Suomi-Afrikka parit, saisinko vinkkejä

Minun afrikkalainen exäni lukeutuu kyllä tuohon stereotypiaan: naisia, naisia, naisia..

Neljä vuotta afrikkalaisen vaimona riitti! Kaikki stereotypiat pitivät paikkansa ja vielä vähän enemmän. Oleskelulupa oli ilman aviolittoamme kyllä. Halveksun nykyään kyseisen maan kansalaisia, sekä miehiä että naisia. Moraali on niin alhainen, että ei ihme jos ei pärjätä täällä ja oma kotimaa on huonossa jamassa.

Minä olen tapaillut afrikkalaista miestä hieman vähemmän aikaa kuin edelliset kirjoittajat. Täytyy myöntää, että alun alkaen suhtauduin mieheen kovin epäluuloisesti. Ajattelin, että uskollisuutta on turha odottaakaan enkä siksi panostanut suhteeseen sen kummemmin. Ajattelin, että pidän hauskaa sen aikaa kuin sitä kestää, ja sitten siirryn eteenpäin. Kuinka ollakaan, mies on osoittautunut aivan erilaiseksi kuin luulin. Olin jo pistämässä suhdetta poikki, kun en ajatellut meillä voivan olla yhteistä tulevaisuutta.

Emme tavanneetkaan pariin kuukauteen. Mies otti sitten yhteyttä ja sanoi, että haluaa puhua siitä, miksei suhteemme voisi mielestäni onnistua. Kertoi myös ikävöineensä minua kovasti. Tapasimme, keskustelimme ja huomasin, miten inhottavasti olin asettanut mieheen omia ennakkoluulojani. Nyt koitamme "oikeaa" suhdetta - eli minäkin otan miehen tosissani.

Minusta alkaa tuntua, että juuri kulttuuristen erojen takia emme voisi koskaan kunnolla riidellä, sillä aina voi ajatella, ettemme voikaan ajatella täysin samalla tavoin - meiltä ei voi sitä vaatia erilaisten taustojemme takia. Pääasia on vain kunnioittaa toista ja hänen ajattelutapaansa. Jos mies haluaa pitää monia naisia yhtä aikaa, se on hänen tahtonsa. Nainen taas saa valita, haluaako olla sellaisen miehen kanssa vai ei. Minä en halua. Saa nähdä miten käy, jos/kun suhde tästä etenee.

Sitten vielä suhtautumisesta naisiin. Tapaamani mies suhtautuu naisiin erittäin kunnioittavasti ja puhuu avoimesti siitä, minkälaisia "arvojärjestelmiä" hänen kotimaassaan on. Hän sanoi, että vaimon hyvinvointi on miehen kunnia-asia. Hän sanoi myös, että hänenkin mielestä olisi hyvä, jos vaimon ei tarvitsisi käydä töissä, vaan mies elättäisi perheen. Suomessa hän on kuitenkin huomannut (tietysti), että täällä töissä käyminen ei ole naiselle välttämättä "pakko", vaan tapa ilmaista itseään ja saavuttaa tasavertainen asema miehen kanssa. Tästä puhuimme pitkään. Kotitöitä mies tekee ahkerasti ja häpesinkin suuresti, kun toin hänet omaan sotkuiseen kotiini.

Yksi asia, joka minua hieman häiritsee, on miehen uskonnollisuus (kristitty). Häntä taas vastaavasti taitaa häiritä se, että minä olen ateisti. Olen lähtenyt miehen mukaan kirkkoon kuitenkin pari kertaa ja huomannut, että kykenen kunnioittamaan hänen vakaumustaan. Jos yhteisiä lapsia olisi tullakseen, voisi asia olla tietysti vaikeampi - mutta ihan niin pitkälle en vielä pysty ajattelemaankaan.

Laitan tähän vielä lyhyesti hyviä puolia, joita olen tästä afrikkalaisesta miehestä huomannut:
-ei juo itseään humalaan koskaan
-käy töissä, haluaa olla osa yhteisöä
-avartaa minunkin näkemystäni länsimaalaisuuden ulkopuolelle
-pakko on tämäkin tähän laittaa ;-) osaa ottaa naisen huomioon fyysisestikin (If you know what I mean...)

Afrikka on melkoisen laaja alue, joten sinne mahtuu kaikenlaisia ihmisiä. Ajattelevathan sielläkin monet, että olisi olemassa jonkinlainen eurooppalainen kulttuuri, kun taas meidän mielestämme esim. suomalaiset ja italialaiset ovat kovin erilaisia näissä parisuhdeasioissa.

Uskottomuus nousee usein esiin, kun puhutaan afrikkalaisista miehistä. Aika moni on tännekin kirjoitellut huonoista kokemuksistaan. Toki positiivisiakin tarinoita olemme saaneet lukea, mutta harvemmin. Tämä voi johtua siitä, että kun ihminen on onnellinen, ei tule niin herkästi hakeuduttua tällaiselle palstalle kuin silloin, kun on jotain "avauduttavaa".

On kuitenkin mielenkiintoista lukea toisten tarinoita, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia. On hyvä, että osaa olla varuillaan, mutta pitää myös varoa liikaa ennakkoluuloisuutta. Jos suhteen alussa tekee heti selväksi, mitä suhteelta odottaa ja mitä ei tule sietämään, on helppo myös irrottautua suhteesta. Silloin tietää ainakin itse, että teki juuri niin kuin tahtoi. Rehellisyyttä voi vaatia toiseltakin, mutta sen toteuttamisesta päättää lopulta kukin itse.

Suosittelen kirjaa Musta, kaunis ja kaupan; tuon kirjan lukemalla ymmärtää kaiken afrikkaialaisen miehen ajattelutavasta ja on ihan oman maanosan naisen kirjoittama tositarina.

Koulutus kertoo yleensä ihmisestä paljon ja myös se onko vanhemmat koulutettuja - yleensä tällaisista oloista tullut ihminen omaa useimmin länsimaiset elämänarvot. Uskollisuutta se ei tietenkään takaa, mutta siitäkin on olemassa kulttuurissa omat normit. Läntisessä Afrikassa uskottomuus on avoimpaa ja monia naisia pyöritetään avoimesta kun taas Itä-Afrikassa ollaan asian suhteen hieman diskreetimpiä.

Länsi- ja itäafrikkalaiset miehet ovat täysin toisistaan poikkeavia. Eteläisen Afrikkan maista en osaa sanoa, mutta luulempa että sielläkin paljon irtosuhteita harrastetaan kun HIV luvutkin ovat niin korkeat. Usein sanotaan että HIV johtuu pelkästään köyhyydestä, mutta sanoisimpa että miesten holtiton käytös näyttelee asiassa vieläkin suurempaa roolia...

