On vaikea kieltää lapselta hänen oikeuttaan demokratian lippulaivaan, ilmapalloon.
Tämä on ilmapalloaikaa, ja jokaisen kulman takana voi odottaa heliumkaasupullo, joka puhaltaa kumin täyteen kevyttä ilmaa lörpöttelyn ja veikeän kaupunkilaishuumorin saattelemana.
Lapseni huomasi kojun ensin, koska siellä oli muitakin lapsia pallot hirtettyinä ranteisiinsa. Minulla oli siunaamaton kiire, joten päätin oikaista tilanteen yli ja jatkaa alkuperäisessä suunnitelmassani. Lapseni oli erimieltä ja äänesti menestyksekkäästi vastaan.
Kun oranssi pallo ensimmäisen kerran kopsahti otsaani, niin tajusin sen olevan kristillisdemokraattien pallo. Siis hyökkäysvaunuissani tempoili kristillisdemokraattien luova, pingottava ilmavuus. Näin jotain pikaista fantasiaa Päivi Räsäsestä - mutta sitten alkoi tapahtua sisäisten asioiden lisäksi ulkoisia asioita.
Olen roikottanut elämäni aikana sen miljoonaa palloa, joissa on lukenut toinen toistaan älyttömämpää tekstiä, mutta nyt mentiin jonkin näkymättömän rajan ylitse.
Minua tuijotettiin. En ole millään lailla vainoharhainen, sillä minua todellakin tuijotettiin punavihreässä peruskalliossa kuin friikkiä. Minua.
Minusta tuli hetkessä stara. Olin median ja yleisön fokuksessa. Minä kohosin vielä pidemmäksi kuin jo olin, ja minusta tuntui säteilevän valo ympäröivään apeuteen ja vaihtoehdottomuuteen, köyhyyteen ja kurjuuteen. Minä, isä, työnsin maailman kauheuksien halki omaa lastani säteillen onnea ja tasapainoa, selväjärkisyyttä ja oikeamielisyyttä. Minä olin äärettömän vahva ja viisaudessani ylittämätön, kaikkiin vaikeuksiin tasapainoisesti suhtautuva ja minkäänlaisen vastoinkäymisen edessä järkkymätön. Minä olin enemmän kuin olin.
Sitten pallo puhkesi suupielessäni roikkuvaan röökiin.
Kun nyt näin myöhemmin ajattelen tuota asiaa, niin käydessäni kaupassa, minun olisi ollut hyvä lastata lastenvaunut täyteen olutta ja röökkiä, töniä niillä ihmisiä ja kiroilla, haistatella ja piereskellä kuin eläin. Vielä pieni myymälävarkaus olisi saattanut piristää monen päivää.
Mutta se pirun pallo puhkesi.
Tämä on ilmapalloaikaa, ja jokaisen kulman takana voi odottaa heliumkaasupullo, joka puhaltaa kumin täyteen kevyttä ilmaa lörpöttelyn ja veikeän kaupunkilaishuumorin saattelemana.
Lapseni huomasi kojun ensin, koska siellä oli muitakin lapsia pallot hirtettyinä ranteisiinsa. Minulla oli siunaamaton kiire, joten päätin oikaista tilanteen yli ja jatkaa alkuperäisessä suunnitelmassani. Lapseni oli erimieltä ja äänesti menestyksekkäästi vastaan.
Kun oranssi pallo ensimmäisen kerran kopsahti otsaani, niin tajusin sen olevan kristillisdemokraattien pallo. Siis hyökkäysvaunuissani tempoili kristillisdemokraattien luova, pingottava ilmavuus. Näin jotain pikaista fantasiaa Päivi Räsäsestä - mutta sitten alkoi tapahtua sisäisten asioiden lisäksi ulkoisia asioita.
Olen roikottanut elämäni aikana sen miljoonaa palloa, joissa on lukenut toinen toistaan älyttömämpää tekstiä, mutta nyt mentiin jonkin näkymättömän rajan ylitse.
