En jaksa enää yrittää, en vain jaksa. Viimeinen vuosi miehen kanssa on ollut melkein jatkuvaa riitelyä, eikä se oikeastaan ole kummankaan vika. Me olemme vain liian erilaisia! Ei ole yhteistä puhuttavaa, tekemistä, ei juurikaan yhteisiä unelmia. Minä unelmoin matkustelusta ja upeista kokemuksista, ja aina kun puhun asiasta ääneen, mies vain lyttää ja sanoo ettei meillä tule ikinä olemaan varaa. Kai sitä sentään unelmoida saa??
Eilen illalla riideltiin taas, ja päätettiin että tällä kertaa erotaan oikeasti. Näitä "eroja" on viime vuoden aikana tullut ainakin 30, ja päivän-parin sisällä asia on unohdettu ja viikon tai pari menee taas hyvin. En vain jaksa enää kuulla, miten "tämä ei vaan koskaan tule toimimaan" miehen suusta, tai omastani.
Me ollaan pysytty yhdessä siksi, että siitä saakka kun me tutustuttiin viitisen vuotta sitten, on meillä ollut toistemme kanssa poikkeuksellisen turvallinen olo. Yksinkertaisesti hyvä ja rauhallinen olla. Se ei vaan tuo sen enempää sisältöä tai stimulaatiota suhteeseen. Omalta osaltani uskon, että lapsuuteni epävakaat olot saavat minut rakastamaan mieheni luotettavuutta ja tasaista luonnetta.
Neuvokaa joku minua, miten saisin tähän lopun, joko hyvällä tai pahalla. En jaksa enää mitään, energiani on täysin lopussa, enkä jaksa iloita juuri mistään.
Eilen illalla riideltiin taas, ja päätettiin että tällä kertaa erotaan oikeasti. Näitä "eroja" on viime vuoden aikana tullut ainakin 30, ja päivän-parin sisällä asia on unohdettu ja viikon tai pari menee taas hyvin. En vain jaksa enää kuulla, miten "tämä ei vaan koskaan tule toimimaan" miehen suusta, tai omastani.
Me ollaan pysytty yhdessä siksi, että siitä saakka kun me tutustuttiin viitisen vuotta sitten, on meillä ollut toistemme kanssa poikkeuksellisen turvallinen olo. Yksinkertaisesti hyvä ja rauhallinen olla. Se ei vaan tuo sen enempää sisältöä tai stimulaatiota suhteeseen. Omalta osaltani uskon, että lapsuuteni epävakaat olot saavat minut rakastamaan mieheni luotettavuutta ja tasaista luonnetta.
Neuvokaa joku minua, miten saisin tähän lopun, joko hyvällä tai pahalla. En jaksa enää mitään, energiani on täysin lopussa, enkä jaksa iloita juuri mistään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ottakaa hieman välimatkaa toisiinne ehkä se tuo uusia ajatuksia
Jep - ja jossei tuo, sekin kertoo jotain... Time to let go.
"Minä unelmoin matkustelusta ja upeista kokemuksista, ja aina kun puhun asiasta ääneen, mies vain lyttää ja sanoo ettei meillä tule ikinä olemaan varaa. Kai sitä sentään unelmoida saa?? "
Itse olen ollut suhteessa jossa törmättiin juuri samaan asiaan. Tyttöystäväni koki että lyttäsin kaikki hänen haaveensa olemalla "liian realistinen". Hänkin sanoi vain unelmoivansa ja että se on hänelle tärkeää. Ymmärrän sen sinällään enkä sano että ei saisi unelmoida. Itse kuitenkin koin miehenä nuo unelmat osaltaan arvosteluna nykyistä elämäämme kohtaan ja tyytymättömyytenä siihen mitä meillä on. Kun monet unelmat olivat oikeasti asoita joihin ei ollut taloudellisia tai muita mahdollisuuksia, tunsin että en ollut onnistunut antamaan hänelle sellaista elämää jota hän olisi halunnut elää. Minä en siis onnistunut näkemään hänen unelmiaan positiivisina vaan oikeasti vaatimuksina ja valituksena sekä pohjimmiltaan arvosteluna minua kohtaan.
Ei hän niitä varmaan niitä sellaisina tarkoittanut mutta sellaisina ne liian usein minuun vaikutiivat. Ajattele siis asioita myös siltä kannalta että nuo omat haaveesi voivat tuntua miehestäsi myös vaatimuksilta paremmasta ja arvostelulta nykymenoon ja hän voi kokea ne siksi negatiivisina. Jostainhan hänen reaktionsa kumpuaa. Hän ei ehkä näe itseään osana sellaista elämää josta sinä unelmoit ja siksi kokee ne uhkana itselleen?
"Me olemme vain liian erilaisia! Ei ole yhteistä puhuttavaa, tekemistä, ei juurikaan yhteisiä unelmia."
Tämä asiaintila on miltei väistämätöntä miehen ja naisen kesken. Miehen ajaa naisen luo seksinhimo. Naisen ajaa miehen luo unelmat yhteisestä tulevaisuudesta.
Mies voi suostua unelmiisi mutta hän tekee sen vain ilahduttaakseen sinua.
Tämä pätee niin nykyiseen kuin tuleviin miehiisi.
"Tämä asiaintila on miltei väistämätöntä miehen ja naisen kesken. Miehen ajaa naisen luo seksinhimo."
