Joo, on tosiaan äärimmäisen helppoa jäädä ja pysyä sinkkuna/sinkuksi kun ei tosiaan nappaa titpan tippaa lähtee minnekkään pimiän selkään viikonloppuisin eikä muulloinkaan. On vain niin paljon mukavampaa kattoo illan elokuva ja sitten nukkumaan, kuin pelleillä jossain hevon kuusessa ja yrittää etsiä jotain, jota todennäköisesti ei ole olemassakaan. Kyllä kolmenkympin jälkeen alko tuo mieli muuttua sillätavalla, että ei tosiaan enää hihittelyt ja paskanjauhamiset sun muut läyryämiset luonnistu millään. Sitä kasvoi ilmeisesti aikuiseksi tai jotain. Jos tämän tiesi, niin olisi ehkä vähän kovemmin nuorempana yrittäny naista hommata.
En jaksa olla ihmettelemättä miten jotkut vielä vanhempinakin saavat aikaiseksi hommata mitään naisia itelleen.
Nettitreffit niin ikään tuntuu aivan naurettavalta hömpältä. Lukea joku äärimmäisen typerä speksi ja sitten olla, että jee jee, toi on varmaan hyvä. Sit mennä kiusallisille treffeille ja todeta ettei oo niin mitään vitun yhteistä kyseiseen kalkkunaan.
Kauhean hienoa jos teillä vielä on niinku kolmenkympin jälkeen vielä jotain nälkää ja motivaatioita etsiä jotain "ihmettä" heh, jostain vitun räkälästä. Kyllä mulla on semmonen tilanne, että sen naisen pitäis tulla mun elämään vähän niinku pox ja hups vaan,, Mitään vaivaa en kyllä näillä aamuilla jaksa asian eteen nähdä/tehdä.
Mites muilla, vieläkö kolkyt plussana tekee mieli kekkuloida ja pelleillä jossain siideri pissiksien seurassa?
En jaksa olla ihmettelemättä miten jotkut vielä vanhempinakin saavat aikaiseksi hommata mitään naisia itelleen.
Nettitreffit niin ikään tuntuu aivan naurettavalta hömpältä. Lukea joku äärimmäisen typerä speksi ja sitten olla, että jee jee, toi on varmaan hyvä. Sit mennä kiusallisille treffeille ja todeta ettei oo niin mitään vitun yhteistä kyseiseen kalkkunaan.
Kauhean hienoa jos teillä vielä on niinku kolmenkympin jälkeen vielä jotain nälkää ja motivaatioita etsiä jotain "ihmettä" heh, jostain vitun räkälästä. Kyllä mulla on semmonen tilanne, että sen naisen pitäis tulla mun elämään vähän niinku pox ja hups vaan,, Mitään vaivaa en kyllä näillä aamuilla jaksa asian eteen nähdä/tehdä.
Mites muilla, vieläkö kolkyt plussana tekee mieli kekkuloida ja pelleillä jossain siideri pissiksien seurassa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
No ei kiinnosta baarit eikä nettideitit minuakaan, mutta kyllähän tuolla kaupungilla välillä kiinnostavan tuntuisiin törmää. Se on vaan aika iso kynnys lähteä keskellä arkipäivää ketään iskemään, kun ei se kännissäkään niin helppoa ole.
Kas, en olekaan ainoa mies tässä maassa jolla on samoja tuntemuksia. Ei vaan kiinnosta tavata sellaisia naisia, joista en ole kiinnostunut. Nuorempana oli parempi valikoima ja liekö minullakin siten ollut parempi motivaatio asian suhteen. Makuni tyyppiset naiset viedään nuorena ja heitä tapaa erittäin harvoin vapailla markkinoilla. Ne söpöt ja tasapainoiset naiset.
Mutta. Eipä tässä paskempaa. Jatketaan elämää.
Naurahdin ääneen kirjoitustasi lukiessani.