Ennalta ei kannata ketään tuomita, mutta kannattaa olla varovaisempi. Vaikea ymmärtää että monet naiset tai miehet menevät ulkomaalaisen puolison kanssa tavallista nopeammin naimisiin kun järkevämpää olisi odottaa kauemmin ja ottaa asioista selvän. Afrikkalaisissa on se jännä puoli, että he ovat hyvin salaperäisiä eivätkä usein kerro yksityisistä asioistaan kenelläkään eivät edes puolisolleen, se on kulttuurissa ja siellä päin opitaan näyttelemään ja teeskentelemään jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Luulen että se voi tuottaa suomalaiselle vaikeuksia kun tuntuu että toisesta ei saa mitään otetta. Pelkkä seksi kuin harvoin pitää suhdetta kasassa kun panojen välissäkin pitäisi tehdä jotain yhdessä...

Minulla on afrikkalainen mies ja tähän asti meilä on mennyt hyvin, suuria kulttuurieroja ei ole ollut. Mies käy töissä, hänen kunnia-asiansa on vaimon hyvinvointi. Aivan kuten joku tässä ketjussa aiemmin mainitsi. Tämä kuuluu perinteisen afrikkalaisen miehen ajattelutapaan. Ei juo eikä polta (ei ole muslimi), käymme yhdessä kirkossa, kansainvälisessä sellaisessa: International Evangelic Churc. Olemme molemmat uskossa ja olimme jo ennen avioliittoamme. Hänen kotimaassaan uskonnolla on suuri rooli päivittäisessä elämässä. Mies tekee myös kotitöitä ja kokkaa, pyytämättä. Joten kaikki ovat erilaisia...on heitä jotka vieroksuvat työtä, käyttävät hyväkseen, haluavat oleskeluluvan, käyvät vieraissa naisissa ym. mutta onneksi on poikkeuksiakin.

Tekopyhiä,moraalittomia valehtelijoita.
Siinä minun näkemykseni afrikkalaisista miehistä.

Miehelle vaimon hyvinvointi on kunnia-asia. Mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Näin omassa jo päättyneessä suhteessani: Mies kävi töissä, oikeastaan oli tosi kova tekemään työtä. Jos oli vapaa-aikaa, istui baarissa kavereiden kanssa tai jahtasi naisia. Antoi minulle (vaimolle) jatkuvasti rahaa ja kyseli myös koko ajan, haluanko rahaa. Kaikki ajatukset perustuivat rahaan. Pyynnöistäni huolimatta ei suostunut viettämään muuta yhteistä aikaa. Emme tehneet mitään yhdessä. Rahan piti tehdä vaimo onnelliseksi, muista asioista saivat nauttia tyttöystävät, ilmeisesti. Vaimo ei saanut päättää mistään, mies yritti päättää jopa mm. asuinpaikkamme yksin. Ei kumppanuutta parisuhteessa.

Myös lapsille osoitti kiintymystä rahalla ja tavaroilla. Tunteeton. Ei osannut asettua toisen asemaan, ei keskustelut ongelmista vaan haukkui hulluksi. Ei ymmärtänyt käsitettä "parisuhde" samalla tavalla kuin eurooppalainen. Mutta tämä mies oli Afrikan länsipuolelta, ei Etiopiasta :)

Mieheni on itäafrikkalainen, luterilainen kristitty, kunnon mies. Olemme olleet naimisissa 14 vuotta. Meillä on samantasoinen koulutus ja teemme samaa työtä. Hän on vaatimaton mies, mutta tuntee oman arvonsa. Ei reuhaaja, ei tyhjännauraja. Huumori sattuu kohdalleen. Tilannekomiikkaa, tai sitten sattuva kommentti sopivassa kohdassa.

Hänen isänsä oli alkoholisti. Lapsia oli kuusi, mieheni esikoinen. Äiti ei enää jaksanut, halusi erota, muutti nuorempien lapsien kanssa toiselle paikkakunnalle, kauas pois. Mieheni oli nuori poika silloin. Hän jäi asumaan isän taloon, parin nuoremman sisaruksen kanssa. Hänestä tuli sisarustensa huoltaja. Heräsi aamulla, keitti vellin nuoremmille, katsoi, että heillä oli kunnon vaatteet kouluun, ja lähti sitten itsekin kouluun.

Mieheni on absolutisti.

Hän ei halua, että minä kärsin - koska näki äitinsä kärsivän.

Alakoulussa hän katsoi lukiolaisia, ja huokasi: minä haluan lukioon. Hän on systemaattinen. Etenee askel kerrallaan. Pohtija. Hänen väitöskirjansa on nyt yliopistolla tarkastettavana.

Me asumme Itä-Afrikassa (ei Etiopiassa). Hän haluaa tehdä työtä omassa maassaan. Olemme asuneet Suomessakin. Hän on nähnyt sen toivottomuuden: ammattitaitoinen afrikkalainen ei saa Suomesta oman alan töitä. Miksi hukata elämä mahdottomaan taisteluun? Kotimaassa häntä tarvitaan, myös minua. Meille on täällä töitä enemmän kuin koskaan jaksamme tehdä.

Miten löysitkin Afrikasta niin pohjalaisen miehen, kysyi eräs ystäväni.

En usko stereotypioihin. Pohjalaisia miehiäkin on niin monenlaisia.

Olen tutustunut afrikkalaiseen mieheen. Hän on Länsi-Afrikasta, kristitty ja on ollut töissä Suomessa jo kymmenisen vuotta. Suhteemme on vasta alussa, mutta täytyy myöntää, että olen miettinyt tarkkaan kuinka pitkälle annan asioiden edetä. Itseäni hieman ahdistaa se, miten ennakkoluuloinen olen. En ollut tajunnut sitä aiemmin.

Minua mietityttää, voimmeko ymmärtää parisuhteen samalla tavoin, vai vaadinko liikoja, jos oletan, että mies haluaa sellaisen parisuhteen, jota täällä Suomessa pidetään tyypillisenä. Toisaalta, onko sellaista "tyyppimallia" enää olemassakaan?

Viihdymme kuitenkin yhdessä, meillä on samoja harrastuksia ja fyysinen puoli toimii myös hyvin. Ennen kaikkea tuntuu siltä, että molemmat kunnioitamme toista erittäin paljon. Se ei voi olla huono perusta ihmissuhteelle.

Valitettavasti minä en tunne kaikkia miljardia afrikkalaista, mutta voin kertoa miehestäni, joka on kotoisin Länsi-Afrikasta.

Mieheni on muslimi, mutta maallistunut sellainen. Hän syö possua ja makkaraa, tiskaa, pesee pyykit, siivoaa, hoitaa koiran ja kerää jopa koiran kakat kakkapussiin.

Nykyään minua lähinnä naurattaa tälläiset kysymykset, mutta jos kelailee jokusen vuoden taaksepäin, olin samassa tilanteessa. Olin tutustunut mieheeni ja epäilin häntä automaattisesti pettäjäksi ja linssiin viilaajaksi.

