olen 46vuotias ja eronnut 12vuotta sitten lasteni,4, isästä,lääkäri. olimme yhdessä 19,5vuotta. kolme vuotta olin yksin, nyt ollut 8vuotta nykyisen mieheni kanssa,niistä kohta 3 aviossa, miksi, en tiedä. meillä ei ole yhteisiä lapsia, rakkautta on ollut sitäkin enemmån,kunnes yhtäkkiä tämä mieheni muuttui ihan pedoksi,ihan totta,en tunne enää koko ihmistä. onko toisen ero helpompi kuin ensimmäisen, missä välissä itse olen ihminen! miksi tämä päätös tuntuu niin vaikealta...olen varmaan tähän liittoon antanut itseni täysillä........
toinen ero
minä
51359
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mulla kans toinen ero lähellä
Ero ei luultavasti koskaan ole helppo, oli sitten kyseessä ensimmäinen, toinen tai kolmas. Eron jälkeen sitä yleensä miettii, mitä olisi pitänyt kenties tehdä toisin. Tällöin alkaa seuraavaan suhteeseen ladata vaatimuksia, odotuksia ja päätöksiä, jotka peilaavat pikemminkin edellisen suhteen epäonnistumisia kuin uuden suhteen mahdollisuuksia onnistua. Päätetään tehdä tietyt asiat toisin; mutta onko se oikeastaan järkevää, koska koko suhde alkaen siitä uudesta kumppanista, on kokonaan eri kuin edellinen liitto ja kumppani.
Uusi ero siis sisältää jo valmiiksi edellisen suhteen epäonnistumiset. Ja sitten lisäksi tulee päättymässä olevn liiton epäonnistumiset. Pettymyksen tunne on valtava; itseen kohdistaa helposti epärealistisia syytöksiä.
Ihmisellä on taipumus oppia virheistään. Ehkä se, että eroaa toistamiseen tuntuu siltä, että vika ja ongelmat liittyvät itseen. Toiveet ja unelmat ohjaavat ihmistä kohti (toivottavasti) parempia aikoja. Todellisuudessa toiveet ja unelmat harvoin ovat samat.
Yritä jaksaa!
Avioliitto on aivan liian raskas organisaatio elää. Lisäksi sen tavoitteet on hämäriä. Itselleni parempi vaihtoehto on erilaiset täsmäsuhteet, joista kukin toteuttaa omaa selkeästi asetettua tarkoitustaan. Olen ollut tyytyväinen jo yli 10 v.
Minäkin olen eronnut kaksi kertaa ja olen sitä mieltä, että ero on aina kamala juttu jota ei toivoisi kellekkään. Mulla kumpikin liitto oli ihan erilainen ulkonaisesti mutta sisältä päin katsottuna taas samanlaiset. Eroprosessi kestää 1,5-3 vuotta ja se on tosi rasittavaa aikaa. Itse katson ettei ole sattumaa että olen kohdannut kaksi eroa koska en ole muuten pystynyt käymään läpi vaikeita asioita enkä tajuamaan sitä, että itse on pidettettävä itsestään huolta. Kysymys on paljon identiteetin mudostumisesta, minkälainen ihminen todella olen ja mitä haluan elämältäni ja mitä haluan toisille antaa sillä toisia varten me täällä ollaan. Mulla on ollut ainakin aivan mielettömän raskaat läksyt näistä avioliitoista, mutta uskon rakkauteen, kunnioitukseen ja toivon että löydän vielä uuden kumppanin ehkä avioliitonkin elämäntapana. Kyllä näistä eroprosesseista selviää eli kaikkea hyvää sulle.
Joo. Totesin 10 vuoden jälkeen. En hänen tapoja esim. seksin suhteen tai kunnioituksen suhteen tai yleensä arvojen suhteen muuttamaan en pysty. Nyt tajuun olemme liian erilaisia sittenkin, kun seksin laskee pois. Rakkautta on mielestäni laskea toinen menemään. Sen jälkeen kummallakin on paljon mukavampaa. Rakastan edelleen sitä ihmistä, mutta en niitä loukkauksia. Alunperin en tajunnut mitään, että mua loukattiin. Jos haluu loukata, silloin pitäis hälytyskellojen jo soida. Asun vielä samassa kodissa. Uusioperhe. Omat lapseni lähtevät pois kotoa. Mieheni lapset ovat jo lähteneet. Haluan olla onnellinen ja rakastettava; elämää on vielä jäljellä. Tässä suhteesa en pysty. Liioilla loukkauksilla menee myös mielenterveys.Toisen ihmisen tunnevaurioihin en pysty vaikuttamaan, enkä halua enää tulla loukatuksi.