Olen naispuolinen päälle kolmekymppinen sinkku ja ajattelen asioista samalla tavalla. Miksi haaskata aikaansa ja rahojaan jossain typerässä juottolassa pellein perässä ja mukaviihtyä ja mukakuunnella jotain känniläisten mukahauskoja mölötyksiä. Ei kiitos. Ei se jokin väkipakolla edes löydy, jos sitä on edes olemassakaan..
En ole käyny vuosikymmeniin enää baareissa....seuraavaksi eläkeläistansseihin
Joo se on hienoa kun ei aikoinaan onnannut vaikka yritti ja elämä muutenkin potkinut päähän niin ettei tämän kokemattomuuden ja itsetunnottomuuden kanssa mistään parisuhteista kannata haaveillakaan. Vihaiseksi vaan tulee vaikka kehuttaiskin ja sitä rataa, valmis psykopaattisoossi.
Kuulostatkin kyllä sen verran kiukkuiselta ja v*ttumaiselta tyypiltä, että eipä siellä baarissakaan moni varmaan seurassasi viihtyisi. Ihan hyvä siis kaikkien kannalta,. ettet enää missään käy.
Olet kuin stereotypinen katkera vanhapiika, paitsi että olet mies.
Siinäpä tyypillinen masentuneen suomalaisen vielä vaan edelleen masentaminen. Tuliko nyt hyvä mieli ?
Kehua ja kannustaako pitäisi, kun masentunut ätmi oksentaa katkeruuttaan palstalle? Että "hienoa, hyvältä kuulostaa! Oikeassa olet, baareissa on vain tyhmiä siidetipissiksiä ja sinä olet heille liian hyvä!"
Ei tuossa minusta siitä puhuttu että "baarissa kaikki ihmiset ovat perseestä", vaan viitattiin enemmän sellaiseen teennäisyydestä aiheutuvaan vitutukseen. Miksi esim. siellä baarissa täytyy vetää jotain showta? Kuka vittu jaksaa loputtomiin? Itse esim. saatan naisen kanssa keskustellessa (baarissa tai muualla) sanoa suoraan - ei nyt kummiskaan ihan töksäyttäyen - että "tykkään susta". Mutta tuohan ei ihmisiin uppoa, kun se pitäisi tuoda esille jonkun jännittävän leikin kautta.
Heh. En minä ole masentunut enkä katkerakaan. Sanoin vain mitä näen koen ja tunnen. Etkö sä tolvana ymmärrä lukemaasikaan sen paremmin kuin sitä, että osaisit pitää turpasi kiinni, jos ei sulla oo mitään sanottavaakaan. Siinä yksi saatanan nolla ja kuvittelee, että palstalla joku antaa jotain vitun rispektiä kun aukoo päätään aidan takaa. Face to face, niin veikkaan aika hiljainen poika tämä mies32.
Vaikutat kyllä ihan saatanan katkeralta ja (passiivis)aggressiiviselta.
Miten se feissaus sinua lohduttaisi? Tai muuttaisi edellisessä viestissä sanomaani?
Mitä minä anonyymina kenenkään palstalaisen rispekteillä tekisin?
Sitäpaitsi selväähän on, että sinä naisettomana reppanana olet se hiljainen kasvokkain, siksihän olet runkkariksikin jäänyt.
Eikä tarvitse mitään leikkiä. Tai no, kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on sen verran leikkiä, ettet voi heti sanoa "haluan panna sua". Yleensä siis, joskus tuokin toimii. Tai toimisi jos et olisi vastenmielinen.
Tyhmää provoilua. Aloittajan pointti menee sinulta taas yllättäen ohi ja lujaa. "Tyhmät ätmit, hrrrrr, kun niin vihaan teitä." Sulla tuntuu myös olevan jotain käsittelemätöntä raivoa, jota purat täällä.
Vittu että sun jutut on niin tyhmiä ettei näistä jaksa edes suuttua.
Ei eikä varmaan kenekään..Miehen tai naisen.
Sydämensä kun kylmettää ja tunteensa myrkyttää, niin sitten se on tällaista.
