Olen 16-vuotias tyttö, asun äitini, 8-vuotiaan pikkusiskoni ja isäpuoleni kanssa. Isoveljeni on muuttanut jo omaan asuntoon. Isääni nään viikoittain ja aina kun haluan. Minä ja isoveljeni olemme siis äidin aikaisemmasta liitosta ja pikkusiskoni on äitini ja isäpuoleni lapsi.
Äiti ja isäpuoli ovat olleet yhdessä 12 vuotta ja koko sen ajan perheessämme on ollut väkivaltaa. Ei isäpuoli ole ikinä meitä lapsia satuttanut mutta äitiä kylläkin, tasasin väliajoin. He ovat eronneet monta monta kertaa, mutta aina äiti hänet takaisin ottaa. Poliisit ovat käyneet monia kertoja ja sossussakin on monet kerrat käyty juttelemassa, lastensuojeluilmoituksia perheestämme muutama siis jo on.
Äiti on monta kertaa luvannut eron ottaa muttei koskaan sitä kuitenkaan tee. Pari kuukautta sitten isäpuoleni sai 2 vuotta vankeutta äitini raiskaamisesta ja pahoinpitelystä ja äiti hänet jo jätti ja lupasi jälleen ettei ottaisi enään ikinä häntä takaisin, mutta täällä hän meidän kanssamme taas asustelee (ainakin siihen asti kunnes tuomio astuu voimaan). Asumme todella pienellä paikkakunnalla ja kaikki varmasti tietävät perheemme asiat ja siksi minua hävettää. Kaikki pitävät äitiänikin aivan hulluna enkä itsekkään häntä ymmärrä. Hän on maailman paras äiti, vaikkei pystykkään minulle turvallista kotia antamaan. En voi olla hänelle vihainen, koska rakastan häntä ja vaikka kuinka minua ahdistaakin asua kotona, olen luvannut äidilleni hyväksyä tilanteen koska hän sanoo olevansa todella onnellinen. Mikä minä olen kenenkään onnea pilaamaan. Ja isälleni pääsen pakoon tätä kaikkea aina kun sellainen hetki tulee.
Halusin kertoa tämän kaikille niille vanhemmille joiden perheessä on väkivaltaa ja lapsia. Vaikka lapsiin ei väkivalta kohdistu eikä heistä sen näkemisen vaikutuksia päälle päin huomaa, sisällä syvällä kuitenkin ovat nuo kamalat muistot jotka eivät koskaan unohdu ja jotka tulevat monien vuosienkin päästä vielä mielessä kummittelemaan. Antakaa lapsillenne turvallinen koti, sillä he ovat viattomia. Eikä kukaan halua nähdä kun omia vanhempia satutetaan.
Lapsen näkökulma perheväkivaltaan
8
560
Vastaukset
- Osku987
Hei!
Todella ikävää että sinulla ja perheelläsi on tällainen ongelma-henkilö sotkemassa sekä äidin että lasten elämää. Ja vaikka äiti on rakas ja hyvä äiti, niin riittämättömän voimakas irtautumaan tästä henkilöstä.
Huomasin että sinulla on isoveli, joka alkaa olla jo aika mies. Kiinnostaakin tietää, miten on mahdollista että hän ei puutu asiaan? Eihän tällaisiin kavereihin kuin mitä isäpuolesi edustaa pure mikään muu kuin kylmä kyyti "saunan takana". Enkä tarkoita mitään henki pois hommia, mutta sen verran "voimakasta puhuttelua" että ymmärtää vaihtoehtoja olevan kolme. Joko oppii käyttäytymään kunnolla tai sitten häipyy vapaaehtoisesti perheenne elämää sotkemasta. Kolmas vaihtoehto onkin sitten isäpuolen kannalta hankalampi.Ne ihan selvästi juonittelee jotakin ja on sopinut etukäteen kaikki raiskaamiset ja hakkaamiset.
- järkihoihoi
Aikamies voi olla 18-vuotias tai 30. Enkä usko, että monikaan 18-24-vuotiastaan menee puhuttelemaan miestä, joka nyrkki on herkässä. Ja jos äiti on sanonut että on onnellinen, ei siihen lapset helposti väliin mene. Kuten luit, tyttö itsekin on luvannut kestää tilanteen, koska äiti on kuulemma onnellinen.
