Bläkkiksessä ja muussa metallissa pitää mun mielestä olla raskasta, vihaista, rummut kattilamaisia ja nopeaa rummutusta, koko musiikki nopeaa ja vihaista, mutta sieltä pitää löytyä myös sellaisia melankolisia ja melodisia kohtia. Ne kuuluu siihen.
Esim. Dimmu Borgirin In Death's Embrace ja Mourning Palace - biiseissä on tällaisia kohtia, joissa on surumielinen ja haikea melodinen sävy. Listatkaa tekin jotain bläkkiksen/hevin biisejä jotka on muuten rummuttavia,nopeita ja aggressiivisia mutta sieltä löytyy sellaisia melankolisia ja haikeita melodia-kohtia.
Tai muuten vain kommentoikaa, mutta asiallisesti kiitos.
Esim. Dimmu Borgirin In Death's Embrace ja Mourning Palace - biiseissä on tällaisia kohtia, joissa on surumielinen ja haikea melodinen sävy. Listatkaa tekin jotain bläkkiksen/hevin biisejä jotka on muuten rummuttavia,nopeita ja aggressiivisia mutta sieltä löytyy sellaisia melankolisia ja haikeita melodia-kohtia.
Tai muuten vain kommentoikaa, mutta asiallisesti kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainakin tuo Burzumin Dunkelheit on sellainen helvetin häjyn kuulonen mid-temponen bläkkisveto. Aivan mahtava biisi. Eipä tuossa Enochian Crescentin Väkisinkastettu biisissäkään mitään hirveää vauhtia mennä, mahtava biisi myös.
Ja jos bläkkiksen ulkopuolelta jotain todella melankolista ettitään niin koitapa My Dying Bridea tai vaikkapa supisuomalaista Shape of Despairia. Näillä lähtee pirteys ja turha ylimääräinen elämänmyönteisyys!! :P
Kannattaa ehkä tsekata italialainen Novembre, joka käyttää useassa kappaleessa juuri tämänlaisia tehokeinoja. Yhtyeen viimeisimmät levyt toimivat hienosti: Novembrine Waltz, Classica ja Dream D'Azur...
Onhan niitä, mutta paras on Metallican Fade to Black. Löytyy musiikissa menoa ja meininkiä ja myös surumielisyyttä ja melankoliaa!
Kuuntele sanoitukset! "Life that seems to fade away, drifting further everyday..."