Seitsämältä ylös seitsämän päivää viikossa, viisi-kuusi päivää duunia
ja loput sohvaa ja elokuvaa loppu ehtoo..En toisaalta pitkässä
parisuhteessa olleena ymmärrä mitä merkitystä sillä
on katsooko leffaa yksin vai kaksin?
Parisuhde alkaa olemaan mahdollisine lapsineen hyvin kaksiteräinen
miekka. Jos olla pitää vaan olemisen vuoksi jonkun kanssa se ei ole lienee rakkautta,mutta siihen se menee myös sellaisessa suhteessa
missä rakkautta piisaa,mutta kyllä saa aika mielenkiintoinen nainen olla
että lähden tutun ja turvallisen enää sotkemaan..Täytyy olla
sitten kolme tissiä tai jotain ennen kun jaksaa uudestaan vaihtaa turvallisen elämän nuoralla tanssiksi. =)
yksi tai kaksi kissaa saattaisi tulla helpommaksi ratkaisuksi.
Tuttu tunne! Olen viime jouluna eronnut 35-vuotias nainen, eikä sitten yhtään nappaa käydä missään baareissa notkumassa enää tällä iällä. Varmaan jään lapsettomaks vanhaksi piiaksi tällä menolla... Pitkän työviikon päätteeksi ei todellakaan jaksa lähteä vahtaamaan joidenkin teinien ja aikuiseks kasvamattomien loputonta örvellystä... Toivotaan, että se oikea tulis kotioven taa.... ; ))
Niin, aika yleistä tuo prinssin odottaminen naisilla.
Hauska kirjoitus ja kiteyttää, jos nyt ei kokonaisen sukupolven niin ainakin omat fiilikset tällä hetkellä :) Kun ei naista löydy työpäivän aikana, niin ei sitten kotona vapaa-ajallaankaan jaksa miettiä baareihin menoa tms. kun pitää rentoutua, kokata, hoitaa mökkiä, tehdä musiikkia, lukea kirjoja, harrastaa liikuntaa jne. jne. eikä kavereistakaan ole seuraa, koska ne seurustelee jo eikä lähde viihtellee kuin kerran vuodessa...
Välillä sitä miettii että mahtaa olla säälittävä näky kun istuu nahkatuolissa ratti kädessä pelaamassa pleikkarilla GT5:sta siemaillen samalla cavaa ja syöden antaumuksella tehtyä frutti di mare - pastaa mutta point of no return on jo ohitettu eikä enää jaksa välittää mitä muut ajattelee. Ehkä tämä on vain vaihe mutta silti... kirjoitus osui napaan.
hehehe. Cheers to that! Tuo on elämätä, josta parisuhteessa elävät voivat vain haaveilla.
Mikä minua parisuhteessa muka estää pelaamasta tai juomasta cavaa? No ainoa on oma haluni käyttää aikani paremmin, vaikka sitten pussaillen.
Aika usein käyn kyllä kavereiden luona joilla on lapsia, vähän niinkuin "turistina" elämysmatkalla katsomassa millaista se perhe-elämä on... hauskaahan se joskus on kun kaveri makaa sohvalla väsyneenä, vaimo valittaa, yksi lapsi pomppii sen vatsan päällä ja kaksi muuta huutaa 108 desibelin voimalla juosten ympäri olohuonetta - ja frendi sanoo uupuneella katseella: "hei, tällaista tää on - ole onnellinen".
Sitten kun lähtee kotiin ja tulee hiljaiseen asuntoon eikä kukaan koko ajan ole vetämässä hihasta että "tuu tänne rakentamaan legoilla", niin onhan se todella iso kontrasti - ihan kuin olisi käynyt ulkomailla (halvat lomamatkat minulla, jep).
MUTTA kyllä sitten öin pimeinä tunteina tulee mietittyä, että oishan se kiva kokeilla millaista se olisi - onnistuisinko kavattamaan lapset hyviksi aikuisiksi siinä samassa pitäen naisen tyytyväisenä ja kämpän pystyssä? Eli päästä perheellisten klubiin, jossa panoksena on muidenkin kuin oma elämä, ja itse asiassa pidemmän päälle oman elämän (tietynlainen) jatkuvuus geenien ja muistin muodossa...
