23 vuotias tyttäreni seurustelee 31 vuotiaan miehen kanssa. En voi hyväksyä tätä millään. Mielestäni 31 vuotiaalla miehellä, joka on samalla tasolla parikymppisen tytön kanssa, ei ole kaikki kunnossa. Miksi se mies ei näe, että parikymppinen on vielä LAPSI? Miehen pitäisi myös tajuta, kuinka itsekäs on! Ikävuodet 20-25 ovat niin merkittävää murrosaikaa, että silloin ei pidä sitoutua vakavaan parisuhteeseen. Mutta eihän 23 vuotias tyttö sitä voi itse ymmärtää, vaan luulee olevansa aikuinen. Miten oikein voin suojella tytärtäni?
Aikuinen mies käyttää tytärtäni hyväkseen!
parikymppisen äiti
251551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei herranjestas.:'DDDd
Kyllä se murrosikä on vähän nuoremmalla iällä, 23v on jo aikuinen :D annahan tyttäresi tehdä itse omat valintansa.
Olet ihan oikeassa!
Huvittaa muuten huomata, että aloituksesi on saanut 4 kpl peukalo-alas merkkejä.
Älä välitä! Älä välitä!
Ajan henki on se että "kaikki on sallittua, 75 vuotiaat jotka seurustelevat 18- vuotiaitten kanssa on jees" - tyyliin.
Parikymppinen on tosiaan vielä LAPSI.
Olet äiti ja haluat tyttäresi parasta. Ja tunnet, että asiat eivät ole nyt ihan oikein.
Ainut keino olisi ehkä, että juttelet tyttäresi kanssa.
Kerro, että olet vähän huolestunut tilanteesta. Ja että eikös 8 vuotta ole kuitenkin aika iso ikäero tuossa iässä. (Joo tässä vaiheessa tulee repliikkejä, että jopa on 60 vuoden ikäerot ovat sallittuja, älä välitä).
Kun juttelet tyttäresi kanssa, niin pääsette selvyyteen. Ota rauhallisesti. Toivon että tyttäresi ymmärtää että haluat vain hänen parastaan.
Ehkä tulette yhteisymmärrykseen, ehkä ette. Tottakai 23 vuotias tekee omat päätöksensä ja tiedän että sinä hyväksyt ne (onhan se pakko). Kuitenkin keskustelu keskenänne auttaa teitä molempia ymmärtämään toisianne ja säilyttämään läheisen suhteenne.
Olen itsekin äiti, ja ei tosiaan ole helppoa!
Eihän sitä haluaisi tarttua lastensa suhteisiin, mutta jos huomaa, että on häikkää, niin tottakai huolestuu!
Aina kuitenkin keskustelut auttavat.
Sinä haluat suojella tytärtäsi, se on oikein.
Valitettavasti me äidit emme voi suojella lapsiamme, he päättävät itse.
Mutta aina voimme keskustella.
Älä välitä näistä "nyky-klisee-samaan muottiin" valetuista mielipiteistä!
Joskus se lapsi vaan on pakko pullauttaa ulos sieltä kohdusta. Meinasitko antaa syntymän ihmeen tapahtua kun se täyttää 30-vuotta?
HOHHOHHHOOOOOOOOOO!!!!!!!!!! 8 vuoden ikäero TUOSSA VAIHEESSA ei ole mitään! :--D naurettavia olette mutta koko juttuhan on muutenkin trolli.
Itsekin tulen oikein mukavasti toimeen 8 vuotta vanhemman miehen kanssa.
trolololololololololololololololol
Hei haloo! Tyttäresi on täysi-ikäinen. Katkaise jo napanuora. Hänellä on oma elämä, joten elä sinäkin omaa elämääsi ett voi suojella lastasi loputtomiin. Se on vain hyväksyttävä että lapset tekee vanhempien mielestä tyhmiäkin valintoja mutta kaikki on opittava "kantapään" kautta.
itse olin 21v.kun tapasin ex-mieheni,joka oli 31v.menimme naimisiin,saimme kolme lasta,olimme 23v.naimisissa.ylisuojelevainen äiti,23vuotias on kyllä jo aikuinen ja vastaa omista teoistaan
juuri tämän takia olet eeronnut kun menit niin nuorena naimisiin ja olsiit odottanut 10 vuotta ja vakiintumnut vasta 30 niin ei olisi parisuhde kestänytkin että silleen. Itsekkin jo yli 50v mies ja nykyisin kun ajatelee niitä nuoruuden suhteitä niin niissä oli aika sinisilmäinen mutta kun löysyi pikkasen alta 30 kymppisenä nykyisen naiseni niin se parisuhde on ihan eri pohjalla että silleen. Ikäero ei saisi olla kuin -3v ihan kummankin päin . Itsekki 25v seukkasin alle 20v naisen kanssa niin eika kakra oli ja yriytti vielä mää'räillä liikaa ja eihän siitä mitään tullut.
