti meillä oli yhden miespuolisen työkaverini kanssa jotain pientä kipinöintiä välillämme. Kyllä sen tunsi. Joka päivä nähtiin, en asettanut sen kummempia odotuksia. Naurettiin toistemme jutuille ja kumpikin hakeutui toistensa seuraan. Kahvitauot vietettiin yhdessä ja pientä viatonta kosketteluakin olin huomaavinani ;) Puhuttiin avoimesti kaikesta, eikä pelkästään työasioista. Kuitenkaan kumpikaan ei tehnyt minkään valtakunnan aloitetta ennen kuin meillä oli työpaikan illanistujaiset. Sielä sitten ryminällä lauottiin totuuksia ja siitä asti olemme yhdessä olleet. Minulla aiemmasta liitosta 3 lasta, eronnut toki olen jo vuosia sitten. Voin vain sanoa että itseäni olisi harmittanut kamalasti jos mitään ei olisi välillemme syntynyt, joten ota itseäsi niskasta kiinni ja pyydä häntä vaikka kahville. Täälä eletään vain kerran ja kahville pyytäminen on hyvinkin viatonta. Tsemppiä!
Millaisessa työpaikassa työskentelet? :)
Minäkin uneksin yhdestä työkaverista, tai no työskentelee toisessa yrityksessä lähellä. Olen aina se, joka kyselee häneltä kaikkea eikä toisinpäin. Yritä siinä arvata onko tämä mies kiinnostunut tai ei.. Nyt ei ole näkynyt pitkään aikaan eikä ole tullut edes moikkaamaan. Huoh että tälläistä. Mutta aloittajalle. Kannattaa ihmeessä puhua enemmän ja tunnustella, että josko se ihastus olisi yhtään kiinnostunut. Ei sitä koskaan tiedä, muuten kaduttaa.