Kuka puhuisi järkeä?
Kuka nostaisi itsetunnon rippeet?
Kuka antaisi voimaa irrottautua menneestä ja jatkaa yksin?
Kuka uskottelisi, että ansaitset parempaa?
Kuka sanoisi, ettei kannata olla kynnysmatto?
Kuka toteaisi, ettei valehtelijan lupauksiin kannata luottaa?
Kuka muistuttaisi, että ehkä "silloin joskuskaan" ne asiat eivät olleet niin hyvin, kuin ajan kuultamat muistot antavat ymmärtää?
Miksi niin moni antaa miehelleen anteeksi lyhemmät tai pidemmät syrjähypyt tai suhteet? Miksi? Miksi luulemme, että elämältämme katoaa merkitys, jos petturimies ei ole elämässämme?
Mikä ihme vaimoja vaivaa? Maailma on miehiä pullollaan, miksi tyytyä ihmiseen, joka ei ole suhdetta kunnioittanut.
Surulla seuraan useita lähipiirini tapahtumia. Liikaa tämmösiä. Mihin tämä maailma on mennyt. Kunnioittaako kukaan enää toisiaan? Lopettaako kukaan enää edellistä suhdetta ennenkuin on seuraava katsottuna? Pystyykö kukaan lähtemään suhteesta, missä on loukattu vai roikutaanko vain jossain menneisyyden muistoissa, joita ei ole edes olemassa, ollut edes ehkä koskaan.
Mikä vaimoja vaivaa, mikä meitä naisia vaivaa? Miksi annamme miesten kohdella meitä näin?
Kuka nostaisi itsetunnon rippeet?
Kuka antaisi voimaa irrottautua menneestä ja jatkaa yksin?
Kuka uskottelisi, että ansaitset parempaa?
Kuka sanoisi, ettei kannata olla kynnysmatto?
Kuka toteaisi, ettei valehtelijan lupauksiin kannata luottaa?
Kuka muistuttaisi, että ehkä "silloin joskuskaan" ne asiat eivät olleet niin hyvin, kuin ajan kuultamat muistot antavat ymmärtää?
Miksi niin moni antaa miehelleen anteeksi lyhemmät tai pidemmät syrjähypyt tai suhteet? Miksi? Miksi luulemme, että elämältämme katoaa merkitys, jos petturimies ei ole elämässämme?
Mikä ihme vaimoja vaivaa? Maailma on miehiä pullollaan, miksi tyytyä ihmiseen, joka ei ole suhdetta kunnioittanut.
Surulla seuraan useita lähipiirini tapahtumia. Liikaa tämmösiä. Mihin tämä maailma on mennyt. Kunnioittaako kukaan enää toisiaan? Lopettaako kukaan enää edellistä suhdetta ennenkuin on seuraava katsottuna? Pystyykö kukaan lähtemään suhteesta, missä on loukattu vai roikutaanko vain jossain menneisyyden muistoissa, joita ei ole edes olemassa, ollut edes ehkä koskaan.
Mikä vaimoja vaivaa, mikä meitä naisia vaivaa? Miksi annamme miesten kohdella meitä näin?
Vastaukset 135
Vanhimmat
Ja ihan samat sävelet teistä naisista!
Älä muuta vislaa. Miksi naiset eivät usko, että maailmassa on joku heitä varten, joka osaisi arvostaa ja kunnioittaa heitä. Vai eivätkö tuollaiset naiset omasta mielestään ansaitse sellaista? Jos niin, niin miksiköhän? Jotain on mennyt pieleen, jos haluaa uskoa ihmiseen, joka kohtelee kaltoin tai on pystynyt silmiin katsoen valehtelemaan. Miksi jäädä suhteeseen taloudellisten syiden, lasten tai vanhojen muistojen vuoksi. Kun suhteeseen on mahtunut kerran kolmas, niin siihen usein tulee kolmas mahtumaan joskus myöhemminkin.
Ikävän harvakseltaan onnettomat liitot lähtevät sellaiseen nousuun, että ne kaikki syyt mitkä pettämiseen ovat johteneet katoaa.
Olen sen verran vanhanaikainen, että se olisi kerrasta poikki, jos pitäisi vieraisiin mennä, ennen kuin on suhteen tila tehty molemmille selväksi. Pidempi suhde vasta olisikin selvä pelinvihellys. Liian suuri loukkaus.
Olennaistahan koko kysymyksessä on, miksi kakkonen alistuu ja alentuu? Heitäkin varten on jossakin ihminen, joka rakastaa heitä.
