Kolahtaisi kunnolla, ja alkaisi kipinöidä mukavan 55 v muusan kanssa. Luotaisiin antoisa hellä suhde jossa molemmilla oma tupa ja oma lupa, kävisimme vuoroin tapaamassa toisiamme miten voimme, siinä samalla voi hieroa hellästi tai napakasti niskan ja hartiat, ehkä muualtakin mikäli sattuu huvittamaan ja joda yhdessä kupilliset juhlamokkaa. Ehkä joskus voisi yöpyäkin toisen luona. Mahtaisko vielä onnistua ?
Voi kun vielä edes kerran ?
Nuorekas +60v.
7303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Totta kai voi onnistua! Onnea matkaan!
Tosiaan, kun vielä edes kerran..
Olen alkanut kaipaamaan parisuhdetta oltuani noin vuoden itsekseni.
Mutta kumpikin asuu omissaan... ei arkipäivää enää suhteen pilaajaksi
60 olisi vähän turhan iäkäs, mutta sellaisen 50 miehen kun tapaisikin, jolla olisi hymy herkässä, huumorintajua rutkasti, älykkyyttä ylenmäärin ja sydämensivistystä vielä enemmän. Joka tykkäisi matkustella, käydä elokuvissa, syödä hyvin, kokkailla yhdessä, nauttisi keskusteluista ja tietysti monesta muustakin asiasta. Jolla ei olisi enää pieniä lapsia, mieluummin vaikka lapsenlapsia, mutta olisi edelleen työelämässä, jotta elämäntilanteet olisivat suunnilleen samanlaiset.
Eikä haluaisi saman katon alle, ei tarvitsisi vääntää raha-asioista tai siivouksesta. Voisi olla rakastunut, sitoutunut, onnellinen yhdessä ilman että joka päivä tarvitsee kuitenkaan tavata.
Saahan sitä toivoa vaan noinkohan tuollaista miestä enää kohdalle osuu :-(
Turhaan havittelette...
Kaikki hyvät ja mukavat varattuja!
Etpä itse ainakaan ole ollenkaan mukava, kun latistat mielialaa. Pahansuopa sen sijaan. Kasvahan ihmisenä vaikkapa sen kumppanisi kanssa! Sinulla on toivoa, kun tajuat tilasi, ihminen kehittyy koko elämänsä ajan.
Varattujakin vapautuu... sehän tässä on niin mukavaa. Joka noidankehästä kerran pääsee, ei kaipaa samanlaista takaisin!