Lapsen näkökulma perheväkivaltaan

Hei!

Todella ikävää että sinulla ja perheelläsi on tällainen ongelma-henkilö sotkemassa sekä äidin että lasten elämää. Ja vaikka äiti on rakas ja hyvä äiti, niin riittämättömän voimakas irtautumaan tästä henkilöstä.

Huomasin että sinulla on isoveli, joka alkaa olla jo aika mies. Kiinnostaakin tietää, miten on mahdollista että hän ei puutu asiaan? Eihän tällaisiin kavereihin kuin mitä isäpuolesi edustaa pure mikään muu kuin kylmä kyyti "saunan takana". Enkä tarkoita mitään henki pois hommia, mutta sen verran "voimakasta puhuttelua" että ymmärtää vaihtoehtoja olevan kolme. Joko oppii käyttäytymään kunnolla tai sitten häipyy vapaaehtoisesti perheenne elämää sotkemasta. Kolmas vaihtoehto onkin sitten isäpuolen kannalta hankalampi.

Aikamies voi olla 18-vuotias tai 30. Enkä usko, että monikaan 18-24-vuotiastaan menee puhuttelemaan miestä, joka nyrkki on herkässä. Ja jos äiti on sanonut että on onnellinen, ei siihen lapset helposti väliin mene. Kuten luit, tyttö itsekin on luvannut kestää tilanteen, koska äiti on kuulemma onnellinen.

Inhottavaa kaataa vastuu perheen pojan niskoille.

Hmm maailman paras äiti? Lapset aina niin ajattelee kun rakastavat vanhempiaan mutta tämä äiti ei ole maailman paras koska ei pidä lapsiaan turvassa. Äidin pitäisi tajuta mitä tälläisen elämän näkeminen tekee lapsille mutta hän on heikko mitä minä en arvosta. Tälläisessä elämässä lapsella ei ole omia ajatuksia, ei omaa elämää, eikä tervettä elämän alkua. Oma äitini oli alkoholisti ja yksinhuoltaja ja minä näin ja koin kaikenlaista niin kokemusta on mitä tämmöinen elämä tekee lapsille ja mitä teki minulle. Aikuis-iässä se vaikuttaa kaikkiin ihmis suhteisiin mitä sulla ikinä on. Joku tai jokin pitäisi saada äitisi heräämään todellisuuteen että hän voi menettää lapsensa jos tätä jatkaa. Asun toisessa maassa ja täällä on laki että jos äiti ottaa miehen joka varsinkin on jo tuomittu väkivallasta häntä kohtaan kotiinsa asumaan tai on missään tekemisissä hänen kanssaan, lapset otetaan huostaan. Täällä vahemmästäkin otetaan lapsia huostaan.

Niin kauan kuin äitisi hyväksyy pahoinpitelyn häntä kohtaan, ei mitään tule tapahtumaan. Itse olen 17 vuotiaan pojan äiti ja olen ollut väkivaltaisessa suhteessa
5 vuotta ja onneksi päässyt irti. "Heräsin" kun poikani sanoi minulle ettei halua tulla minun hautajaisiin.

Laitoin kännikala isäni ruotuun noin 14 vuotiaana. Loppui vittuilu ja uhkailu kuin seinään. Tosin elämäni oli jo mennyt aika pahoin pilalle siinä vaiheessa enkä oikeastaan vieläkään ole toipunut. Ei kai näistä ikinä toivukaan, elää vain päivän kerrallaan ja yrittää olla tekemättä samoja virheitä.