Tällä palstalla on paljon keskustelua siitä, voiko petetty toipua pettämisestä. Minulla on tähän omasta perheestä surullinen esimerkki, nimittäin oma äitini.
Isä on pettänyt äitiä aina. Isällä oli keski-iässä ainakin yksi pidempi sivusuhde, josta jäi kiinni, lisäksi koko perhe tietää lukuisista muista pettämisistä. Äitini ei kuitenkaan halunnut koskaan avioeroa, perheen koossa pitäminen on ollut aina hänelle se tärkein asia.
Nyt vanhempani ovat jo vanhuksia ja äitini on katkera, onneton, vanha nainen. Siskoni otti pari vuotta sitten avioeron miehensä petettyä, ja äitini järkyttyi ja suuttui tästä kovasti. Hän ei voinut missään tapauksessa hyväksyä, että siskoni jätti miehensä. Siskolla oli kuitenkin varoittava esimerkki siitä millainen ihmisestä tulee, jos hän jää liittoon, jossa ei ole luottamusta eikä arvostusta.
Minä toivon että vanhempani olisivat eläneet eri tavalla. Äitini olisi voinut olla onnellinen, jos olisi ottanut eron, eihän hän koskaan ole pystynyt isäni tekoja unohtamaan tai anteeksi antamaan. Nyt he ikäihmisinä sinnittelevät toistensa kanssa ja äiti suree.
Mitä halusin tällä kirjoituksellani sanoa, on se, että jos et aidosti sydämessäsi pysty antamaan pettämistä (jopa jatkuvaa) anteeksi ja hyväksymään sitä että kumppanisi on petturi, älä jää sinnittelemään huonoon liittoon. Siinä valuu kokonainen elämä hukkaan.
Isä on pettänyt äitiä aina. Isällä oli keski-iässä ainakin yksi pidempi sivusuhde, josta jäi kiinni, lisäksi koko perhe tietää lukuisista muista pettämisistä. Äitini ei kuitenkaan halunnut koskaan avioeroa, perheen koossa pitäminen on ollut aina hänelle se tärkein asia.
Nyt vanhempani ovat jo vanhuksia ja äitini on katkera, onneton, vanha nainen. Siskoni otti pari vuotta sitten avioeron miehensä petettyä, ja äitini järkyttyi ja suuttui tästä kovasti. Hän ei voinut missään tapauksessa hyväksyä, että siskoni jätti miehensä. Siskolla oli kuitenkin varoittava esimerkki siitä millainen ihmisestä tulee, jos hän jää liittoon, jossa ei ole luottamusta eikä arvostusta.
Minä toivon että vanhempani olisivat eläneet eri tavalla. Äitini olisi voinut olla onnellinen, jos olisi ottanut eron, eihän hän koskaan ole pystynyt isäni tekoja unohtamaan tai anteeksi antamaan. Nyt he ikäihmisinä sinnittelevät toistensa kanssa ja äiti suree.
Mitä halusin tällä kirjoituksellani sanoa, on se, että jos et aidosti sydämessäsi pysty antamaan pettämistä (jopa jatkuvaa) anteeksi ja hyväksymään sitä että kumppanisi on petturi, älä jää sinnittelemään huonoon liittoon. Siinä valuu kokonainen elämä hukkaan.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Hieno kirjoitus. Eikä tuo sinnitely tietenkään koske ainoastaan uskottomuutta vaan muutakin tyytymättömyyttä parisuhteeseen.
Tosin ymmärrän vanhempiesi ajatuksen kulun. Varsinkin ätisi. vielä 80-luvulla aviero käytiin läpi aina käräjillä ja eroon syyllinen osapuoli nimettiin. Tämä tietysti aiheutti riitoja, kaunaa,häpeää, lasten eriytymistä jne. Ihmiset jotka ovat eläneet tuon "noitavainoajan" näkevät varmastikin avioeron aitona epäonnistumisena ja häpeänä - aiheetta.
