Pappi Kai Sadinmaan puhe Pro Kunta tilaisuudessa

Osa puheesta, sieltä keskeltä linkkiä:

Olemme tavoitelleet taivasta maan päälle ja rakentaneet helvetin.

Eikä syy ole todellakaan maahanmuuttajien, muslimien. Tämä on ihan oma kotikutoinen sisältä syntynyt rappio. Lännen tuhossa ei ole kyse pelkästä talouden haverista vaan kulttuurin haaksirikosta. Moraalikato on totaalinen. Jumalan luoman ihmisen arvokkuus on murskattu juuria myöten. Suuntaviivat, koordinaatit, ovat hukassa.

Tekoja ei määritellä enää sen mukaan ovatko ne hyviä vai pahoja vaan tuottavatko ne voittoa ja miten paljon. Voiton logiikka, vahvemman valta läpäisee yhteiskunnan kaikki tasot, liikennettä myöten. Astu suojatielle jos uskallat. On lottovoitto päästä hengissä tien yli, kun ylisuuret maasturit kaahaavat ohi edestä ja takaa, hiuskarvankaan mahtumatta väliin.

Tavallisuus ei siis ole enää mitään. Keskiverto ei ole enää mitään. Tavis on luuseri, kuten rouva Airisto sanoi. On parempi olla vaikka koulusurmaaja kunhan ei tarvitse olla nobody, ei kukaan, seinäruusu, nörtti. Kunhan mainitaan, kunhan puhutaan, kunhan saan palstatilaa ja kuvan lehteen. Hinnalla millä hyvänsä, vaikka syömällä torakoita tositeeveeohjelmassa tai nöyryyttämällä itseni tv:n laulukilpailussa variksen raakuntaa muistuttavalla lauluäänelläni tai sitten laittamalla alastonkuvani nettiin.

Pätevyyttä ei vaadita, ei arvostelukykyä. Vain kovaa pokkaa ja hävyttömyyttä. Kanttia on pakko löytää, muuten jään jalkoihin, alipalkattuun suoritusosastoon, liukuhihnalle, paskaduuniin, tavikseksi, luuseriksi.

Ja kun saan lapsen, valmennan häntä kohdusta saakka, jotta hän selviäisi tässä susien maailmassa. Teroitan hänen kyynärpäänsä ja käsken lyödä takaisin, vähän lujempaa ja mieluummin ennen toista, varmuuden vuoksi. Jos nelivuotias lapseni ei ole vielä löytänyt sitä omaa juttua, viulun soittoa, tanssia, telinevoimistelua, niin peli on pelattu. Tiedossa on kurja loppuelämä jossain kurjassa toimistossa kurjia papereita pinosta toiseen siirrellen. Keskinkertaisuudella ei tehdä voittoa globaaleilla markkinoilla, sanoi jälleen rouva Airisto, jotain viisasta siteeraten.

Siksi laitan lapseni huippupäiväkotiin, huippukouluun, huippulukioon, huippuyliopistoon, huippuharrastuksiin. Ohjelmoin hänen päivänsä, teen tiukan viikko-ohjelman, viisivuotissuunnitelman. Vien häntä askel kerrallaan kohti loistavaa tulevaisuutta. Laitan hänet tv:n lasten pudotuspeleihin, kokkisotaan. Lapsi on mun juttuni, mun kyltymättömän kunnianhimoni projekti.

Avuttomuus ja heikkous ei tähän palettiin mahdu. Siksi ne on kätkettävä tai niillä on tehtävä tuottoisaa bisnestä...!

Luo yhteiskunta jossa vain vahvoilla on oikeus elää ja olla olemassa. Aja turvaverkot alas, jätä vanhukset, lapset, nuoret, ja mieleltään järkkyneet heitteille. Lisää rikkaiden ja vahvojen etuoikeuksia. Kasvata tuloeroja...!

Todellisuus alistetaan yhteen tarkoitukseen: kasaamaan voittoa Pääomalle. Maailman kansat ja kansalaiset pakotetaan kilpailemaan keskenään siitä kuka pystyy tuottamaan halvimmalla. Juoksemme kilpaa kohti pohjaa. Ison Rahan Henki kiertää maata kiljuvan jalopeuran lailla ja katsoo kenet voisi niellä. Se tulee Valkeuden Enkelinä kyliin ja kaupunkeihin hyvinvoinnin lupaukset huulillaan, repii ihmiset juuriltaan, ottaa irti kaiken minkä saa ja poistuu paikalta jättäen taakseen tuhotun maan, hylätyt tehtaat, autiot sielut.

Jos vanhus kaatuu marketin liukuportaissa niin juokse hänen ylitseen jotta ehdit ostaa päivän tarjoustuotteen. Jos näet ihmisen hyppäämässä junan alle, niin älä ole häntä huomaavinasikaan. Jos näet miehen makaavan ojassa niin paina hänet vielä syvemmälle. Jos kohtaat köyhän, alkoholistin, narkomaanin niin valista häntä, kerro että hän itse on syypää tilaansa. Hoitakoon siis itse itsensä, omin voimin, omin varoin.

Meillä ei todellakaan ole mitään syytä riemuun vaikka olisimme kuinka A-luokkaa. Kreikan tie on meidän tie. Kyllä meitäkin vielä pelastetaan, ja pelastetaan jo, parhaillaan, koko ajan. Komentosillalla maailma näyttää niin kivalta, rauhalliselta. Kun autokannen alapuolella onnettomat räpiköivät henkensä hädässä kampittaen toisiaan, yläkannen eliitti voi keskittyä sivistäviin harrastuksiin, kulttuuriin, taide-elämyksiin tai loistoillallisiin. Turha alakannen porukkaan on satsata, he ovat pelkkä kuluerä. Saneerataan, pistetään joutilaat kilometritehtaalle