Miksi suhtauduin häneen näin? En sen takia, että hän on kotoisin Afrikasta, vaan siksi, että hän on kotoisin köyhästä maasta. Jokainen silmät auki reissannut ihminen tietää, että köyhät maat ovat täynnä opportunisteja. Köyhille ihmisille länkkäri tietää rahaa ja vain rahaa.

Minä otin kuitenkin riskin ja tutustuin mieheeni. Tätä asiaa en ole ikinä katunut. Olen saanut ihanan miehen ja perheen Afrikasta. Perhe ei ole köyhimmästä päästä ja varmasti tällä on suuri merkitys siihen, että luotan mieheni olevan minun kanssani vain minun vuoksi. Mieheni käy töissä ja elämme tasa-arvoista elämää Suomessa. Arvojani en ole joutunut muuttamaan yhtään enkä missään joustamaan.

Jos suhteessa joutuu tekemään paljon kompromisseja ja miettimään kulttuurieroja, kannattaa miettiä ovatko ne oikeita kulttuurieroja vai vedätetäänkö sinua kultuurin varjolla?

Kun ajattelemme suomalaisen ja afrikkalaisen välistä avioliittoa niin on täysin selvä juttu että suomalaisnaisen ja afrikkalaismiehen välinen liitto on täynnä valtavia riskejä. Sen sijaan suomalaismiehen ja afrikkalaisnaisen väliselle liitolle on olemassa paitsi riskejä myös valtavan paljon enemmän positiivisia mahdollisuuksia. Tämä vain siksi että afrikkalaisessa kulttuurissa nainen on edelleenkin nainen ja mies on mies. Miestä ei pakoiteta miksikään nynneröksi. Kun afrikkalaisnainen havaitsee että hänen suomalainen miehensä haluaa toisaalta auttaa häntä vaikkapa kotiaskareissa on se vain liittoa vahvistava ilahduttava tekijä. Sen sijaan afrikkalaismies hurjistuu jo ajatuksesta että hänen pitäisi muka tiskata. Mies menettää kasvonsa.

Suomalainen nainen ja harkitsee liittoa afrikkalaismiehen kanssa on siis siinä asemassa että hänen on syytä unohtaa kaikki tämä pohjoismainen hupatus tasa-arvosta. Hänen on alistuttava täysin miehensä mielivallalle.

Suomalaiselle miehellä puolestaan ei ole mitään muuta kuin voitettavaa liitosta afrikkalaisnaisen kanssa. Afrikkalaisnaiselle liitto suomalaisen kunnollisen miehen kanssa on - jos ei lottovoitto - niin selvä askel kohti parempaan. Suomainen mies puolestaan saa kumppanikseen todennäköisesti erään maailman naisellisemman ja uskollisimman naisen.

Ei ihme että kaikkein tyytyväisimmät kasvot näkee yleensä suomalaisen miehen ja afrikkalaisen naisen liitoissa. Molemmat kun siinä voittavat. Suomainen emansipoitunut femakko-nainen puolestaan on mitä suurin riski avioliitolle.

Perhetausta, tulotaso ym vaikuttaa paljon. Tietenkin, jos nainen päättää tuoda sivistymättömistä oloista ja kouluttamattomassa perheessä kasvaneen sällin Suomeen niin todennäköisesti ero voi käydä. Afrikka on myös aika iso paikka, Länsi-Afrikassa on tyystin eri meno kuin Idässä, Pohjoisen muhamettilaisista nyt puhumattakaan. Ja jokaiseen maahan mahtuu monenlaista tallaajaa, eivät kaikki miehet halua mennä naimisiin valkoisten naisten kanssa saadakseen paperit. Lisäksi, suuri osa menestyvistä Afrikkalaisista asuu Afrikassa, taloudellista hyötyvät hakevat opportunistit sitä vastoin Suomessa. Yleistämällä kaikki Afrikkalaiset miehet samanlaisiksi teet yhtä alkukantaisesti kuin tavalliset pulliaiset Afrikassa, jotka pitävät kaikkia valkoisia samana poppoona.

Tuskin kutsuisin Afrikkalaista naista lottovoitoksi. Kyllä hekin pettävät, ja on heillekin heidän kulttuurinsa muutakin kuin vain ruuanlaitto, siivoaminen ja lastenhoito. Yhdenkin tapauksen jäljiltä voi tietty yleistää jos vain haluaa.

Kyllä Suomalaista miestä tai naista parhaiten ymmärtää suomalainen kumppani, näin yleisesti, mutta jos maskuliinisuus häiritsee, niin ainahan voit opettaa ja rohkaista naistasi käyttäytymään ja pukeutumaan naisellisemmin.
Suomalaisten niin miesten kuin naisten akilleen kantapää on herkkäuskoisuus. Täällä ollaan totuttu että ihmiset puhuvat totta ja luotettavia, kun taas jossain muualla maailmassa systemaattinen valehtelu, liioittelu ja salailu kuuluu jokapäiväiseen elämään, ja omaa kiiltokuvaa kiillotetaan mitä uskomattomin tarinoin ja sepustuksin. Harkitsevaisuudesta ei siis koskaan ole haittaa.

Olen ollut Länsi-Afrikkalaisen miehen kanssa kohta kolme vuotta. Asumme ulkomailla (ei hänen kotimaassaan) ja suhde on sujunut hyvinkin normaalisti alusta alkaen. Suurilta ongelmilta tai riidoilta ollaan onneksi vältytty, meillä on todella samanlainen ajatusmaailma.

Mieheni on todella ahkera, auttavainen, huomaavainen ja rakastava. Hän ottaa aina muut huomioon ja ajattelee toisten hyvinvointia ennen omaansa. Olen oppinut häneltä niin paljon toisten ihmisten auttamisesta. Hän on ahkerin koskaan tapaamani ihminen ja tekee todella kovasti töitä saavuttaakseen tavoitteensa. Itse olen tällä hetkellä opiskelija ja mieheni elättää minut lähes täysin, maksaa kaiken yliopiston lukukausimaksuista ruokaan ja laskuihin. Olen hänelle niin kiitollinen tästä kaikesta, meillä on periaatteena että jaamme kaiken keskenämme, emme pidä salaisuuksia ja autamme aina toisiamme kaikessa.

Parhaimmat vinkkini kestävään suhteeseen onkin toisen auttaminen, yritä nähdä asiat hänen näkökulmastaan. Kotityöt ja muut kannattaa jakaa tasaisesti ja toista pitää muistaa edelleen vuosienkin jälkeen välillä hemmotella ja erityisesti kertoa tunteistansa ja muistaa aina antaa kiitosta hyvistä asioista ja nahdä se mitä toinen on tehnyt vuoksesi.
Vaikeista asioista pitää myös puhua ja riidat selvittää.
Yksi hyvä juttu on myös yhteinen kaveripiiri, tutustukaa puolisonne kavereihin ja viettäkää aikaa kaikki yhdessä.
Puolison kulttuuriin tutustuminen myös, tottakai, on tärkeää jotta ymmärtää miksi toinen ajattelee jostakin asiasta tietyllä tavalla. Kannattaa olla ennakkoluuloton ja ottaa asioista selvää, mennä käymään puolison kotimaassa, tutustua hänen perheeseensä.