Petetyn loppuelämä voi olla ääritapauksissa lyhyt. Pettäminen ja uskottomuus voi laukaista paljastuessaan petetyssä traumaattisen kriisin. Kaikki eivät ole henkisesti niin vahvoja, että selviävät sellaisesta koskaan. Pahimmissa tapauksissa menee henki tai mielenterveys järkkyy koko loppuiäksi. Aviopuolisot nauttivat aina äärimmäisen läheisestä suhteesta, mutta se tuo mukanaan myös äärimmäisen vastuun puolin ja toisin.
Myös kakkosilla voi olla tuskallinen loppuelämä. Ei toivoisi kenellekään. :(
Kirjoitus on asiaa.
Minun äitini on myöskin katsonut vierestä ja hyväksynyt kun isäni petti häntä vuodesta ja kerrasta toiseen. Jossain vaiheessa epäilimme, ja epäilen vieläkin, että minulla on jossain sisko.
Äiti antoi anteeksi ja minusta näyttää että hän antoi anteeksi myös sydämellään. Monta vuotta siihen meni ja näyttää että isä ei voi elää ilman äitiä sillä on ollut tilanteita joissa on pitänyt valita. Esim. kun talo meni myyntiin, jäi isäni tehtäväksi valita loppuuko se homma vai jakavatko rahat ja laittavat kannat vastakkain. Ilmeisesti loppui.
Välillä oli raskasta, kun isä kertoi myös minulle salaisuuksian vaikka en olisi halunnut tietää. Kun olin jo aikuinen, hän soitti muutaman kerran minut hakemaan itsensä salarakkaansa luota. En voinutkertoa äidille mitä oli tapahtunut.
Oma aviomehi petti minua ja olin valmis yrittämään vielä. Hän ei halunnut vaan tahtoi jatkaa elämäänsä tämän toisen naisen kanssa. Erosimme.
Ero ei ollut kova paikka vaan se, että minulta riistettiin valta päättää omasta elämästäni. Monta kuukautta olin elänyt valheessa ja kaikelta meni pohja. Tätä on vähän yli kaksi vuotta.
Selvisin siitä aika nopeastikin mutta tuo tapaus seuraa minua varmaankin loppuelämäni ja olen exälleni vihainen siitä, että hänen käytöksensä ja petoksensa vaikuttaa nykyiseenkin suhteeseeni. Minun on niin vaikea luottaa vaikka en sitä rakkaalleni näytäkään enkä sano. Olen ihan varma että hän tulee vielä pettämään minua.
En voi tietää mitä tulee tapahtumaan, voihan se olla niinkin että minä petän tai kukaan ei petä, mutta se itsetunnon uudelleen menetyksen pelko seuraa koko ajan.
Itse olen joutunut myös petetyksi. Miehelläni oli salasuhde toiseen naiseen. Hän vakuutti ja vanotti suhteen olevan ohi. Miten kävi sain tietää, että suhde on jatkunut ja taas kiistetään. Ei tällaisessa liitossa voi elää. Nyt olenkin muuttamassa lasten kanssa pois yhteisestä kodista. Helpoa se ei ole eikä tule olemaan, mutta en halua elää sellaisessa suhteessa, jossa mies tekee niin kuin haluaa. viettää aikaa toisen naisen kanssa ja valehtelee minulle menoistaan. Missä on luottamus ja rehellisyys? Miehellä ei ainakaan ole niistä mitään tietoa. En halua olla sellainen äiti, jonka lapset ajattelevat voi äiti parka. Halua, että lapseni saavat minusta esimerkin miten ihminen voi jatkaa elämäänsä ja vahvistuu päivä päivältä. Miten ihminen oppii nauttimaan elämästään ilman puolisoa, jolla ei ollut halua sitoutua liittoon hänen kanssaan. Kaikki teemme elämässämme virheitä, mutta toisia virheitä ei vaan voi hyväksyä. Kerran voit antaa anteeksi, mutta et enää toista.
