Miks ihmeessä miehille (en halua yleistää) on autot tärkeämpiä kuin oma puoliso.. Aina kuuluu jos autossa on lommo niin saarnat ja autolla ei saa liukkalla lähteä yksin ajamaan, vaikkei olis liukasta niin mihen mielestä on. Ei luoteta ollenkaan ajo taitoon ku sanotaan että auto lähtee käsistäja vanteet menee kieroks ja autoon tulee ruhjeita, mut minun hengellä ei mitään väliä! Ite ukolla on pari kertaa auto karannut ksäsistä ja mulla EI. Ärsyttää kun ei yhtään voida arvostaa ja kunnioittaa toista!!!
Niin kyllästynyt miehiin..
miesköParmpi kuski?
7238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minunkin miehelleni on auto hirmu tärkeä. Jos istun rattiin, minulle ryöppyää ohjeita niin että hermostun enkä pysty ajamaan. Mieluiten en saa koskea autoon ollenkaan, ja samoin liukkaat ja pimeät ajot kiellettiin, lisäksi auton tarkka syyni aina käyttöni jälkeen. Tämmöisellä epäluottamuksella omakin luottamukseni ajotaitooni jäi heti alkuunsa nollille.
En anna autojutun pilata suhdetta. Totean vain että hänessä on semmoinen vika, eikä kukaan ole täydellinen. Asia on ratkaistu niin että ostin oman auton. Kalliiksihan se tuli, mutta kannatti. En koske sormellakaan miehen autoon enkä aja omallakaan jos hän on kyydissä niin ei tarvi kuunnella ohjeita. En rupea edes keskustelemaan autoilusta, enkä yritäkään väittää että olisin parempi kuski. Käytän omaa autoani ihan niin kuin huvittaa, parit naarmutkin on tullut mutta ei haittaa.
Autot on kalliita, ja auton omistajalla on niihin määräysvalta. En minäkään anna kenenkään ulkopuolisen sorkkia harrastusvälineitäni, kun ovat melko kalliita ja menevät huolimattomasti käsiteltäessä rikki.
Ei siinä sen kummempaa.
Se auto on meidän yhteinen, yhteisillä rahoilla ostettu, se tässä pännii.. Tosiaan minäkin saan aina kuulla neuvoja ratissa ollessani...
Siinä tapauksessa pysäytä auto ja käske ukko ulos autosta seuraavan kerran kun napina alkaa. Kävelköön tai menköön bussilla jos ei kyyti kelpaa.
Vaimolta tulee joskus neuvoja, olen joutunut oikein huutamaan että turpa kiinni nyt, kun kolmatta kertaa ohituksessa on kiljumassa että sieltä tulee joku vastaan. Joo, tulee, mutta tämän 5 km pitkän suoran toisessa päässä näkyvä vastaantulija ei nyt niin hirviästi vaikuta ohittamiseen. Monta kertaa olen oikein säikähtänyt että nyt sieltä tulee joku hirvi jota en ole huomannut, mutta perkele, se kilometrien päässä oleva auto on se josta kiljutaan.
Ja autossa on tehoja sekä olen hyvä ohittamaan, menen kun on hyvä paikka mutta en koskaan ota riskejä, ts. ikinä ei mene edes tiukille minun ohitukset. Paljon vaarallisempaa on kun toinen säikyttelee kesken ajon.
voi että ottaa tommone päähän.
Puolin ja toisin toisen ajoon puuttuminen on ärsyttävää, oli mies tai nainen. Parasta on kertakaikkiaan sopia selväksi ennen ajomatkoja, että vieressä istuva ei puutu ajoon tai saa jäädä kyydistä pois. On saatava toinen ymmärtämään, miltä se tuntuu. Jos sopimus ei onnistu, niin ratissa on aina se besserwisser silloin jos ollaan yhdessä matkalla.
Jos auto on yhteinen, joutuu jatkuvasti muistuttamaan että molemmilla on siihen yhtäläinen oikeus. Jos sattuu vahinko, tiedetään että kukaan ei sitä tahallaan tee, joten vahingot otetaan vahinkona, ei asiana josta haukutaan ja torutaan - tämäkin on syytä puhua selväksi etukäteen. Tarvittaessa tehdään lista käyttövuoroista. Viisaampaa voi olla ostaa yhden kalliin auton sijasta kaksi halvempaa.
Meillä on niin, että ukko se ne klommot on saanut autoihin en minä.
Onneksi tuo peltilehmä ei ole ruvennut meillä kummittelemaan, mutta kovin monessa perheessä tuntuu oelvan se tärkein perheenjäsen, kyllä se eron mytötä lasken ukonkin auton taso, sillä ilman se eukon työssäkäynti ja elannon rahoitusta, ei niitä kalliita autoja ostettaisi.
Hulluilnta on se, että ukolla täytyy olla uusi bemari perseen alla, vaikka on jättänyt jo monta lasta eroissa äitiensä hoiviin, auto pitää saada vaikka velalla, viis penskojen hoidosta, tämäkin ukko kiillottaa vain tuota autoaan ja pimumetsällä tuon tuosta.
Mahtaa siinä lapset aikuistuttuaan isäänsä kiitellä.