Aviomies hyvin todennäköisesti rakastaa vaimoaan, muutenhan hän eroisi. Avioliitto on niin paljon muutakin kuin sängyssä peuhaamista.
"Aviomies hyvin todennäköisesti rakastaa vaimoaan, muutenhan hän eroisi."
Mitenkähän mies osoittaisi välinpitämättömyytensä vaimoa kohtaan jos rakkauden osoittaa pettämällä. Ihan pahaa tekee ajatellakin moista tilannetta.
Minun kohdallani on ihan taloudellinen riippuvuus. Sairastuin muutama vuosi sitten fyysisesti ja ennen sairastumistani ansaitsin enemmän kuin mieheni. Nyt en tietenkään ja olen kyllä todellakin KUULLUT siitä. Meillä on kuitenkin lapsi, josta on huolehdittava, niinkuin myöskin talosta. Kuka muu niistä huolehtii, kuin lapseni ja minä? Eihän mieheni ole enää edes viikonloppuja kotona, jos ei ole pyykkiä pestäväksi... Että silleen....
Niin, eikä taloudellista turvaa tule aliarvioida. Eronneen naisen ja yksinhuoltajan ei ole kehuttava. Avioliiton yksi tärkeä tarkoitus on pitää toisistaan huolta. Jos miehellä on selkärankaa, niin pitää kyllä vaimostaan huolen. Ei mitään järkeä lähteä kyynärsauvoilla konkkäämään lastaan raahaten pelkön kunnian vuoksi, joka todellakin on yliarvostettua, kun ei sitä löydy sieltä petturikakkosenkaan puolelta,
Enemmän ihmettelen toisten perhe-elämään tunkevia akkoja.Vaimoilla sentään lapset ja muut tärkeimmät asiat etusijalla.
"Meillä on kuitenkin lapsi, josta on huolehdittava, niinkuin myöskin talosta. Kuka muu niistä huolehtii, kuin lapseni ja minä? "
"Meillä on" eli sinulla on.
Talo myyntiin ja rahoilla uusi asunto. Sitten huolehdit lapsesta ja kodistasi. Kun lapsi muuttaa, sinä muutat myös pienempään.
Ihan oikeasti. Mies heittää sinut pihalle heti, kun tuntee sinusta olevan liikaa taloudellista rasitetta. Ihan turhaa sinnittelyä taholtasi.
Taloudellista turvaa liiton kautta ei myöskään pidä yliarvioida. Puoliso voi lähteä milloin tahansa. Siksi toiseksi on mieletöntä kärsiä liitossa, unohtaa itsensä ja tuntea henkistä turvattomuutta vain rahan takia. Pidän sitä itsensä myymisenä.
Itse olen eronnut nainen, lähihuoltaja (ex viisveisaa lapsista ja lapset hänestä) ja erittäin ylpeä siitä.
Jos nainen on kykenemätön pitämään huolta lapsestaan, niin totta vitussa hän vaikka on epäkelvossa liitossa, jos saa lapselleen parasta.
Vitun nuija ämmä. Etkö edes ymmärrä. Nainen voi menettää miehensä kakkoselle, mutta oman lapsen menettämien on vielä rankempaa avuttomassa tilassa. Avioliitto on juridinen. Siihen ei vaikuta rakkauslätinät, vaikka se siitä alkaisi. Se on kahden ihmisen taloudellinen liitto. Yhteistyö ja avunantosopimus. Jotkut joutuvat nojautumaan siihen, etkä sinä lehmä edes ymmärrä mistä puhutaan.
:) Petturikakkonen ja perhe-elämään tunkevat akat? Itse en kyllä ensimmäisenä syyttäisi kakkosia. (tiedoksi kommentoijille, etten ole myöskään itse sellainen!)
Tuskinpa niihin liittoihin kukaan mitenkään tunkee. Kyllä ne armaat miehet ovat usein pääosassa siinä, että niitä kakkosia sotkeutuu niihin liittoihin. Siinä kohtaa toki vastuu jakautuu myös kakkoselle, jos tietää liitosta, mutta silti jatkaa suhdetta. Tosin tällöinkin mies saattaa puhua joka osoitteeseen pehmoisia ja valehdella suun täyteen yrittäen pitää naiset tyytyväisinä, joten voiko siitä syyttää, jos luottaa johonkin ihmiseen. Luottamukseenhan elämän pitäisi perustua, joten aika kamalaahan se olisi, jos kaikki perustuisi epäilylle. Joten jos minä syyllistä hakisin niin olisi se itse pettäjä. Vaikkakin en myöskään usko, että hyvässä liitossa olevat pettävät, joten eiköhän se alkuperäinen syy ole jossain ihan muualla, mutta se on niin jo täällä kulutettu aihe, ettei siitä sen enempää.