Faktat ovat nämä: suomalaisnaisen ja afrikkalaismiehen liiton onnistumistodennäköisyys on varsin pieni. Suomalaismiehen ja afrikkalaisnaisen liiton onnistumismahdollisuus on parempi muttei kovin häävi sekään.

Muistutettakoot siitäkin että avioliitoista n. 30% päättyy avioeroon (väite jonka mukaan eroprosentti olisi n. 50% ei pidä paikkaansa).

Näistä suomalais-afrikkalaisista liitoista ei ole tehty tilastoja mutta luulin suomalaisnaisen tapauksessa sen huitelevan jossakin 90%:n paikkeilla ja suomalaismiehen tapauksessa ehkä 50-60% voi olla lähellä totuutta.

Olen naimisissa pohjois-afrikkalaisen miehen kanssa. Todellakin Afrikka on iso maa! Ihan älytöntä alkaa yleistämään tai spekuloimaan ihmisten yleisiä miehisiä piirteitä afrikassa...naurettavaa! Varmasti tietyissä maissa on ns kulttuurisia yhteneväisyyksiä, mutta silti se ei tee kaikista homogeenistä massaa jota meidän ns länsimaisten naisten Muka muka puheilla voitaisiin ymmärtää.

Ensinnäkin menkää ensin afrikkaan. Menkää siihen maahan mistä mies on. Sen jälkeen menkää vielä useamman kerran....jos mahdollista alkaa ns todellisuus sinä maassa avautua. Itse olen käynyt ja oleskellut viikoista kuukausiin afrikassa(neljä kertaa viimeisen 3 v aikana).

Itselläni on sellainen asenne elämää kohtaan että en "luule" tietäväni jonkun toisen maan tapoja ja kultuuria tai ajatuksia. Me emme voi tietää kaikkea, koska olemme erimaalaisia ja meillä on eri kieli ja kulttuuri kuin afrikkalaisilla. Sikäli kun aihetta alkaa pohtimaan on tietenkin kaksi eri puolta: ON NE kULTTUURISET, MAANTIETEELLISET,KIELELLISET,HISTORIALLISET EROT JA ON MYÖS SAMANKALTAISUUDET. En ole katunut päivääkään valitessani miehen jota rakastan, ja joka rakastaa minua. Olen onnellinen valinnastani ja yhteisestä taipaleestamme. Vaikeaa se oli alkuun välimatkan ja etäsuhteilun aikana, mutta kaiken kestämisen jälkeen kaikki on vaan paremmin. Elämä ei ole spekulointia tai ihmisten pallottelua, tai jotain kummallaista leimaamista varten. Jos ei ole tallannut toisen mokkasiineissa ei voi oikeastaan sanoa mitään kenekään elämästä.(kulttuurista, kielestä, tai sukupuolesta riippumatta)ihan älytöntä laskelmoida ihmisiä joidenkin stereotypioiden piiriin. Parempi olisi keskittyä elämään! Elää ja ottaa selvää, sekä lopettaa toisten panettelu ja mollaaminen. Ihmiset ovat ihmisiä ihan joka puolella tätä palloa:).

Itse olen ollut kohta vuoden suhteessa afrikkalaisen kanssa ja erittäin onnellinen.
Olen sitä mieltä, että turhan moni asia laitetaan kulttuurin piikkiin. Kaikissa suhteissa on omat haasteet, en tiedä yhtään täysin ruusuista suhdettä, missä ei olisi koskaanväärinymmärryksiä tai riitoja (tai sitten ne ovat ehkä suhteita, joissa ei käsitellä vaikeita asioita, joita elämässä aina tulee).
Jos teemme yleistyksiä, että sen ja sen maalaiset ovat hyviä tai huonoja, käytännössä Suomessa ei sitten joidenkin mukaan olisi yhtään onnetonta liittoa.
Omalla kohdalla suurimmat haasteet meidän suhteessa on tullut muilta ihmisiltä, heidän mielipiteet tai kommentoinnit tekevät joskus tosi pahan mielen, koska toisten onni yritetään väkisin kääntää huonoksi asiaksi.
MInä olen onnellinen siitä, että löysin itselleni miehen, joka saa sydämeni hymyilemään (ja hän nyt sattuu olemaan afrikkalainen) :).

Tosiasiahan on että nämä afrikkalaiset jotka tulevat suomeen, kuka milläkin luvalla tai ilman lupaa tai kuka mistäkin välimaasta, ovat täällä vain sen takia että saavat oleskeluluvan naimakauppojen kautta, hyvää tuuria jos tänne opiskelun varjolla pääsevät, tänne pääsy on heille kuin lottovoitto, tekevät töitä pienelläkin palkalla, asuvat kimppakämpissä, yhteisissä ruuissa ja etsivät vimmatusti tyttöä/naista joka ottaisi suojiinsa, elättäisi ja parhaimmassa tapauksessa tulisi raskaaksi.
Yleensä kun pidempi oleskelulupa saatu niin elämäntapa huvitteluineen on jo niin verissä että tapaa jatketaan, eikä puhettakaan normaalista perhe-elämästä, lapsia saatetaan tehdä monenkin eri tytön/naisen kanssa.
Älkää ihmeessä varsinkaan uskoko kaikkea mitä puhuvat sillä maailmaa kiertäneenä he eivät välttämättä enään itsekään tiedä mikä heidän puheissaan totta ja mikä tarua, kysymyksiin annetaan niin ympäripyöreitä vastauksia että tosi asioista ei ota kukaan selvää. Samoihin kysymyksiin voidaan antaa hyvinkin monta erilaista vastausta. Heillä on tiivis yhteisö ja melko lailla kaikilla samat tavatkin.
Olkaa hyvin hyvin varovaisia heidän kanssaan vaikka osaavat olla hyvinkin hurmaavia ja mukavia ihmisiä.

Eli toisin sanoen sinullekin kelpaa vain nämä edut kuten mm.Seksi afrikkalaisen kanssa,mutta ei se arki ja todellinen yhteinen elämä.Miten voit olla edes suhteessa jos et voi luottaa? itse en olisi jos en voisi luottaa ihmisiin.Ja toi,kun olet "kuullut" niin paljon puhuttavan Afrikkalaisista miehistä ja tähän perustuen mm. perustat sen,että et luota poikaystävääsi ei siis oma kohtaista kokemusta? pitäsköhän tämän afrikkalaisen pitää sinuun myös nyt hieman pelivaraa,koska sinä perustat tälläiseen luottamuskysymyksesi niin etkö sinä sitten voisi olla se suomalainen kevytkenkäinen nainen joka voi pettää miestään mennen tullen?!