Inhottavaa kaataa vastuu perheen pojan niskoille. - Ei mitään järkeä!!!
Hmm maailman paras äiti? Lapset aina niin ajattelee kun rakastavat vanhempiaan mutta tämä äiti ei ole maailman paras koska ei pidä lapsiaan turvassa. Äidin pitäisi tajuta mitä tälläisen elämän näkeminen tekee lapsille mutta hän on heikko mitä minä en arvosta. Tälläisessä elämässä lapsella ei ole omia ajatuksia, ei omaa elämää, eikä tervettä elämän alkua. Oma äitini oli alkoholisti ja yksinhuoltaja ja minä näin ja koin kaikenlaista niin kokemusta on mitä tämmöinen elämä tekee lapsille ja mitä teki minulle. Aikuis-iässä se vaikuttaa kaikkiin ihmis suhteisiin mitä sulla ikinä on. Joku tai jokin pitäisi saada äitisi heräämään todellisuuteen että hän voi menettää lapsensa jos tätä jatkaa. Asun toisessa maassa ja täällä on laki että jos äiti ottaa miehen joka varsinkin on jo tuomittu väkivallasta häntä kohtaan kotiinsa asumaan tai on missään tekemisissä hänen kanssaan, lapset otetaan huostaan. Täällä vahemmästäkin otetaan lapsia huostaan.
Hei.
Kerroit isäpuolesi väkivaltaisuudesta äitiäsi kohtaan ja väkivallan näkemisen vaikutuksista lapsiin. Äitisi on ratkaisevassa asemassa tilanteen muuttamiseksi. Ratkaisujen tekeminen on ymmärrettävästi vaikeaa, eikä se ole sinun vastuullasi. Itseäsi voit kuitenkin auttaa. Apua tilanteeseesi voit saada esim. nettiturvakodista osoitteesta www.turvakoti.net. Sieltä löytyy apua myös äidillesi. Voit myös ottaa yhteyttä lähimpään Rikosuhripäivystyksen palvelupisteeseen. Yhteystiedot löydät www.riku.fi.
Ystävällisin terveisin
Stella
RikosuhripäivystysVäkivallan näkeminen on vain hyvin opettavaa. Älä unohda että WW3 syttyy aivan lähivuosina
- Tyson
Niin kauan kuin äitisi hyväksyy pahoinpitelyn häntä kohtaan, ei mitään tule tapahtumaan. Itse olen 17 vuotiaan pojan äiti ja olen ollut väkivaltaisessa suhteessa
5 vuotta ja onneksi päässyt irti. "Heräsin" kun poikani sanoi minulle ettei halua tulla minun hautajaisiin. - Itse666
Laitoin kännikala isäni ruotuun noin 14 vuotiaana. Loppui vittuilu ja uhkailu kuin seinään. Tosin elämäni oli jo mennyt aika pahoin pilalle siinä vaiheessa enkä oikeastaan vieläkään ole toipunut. Ei kai näistä ikinä toivukaan, elää vain päivän kerrallaan ja yrittää olla tekemättä samoja virheitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1053681
Satuit vain olemaan
Ensimmäinen joka avasi minussa sen nähdyksi ja rakastetuksi tulemisen puolen. Pitäisi vain muistaa että et ole ainoa. Se472620- 1142462
24/7 sinä mielessä, ihan jatkuvalla syötöllä
Aamulla herätessä, päivällä melkein nonstop, illalla nukkumaan mennessä, öisin herätessä. Mikä viddu tässä on 🤣401974Jotain pitää nyt keksiä että sinut näkisi
Ensiviikolla viimeistään. Tälle on pakko saada kunnon piste tai sitten aloitetaan loppuelämä yhdessä, tulen hulluksi muu291717- 271522
Mulla tulee vaan niin
Paha olo siitä mitä teidän välillä on. Vaikka se on sun päätös mitä haluat. Tuntuu että menetän jotakin vaikka tiedän et221521- 221328
Mitkä olivat viimeiset sanasi ikävoinnin kohteellesi
Ja milloin? Mitä olisit sanonut jos olisit tiennyt että ne jäävät viimeisiksi -ainakin toistaiseksi?701255Olikohan se
Kuitenkin niin, että kiinnostuit minusta ihan tosissaan. Loukkaannuit, kun en ollutkaan valmis tapaamaan sinua.. Pelkäsi81251