Laitoin eropaperit vetämään huhtikuun lopulla ja kohta alkaa olemaan harkinta-aikakin loppu. Kesä meni surressa ja syksyä kohden olo alkoi helpottamaan. Nyt on taas alkanut tuntua pahalta, varsinkin kun erossa mies "hylkäsi" lapset. Mies jäi asumaan yhteiseen kotiimme ja minä muutin lasten kanssa pois. Mietin, että onko se yleistäkin, että eron tullessa etävanhempi hylkää lapset uuden elämän tieltä? Mieltä kalvaa kokoajan selvittämattömät asiat ja tuntuu pahalta ajatella elämää yksin. Olen myös kateellinen miehen omasta ajasta ja uudesta parisuhteesta, vaikka itse hain eroa. Ero tuntui olevan ainoa oikea ratkaisu meidän ongelmiimme. Nyt tuntuu siltä, että asiat joiden takia erosimme, olivat loppujen lopuksi hyvin pieniä ja selvitettävissä. Saisimpa vaan tunteeni kuriin ja pystyisimpä aloittamaan uuden elämän kaipaamatta toista turhaan...
Avioerosta
mietteitä
2200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuo on ihan normaalia, mitä tunnet eron jälkeen. Vähän niinkuin sanonta "vanha suola janottaa". Varsinkin tilanteissa joissa exällä menee paremmin tulee olotila, että ei ne vanhat jutut olleetkaan niin isoja,vaikka varmasti olivat. En usko, että sinä ihan pienestä asiasta eroa lähdit hakemaan.
Harmi tosin on, että monesti miehet hylkäävät ne lapset. Tottakai ottavat välillä kylään (kun heille sopii) ja antavat rahaa, mutta suurimmaksi osaksi he kuvittelevat että se on naisten homma niitä lapsia hoitaa ja huolehtia.
Lopeta miehen asioiden urkkiminen, vaikka se hankalaa on. Kiinnitä huomiosi nyt itseesi ja lapsiisi. Turha kiiruhtaa uuden parisuhteen kanssa, tee nyt jotain mistä nautit. Ja ennenkaikkea, älä kysele mitään ex-mieheltäsi tai yritä etsiä uusia tietoja. Paremmin pääset ylitse kun et tiedä, sen sijaan kun tiedät ja pian muutut katkeraksi.
Minäkin lähdin yhteisestä kodista ja ihan samanlaiset tunteet tuli uudessa kodissani, kaduttikin kovasti, olin myös hyvin loukkaantunut kun ex otti heti uuden kotiinsa, tunsin kuin olisin ollut hänelle vaan ilmaa.
Itse myös hain eron ja aina kun aloin haikailla entistä, muistin, itse tätä halusin ja silloin oli tilanne niin vaikea että oli lähdettävä, muuten en olisi jaksanut.
Nyt kaikki hyvin, käyn täällä välillä ja huomaan,miten samanlaisesti ihmiset tuntee eron jälkeen.
Kaikkea hyvää ja voimaa paljon, täällä kannattaa käydä purkamassa tuntoja, minua auttoi paljon, myös se, että puhuin paljon erostani muille.Itsestä kannattaa pitää nyt hyvää huolta, ja meitä eronneita on paljon, sekin helpottaa, ettei ole yksin.