Ja itse en kyllä taloudellisista syistä jäisi liittoon pettäjän kanssa. Mielummin köyhä ja onnellinen kuin rikas ja onneton. Kyllä sen verran pitää itseään arvostaa. Raha ei tuo onnea, ne on ihan muut jutut, jotka aidon hyvän olon tuottavat.
Jos jotkut miehet ovat huonoja, onhan joillakin naisilla silti mahdollisuus olla sekaantumatta toisten perhe-elämään.Mutta, kun toinen nainen ei ajattele kuin itseään ja on löysäperseinen huora.Miehet ovat huomattavasti solidaarisempia toisilleen.
Miehetkö muka solidaarisia? Tunnen monta miestä, jotka panee surutta jonkun toisen miehen rouvaa. Ei se pantava aina ole vapaa. Siinä on solidaarisuus kaukana.
Sanoppa muuta. Liikaa me vaimot ollaan katseltu ukkojen touhuja. Minä mukaan lukien. Onneksi olen virheistäni oppinut ja tiedän olevani miehelleni (nro2) muuta kuin tuo kynnysmatto, mutta menihän siihen kauan sillon se tajuta. Liian kauan.
Mutta eikö ole sanonta parempi myöhään ku..
Tämmöstä tää vaa on. No nyt on hyvin.
Sama juttu kuin sinulla entinen matto. Minäkin annoin erehdyksissäni anteeksi ex-miehelleni. Hetken huumaahan se oli, pettäminen jatkui jonkin ajan päästä. Lupauksia kuuntelin ja uskoin mieheeni. Tein töitä liittomme eteen ja luulin mieheni tekevän myös. Ehkä hän tekikin, hänen kyvyillään, mutta muutos oli vain hetkellinen.
Kävimme terapiassakin useita kuukausia. Ero oli tuskainen ja pitkään epäilin tehneeni ison virheen. Nyt vuosien päästä voin sanoa, että virhe se ei ollut. Itsetuntoni on palautunut ja tiedän olevani arvokkaampi kuin jonkun kynnysmatto. Rakkauttakin olen saanut kokea tämän jälkeen. Ja nyt sitä vasta ymmärtää, mitä voi olla rakkaus, missä ei tarvitse toista jatkuvasti epäillä.
Minä en ole kynnysmatto sen enempää kuin itsetunnoton läheisriippuva ihminen. En tarvitse tuntemattomia enkä miestänikään määrittelemään sitä, miten vahvana tai heikkona teen oman elämäni ratkaisuja tai päätöksiä. Olen edelleen olemassa ihan omana itsenäni, vaikka olenkin petetty. Itsetuntoni on myös siltä osin kunnossa, että kestän sen, miten muut elävät elämäänsä. En koe tarvetta nostaa itseäni asettumalla muiden yläpuolelle kertomaan, miten huonoja heidän ratkaisunsa ja päätöksensä ovat. Kestän kyllä, että kaikki eivät ajattele kuten minä, vaikka en aina muiden perusteita ymmrtäisikään.
Vastuun kannan omasta itsestäni ja omista teoistani, en mieheni. En ole mieheni jatke, mieheni teot eivät määritä minua ihmisenä eivätkä tee minusta enempää tai vähempää. Sen oikeuden pidän loppuun asti itselläni.
Valintojeni kanssa joudun elämään, kuten kaikki muutkin ihmiset. Vastuu niistä on itselläni, kuten kaikilla muillakin ihmisillä. Ei petetyksi joutuminen tee petetystä sen arvottomampaa ihmistä kuin hän oli sitä ennen. Enemmän pettäjä siinä teossaan nöyryyttää itseään kuin ketään muuta.
Tyypillinen itseään täynnä oleva vaimo, jolla ei ole kanttia katsoa peiliin ja miettiä mikä meni vikaan.
Jos mies menee vieraisiin niin onhan se selvää, että kotona ei kaikkia tarpeita tyydytetä. Kyllä vaimollakin on oma vastuunsa parisuhteen tilasta.
Yleensä nämä niin-itseriittoiset-vaimot ovat kuitenkin vaatimassa miehiltään milloin mitäkin hierontaa-keittiöremonttia-lomamatkoja. Ja samaan hengenvetoon väittävät olevansa riippumattomia, vahvoja ja itsenäisiä...
