....

..sinun ohjeesi on että täytyy harkita tarkoin myös sitä alkaako edes seurustelemaan?! useinhan seurustelun alussa et tunne toista osapuolta juuri ollenkaan, seurustelun ideahan on että siitä toisesta otetaan selvää.. joten toi sun elämänohje menee vähän puihin..

sitähän noi naimiskaupat on. Monasti kun mennään naimisiin ei toinen ole vielä läpikotaisin tuttu ja vaikka olisikin voi se pärähdys pääsä tulla myöhemmällä iällä. Jollakin miehelle (miksei naisellekin) voi esimerkiksi työttömyys pitkän työelämän jälkeen reiluna nelikymppisenä olla liikaa. Se saattaa aiheuttaa alkoholismia ja siitä on lyhyt matka ottaa nyrkit mukaan.

Olen minäkin aina pohtinut, että mikä se on joka saa väkivaltaiset suhteet pysymään koossa vuodesta toiseen. Ei sillä ole enää rakkauden kanssa mitään tekemistä. vaikken its en ole koskaan nyrkistä saanut, en pidä asiaa noin yksioikoisena. Pitkästä suhteesta on vaikea lähteä. Sellaisen joka ei ole silmä mustana töihin mennyt on varmasti paljon helpompi arvostella kanssa sisaruksiaan ja sanoa, että kyllä itse lähtisi ensimmäisestä lyönnistä. Mutta kuinka moni lopulta lähtisikään? Uskallan epäillä...

Parisuhde on aina kahden kauppaa ja ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, niinkuin nyt yleensä elämässä, miksi tämä asia olisi siitä poikkeava. Jos yksi on yhdessä lasten takia, toinen taloudellisen tilanteen takia, kolmas vaikkapa tappouhkauksen voimalla... kyllä näitä riittää. Tukea nuo väkivallan uhrit tarvitsevat, että saavat voimaa sen verran ja oman arvontuntoa, että uskaltavat ajatella, että olen minä paremman arvoinen.