Tyttäresi on täysi-ikäinen, ei enää lapsi. Hänelle kuuluu kansalaisten perusoikeudet (perustuslain toinen luku) siinä kuin sinullekin. Tyttöjen murrosikä on 11-17-vuotiaana, ei enää 23-vuotiaana.
Sinäkin olet lapsi niin kauan kuin vähintään toinen vanhemmistasi elää. Suojelet tytärtäsi antamalla hänelle itsemääräämisoikeuden ja kansalaisten perusoikeudet.
No pitäsköhän SUN katkasta se napanuora pikkuhiljaa, ja YMMÄRTÄÄ että tyttäresi on AIKUINEN!!!!
Toi ikero ei ole ees mitenkään paha tai tavaton!
Tän on pakko olla provo!!
vanhemmalla miehellä on yleensä jo koulut käyty ja näin ollen kykenee elättämään perheensä ja haluaa yleensä nuoremman naisen jos toiveessa on saada lapsia.Se tosi asia että nainen on hedelmällinen juuri tossa iässä ja mun äiti hoiti mun veljee jo 17 vuotiaana.Ja monet monituiset ystävänikin ovat saaneet lapsia jo15-22v iässä ja hyvin ovat pärjänneet .Miehet rauhottuvat yleensä myöhemmin kuin nuoret naiset joten on ihan järkeen käypää katsoa itseänsä vanhempaa miestä.Mutta voi voi kyllä juuri sen vuoksi että naiset katsovat ruusun punaisten lasien läpi niin syntyy paljon eroja heti lapsen syntymän jälkeen ja itsekin kannatan lapsentekoa myöhemmällä iällä,mutta kun niitä ei siinä iässä enää saada.Kaverinikin on koulut käytyään ja vaki työn löydettyään yrittänyt lasta varmaan 5v.. ..
Tyttäresi on aikuinen ihminen ja hyvin voisi olla jo äiti itsekkin.Heillä on ihan sopiva
ikäero tämän miehen kanssa.Kaikenlaista hullun juttua sitä kuuleekin!!!!!
Anna aikuisen tyttäresi elää omaa elämäänsä.
ei kannata ottaa tuota niin vakavasti ei suhteen tarvi kestä koko elämää mutta on hyvä kokemus tyttärellesi.
itse olin 17 vuotiaana 25 vuotiaan kanssa avoliitossa 9 vuotta. se oli hyvä kokemus.
niin kauan kun ei ole heti perhette hankkimassa niin mitä tuosta välittää ?
mikset voi hyväksyä että heillä voi olla aitoja tunteita toisaan kohtaan ?
Mun äidillä ja isällä on ollut todella onnellinen avioliitto, takana jo 35 aviovuotta. Ikäeroa 9 v: Siskollani ja hänen miehellään 10 vuotta ikäeroa. Mies on minun mieheni ystävä. Mitään taka-ajatuksia ei ole ollut. Se oli vain rakkautta ja silloin se on menoa. Kenen 23 v äiti puuttuu tyttärensä elämään. Napanuora poikki, tue tytärtäsi ja anna tehdä omat päätöksensä ja myös omat virheensä. Jokaisen on annettava elää oma elämänsä. Vaikka se olisi erilainen kuin äiti kuvittelisi sen olevan.
Hei äiti!
Kirjoitit juuri oikealle palstalle: "Suku on pahin"
Aikuisella naisella on oikeus hankkia puoliso itselleen, ei äidilleen.
menin naimisiin 22 vuotiaana ja sain alle 30 v 3 lasta. Nyt olen melkein 50 ja onnellinen vaimo edelleen. Kohta varmaan mummo.
Näin sen kuuluu mennä eikä irtautua äidistä vasta kolmikymppisenä ja olla murkkuikäiseten äiti viisikymppisenä. Mummo vasta 70-80 vuotiaana.
Minulla onnyt ihanasti omaa aikaa ja vielä montakymmentä vuotta edessä....toivottavasti.
Anna tyttäresi aikuistua NORMAALISTI
ai sä oot tullut tänne tuolta vauva-lehden aive vapaa palstalta
Lain mukaan jo 18-vuotias on aikuinen. Eli toisin sanoen tyttäres saa tehä mitä ite haluaa. Haluut sä pahentaa äiti tytär suhdetta vaiko rakentaa ja tukea?
Tyttös on täysi-ikäinen, joten ei oo mitää hyväksikäyttöö vävy-ehdokkaaltas ja jos se ei pakota tyttöös mihinkää. Hyväkskäyttöö olis, jos tyttös olis ala-ikänen. Vävy-ehdokkaasi on tyttöös 8vuotta vanhempi, joten se ei iältään vois olla tytölles isä.