Minua tuijotettiin. En ole millään lailla vainoharhainen, sillä minua todellakin tuijotettiin punavihreässä peruskalliossa kuin friikkiä. Minua.
Minusta tuli hetkessä stara. Olin median ja yleisön fokuksessa. Minä kohosin vielä pidemmäksi kuin jo olin, ja minusta tuntui säteilevän valo ympäröivään apeuteen ja vaihtoehdottomuuteen, köyhyyteen ja kurjuuteen. Minä, isä, työnsin maailman kauheuksien halki omaa lastani säteillen onnea ja tasapainoa, selväjärkisyyttä ja oikeamielisyyttä. Minä olin äärettömän vahva ja viisaudessani ylittämätön, kaikkiin vaikeuksiin tasapainoisesti suhtautuva ja minkäänlaisen vastoinkäymisen edessä järkkymätön. Minä olin enemmän kuin olin.
Sitten pallo puhkesi suupielessäni roikkuvaan röökiin.
Kun nyt näin myöhemmin ajattelen tuota asiaa, niin käydessäni kaupassa, minun olisi ollut hyvä lastata lastenvaunut täyteen olutta ja röökkiä, töniä niillä ihmisiä ja kiroilla, haistatella ja piereskellä kuin eläin. Vielä pieni myymälävarkaus olisi saattanut piristää monen päivää.
Mutta se pirun pallo puhkesi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ja idylli meni rikki. :)
Kyllä tyhjää on. Mutta täällä tzadissa ei ainakaan ole tyhjää kehä ykkösellä.
(ruuhkahuippujen naurua)
Kyllä se näinä sateisina syyspäivinä tulee selväksi, missä se ihmisen ruuhkan aiheuttaja oikeastaan on.
Se on maaseudulla. Kun minä lähden kaupungista poispäin, niin vastaan tulee koko vitun maailma. Ei mulla mitään ruuhkaa ole, ei koskaan. Tänään aamulla oli kuitenkin spessu päivä, sillä mä päätin jostain ihmeen mielleyhtymästä "oikaista" kehä ykkösen kautta, eli tehdä taktisen sivuttaissiirtymisen Itiksen kohdalta Malmille.
No vituiksihan se meni. Mutta kuluuhan se päivä noinkin.
(naurua)
Niin siis nos tätä pallotsydeemiä viedään vähän pitemmälle niin joudutaan eräänlaiseen varjoleikkiin, mielikuvaleikkiin.
Esim. jos mä hinaan mukanani kristillisdemokraattien palloa, niin saan jonkinlaisen ylevyyskohtauksen.
Kokeen vuoksi ajattelin kokeilla erilaisia palloja, että kuinka ne vaikuttavat kirjatakseni mielikuvayhdistelmäni sitten muistiin.
Tästä saattaisi olla jotain hyötyä - en tosin tiedä vielä mihin.
(kokeellista naurua)
Tässä pallon raahaamisessa tulee myös selväksi se miten muut ihmiset suhtautuvat minuun ja näennäisesti edustamaani aatesuuntaan. Reaktio on välitön, refleksinomainen.
Olen jännittynyt.
(jännittynyttä naurua)
En ola aivan varma, että olisiko siinä jotain mieltä, että etsisi kontrastia pallolla ja ympäristön välille, Esim. kokoomuksen pallo leipäjonossa tai vasemmistopallo eduskunnan rappusilla, maalaispallo ruuhkassa.
Aika hyviä kuitenkin, eikö totta?
(humoristista naurua)
Persupalloa voisi kannikella ihan missä vain, vaikka metsässä, ja se olisi koko ajan äärimmäisessä kontrastissa luomakunnan olemusken kanssa. Se kokeen taidan skipata.
(neppailevaa naurua)
Siis kauheeta tää kun jotkut nappulat toimii ja jotku ei ja jotkut semi-ei. Mä kuitenkin pidän tämän koneen "lyriikasta".
(lyyristä jippoilua)