Vinkkejä etäsuhteen jatkamiseen

Olen vuoden ollut suhteessa mieheen jonka kanssa välimatkaa 150 km.
Meillä molemmilla työ ja lapset omalla paikkakunnalla, tapailemme säännöllisesti noin 2-3 krt kuussa 2-3 päivää kerrallaan.

Olleen puhuttu tulevaisuudesta yhdessä, mutta yhtälö tuntuu haastavalta kun miehellä työ, oma talo, lapset ja sosiaalinen elämä omalla synnyinpaikkakunnalla.

Minulla taas täällä uusi työ, sosiaalinen elämä ja lapset joista molemmat koulussa, eikä irtiotto/muutto onnistuisi tuosta vain.Lapsien isä asuu nytkin hieman kauempana ja jos muuttaisimme, niin vielä kauempana.

Mies ei näe että pystyisi muuttamaan luokseni ja itse pystyisin muuttamaan vasta kun vanhemman koulu ohitse, siihen vielä reilu vuosi.Tällöinkin vaatisi itseltäni paljon muuttaa, olisiko se jopa itsekästä nuorimmaista kohtaan kun koulu ja asuinympäristö muuttuisi täysin, ehkä tapaamiset isän kanssakin olosuhteiden pakosta hieman harvenisi.
Ajatuksena muutto on mahdollinen ja reilu vuosi lyhyt aika, jos loppuelämä vietetään yhdessä mutta käytännössä asioiden toteuttaminen kuitenkin hankalaa etenkin kun pieneltä paikkakunnalta ei töitä ihan helposti saa.

Kertokaa te jotka olette vastaavassa tilanteessa, kuin saatte suhteen kestämään ja uskon yhteiseen tulevaisuuteen riittämään?Missä vaiheessa olette päättäneet tehdä isoja ratkaisuja, yhteenmuutto/ero?

Meillä on hyvä suhde, en halua elämääni ketään muuta tämän miehen tilalle mutta kieltämättä tämä etäisyys ja tulevaisuuden epävarmuus on asia joka syö tunnetasollakin suhdettamme.Ei uskalla antaa itsestään kaikkea, kun on tämä epävarmuus tulevasta.

Erosta on puhuttu, pelkästään tämän tilanteen vuoksi mutta kumpikaan ei ole halunnut sitä vaan ollaan eletty kuin odottaen että jokin ratkaisu löytyisi ihan itsestään mutta niinhän ei tule tapahtumaan vaan jommankumman on muutettava jossain vaiheessa.
On sydäntä raastavaa joutua edes miettimään luopuvansa toisesta vain siksi, että tilanne nyt tämä kun lapset vielä koululaisia tämä etäsuhde ei riitä loputtomasti.Jossain vaiheessa lentävät pesästä ja meillä olis vielä loppuelämä aikaa yhdessä, mutta siihen asti ei voi odottaa...siihen menee vuosia.