Tälläinen olettamus on useimmilla ulkomaalaisilla myös Suomen rajojen ulkopuolella,joten oletko sinäkin automaattisesti tätä kaikkea? eikö ole aika hassua.

Suomi-Etiopia liitto 25v. Onnellisia ollaan vielä! Älkää tuomitko turhaan, ihmisistä kyse. ei tilastot teitä erota vaan te itse...

Avioliittoa takana 5 v kunnes minä halusin eroa, mies ei, länsi-afrikkalaisesta miehestä. Hän oli aina etäinen kanssani. Teki kotihommia oma-aloitteisesti ja oli kaikin puolin muuten mukava muttei vaan koskaan halunnut olla "lähellä". Nukkuikin usein sohvalla, kun oli kuulemma kuuma. Teki iltatöitä, joten näin häntä klo 22 jälkeen.

Jälkeenpäin 2 v. erosta hänen faceb. on halauskuvia jonkun tumman naisen kanssa. Minusta oli aikanaan pari kuvaa, jossa tiskasin :-). En oikein ikinä ymmärtänyt häntä. Halusi olla mutta sillein kun sisar ja veli. Lomailtiinkin erikseen koska yhteisistä suunnitelmista ei tullut mitään.

Hän muuten suri eroamme jonkin aikaa. En passannut häntä erityisemmin. Jouduin lähtemään kun olin liitossa yksinäinen.

Sinulle "Odotin riittävästi", valitettavasti avioliittosi vaikutti siltä, että mies halusi vain hyötyä sinusta, saada oleskelulupa Suomeen ja sitten hankkia vaimo/tyttöystävä omasta kotimaasta.

Siihen tulokseen tulin itsekin, ettei kait rakastanut minua. Sanoi sen kerran minulle ypuoliväkinäisesti. Ehkä sitten halusi myös hyötyä. Ainut mitä en tajua on, ettei hän olisi halunnut erota. Ei hänen enää olisi tarvinnut olla jos olelupaa ajatellaan. Eikä hän ole omasta maasta vaimoehdokasta hankkinut, sen verran tiedän.

Joka tapauksessa seuraan tilannetta - sen verran utelias olen.

Itsellä takana 3,5 vuoden parisuhde etiopialaisen miehen kanssa, joka päättyi eroon syystä jos toisesta. En kuitenkaan kulttuurierojen piikkiin moista laittaisi. Mies ei pettänyt eikä valehdellut.

Nykyinen mies on kamerunista. Melkoisia kulttuurieroja koettu. Kamerunissa on edelleen vahva erottelu naisten ja miesten roolien välillä. Miehet käyvät töissä ja elättävät perheen. Nainenkin toki voi käydä töissä, mutta ei osallistu laskujen maksamiseen. Naisen pääasiallinen tehtävä on huolehtia, että miehellä on ruokaa nenän edessä. Kamerunissa (kuten monessa muussakin afrikan maassa) kotityöt jaotellaan edelleen naisten töihin ja miesten töihin. Miestä ei missään tapauksessa tule pyytää tiskaamaan, sillä tiskaaminen on naisellisin kotityö, minkä keksiä voi. Jotkut voisivat sanoa, että nainen alistetaan kotiorjaksi, mutta itse en asiaa näin näe. Naisen tehtävä on huolehtia miehestään. Afrikkalaisille ruokakulttuuri on erittäin tärkeä ja minusta ainakin on ilo kokkailla miehelleni, kun kerta ruoka maistuu.

Ainoa asia, mikä minua hieman vaivasi nykyisen suhteeni alussa oli se, että kamerunissa on polygami sallittu. Mieheni isällä oli kaksi vaimoa. Tein kuitenkin jo alussa selväksi miehelleni, että jos tässä joku päivä naimisiin mennään niin en missään tapauksessa suostu siihen, että hän joskus ottaisi toisen vaimon. Eikä kyllä mies edes moista haluaisi..

Onkos täällä muita kamerunilaisten tyttökavereita/vaimoja/exiä...?

Enpäs ihan ymmärtänyt pointtiasi....

Ihanaa, että joku yrittää aloittaa välillä ihan oikeaakin keskustelua. Olin jo luovuttanut tämän palstan suhteen. Käyn täällä vain muutaman kerran vuodessa, kun tekee mieli riidellä ;-P

Olen ollut yhdessä afrikkalaisen, kristityn miehen kanssa nyt vuosia. Olemme edelleen rakastuneita ja suhteemme toimii hyvin. Lapset ovat alakouluikäisiä. Ensimmäiset noin viisi vuotta siihen meni, että saimme suhteen jonkinlaiseen tasapainoon. Suhteemme alussa esiintyi suurin piirtein kaikki ne stereotypiat, joita afrikkalaisiin liitetään. Hän ei kylläkään tarvinnut minua paperiasioissa eikä minulla juurikaan ollut rahaakaan vietäväksi ;)

Vaikka mies oli jo kauan Suomessa asunut ja vaikka itse oli sitä mieltä, että ei missään tapauksessa halua naista alistaa ja että hyvin tajuaa, mitä on tasa-arvo, alkoi hän silti parisuhteessa toteuttaa niitä samoja malleja, joihin oli lapsuudenperheessään tottunut. Joka kerta, kun otin asian puheeksi, oli hän kanssani samaa mieltä ja myönsi virheensä. Jonkin aikaa kaikki meni paremmin, ja sitten taas eräs kaunis päivä huomasin, että samaan p***kaan ollaan palaamassa. Eli, mies kyllä tiesi, miten asioiden pitäisi periaatteessa mennä, muttei pystynyt siihen käytännössä. Tuntui, että elämä oli jatkuvaa nalkuttamista. Mies meni, miten mieli tekee ja minä istuin kotona kiukuttelemassa. Mies oli sen verran fiksu, ettei yleensä riidellyt kanssani näistä asioista, vaan oli samaa mieltä siitä, että joo, olisi pitänyt ilmoittaa, minne menen ja tai joo, olisi pitänyt käydä kaupassa, mutta kun "I wasnt thinking" tai "I forgot" tai "it was not a lie because I was going to tell you".

Samaan aikaan meillä oli tuntikausia kestäviä, mahtavia keskusteluja, nautimme toistemme seurasta, seksi oli taivaallista ja halusimme kummatkin aidosti ja tosissaan olla yhdessä. Tuntui vain, ettemme tienneet, miten se käytännössä pitäisi toteuttaa. Mies halusi tasa-arvoisen ja modernin kumppanin, jonka ärhäkkyyttä piti seksikkäänä, mutta samaan aikaan halusi kiltin ja kuuliaisen kotivaimon. Minä halusin maskuliinisen miehen, josta on minulle vastusta, mutta samaan aikaan halusin kuohia hänet ja saada hänet ajattelemaan kuin suomalainen nainen.

