Niin mietin, että parisuhde on niin valtavan vaikea. En osaa lukea toisen ajatuksia, en kertakaikkisesti, kun sitten kysyn jotakin, onkin se kuulustelua. Ihmettelen, sillä vain hyvää tarkoittaen kysäisin asiaa, koska en ymmärrä, mikä mättää.
Ja ihan normaalilla äänellä kysyin, puoliso on käyttäytynyt niin omituisesti viime aikoina, tosin hänellä on dsairaus, joka on todella raastava myös meille läheisille. Kuitenkaan kukaan meistä ei voi asialle yhtään enempää tehdä, ei tappava, mutta rajoittaa elämää.
En ole tästä karkuun juoksemassa tai muutakaan hullua tekemässä, mutta kyllä harmittaa kun pitää yrittää lukea ihmistä erilaisista kasvojen ilmeistä tai muista jutuista ja kun se ei onnsitu ja kysykään ei saa. Kuitenkin haluaisin pelastaa hänet tekemästä nyt ihan älyttömiä asioita, sillä hänen ajatuksensa nyt kyllä pätkivät pahasti. Tavallisesti ihan ook ja välin hauskakin. En usko seksin liittyvän nyt pulmaan mitenkään.
Onkohan kenelläkään moista pulmaa koskaan.
Ja ihan normaalilla äänellä kysyin, puoliso on käyttäytynyt niin omituisesti viime aikoina, tosin hänellä on dsairaus, joka on todella raastava myös meille läheisille. Kuitenkaan kukaan meistä ei voi asialle yhtään enempää tehdä, ei tappava, mutta rajoittaa elämää.
En ole tästä karkuun juoksemassa tai muutakaan hullua tekemässä, mutta kyllä harmittaa kun pitää yrittää lukea ihmistä erilaisista kasvojen ilmeistä tai muista jutuista ja kun se ei onnsitu ja kysykään ei saa. Kuitenkin haluaisin pelastaa hänet tekemästä nyt ihan älyttömiä asioita, sillä hänen ajatuksensa nyt kyllä pätkivät pahasti. Tavallisesti ihan ook ja välin hauskakin. En usko seksin liittyvän nyt pulmaan mitenkään.
Onkohan kenelläkään moista pulmaa koskaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Totta kai kaikilla on noita pulmia ja ne selviää yleensä puhumalla. Ekaks saatetaan huutaakin kunnes pahimmat paineet on purettu (näin käy yleensä jos taustalla on pitkä erimielisyyksien jakso tms.) ja sitten kun tunteet tasaantuu päästään keskustelemaan asiasta ilman tunnekuohuja.
Sä kuulostat aika aralta vastaanottamaan läheisen ihmisen negatiivista palautetta, ja toisaalta vaikutat tiedostavan hyvin mistä se negatiivisuus mahdollisesti johtuu.
Onhan se rankkaa olla joskus toisen roskakorina eli se läheisin johon hän purkaa kaikki negatiivisetkin tunteensa, mutta kyllä niistäkin asioista täytyy pystyä keskustelemaan.
Jollet sinä kyseenalaista partnerisi äksyä käytöstä silloin kun et itse koe ansaitsevasi sellaista vastausta, ei hän joudu vastuuseen teostaan.
Onko se oikein?
Sulla on oikeus osoittaa toiselle sietokykysi rajat. Ei auta ketään, jos yksi vaan tiuskii ja muut ottavat sen aina kiltisti vastaan. Sairas tai ei, negatiivisuuden voi purkaa itsestään monin eri tavoin.