Itse tapasin nykyisen mieheni 20 vuotiaana ja mies oli tuolloin 27v. Vanhemmillani oli omasta mielestään kovastikin sananvaltaa suhdetta kohtaan. Asuin jo omillani ja tapasin miestä vanhempien mielipiteestä huolimatta. Kaikki heidän kommenttinsa sattui koska luulin olevamme läheisiä. En katkaissut välejä. Soittelimme sillointällöin. Kävin kotona harvakseltaan. Kunnes muutaman kuukauden kuluttua vanhempani alkoivat osoittaa suhteellemme hyväksyntää ja nykyään pitävät miehestäni oikein paljon! He ylisuojelevina vanhempina tajusivat että jos asettavat minut valintatilanteeseen, joko he tai mies, jäävät he kakkoseksi koska teen oman päätökseni.
Nyt meillä on jo lapsia. Aikaa on kulunut 10 vuotta. Aika-ajoin on tilanteita kun vanhempani katsovat asiakseen neuvoa/arvostella/puuttua elämäämme mutta silloin alan aina ottaa etäisyyttä heihin. Ymmärtävät silloin itse että mentiin rajan yli.
Ymmärrän sinua äitinä. Ymmärrän kuitenkin paremmin tytärtäsi omien kokemusteni kautta. Ihmisestä ei voi sanoa onko hän lapsellinen vai aikuinen parikymppisenä. Meitä on joka lähtöön. Jos tyttäresi onkin tavallista henkisesti kypsempi ikäisekseen ja siksi hakeutunut vanhempaan seuraan. Minulla on vieläkin sellainen olo että suurimman osan 30 v miesten ajatusmaailma on "ei niin syvällinen" kuin taas omani. Tästä syystä rakastuin parikymppisenä silloin pian kolmekymppiseen mieheeni.
Äitinä ei kannata arvostella lapsensa tekoja koskaan. Keskustelua kannattaa käydä. Niin omakin äitini teki. Ja niin opimme ymmärtämään toistemme kannat. Huolissaan hänkin oli minusta. Tuomitseminen, arvosteleminen, tyttären tunne-elämän ja harkintakyvyn aliarvioiminen ja syyttely kannattaa haudata heti ja lähteä siitä ajatuksesta että yrittäisit ymmärtää tytärtäsi. toivottavasti pystyt siihen! :)
Hieman huvitti kirjoituksessasi että 23 vuotias ja murrosikä. Laitan kuitenkin asian syrjään ja annan sinulle 23-vuotiaana mielipiteeni.
Ensiksi ei ole mitään niin inhottavaa, kuin vanhempi joka puuttuu suhteisiin ja miehiin, koska kuitenkin sitä valitaan itselleen ei muille. 23 vuotias ei ole lapsi, eikä murrosikäinen vaan nuori aikuinen. Tekee laillisesti kaikki päätökset ja elää itsenäisesti. Tosin se riippuu ihmisestä. Vinkkinä sinuna juttelisin tyttäresi kanssa ja kysyisin mikä miehessä on niin ihanaa ja rakastaako tyttäresi häntä, sen sijaan että päivittelet ikäeroa. Voisit näin saada uuden näkökulman miksi tytteresi on hänen kanssaan. Perustele mielipiteesi miehestä älä iästä, koska luonne ja miten hän kohtelee tytärtäsi on paljon tärkeämpää. Muuten voit menettää tyttäresi osittain. Toivottavasti tästä oli jotain apua näin saman ikäisen näkökulmasta. P.s Koko elämän ajan opittaan uutta ja kasvetaan jotkut nopeammin ja jotkut hitaammin. Olisi mukavaa jos kertoisit toiko kommenttini uutta näkökulmaa sinulle ? :)
Tuotanoin, tein itse kaksikymppisenä vanhemman pojan, joka täytti tänä keväävänä 24. Olin nuori nainen, parhaassa iässä- ammatissa, valmis äidiksi.
Ikäeroa lasteni isään oli yli 8 vuotta, mutta ei ollut ongelma. Miten täysi-ikäisen kohdalla voi puhua hyväksikäytöstä? Jos se täysi-ikäinen on kehitysvammainen, tms. mutta onko tyttäresi? Ellei, elä ja anna toisten elää. Jokaionen meistä tekee oikeita7vääriä valintoja, kokeilee asioita, pettyy ja nousee suosta, ja ihan itse.
Minä ymmärrän aloittajan huolta täysin. Tapasin itse mieheni ollessani 22v teini, mies oli 10v minua vanhempi. Nyt 13 v myöhemmin (erottuani ja oltuani nyt 6v ajan 7v tytön yh) tajuan, että mies teki väärin ajatellessani, että olen kypsa aikuinen tekemään omat päätökseni, ja painosti lapsen saantiin.