Mustasukkaisuus oli myös aikamoinen "issue" alkuun ja on sitä jonkin verran vieläkin. Taas sama juttu: ´mies sanoo, että meillä on samat oikeudet ja velvollisuudet uskollisuuden suhteen, mutta käytännössä se ei mene niin. Baarireissun jälkeen hän haluaisi minun antavan täyden raportin illan tapahtumista ja pyrkii jo ennen lähtöäni selvittämään ja jopa sanelemaan minulle, minne menen (ja varsinkin minne en mene). Hänellä voi olla naispuolisia ystäviä, mutta minulla ei voi olla miespuolisia, koska "even my brother would try to **** you if he had the change". Miehet siis eivät millään voi olla vain ystäviä naisten kanssa (paitsi siis hän itse :D).

Olen opetellut tekemään kompromisseja ja punnitsemaan jokaisen asian: mikä on riidan arvoinen ongelma ja mitä asioita voin sietää? Nostan metelin vain niistä asioista, jotka voivat vaarantaa suhteemme, muuten annan vaan olla ja opin sietämään. On muutama perusjuttu, jotka ovat nykyään itsestäänselvyyksiä: uskollisuus, yhteiset päätökset raha-asioiden ja ajankäytön suhteen, rehellisyys ja kumpaakin tyydyttävä työnjako perheen arjessa. Nämä kaikki asiat ovat sellaisia, joista on käyty vuosien väsytystaistelu. Asenteet ovat niin tiukassa, että on todella pitänyt ahdistaa mies nurkkaan ja nostaa seinälle ennen kuin on tajunnut, että ei aina toimi oikein ja reilusti minua kohtaan. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä, vaan siitä, ettei vaan nää metsää puilta.

Olen myös kovettanut itseni olemaan välittämättä miehen mielipiteistä tai mielensäpahoittamisesta silloin, jos hän pyrkii polkemaan oikeuksiani. Jos hän vetää herneet nenään, kun tapaan miespuolista ystävääni tai hermostuu, kun en tyttöjen illan jälkeen suostu tentattavaksi, niin entäs sitten? Eipä hänkään aina niin täydellinen ole, mutta tykkään hänestä silti :)

Olen joutunut myös toteamaan, että en minäkään aina oikein toimi. Osaan olla hyvin musta-valkoinen ja asenteellinen ja vaadin kumppaniani olemaan aina kanssani samaa mieltä. Rakastan inttämistä. Olen opettanut itseäni nämä 10 vuotta riitelemään oikein: enää en heittele tavaroita ja kiroile, vaan yritän toimia kuten normaalit aikuiset...Mies taas on joutunut opettelemaan, miten hillitä äänenkäyttöään riitatilanteessa, koska hänen karjumisensa saa minut käyttäytymään kuin pikkukakara. Olemme siis tasoittaneet toisiamme, uskomatonta kyllä.

Tällainen suhde vaatii ihan pirusti töitä, kärsivällisyyttä ja aitoa rakkautta. Minä en tiedä, mikä sai minut uskomaan, että tämä voisi toimia ja mikä sai minut käymään kaikki nuo taistot läpi. Kai se on sopiva yhdistelmä rakkautta ja jääräpäisyyttä (tai masokismia ;) ).

Itsellä raskas 2, 5 v kokemus togolaisesta muslimista. Pettämistä, valheita, huijaamista. Ihan kaikkea mitä ajatella voi. En suosittele kenellekään tuota valheellista parisuhdetta, jossa palveltavana narsisitinen huijari. Lirkutilirkuti ja sitä rataa. Kyseisen ihmisen tiedot saa tarvittaessa, jos kiinostaa kokeilla.

Naimisissa olen kamerunilaisen kanssa, ja pettäminen ja oleskelulupahuijaus tuntuvat spivan tätä "suhdetta" kuvaaviksi sanoiksi oikein hyvin.

Aina ajattelin että koskaan en näin kirjoita. Että pidän mölyt mahassa. Ne jotka eivät ole kokeneet mitä minä (ja monet muut), eivät varmaankaan edes usko, mutta nyt ajattelen että ihan sama vaikkeivät uskoiskaan. Tiedän että vaikeaa uskoa kun se mies joka on ehtinyt koukuttaa (tai luulee sen tehneensä) livertelee kuinka paljon "prinsessaansa" (tai mitä lempinimiä milloinkin naisista käyttää) rakastaa.

Varoa kannattaa miestä, joka haluaisi Suomeen (tai muuhun Euroopan maahan) ja joka tarvitsee oleskeluluvan (turvapaikanhakijat). Myös sitä, jonka kanssa kaikki tuntuu muuten hyvältä, ja joka vaikuttaa rakastavalta, ääni kellossa kyllä muuttuu kun päämäärä saavutettu. Ovat hyviä näyttelemään, todelliset ajatukset ja tunteet pidetään piilossa. Varoa kannattaa vaikka ihan muuten vaan, muttei tietty näyttää sitä. "Lypsävät" vaikka oman perheensä jäseniltä rahat pois jos voivat, eivät ehkä kaikki, mutta eräältä foorumilta (afrikkalainen) tämän käsityksen sain (siellä niin sanottiin eikä käytetty sanoja "eivät ehkä kaikki", mutta kun mulle tulee tunne että suomalaiset sanovat muuten että yleistän, jos joku haluaa tietää lisää niin sekaan vaan afrikkalaisille foorumeille)

Miltä afrikkaliselta foorumilta ?

Tää ketju näyttää olevan hieman vanha, mutta kirjoitan nyt tänne oman kokemukseni perusteella neuvoja afrikkalaisen kanssa seurusteleville. Ehkä näistä voisi olla apua.

Ota selville ensin, mikä on miehen moraali ja näkökulma naisiin ja uskollisuuteen.
Ota selville miehen kotitausta, perhetausta, koulutustausta, uskomistausta. Mitä lähempänä teidän elämänkatsomuksenne ovat toisiaan, sen parempi. Älä aliarvioi uskonnon merkitystä, sinulle se ei ehkä ole suuri, hänelle se kuitenkin vaikuttaa jollain tavalla kaikkeen.

Olen tuntenut useita afrikkalaisia miehiä ystävinä, ja seurustellut muutaman kanssa ja tällä hetkellä olen naimisissa Länsi-afrikkalaisen miehen kanssa jos vuosia.