Hyvät ihmiset, teillä on oikeus onnelliseen elämään paremman kumppanin kanssa. Olen itse mies, joka on juuri eroamassa naisestaan 15 vuoden jälkeen siksi, että nainen on myöntänyt olevansa ihastunut toiseen mieheen - joten tilanne on tuttu itsellekin.
Onnea mukaan kaikille teille, jotka pitävät suoraselkäisyytensä ja rehellisyytensä ihmissuhdeasioissa. Aina on toivoa, kun on olemassa teidänlaisianne.
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että toivottavasti äitisi ei rasita itseään vähäisessäkään määrin isäsi hoidon sunteen vaan työntää hänet laitokseen.
Mitä muuta isäsi ansaitsee äidiltään?Ei mitään.
Kannusta äitiäsi nauttimaan ja unohtamaan petturi-isäsi.
miksi pitäs olla hoivaaja jos ei ole arvostanut ja haluaa olla uskollinen vasta kun itse tarvii apua, jos niin käy et petetty joutus vielä huolehtimaan sairastuneesta pettäjästä, hakeekoon apua niiltä kakkosiltaan..
Itse elän myös katkerana liitossa jossa mieheni on pettänyt minua. Viime syksynä erosimme koska hänellä oli suhde toiseen naiseen. Palasimme kuitenkin jo pian yhteen. Keväällä sama tilanne toistui. Minulle tuli sellainen tunne ettei kaikki ole ok ja soitin tälle hänen toiselle naiselleen. Nainen sanoi että kyllä he taas ovat tapailleet. Mies oli tälle valehdellut olevansa sinkku jälleen. Naiselle sitten kerroin että kyllä olemme edelleen yhdessä ja kihloissa. Hän oli tosi hämmentynyt ja sanoi ettei tosiaankaan tiennyt..
Heidän suhteensa loppui kai naisen toimesta siihen. Oma mieheni ei ole tähän päivään mennessä myöntänyt koko suhdetta.
Lasten takia jatkoin yhdessä oloa. Nyt olen katkera ja epäilen miestäni koko ajan. Mies osaa kuitenkin hyvin puhua että uskon aina hänen valheensa. Usein mietin että en halua tälläistä elämää ja tälläistä miestä. En vaan tiedä miten saisin tämän touhun katkaistua..
Oma suhteeni oli kannsa juuri kuin sinun. Jatkuvassa pelossa eläminen ei pidemmän päälle vain toiminut minä halusin erota. Aikaahan se vei, mutta on parempi näin kuitenkin kuin miettiä puolison pettämistä, kun useamman kerran on kiinni jäänyt täytyy pystyä myöntämään, että pettäjä pettää tulevaisuudessakin. Enpä ole vielä kuullut yhdestäkään joka useamman pettämiskerran jälkeen olisi muuttanu tapansa.
Minä olin 25v aviossa vaikka melkein heti mies petti, katsoin et muuttuu, ei muuttunut, lopulta paljasti ennen eroamme, et oli jopa vähän aikaa uskollinen, hyvä kun pääsin siitä eroon ja olen onnellinen, etten vanhuutta elä sen kanssa.
Täytyy kuitenkin muistaa, että jokainen on vastuusta itsestään, valinnoistaan ja omasta elämästään. Vaikka äitisi olisi eronnut aikoinaan, hän silti välttämättä olisi yhtään sen onnellisempi. Joillakin vain taipumus elää elämäänsä onnettomana, katkeroituneena, oli asetelma mikä tahansa.
paljon helpompaa ainakin on elämä ilman pettäjää, todella raastavaa olla kotona, kun pettäjä palaa reissuiltaan, odottaen kaiken olevan kotona kunnossa, itse ei tee muuta kuin huutaa kurkku suorana, jos kysyy, missä olit, se omatunto kolkuttaa niin kovaa kuitenkin, et yrittää toisen vaientaa...ja vielä koettaa änketä samaan sänkyyn..eikä tämä ole mitään taipumusta olla onneton..
