Vaimoni valittaa. Milloin kotona on kylmä, kuuma, siivotonta, milloin kylpyhuone, keittiö, muut huoneet pitäisi remontoida, milloin auto ei toimi, milloin mitäkin. Olen käytännössä jo nyt kaiken aikani kiinni erilaisissa huolto-, korjaus- ja kodinhoitotöissä mukaanlukien arjen kaupassakäynnit ja erilaisten asioiden, kuten matkojen, lomien ja erilaisten tekemisten suunnittelut.
Hän on perustyytymätön ihminen, joka etsii ( tahtomattaan varmaankin) virheitä ja vikoja kaikesta. Koskaan mikään ei ole tarpeeksi hyvin, aina joku voisi olla paremmin. Muut ihmiset ovat tyhmempiä ja ymmärtämättömämpiä kuin hän. Vaimo ei itse oikeastaan osaa mitään käytännön asioita tai töitä, mutta mielellään esittää näkemyksiä miten pitäisi tehdä.
Näiden lisäksi on tietysti hänen omat valituksensa ulkonäöstään, painostaan, hiuksistaan ja vaatteistaan. Ja aina hän on (tietysti) väsynyt ja aina on töissä ollut erittäin huono päivä. Organisointikykyä ei ole; esim matkalle lähtö on kaaos koska hän ei osaa järjestellä ajoissa asioita niin että ovesta voisi tavaroiden kanssa mennä ulos.
Jos kotona on joku asia joka pitää tehdä tai vaatii korjausta, hän valitsee mieluummin asiasta kiukuttelun kuin että tekisi asialle jotain. Jos sisällä on kylmä, hän mieluummin itkee ja kiukuttelee, että on kylmä kuin kääntää patteriin lisää lämpöä. jos lamppu on palanut, hän soittaa minulle töihin ja itkee puhelimeen pimeässäm, lamppua ei voi vaihtaa.
Lasi on aina puoliksi tyhjä. Jos lasissa on neljä viidesosaa nestettä, niin siellä on se yksi viidesosa tyhjää ja pieni osa nesteestä on väärää joka tekee koko nesteen vääräksi.
Alkaa oma kärsivällisyys ja voimat loppua; mikä neuvoksi?
Hauskana lieveilmiönä on se, että tähän valitukseen ja tyytymättömyyteen alkaa jo vähän turtua; en osaa oikein ottaa häntä enää minkään asian suhteen vakavasti, ja minulla on vaikeuksia erottaa milloin hänen asiansa ovat oikeasti huonosti; valitusta kun on koko ajan, niin on vaikea poimia sieltä seasta suuremmat ongelmat. Tilanne ei myöskään ole epästabiili eikä odottamattomuuksia juuri tule; aina tietää miten toinen reagoi mihinkin asioihin. Mutta valitettavan usein tulee valehdeltua asioiden oikea tola jotta valitus loppuu.
Mistä lähdetään hakemaan vikaa?
Hän on perustyytymätön ihminen, joka etsii ( tahtomattaan varmaankin) virheitä ja vikoja kaikesta. Koskaan mikään ei ole tarpeeksi hyvin, aina joku voisi olla paremmin. Muut ihmiset ovat tyhmempiä ja ymmärtämättömämpiä kuin hän. Vaimo ei itse oikeastaan osaa mitään käytännön asioita tai töitä, mutta mielellään esittää näkemyksiä miten pitäisi tehdä.
Näiden lisäksi on tietysti hänen omat valituksensa ulkonäöstään, painostaan, hiuksistaan ja vaatteistaan. Ja aina hän on (tietysti) väsynyt ja aina on töissä ollut erittäin huono päivä. Organisointikykyä ei ole; esim matkalle lähtö on kaaos koska hän ei osaa järjestellä ajoissa asioita niin että ovesta voisi tavaroiden kanssa mennä ulos.
Jos kotona on joku asia joka pitää tehdä tai vaatii korjausta, hän valitsee mieluummin asiasta kiukuttelun kuin että tekisi asialle jotain. Jos sisällä on kylmä, hän mieluummin itkee ja kiukuttelee, että on kylmä kuin kääntää patteriin lisää lämpöä. jos lamppu on palanut, hän soittaa minulle töihin ja itkee puhelimeen pimeässäm, lamppua ei voi vaihtaa.
Lasi on aina puoliksi tyhjä. Jos lasissa on neljä viidesosaa nestettä, niin siellä on se yksi viidesosa tyhjää ja pieni osa nesteestä on väärää joka tekee koko nesteen vääräksi.
Alkaa oma kärsivällisyys ja voimat loppua; mikä neuvoksi?
Hauskana lieveilmiönä on se, että tähän valitukseen ja tyytymättömyyteen alkaa jo vähän turtua; en osaa oikein ottaa häntä enää minkään asian suhteen vakavasti, ja minulla on vaikeuksia erottaa milloin hänen asiansa ovat oikeasti huonosti; valitusta kun on koko ajan, niin on vaikea poimia sieltä seasta suuremmat ongelmat. Tilanne ei myöskään ole epästabiili eikä odottamattomuuksia juuri tule; aina tietää miten toinen reagoi mihinkin asioihin. Mutta valitettavan usein tulee valehdeltua asioiden oikea tola jotta valitus loppuu.
Mistä lähdetään hakemaan vikaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaa turhautuneen ihmisen käytökseltä, mutta saatan olla väärässäkin kun en henkilöä tunne.
Tulihan sullekin alussa se olo, että häntä pitää vaan rauhoitella, että älä nyt välitä tollasesta ja pannaan patteria isommalle jne.? Se ainakin olis luonnollisin tapa reagoida valittamiseen, jossa ei itse näe olevan mitään järkeä.
