Mikä on se oleellisin asia toisessa ihmisessä, että sanot : hän on minun hyvä ystäväni!
Miten hyvä ystävyys syntyy, vaatiiko se aikaa syntyäkseen, entä tekoja. Pitääkö tavata fyysisesti, vai voiko puhelimen tai netin kautta muuttua toiselle hyväksi ystäväksi, ilman että tunnet oikeastaan ollenkaan ihmisen taustaa. Voiko entisestä työkaverista, jota et muuten tunne, tulla hyvä ystävä puhelinkeskustelujen kautta?
Minulle se oleellisin asia on pyyteettömyys.
Miten hyvä ystävyys syntyy, vaatiiko se aikaa syntyäkseen, entä tekoja. Pitääkö tavata fyysisesti, vai voiko puhelimen tai netin kautta muuttua toiselle hyväksi ystäväksi, ilman että tunnet oikeastaan ollenkaan ihmisen taustaa. Voiko entisestä työkaverista, jota et muuten tunne, tulla hyvä ystävä puhelinkeskustelujen kautta?
Minulle se oleellisin asia on pyyteettömyys.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minä en osaa sanoa ketään ystäväkseni enkä varsinkaan hyväksi ystäväkseni.
Luotettavuus (sisältäen sen pyyteettömyyden).
Tää on aika monimuotoinen juttu, mutta olettaisin, että terve ihminen pääsääntöisesti luottaa jokaiseen, kunnes toisin todistetaan. Toki varmasti varauksella aluksi, jos sellaiseen on aihetta. Siinä suhteessa netti- ja puhelinystävyys voi olla mahdollinen.
Vaikea sanoa sen tarkemmin, koska lähipiirissäni ei tällä hetkellä ole ihmisiä, jotka tietäisivät syvimpiä asioitani. Ns. kaikki tietävät kaiken, mitä muutkin.
Kultaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Vaimooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Aletaaks oleeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeen?
NIIN?:D
Haha!
:< Sanojen venyttäminen ei ole kaunista.
Muijaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Akka perkeIeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Oo hilijaa kö miehet puhhuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
NIIN?:D
Haha!
Ootko kännissä? :D
Vappaatunti koulusa.:D
NIIN?:D
Haha!
mmm ;) Kyl mä miehel puheenvuoron osaan antaa ;) En ehkä aina, mut pyrin siihen.
Mielestäni hyvä ystävyys syntyy ajan kanssa, pyyteettömien tekojen kautta. Ihmisen historiaakin pitäisi tuntea, millainen ihminen hän on muiden mielestä, tietenkin kriittisesti vastaanottaen muiden kertomaa.
Pyyteettömyyden (joka sis. luotettavuuden) lisäksi hyvän ystävän kanssa tunnet olevasi samalla aaltopituudella monissa (ei kaikissa) asioissa, viihdyt hänen seurassaan, koska tunnet yhteenkuuluvuutta (sielujen sympatiaa parhaimmillaan) ja rakastat häntä "hyvän ystävän tunteilla" samalla tavoin kuin omia lapsiaan rakastaa.
Tämän lisäksi on ystäviä, sitten kavereita, tuttuja, puolituttuja, tuntemattomia, joihin on tietenkin heikommat tunnesiteet tai ei lainkaan tunnesiteitä.
Hyvän ystävän löytäminen on yhtä vaikeaa kuin sen oikean löytäminen.
Hyvä ystäväni totesi aika monestikkin: kavereita on paljon, mutta hyviä ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Tämä HYVÄ ystäväni on suuri PERSOONA suurella sydämellä, joka sykki varsinkin kauniille ja älykkäille naisille. Kuinka hän arvostikaan naista, jolla lempeä, avara sydän.
Antéeksi kömmähdys, piti kirjoittaa, että oli suuri PERSOONA
Mutta mikä olikaan hyvän ystäväni salainen ase kauniiden ja älykkäiden naisten suosiossa? Se oli hänen rohkea heittäytyminen, täydellinen antautuminen täydellisen naisen lempeyden edessä sen kohdatessaan sekä pyyteetön rakastaminen elämänsä loppuun asti. Hän eli ja oli rohkea mies.
Ja vielä.... Hyvällä ystävälläni oli toki silmää naisen ulkoiselle kauneudelle ja fiksuudelle, mutta kohdatessaan naisen sydämen kauneuden ja viisauden, tämä suuri sydän repesi elämään entistäkin kiihkeämmin.
Molemmin puolinen 100% luottamus.
Jos tuota ei ole niin silloin kyseessä pelkkä kaveri.
Miehet, jotka arvostavat taii pitävät naisia tasa-arvoisina, heillä on OK suhde äitiinsä.
joo no tai ei sittenkään. Buu dää tota noin sano.
Hyvä ystävä on ehdottomasti luotettava; hänen käsiinsä voisin antaa henkeni. Olen löytänyt hyvän ystävän vasta äskettäin, keski-ikäisenä. Tuttuja ja kavereita on kyllä, mutta hyvä ystävä on jotain lähes taianomaista. Siinä on henkinen yhteys silä tasolla, että ei oikeastaan tarvitse selittää mitään. Asiat ovat jotenkin selviä alunperinkin, aivan kuin olisi tuntenut toisen aina. Aikaa tutustumisesta kului jonkin verran ennen kuin tajusin, että tässä on jotain erityistä. Paljon olemme kirjoitelleet sähköposteja ja tapaamme kerran pari kuukaudessa ihan työasioiden parissa. Nimeäisin hänet kuitenkin parhaaksi ystäväkseni asiaa kysyttäessä.