Ei ole helppoa pettäjälläkään vaikka niin luulette. Takana pitkä liitto mutta tunteita toiseen naiseen enemmän kuin pitäisi. Vaimo on tiennyt jo pitkään salasuhteesta muttei halua rikkoa kulisseja. Miten jättää vaimo joka vetoaa lapsiin ja itkee ja uhkailee? Tällä palstalla moni vaimo toivoo miehen hakevan eroa mutta eivät näe miten vaikeaksi itse tekevät eron hakemisen. Tuntuu että elämä menee pilalle, päivät soljuvat ohitse, kaikki ovat tyytymättömiä mutta vaimo ei halua erota.
Siinä kohtaa miehen pitää vaan ottaa vastuu omasta elämästään. Se on samalla vastuun ottamista myös omista lapsista. Aivan varmasti lapsetkin huomaavat, että liittonne on onneton.
Sitä paitsi, itse kirjoitit jo vastauksen itsellesi ja ratkaisullesi: "Tuntuu että elämä menee pilalle, päivät soljuvat ohitse, kaikki ovat tyytymättömiä..." - Et kai halua, että yksikään päivä elämästäsi enää menee hukkaan. Olemme täällä vain kerran. Eikö olisi tärkeintä elää rakastaen ja rakkautta saaden?
Petetyksi tulleena vaimona voin kertoa, että on todella vaikeaa sanoa pitkäaikaiselle aviomiehelle, että haluaa erota vaikka oikeasti haluaa. Siis tilanteessa, jossa paljastuu pitkään jatkunut suhde toiseen naiseen.
Itse annoin kerran anteeksi ja halusin sulkea silmäni, kun mies vannoi suhteen loppuneen. Silti aavistin koko ajan, että suhde jatkuu. Näin miehestä, miten paljon tämä rakasti tuota toista. Tiesin, että liittomme on lopussa, mutta en halunnut menettää miestäni toiselle. Vetosin hänen tunteisiinsa, ettei hän jättäisi vaikka sisimpäni huusi tuskasta nähdäkin häntä. Todella ristiriitaista.
Lapset tietenkin alkoivat huomata, että asiat ovat todella vinossa ja kyselivät minulta, aiommeko erota. En osannut sanoa heille mitään. Lopulta mieheni sanoi, ettei halua enää jatkaa. Että hän rakastaa toista. Vaikka se iski päin kasvoja, se oli helpotus. Silti suustani pääsi vielä muutamia vetoamuksia, taisin uhata kertoa lapsille toisesta naisesta ja myönnän joskus aiemmin uhanneeni tehdä itselleni jotain - en silti tietenkään koskaan olisi mitään tehnyt.
Kun mies muutti pois yhteisestä kodista ja jätimme eropaperit, pystyin pitkästä aikaa hengittämään. Suru on edelleen läsnä, mutta vasta nyt huomaan, miten todella helpottunut olen. Rakkaus loppui minunkin puoleltani, vaikka hänelle muuta väitinkin.
"Miten jättää vaimo joka vetoaa lapsiin ja itkee ja uhkailee?"
Olet aikuinen ihminen. Samoin vaimosi. Et ole vastuussa vaimosi valinnoista, kuten et myöskään sanoista tai teoista. Kriisin keskellä harva ajattelee järkevästi. Päästelee suustaan mitä sattuu, usein ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä oikeasti haluaa. Kuten joku tuossa jo vastasikin, sanoo haluavansa jatkaa vaikka ei haluaisikaan.
Kun ero tulee puheeksi, kun tietää puolisonsa rakastavan toista, tulee ehkä jonkinlainen paniikki, ja silloin helposti vedotaan puolison tunteisiin tai uhataan tehdä itselle jotain. Harva kuitenkaan tekee mitään. Vanhempina myös vaimosi tulisi ajatella lastenne etua, joten miksi hän tekisi mitään mikä vahingoittaa lapsianne tai esimerkiksi sinun ja lastesi välistä suhdetta? Kuka siitä hyötyisi?