Tietysti ihmiset ajaa yhteen sukupuolivietti. Vähän fiksumpi mies ei kuitenkaan kuuntele vain ja ainoastaan sitä vaan tajuaa että kannattaa ottaa samantien nainen jonka kanssa on sen lisäksi muutenkin mukavaa ja jonka jonka kanssa ajatusmaailma menee kohtuullisen hyvin yksiin. Kyllä niitäkin aina löytyy kun ei ota aina sitä kaikkein ensimmäistä suostuvaista matkaan.
Ikävää tietysti jos sinä olet ollut aikoinasi vain viettisi sokaisema etkä ole tajunnut valita naistasi vähän paremmin...
Tilanteenne kuulostaa haasteelliselta, mutta ei se mahdoton ole. Näkisin ongelmana lyhyesti sen, että kommunikaationne ei toimi. Puhutte molemmat suomea, mutta ette ymmärrä toisianne. Tästä seuraa jatkuvaa riitelyä.
Sinä naisena todennäköisesti arvostat turvallisuutta parisuhteessa ja jatkuvat erouhkailut ovat käyneet raskaaksi. Tekstistäsi käy ilmi, että henkisesti olet jo valmistautunut pahimpaan. Tämä on saattanut myös masentaa sinua, ainakin viimeisestä kappaleesta ymmärtäisin jonkinlaisen masennuksen uhan olevan ovella.
Neuvosin, että opettelisitte hieman parisuhdeviestintää. Esimerkiksi naiset näkevät lähitulevaisuuden tarkasti yksityiskohtia myöten ja uskaltavat haaveilla. Miehen maailma puolestaan on erilainen. Miehet katsovat kokonaisuuksia ja näkevät tilanteen yleensä naisia pidemmälle. Tämän takia mies tyrmää haaveesi matkustamisesta, koska hän näkee kokonaistilanteen ja ennenkaikkea näkee tilanteen kaukana. Tästä johtuu, että mies sanoo ettei teillä ikinä ole varaa matkustaa haluamaasi paikkaan. (Tulevaisuutta ei muuten ole kirjoitettu kohdaltanne, joten älä lannistu.)
Muut riidat johtuvat erittäin todennäköisesti samankaltaisista vaikeuksista viestinnässä. Lukemiseksi suosittelen näin alkuun esimerkiksi kirjaa miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta.
Erityisen lohdullisen tilanteestanne tekee sen, ettei kyse ole päihteistä, anopista, väkivallasta tai pettämisestä. Täten näkisin teillä edessäpäin vielä paljon yhteisiä vuosia. Ilman pientä parisuhdetyöskentelyä tilanne on kuitenkin hankala.
Samaistun sinuun Kata-Annika.
Itsellä myöskin lähes tulkoon samanlainen tilanne. Ollaan mieheni kanssa myöskin koluttu monet ongelmat läpi yhdessä ja tuettu toisiamme mutta nyt tuntuu että viime vuosi on ollut yhtä ylämäkeä ja päivä toisen jälkeen tuntuu että kasvetaan erilleen. Mieheni haluaa satsata työhön, uraan, harrastuksiin ja tuntuu siltä että on aivan erilaiset tulevaisuudensuunitelmat. Itse olen työni takia lähes puolet vuodesta pois kotoa ja kun itsellä olisi aikaa miehellä on omat menot. Ja se varmasti rasittaa meidän suhdetta. Olen monesti miettinytkin että olemmeko "liian" itsenäisiä eikä enään toimiva pariskunta?
En tiedä pystynkö sinua auttamaan koska itse olen samassa jamassa. Ja just nyt tuntuu siltä että mitä tahansa päättäisi ei päätös ole oikea. Itse olen harkinnut terapiaa mutta siitäkään ei yhteisymmärrykseen ilman riitoja olla päästy kumppanini kanssa.
Parisuhdepatologin viesti kyllä oli itselleni rohkaiseva viesti.
Voimia sinulle Kata-annika
Kuulostaa siltä, ettei teillä ole tarpeeksi aikaa toisillenne. Olet aika paljon poissa kotoa vuoden mittaan ja miehesi puolestaan vaikuttaa kunnianhimoiselta. Tämä kaikki syö teidän yhteistä aikaane. Suolana sopassa ovat ilmeisesti samanlaiset kommunikaatio-ongelmat kuin alkuperäisellä kirjoittajalla.
Hyvä parisuhde ottaa aikaa. Eräs mies sanoi, että hänen tultuaan kotiin alkaa hänen toinen työ, parisuhteen hoito. Joidenkin lähteiden mukaan yhteistä aikaa pitäisikin olla viikon mittaan peräti 20 tuntia. Itse en tiedä mikä on sopiva määrä, mutta tuloksista sen huomaa. Mikäliunne- ja keskusteluyhteys puolisoon katkeaa, on yhteistä aikaa todennäköisesti ollut liian vähän.
Sinun kannattaisi keskustella miehesi kanssa häntä syyllistämättä. Lyhyen viestisi perusteella kuulostakin siltä, ettet ole katkera miehellesi. Yritä kertoa hänelle avoimesti, että olet menettämässä yhteyden häneen (mikäli sinusta tuntuu tältä) ja kerro että haluaisit viettää enemmän aikaa puolisosi kanssa. Yrittäkää järjestää yhteistä aikaa silloin, kun olette molemmat paikalla. Tämä aika on mahdollisesti pois jomman kumman harrastuksista, ystävien tapaamisesta tai työstä, mutta yrittäkää selvittää mitkä ovat prioriteettinne. Onko harrastukset tärkeämpiä kuin hyvin hoidettu parisuhde?
Mikäli koet suhteenne olevan todella kriisissä, voit kääntyä esimerkiksi seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen puoleen. Heitä voi lähestyä niin pariskuntana kuin yksilönäkin.