Eräs asia, minkä olen oppinut, on että monella afrikkalaisella miehellä on aivan eri käsitys SEURUSTELUSTA, kuin meillä.
Mieheni kertoo, ja myös eksäni kertoi saman, että seurustelu afrikassa ei usein ole samalla tavalla vakavaa, miehillä, sekä naisilla usein on poika- ja tyttöystäviä useampia kuin yksi. Niistä ei puhuta, mutta kaikki tietävät, että näin voi olla. Usein aikaa vietetään kaveriporukoissa seurustelun aikana, ja osa seurustelusta voi olla vain semmosta, että mies käy viikonloppuisin naisen luona rakastelemassa ja muuten tehdään omia juttuja.
Siinä vaiheessa, kun mies sitten päättää, että haluaa yhden naisen itselleen, puhutaan avioliitosta. Avioliiton jälkeen kunnollinen afrikkalainen mies on uskollinen. Jos uskoo moniavioisuuteen, voidaan ottaa toinen vaimo, usein suku saattaa jopa antaa toisen vaimon tai vaimo voi vaatia toista vaimoa. Kunnollinen mies ei paneskele ympäriinsä.
Ei-kunnolliset miehet sitten pitävät tyttöystäviä, osaksi johtuu siitä, että usein vaimot kotimaassa annetaan tai järjestetään suvun toimesta.

Tämä voi tuoda afrikkalaiselle miehelle sitten euroopassa aika välinpitämättömän asenteen uskollisuutta kohtaan, koska sen lisäksi että moraali ja kulttuuri on erilainen, niin monet afrikkalaiset miehet uskovat, että eurooppalaiset naisetkin etsivät heistä vain seksiä.

Joten on hyvä määritellä suhde ja kertoa, mitä odottaa suhteelta jo heti alussa.

Entä sitten avioliitto afrikkalaisen kanssa?
Oma lukunsa on miehet, jotka menevät naimisiin oleskeluluvan takia. Ja valitettavasti se ei ole mitenkään harvinaista, että näin tapahtuu.
Pitää muistaa, että jokainen afrikkalainen joka on Suomessa, he ovat täällä rikastumassa/löytämässä paremman elintason/auttamassa sukuaan.

Kaikki afrikkalaiset miehet eivät halua naida oleskeluluvan takia vaan yrittävät muita tapoja saadaakseen oleskeluluvan ja sanoisin, että jos mies on kunnollinen ja hänellä ei ole "pakkotilannetta" saada oleskelulupaa, hän ei tule menemään sen vuoksi naimisiin.

Oleskeluluvan vuoksi avioliittoon meneviä afrikkalaisia miehiäkin on kahdenlaisia:

On sellaisia, jotka menevät naimisiin puhtaasti pelkästään pakonedessä ja ajatuksena ei ole edes yrittää olla avioliitossa, tai he eivät edes haluaisi avioitua, eivätkä he valitse puolisoaan kiinnostavuuden perusteella vaan sen, kuka suostuu siihen helpoiten. Joten kun paperit on, ellei nainen ole sitten niin alistuva ja passaava jotta he hyötyvät hänen kanssaan elämisestä, niin he todennäköisesti häipyvät piankin. Usein saattavat tehdä mitä sattuu, pettää tai tulevat välinpitämättömiksi eivätkä vietä aikaa kanssasi odottaen sinun eroavan, jos eivät itse eroa halua laittaa vireille.

Sitten on niitä, jotka tarvitsevat oleskeluluvan, se auttaa perhettä, elämää yms. ja sen lisäksi he haluavat perustaa perheen ja mennä naimisiin, koska useissa afrikan maissa avioliitto on "kunnia-asia". Nämä miehet päättävät, että haluavat valkoisen puolison, koska se auttaa heidän elämäänsä ja sen lisäksi jos löytyy kiva eurooppalainen nainen, hänen kanssaan voi perustaa perheen.
Tämän tyyliset afrikkalaiset miehet voivat kyllä yrittää oikeastikin avioliitossaan, vaikka osa motivaatiota olikin oleskeluluvat. Mutta yleensä tällaiset miehet menevät naimisiin omanikäistensä, tai nuorempien naisten kanssa. Myöskin, heilla ei ole pakottavaa tarvetta naimisiinmenoon, mutta voi olla, että he tiedostavat sen "turvaavaan" tilanteen. Osa valitsee naisen, josta pitävät. Osalla on sellainen ajatusmaailma, että nainen on nainen ja vaimo on vaimo, ei ole niin tarkkaa, jos vaimo ei ole juuri ihanteiden mukainen, kunhan on muuten ihan mukava. Afrikassa ei ajatella vain "rakkautta" kun mennään naimisiin.

Afrikkalaisen vaimolla oli hyvää tekstiä! yhdyn tuohon täysin! Omassa suhteessani mies on ollut 11v.suomessa ja kaikki luvat yms. kunnossa. Ollaan tunnettu reilu vuosi, seurusteltu tai ns. vakavemmassa parisuhteessa vasta reilu 4kk. silloin hän itse kysyi, että olenko minä valmis parisuhteeseen ja antoi asuntonsa avaimen, jotta voin tulla ja mennä milloin haluan hänen luokseen. Ollaan ymmärretty henkisesti toisiamme alusta lähtien. En ole ikinä rakastunut keneenkään näin "pikkuhiljaa". Molemmille on tärkeää työ, lapset, oma- ja yhteinen aika ja erityisesti ystävät. Harrastetaan yhdessä liikuntaa, kokataan, mennään lasten kanssa eripaikkoihin. Olemme käyneet samoja kysymyksiä läpi, mitä afrikkalainen vaimo kehoitti. Pystytään keskustelemaan syvällisesti. Eroja miesten ja naisten töillä ei ole. Ne vain soljuu luonnollisesti. Meillä se on monesti mennyt niin, että minä leivon ja kokkaan ja mies tiskaa. Jos joskus alan tiskaamaan, mies toppuuttelee, että hän kyllä hoitaa tiskit. Raha-asiat pidämme ominamme, vaikka hän on ns. mua elättänytkin, kun pääsääntöisesti vietän hänen luonaan aikaani käytännöllisistä syistä.

sitten turvallisuustekijä vielä: Olemme molemmat tautikammoisia ja kävimme molemmat testeissä, ennenkuin aloitimme mitään yhteistä sukupuolista kanssakäymistä. Ja toivon, että jokainen pitää varansa näissä asioissa! Terveys ja hyvä kunto on kaiken a ja o.

http://bamendaonline.net/blog/yaounde-results-to-intimidation-of-anglophones-as-solution-to-crisis/
Jos enempi kiinnostaa niin netistä kyllä löytyy

https://youtu.be/qAl9i1fYR40
Joka lähtöön

Kelpaako tuollainen afrikkalaisen ex-vaimo kenellekään normaalille (eurooppalaiselle) ihmiselle ? Pärjääkö lapset koulussa, vai onko suomalainen ylä-aste liian haastava ? Yleensä ylä-asteella vissiin alkaa ongelmat.

