Olen heittänyt miehen pihalle. Välillä tuntui että pääsen yli pettämisestä. Mutta luottamus meni meni kaikki, jatkuvasti kalvava epäluloisuus. En vaan jaksanut enää. Siihen lisätään vielä jatkuva asioitteni kyttääminen, huorittelu ym. Mies oli vakaasti sitä mieltä että hän on saanut minusta paremmannäköisen naisen aikaan, mikä ei ole edes totta. Lapsemme ovat kauniita koska hän on komea. Tuntuu, että vika on miussa jos vain olisin jaksanut. Välillä tuntui että mies yrittää, olemme onnellisia. Miksi sitten olin onneton? Yritinkö liikaa olla onnellinen, vaikken ollut. En varmaankaan olisi onneton, jos asiat olisivat olleet hyvin. Jos minä ylireagoin, enkä vain päässyt yli? Riidat vaan menivät aina pahemmiksi ja pahemmiksi, mies ei halunnut puhua, joskus kuitenkin pysytyimme jopa puhumaan, liekö teeskentelyä miehen puolelta.
Jos ei minua rakastaisi olisi lähtenyt jo aika päivää sitten näin vaikea ihmisen luota. Kai ero on ainoa oikea ratkaisu.
Jos ei minua rakastaisi olisi lähtenyt jo aika päivää sitten näin vaikea ihmisen luota. Kai ero on ainoa oikea ratkaisu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kiskaise se puukko selästä ja jatka elämää. Kyttääminen ja huorittelu ym. on pettämistä vielä pahempaa, ainakin minun mielestä. Eivät todella kuulu onnelliseen parisuhteeseen. Ero oli ihan varmasti oikea ratkaisu.
Onni on ihmsien sisäinen voimavara ja siihen vaikuttaa oma sisäinen itsetunto. Ei yksi selkään puukottaja tee kenestäkään onnellista. Älä peilaa omaa itseäsi moisen toljailijan kautta. Et ole jäänyt pljosta paitis. Ei kannata haikailla mosein perään. Hulluhan tuo ukko on itse on.
"Onni on ihmisen sisäinen voimavara." Loistavasti sanottu! Tämä pitää muistaa ensi kerran kun mieli meinaa painua alamaihin :).