Oikeastaan perhe on se ainoa syy juuri minkä takia haluaisi päästä parisuhteeseen, eli tirahtaa se kyynelkin välillä sinne cavan joukkoon miettiessä mistä jää paitsi... (ok, tämä oli nyt vertauskuvallista - en itke itsesäälistä).
Ja parisuhteessa voi toki jatkaa cavan lipitystä ja muita harrastuksiaan, se nyt ei pelota - joskin sellaisen naisen löytäminen joka ei ole liian dominoiva vaan harrastaa itsekin kaikenlaista ja antaa toiselle tilaa ladata akkujaan (introvertti luonne, nääs) myös on sitten taas näitä tekijöitä jotka vaikuttaa siihen kuuluisaan kemiaan ja miksi nyt juuri on sellainen "fuck that shit" fiilis päällä seurustelun suhteen :)
Lapsethan eivät ole parisuhteesta automaattisesti seuraava paha. Ja yleensä jos niitä tulee, on se myös miehen halusta. Ihme kyllä.
Niin totta kirjoitat, kotona on niin paljon kivempaa. Erosin kun olin 36, noin vuoden olin sinkkuna, kävin kapakoissa ja löysin sieltä miehen, suhde kesti yli viisi vuotta, sitten sain tarpeekseni. Tajusin kuinka helppoa on olla yksin, nyt olen elänyt yksin jo pian 7 vuotta. En jaksa enää millään sitä säätöä mitä parisuhde kuitenkin vaatii. Saan kuitenkin suhteellisen usein treffikutsuja liikkuessani kaupungilla, kahden viimeisen vuoden aikana kolme miestä on tullut pyytämään kahville, yksi vaatekaupassa, yksi tuli kantoavuksi, ja yksi juoksi perääni keskellä toria. Yhden olen saanut perääni autokaupasta, hän soitti ja pyysi saada tavata. Todellakin hyvännäköisiä miehiä kaikki (varmaan vaatii itseluottamusta tulla noin vain pyytämään treffeille). En ole kuitenkaan valmis luopumaan vapaudestani
Minä en plussannut alkuperäisen kirjoitusta ihan siksi, että kauheasti hän kiroilee. Vaikka baareissa SUURIN osa olisikin naisista siideripissiksiä, niin ei kaikki ole sellaista. Jos ei halua nettitreffeilläkään eikä ole valmis itse tekemään mitään löytääkseen naisen elämäänsä, niin aika epätodennäköistä on se, että joku soittaa ovikelloa ja onnistuu kertaheitolla hurmaamaan miehen.
Uskon, että erittäin monella normaalilla aikuisella miehellä ja naisella sinkkuus johtuu yksinkertaisesti vain siitä, että ketään ei löydä, jos on aina vaan kotona. Kumppanin löytymisen todennäköisyys kasvaa, mitä enemmän on ihmisten ilmoilla. Ei tarvitse käydä baareissa, mutta muissa paikoissa, joissa on vastakkaista sukupuolta. Jos vielä rohkenee joskus nostaa katsetta lattiasta, katsoa silmiin ja hymyillä, niin on aika paljon lähempänä kiinnostuksen herättämistä kuin jos vaan makaa kotisohvalla.
On ihan typerää väittää, ettäkö KAIKKI miehet ja naiset ovat sinkkuina jotenkin epäkelpoja. Parisuhteita päättyy koko ajan syystä tai toisesta, jolloin parisuhdestatus vaihtuu sinkuksi. Uskoisin, että nopeasti uuden löytävät ovat juuri niitä, jotka ovat parisuhteessa ollessaan oppineet juttelemaan ihan normaaleja asioita vastakkaisen sukupuolen kanssa. Monelle ujous ja/tai liiallinen nirsous ovat esteenä.