Itse olen vain säätänyt (useampien) afrikkalaistaustaisten kanssa ja omalla kokemuksella epäluotettavia on ollut kaikki. Sovitaan että nähdään mutta ei nähdä . Lupailee sitä ja tätä (esim tarjota jotain) ja mitään ei tapahdu. Suomalaiset miehet harvemmin lupaa mitään jos ei meinaakaan pitää lupausta. Enkä puhu nyt pettämisestä.

Koko ajan tulee uusi naissukupolvi, joka maksaa oppirahansa. Se on sitä luonnonvalintaa vaikka nykyään se ei Suomessa toimikaan siten, että joutuisi itse ne rahat maksamaan.

Yleensä nuo bushfallersit ovat täällä vaan rahaa tekemässä. Kaikki menee Afrikkaan ja parissakin vuodessa saa jo ihan hyvät massit lähetettyä kotipuoleen ,niin ei väliä vaikka joutuukin lähtemään. Eli turha kuvitella et länsiperhettä elättäisivät. Toki aina helpompaa jos löytää jonkun höynäytettävän joka järkkää majoituksen tai vielä parempaa menee naimisiin ja silleen, että voikin jatkaa loputtomiin. Huonoa käytöstä, epäluotettavuutta jne. perustellaan afrikkalaisuudella. Siitä onkin sitten helppo vetää johtopäätös kaikkien afrikkalaisten olevan samanlaisia mulkkuja.

Enpä uskalla ilmoittautua asiantuntijaksi, mutta varmaan veljessiirtokunta omaa solidaarisuusverkostot ja käytössä olleet naiset retostellaan asioineen ja ominaisuuksineen ympäri veljeskuntaa. Kokemukseni mukaan kannattaa suorittaa ruumiintarkastus ja kerätä huipputeknologian ihmelasten lelut talteen ennen kuin päästät eteistä edemmäs, ellet halua dokumenttia itsestäsi esitettäväksi koko maailmalle.

Mä olin jonkinlaisessa suhteessa tuollaiseen kamerunilaiseen , mutta sitten huomasin facebookissa surffatessa, että eräs suomessa oleva nainen samasta maasta on kihloissa sen kanssa. 😝ei oo juuri kiinnostanu sit enää ja en oikein osaa enää pitää noita afrikaansseja ihmisinä. Huvittavinta asiassa on vielä hurskaana katolilaisena esiintyminen.

Mistä pierut tulee!

Mlol ootteko vieläki naimisis q o menny jtn 5 vuotta :Ddddddddd

Variokaa! Niillä on usein AIDS.

Moi, minä olen Afrikasta kotoisin oleva nainen, Afrikka on todella iso ja monipuolinen maanosa. No, on joka tapauksessa mielenkiintoista miten paljon kulttuuri vaikuttaa, ja kulttuurieroja voi olla melko haastavia ja vaativia. Mutta joskus myös mielenkiintoisia. Aina ei ole isoista eroista kyse, vaan niistä pienistä vivahteista. Muutettuani tänne olen oppinut paljon ja olen iloinen siitä.

Työpaikallani on suomalaisnainen, jolla on ghanalainen mies ja ylistää tätä kaikin puolin eikä siinä mitään, mutta hän on myös sitä mieltä että suomalaismies ja afrikkalaisnainen eivät sovi mitenkään yhteen eikä länsiafrikkalaisnaisia pitäisi päästää Suomeen ollenkaan.

Olin naimisissa etiopialaisen miehen kanssa neljä vuotta. Jatkuvaa kissa-hiiri leikkiä hänen ja hänen lukemattomien naisystäviensä kanssa. Ei myöntänyt mitään ennenkuin jäi kiinni. Sanoi näitä naisia serkuikseen. Asuimme välillä hänen kotimassaaan ja välillä Suomessa. Suku oli äärettömän lojaali miehelleni. Kaikki puolustivat häntä, jos meillä oli riita sain kuulla olevani rasisti ahne ja mustasukkainen. Hän junaili asiat niin, että Kela maksoi elatusmaksut hänen suomalaiselle exälleen ja samaan aikaan sijoitti rahaa kotimaassaan. Meillä ei luojan kiitos ole lapsia. Noin vuosi sitten hän aloitti suhteen etiopialaisen eronneen naisen kanssa, jolla myös lapsi. Aluksi salaa, sain viestejä lukemalla tietää suhteesta. Älyttömän taitava salaamaan ja valehtelemaan. Syytti aina minua ongelmista. Meille tuli lopulta ero, kun tämä uusi nainen vaati sitä. Meillä oli vielä seksiä pitkään sen jälkeen. Kävin muutaman kerran testeissä kun tiesin että miehellä on muitakin. Onneksi kaikki negatiivisia. Viikko sitten mies otti yhteyttä ja pyysi mukaansa poliisiasemalle. Hän teki rikosilmoituksen tästä uudesta naisestaan, joka oli varastanut häneltä tuhansia euroja, rikkonut omaisuutta, potkinut raapinut ja mukiloinut miehen mustelmille. Näin jäljet hänen kehossaan . Osa tappeluista oli tallentunut valvontakameraan. Mies ajaa taksia ja nainen oli hyökännyt taksitolpalla hänen kimppuunsa. Autoin miestä tekemään rikosilmoituksen. Hänen suomalaiselle exälle ilmoitettiin myös sosiaalista että lapset eivät ole turvassa naisen kanssa. Pyysin lähestymiskieltoa naiselle, koska hän vaikuttaa impulsiiviselta ja psyykkisesti häiriintyneeltä. Pelkäsin että hän saa jostain osoitetietoni. En enää pidä mitään yhteyttä etiopialaiseen ex mieheeni. Stereotypiat pitävät sataprosenttisesti paikkaansa joidenkin afrikkalaisten kohdalla. Jostainhan ne on saaneet alkunsa alunperin. Minulle riitti kokemukset afrikkalaisista ihmisistä loppuelämäksi.

Huipputaitavia pettämään ja salaamaan muut suhteet. Afrikkalaiset miehet on käytännössä moniavioisia. Vakuuttavat vaimolleen uskollisuutta. Tunnustavat vain sen mistä jäävät kiinni. Suomessa afrikkalainen mies saa halutessaan irtoseksiä koska vaan. Kannattaa harkita kahdesti ennenkuin lähtee heidän kanssa pysyvästi hyväksikäyttösuhteeseen.

Vedä ihan minimiin kaikki avustaminen, rahan käyttö, huolenpito, ja muut palvelut niin huomaat että afro miehesi on äkkiä palannut sen oikean Afrikkalaisen puolisonsa luo. Hän pitää sinua vaan tulonlähteenä ja huoltojoukkoina.

Ihan tyypillistä suomi - afrikka suhteissa että toimii niin kauan kuin toinen on kiltti höynäytettävä ja toinen elää siivellä. Kunnes joku päivä silmäsi aukeaa ja huomaat miten sinua on huijattu alusta saakka.

Tekosyynä käyttävät traumaattisen taustan.