Koet elämäsi menevän pilalle liitossasi. Rakastat toista. Olet huomannut että kaikki perheessänne ovat tyytymättömiä. Vaikka vaimosi ei ehkä haluaisikaan erota, sinä tunnut päätöksesi tehneen. Kerrot pitkästä salasuhteesta. Oletko ajatellut, että liittonne on todennäköisesti ollut loppu jo ennen tuon suhteen alkamista. Ja nyt olet löytänyt ihmisen, jonka kanssa tunnet olevasi onnellinen. Pidä siitä kiinni. Rakkaus on onni! Toimimaton ja epätyydyttävä liitto ei ole kenenkään hyväksi.
Tee itsellesi "järkisuunnitelma", jonka voimin kerrot vaimollesi, että haluat erota. Että et ole onnellinen ja haluat muuta. Kun hän todennäköisesti yittää taas vedota sinuun, pidä kiinni siitä, mitä olet päättänyt ja muista se, että koet elämäsi menevän hänen kanssaan hukkaan. Sinulla on jo elämässäsi jotain enemmän.
Minä pystyin siihen, sinäkin pystyt!
Elämässä ei voi olla varma mistään. Ei etenkään siitä millaista se olisi, jos valitsisi toisin. Jotkut vain eivät osaa nauttia elämästään. Ei missään olosuhteissa.
Oma sukulaiseni erosi miehestään jo 60-luvulla. Eleli lähes erakkona. Ei tapaillut lapsiaan eikä heidän perheitään. Ystäviä ei ollut. Yhden sisarensa ja veljensä kanssa oli silloin tällöin yhteyksissä. Puheenaiheet olivat lähinnä negatiivista siunailua maailman asioista. Kumppanin voi jättää, mutta ellei viihdy itsensä kanssa, on hyvin vaikea olla tyytyväinen saati onnellinen. Elämänkokemus on opettanut, että ihminen joka ei eroa onnettomasta liitosta, olisi tuskin sen onnellisempi erottuaan. Sillä ihminen valittaa, kiukuttelee ja katkeroituu mieluummin huonossa parisuhteessa, sillä yksin ei voi valittaa kenellekään eikä osoittaa tyytymättömyyttä :). Täytyisi ottaa itse vastuu itsestään.
Ylempänä tätä jo kyseltiinkin, mutta mitenkä olette miehet tosiaan toimineet tilanteessa, jossa haluatte aloittaa elämän toisen naisen kanssa, jota rakastatte, mutta vaimo vaikka uhkailee itsemurhalla ja sillä, että kertoo lapsille, minkälainen uskoton sika isä on?
Äidillesi perheen koossa pitäminen on ollut pääasia. Hän on pysynyt tavoitteessaan ja maksanut siitä. Täytyy kuitenkin muistaa, että päätös on ainoastaan ja yksinomaan äitisi, niin kuin myös isäsi. Jos vaikka isäsi olisi ottanut ja jättänyt äitisi, niin äitisi saattaisi olla tänäpäivänä vielä katkerampi ja onnettomampi. Ei voi tietää. Sen voi tietää, että toisten ihmisten perusluonne on negatiivinen. Heillä on aina kaikki pielessä, eikä se tarkoita, ettei mikään muutu heidän elämässään. Heillä on häviävän hetken ihana puoliso, työpaikka, lapset, ystävät, koti. Ihan mitä vaan. Mutta pienen ajan päästä puoliso onkin läpimätä, samoin työpaikka jne. Valivalivali. Näitä henkilöitä sanotaan energiavarkaiksi, koska he saavat energiaa siitä, että levittävät tyytymättömyyttä ympärilleen.
http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2012102616253240_lz.shtml