Itkeminen kuulostaa pahalta. Se ei ole tasapainoisen aikuisen mielen tuotos, vaan jotain muuta. Osasyynä siihen on varmasti työstressikin, yms.
Ehkä sun vaimo kaipaisi vain halausta ja paijaamista, ja koska ei sitä saa, kiukuttelee kuin pikkutyttö.
Oletko sinä luonteeltasi enemmän tekijä ja touhuaja kuin helaileva aviomies? Osoitatko tykkäämisen mieluummin tekemällä jotain hyödyllistä molempien eteen sen sijaan, että istahtaisit sohvalle ja vetäisit vaimon kainaloosi? Siitäkin saattaa olla kysymys: olette erilaisia hellyydentarpeen suhteen.
Jostain se tyytymättömyys joka tapauksessa syntyy, eikä vaimosi kuulosta osaavan ilmaista tarpeitaan muuten kuin kiukuttelemalla, eli on sitä skarppaamista hänelläkin.
Kokeile toimia ens kerralla eritavalla kuin ennen. Älä ala korjaamaan ongelmaa josta hän valittaa, vaan mene ja halaa sitä valittajaa ja sano sille, että oot säkin yks höpö valittaja, ja pussaa sitä, niin luulis eukonkin yllättyvän vaihteeksi positiivisesti. ;)
"Jostain se tyytymättömyys joka tapauksessa syntyy, eikä vaimosi kuulosta osaavan ilmaista tarpeitaan muuten kuin kiukuttelemalla, eli on sitä skarppaamista hänelläkin."
Hänelläkin? Oletko tosissaan? Mun mielestä tuo on kokonaan miehen syytä!
Muijas on tyypillinen suomi neito joka haluaa vaan pompotella sua. Ei muuta kun napakalla otteella rupeat kouluttamaan emäntääs. Jos huomaat tehtävän turhaksi vaihdat uuteen tekevämpään.
Mulla naisena heti tuli mieleen kysymys, että mikä ihme sinut sai rakastumaan kyseisen luonteen omaavaan ihmiseen ja aloittamaan yhteisen elämän?
Oma valinta.
Tuleepa mieleen eräs tuttu, kun väen vängällä pakkomielteisesti piti saada itselleen naiseksi ihmisen, joka harrasti samaa harrastusta kuin hän.
Vaikka suhteen alku oli vähintäänkin vaikea, niin ruusunpunaiset lasit silmillään kuvitteli muuttavansa naisensa estoisen ja tunnekylmän luonteen.
No tietenkään siin ei niin käy.
Heti pian yhteisen talon ja yhteenmuuton jälkeen alkoi valitusvirsi, kunnei saa läheisyyttä, kosketusta, seksiä, hellyyttä.
Pelkkää kiukuttelua, valitusta ja raivoamista.
Vaimo ei anna huomiota, ei laita ruokaa ja plaa plaa
Mikä ihme miehen saa valitsemaan noin typerästi?
En kehtais edes valittaa ja näyttää omaa tyhmyyttään ja hyväuskoisuutta.
Ajat muuttuvat, ihmiset (minä itse ja hän) muuttuvat ja parin vuoden ajassa ehtii kaikenlainen vieraskoreus ja kohteliaisuus unohtua. Ei sillä, että noita olisi pakko väkisin yrittää säilyttää, kotona kun ollaan...
Jos kaikki suhteet säilyisivät samanlaisina kun ne on aloitettu, niin eihän tälläkään palstalla paljon asioita puitaisi ;-).
Tilaisuus tekee varkaan. Olisko parisuhteen toinen osapuoli huomannut, että valittaa voi mistä vaan ja käyttää tilannetta hyväkseen?
Saman suuntaista täällä. Jatkuva marina kun ei mikään passaa, toki hommia se tekee vauhdilla mutta aikaa kuluu jonkin verran hänen omiin reissuihinsa, (ilta pari viikossa, viikonloppu - pari kuukaudessa) kuin myös urheiluhommiin 10 tuntia viikossa.
Nyt se on puhunut lähtemisestä, minä jo sanoin että jos en rakastaisi ja jos olisin mukavuudenhaluinen niin olisin aikaa sitten pannut taipaleelle. Hankala sillä on lähteäkään kun ei oikein löydy syitä kuin itsekkäitä. Lapsiakin on ja ukosta ei löydy sellaista suoranaista vikaa.
Olen kokeillut kaikenlaista, haluaisin kuitenkin hänenkin elämänsä tyytyväiseksi eikä minulla muuta tehtävää tässä vaiheessa olekaan. Mutta miten se onnistuu.
Läheisyyttä kyllä saa tarpeeksi.
Sellainen kuriositeetti toki, minä tienaan moninkertaisesti häneen, hän on työtön. Olemme laittaneet molemmat omaan käyttöön saman summan per kuukausi. Toisella ei ole nokan koputtamsta mihin laittaa se raha. No hänellä rahat on menneet kurkusta alas ja erilaisiin reissuihin. Minä olen säästänyt omistani ison osan pahan päivän varalle ja mahdollisia yhteisiä juttuja varten. Nyt häntä häiritsee kun itsellä on rahat lopussa koko ajan. Olen sanonut että nostetaan kuukausisummaa isommaksi molemmilta jotta hänellä on enempi. Mutta sekään ei passaa, naisella kuluu kuulemma enemmän kuin miehellä ja hänen mielestään sillä perusteella hänelle pitäisi tulla enemmän...
Mikä neuvoksi, ongelma ratkeaisi kun hän pääsisi tuosta yli vuosikymmenen jatkuneesta alati pahenevasta tyytymättömyyden tilasta.