Mikä on se oleellisin asia toisessa ihmisessä, että sanot : hän on minun hyvä ystäväni! Se vain tuntuu siltä.
Miten hyvä ystävyys syntyy, vaatiiko se aikaa syntyäkseen, entä tekoja. Ei välttämättä aikaa, eikä tekojakaan sen enempää.
Pitääkö tavata fyysisesti, vai voiko puhelimen tai netin kautta muuttua toiselle hyväksi ystäväksi, ilman että tunnet oikeastaan ollenkaan ihmisen taustaa. Ei ole pakollista tavata fyysisesti.
Voiko entisestä työkaverista, jota et muuten tunne, tulla hyvä ystävä puhelinkeskustelujen kautta? Ei ole tällaisesta kokemusta. En osaa sanoa. Miksi entistä työkaveria ei tuntisi? Mutta silti alkaisi puhua silti puhelimessa? En nyt osaa ihan eläytyä.. Mutta miksi ei voisi onnistua, jossain tapauksessa.
Ystävän vain tunnistaa. Saman aaltopituuden, luottamuksen ja kunnioituksen. Jos tietää, ettei ole sellaista asiaa, mikä voisi erottaa tai lopettaa ystävyyden, ollaan aika pitkällä.
Työkaveri oli työkaveri, muuten ei oltu yhteydessä. Nyt monen vuoden jälkeen soitellaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että toisen taustasta pitäisi tietää jotain jonkun muunkin kertomana, ennen kuin voi sanoa toiselle, että olet minun hyvä ystävä.
En tarkoita nyt ex-työkaveriani, mutta jos ei tiedä mitään toisesta kuin hänen omat kertomuksensa, voihan siellä olla vaikka mikä psykopaatti vankilakundi, joka esimerkiksi parantanut tapansa tai muuta.
Voiko siis luottaa toiseen 100% ja voiko olla hyvä ystävä jos ei taustoista ole oikeen mitään tietoa? Tämä vaivaa.
Mä taas en luota niin toisten kertomuksiin tai etenkään mielipiteisiin, vaan sen ystävän omiin juttuihin. Minusta ystävyydessä tulee ilmi toisesta kaikenlaisia juttuja, taustoja ja muuta, ihan luonnostaan. Oikeastaan se on ystävyyden merkki, että niistä tulee keskenään juttua, kyselemättä..
Nyt siis kyse työkaverista, josta en tiedä mitään, ollaan yhteydessä vain puhelimitse Monta, monta vuotta välissä, kun oltiin samassa tyopaikassa, jossa juteltiin aika paljonkin.
Toisten kertomuksiin ei pidäkkään luottaa, mutta jos useamman (ei keskenään kavereita) suusta tulee samansuuntaisia kertomuksia, niin on kai ne vähän suuntaa antavia ovat..
Mulla on itsellä pari kaveria, jotka jakaa mielipiteitä ihmisissä jyrkästi. Siis sellaisia, joista on sanottu, että ovat tyyliin narsisteja tai mikä se muotisana silloin olikaan. Kummasti vaan silti ollaan kavereita oltu toistakymmentä vuotta. Pitää ottaa myös huomioon, että ihmisillä voi olla erilaisia motivaatioita "erottaa" ihmisiä toisistaan, tunkea väliin, ja myös erilaisia kokemuksia samasta ihmisestä. Musta ne mielipiteet kannattaa ottaa huomioon, mutta ei mennä sokeasti niiden mukaan.
Tuo pitää todellakin paikkansa, että jotkut ihmiset jakaa aika jyrkästi mielipiteitä, kyse silloin taitaa olla aika persoonallisesta tapauksessa ja siksi joku tykkä joku ei.
Kun on itsekin kokenut nuoresta asti, että ei ole ihan samanlainen kuin muut, ei ole kovin ennakkoluuloinen muita "erilaisia" kohtaan. Pikemminkin hakeutuu sellaisten seuraan, jotka ei ole ihan massaa ja yritä tehdä asioita samoin kuin kaikki muut, olla huomaamaton ja hyväksytty. Ne peruspirkot ja -penat löytää kyllä kaltaisistaan seuraa tekemään asiat just niinkuin kuuluu ja on totuttu.
Tosin onhan persoonalliset ihmiset joskus kavereina haastavia. Jossain vaiheessa kaveruutta voi tulla yhteenottoja, ennen kuin ystävyys "muovautuu"...:)
Ensin olisi oltava ihminen, jota sanoa ystäväksi. Siihen luokkaan ei kuulu yksikään henkilö tältä planeetalta.
Miksi sinulla ei ole, johtuuko sinusta vai muista ihmisistä?
Minua vaivaa nämä ystävä asiat, koska olen kai liian vaativainen tai en tiedä ja siksi phdituttaa.
Luotettavuus on ensisiainen juttu.
Syntyvyydest en tiiä, mun frendit on tulleet joskus sattumalt. Kerran hissis heitin kassin valokennon yli et ovet ehtis mennä kii. Kerran ku kävin duunin vuoks yhes firmas tutustumas sen toimmintaan. Tyyppi, jonka piti esitellä firmaa oli estyny ja hänen sijaisensa kans tultiin hyviks frendeiks.
Puhelimen, enkä netin kautta ole tutustunu kehenkään.