Kirjoitan nyt tähän osioon kun en löytänyt muutakaan sopivaa. Olen 16v tyttö ja opiskelen Tekniikan ja liikenteen alalla (tarkemmin en tahdo kertoa , mutta kyse on alasta jossa töppäily maksaa ihmishenkiä.) Olen aina ollut ujo ja sosiaalisissa tilanteissa tunnen tarvetta päästä pois, alan änkyttää, punastun yms.
Ongelmanani onkin se että koulussani on eräs erittäin ihana opettaja, jonka tahtoisin arvostavan ja pitävän minusta sellaisena kuin olen. Käymme pelaamassa futista kaksi kertaa viikossa ja hän on sanonut useasti olevansa hieman huolissaan minusta, kun olen aina melko hiljainen ja en kerro kaikkia ajatuksiani ääneen, hän pelkää että minua kiusataan. Olen kertonut hänelle menneisyydestäni koulukiusattuna ja ettei minua tässä kyseisessä koulussa kiusata. Useat luulevat että olen ahdistunut ja masentunut vaikka todellisuudessa olen vain älyttömän ujo. Minusta tuntuu etteivät opettajat ja luokkalaiseni pidä minusta siksi kun olen aina se hiljaisin seinäruusu, vaikka tahtoisin kovasti heittää rentoa läppää muiden kanssa. Pelkään vain että.teen tai sanon jotain sellaista, joka saa minut näyttämään sen ihanan opettajan silmissä ääliöltä.
Mitä minun pitäisi.tällaisessa tilanteessa tehdä?
Pitäisikö puhua tämän kyseiswn opettajan kanssa ja kertoa että pidän ja arvosta tätä kovasti, mutta en ujoudeltani osaa sitä näyttää. Ja että en ole milläänlailla masentunut , en vain tahdo hölöttää kaikkia asioitani ääneen?
Ongelmanani onkin se että koulussani on eräs erittäin ihana opettaja, jonka tahtoisin arvostavan ja pitävän minusta sellaisena kuin olen. Käymme pelaamassa futista kaksi kertaa viikossa ja hän on sanonut useasti olevansa hieman huolissaan minusta, kun olen aina melko hiljainen ja en kerro kaikkia ajatuksiani ääneen, hän pelkää että minua kiusataan. Olen kertonut hänelle menneisyydestäni koulukiusattuna ja ettei minua tässä kyseisessä koulussa kiusata. Useat luulevat että olen ahdistunut ja masentunut vaikka todellisuudessa olen vain älyttömän ujo. Minusta tuntuu etteivät opettajat ja luokkalaiseni pidä minusta siksi kun olen aina se hiljaisin seinäruusu, vaikka tahtoisin kovasti heittää rentoa läppää muiden kanssa. Pelkään vain että.teen tai sanon jotain sellaista, joka saa minut näyttämään sen ihanan opettajan silmissä ääliöltä.
Mitä minun pitäisi.tällaisessa tilanteessa tehdä?
Pitäisikö puhua tämän kyseiswn opettajan kanssa ja kertoa että pidän ja arvosta tätä kovasti, mutta en ujoudeltani osaa sitä näyttää. Ja että en ole milläänlailla masentunut , en vain tahdo hölöttää kaikkia asioitani ääneen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tahdon vielä lisätä, että aina kun esim. Fysiikan tunnilla kysytään jotain ja luulen tietäväni vastauksen ja haluaisin vastata, mutta jään aina.vatvomaan että.entä jos vastaankin väärin, en saa ääntä lähtemään kurkusta, sekoan sanoissani.jne.....Opettajasta huomaa että hän turhautuu kun tietää minun tietävän vastauksen mutta silti vaan istun tuppisuuna ja tulipunaisena paikallani. Nämä tilanteet ovat ihan kamalia ja tunnen todella huonoa omatuntoa, kun en saa suutani koskaan auki. :(
Mokaaminen ei ole maailman suurin juttu. Eivät kaikki edes kiinnitä siihen huomiota. Se joka ei tee mitään, ei tee myöskään virheitä.
Kyllä muutkin voivat olla arkoja, eli yritä tarkkailla kuka on kiva ja kuka taas on sellainen töksäyttelijä joka pilailee toisten kustannuksella.
Voit sanoa opettajalle että jännität, mutta vastaus tulee kunhan saat sen sanotuksi. Ujous on normaalia, ja etenkin nuorelle.
Kiitos asiallisesta vastauksesta! On luokallani muutama hyvä kaveri, jotka ovat huomanneet ujouteni ja tukevat sosiaalisissa tilanteissa joissa itse olen hätää kärsimässä :D
Pitäisi vaan tosiaan muistaa se ettei kukaan ole täydellinen ja tee kaikkea oikein.