12 16, nyt menit liian pitkälle kun laitat vaimon syyksi miehen pettämisen. Parisuhteen sisäiset ongelmat voivat olla yhteisiä, mutta väärintehnyt on yksin vastuussa siitä väärästä teosta, jonka hän on yksin toteuttanut.
Kenenkä kaikki tarpeet tyydytetään kotona? Kuka on tänne syntynyt tekemään toisen onnelliseksi ja täyttämään tämän tarpeet? On yhtä selvää että suomimies kun oppisi puhumaan vielä niistä tarpeistaan voisi olla helpompaa niitä täyttääkkin? Jos hitto ei edes tiedä toisen tarpeita on vaikea niitä täyttää. Jokaisen parisuhteessa elävän velvollisuus on tuoda tarpeensa esille niin että se puoliso voi miettiä edes pystyykö ja haluaako niitä täyttää. Vastuu on siis molemmilla mutta eiköhän meille kaikille ole aika selvää kumpi yleensä niitä tarpeitaan tuo esille enemmän? Naisen ns. nalkutuskin on yksi tarpeiden esille tuonti ja myös ajaa monet miehet vieraisiin. Mies kun ajattelee mielessään jotain mitä haluaisi luulee hän jo tuoneensa ne esille ja ihmettelee kun toinen ei niinku tajua? Vaikka mies mielessään niin haluaa??
Ok mennään baariin sitten ja katsotaan jos joku toinen nainen tajuaisi sanomattakin. Ja kas tajuaahan monikin !! Useimmiten riittää kun kehuu naista kauniiksi niin johan se ymmärtää etten ole saanut kotona tarpeitani täytettyä ja vaimo on kylmä kuin jääkaappi. Huhu huh Lomamatkalla moni rakastajatarkin ymmärtää miehen tarpeet tosi hyvin. Kyllä ne ainakin edesauttaa ymmärtämistä.
Ai, oikeinko kiinnostaa, miten perheen tuloja käytetään.Ei sen pitäisi kakkoselle kuulua.Ennemmin kai se, ettei jalkoväli haise, jos mies sattuu tulemaan jyystämään.Muista sitten hymyillä auliisti ja nöyrästi.
Kuka vaimo voi olla itseään täynnä jos tietää miehen juoksevan vieraissa? Sitäpaitsi olisihan se rouheeta jos joku siinä tilanteessa vielä sitä olisi? Siinä olisi jo itsetunto kohdillaan mutta epäilen sitä itseään täynnä olemista kyllä aika vahvasti. Eiköhän jokainen petetty vaimo tajua että mies haluaa jotakin muuta kuin häntä kun se kerran vieraissa käy? Vaimo ei kuitenkaan petä miestä sillä että uskoo tai luottaa mutta mies pettää vaimoa. Kummalla luulet olevan helpompaa sen peiliin katsomisen? Vaimolla ei pitäisikään olla mitään vaikeuksia peiliin katsomisessa.
Myöhäistähän tuota on miettiä enään siinä suhteessa että mikä meni vikaan kun kerran mies on jo mennyt vieraisiin. Ehkä seuraavassa suhteessa kannattaa jo sitä sitten miettiä että mikä meni edellisessä vikaan tai siinä välillä sitten kun se ero on tullut. Kyllähän se jossain kohti väistämättä tulee.
"Kuka vaimo voi olla itseään täynnä jos tietää miehen juoksevan vieraissa? "
Kun mies jää pettämisestä kiinni, aika moni vaimo laihtuu ja aloittaa itsensä hoitamisen.
Tämä ei tarkoita itseään täynnä olevaa naista, vaan kertoo, että vaimot eivät jää ruikuttamaan, kunhan tokenevat shokistaan. He etsivät uudestaan itsensä ja paikkaavat positiivisin teoin ne haavat, joita pettäminen aiheutti itsetunnolle.
Moni pettäjä hämmästyy huomatessaan, että omalla vaimolla onkin paljon halukkaita ottajia, ja heistä tulee mustasukkaisia.
Pitäisiköhän niiden vaimojen hoitaa itseään ja olla laihoja jo sen avioliiton aikana, eikä vasta petetyksi tulemisen jälkeen.
Laihtuu siis, ei laihduta. Oli petetty jo alunperin hoikka tai ei. Petetyn kokema shokki ja trauma on niin suuri, että sen kokevat menettävät ruokahalunsa viikoiksi, kuukausiksi, masentuneimmat jopa vuosiksi.
Tuo vaimon kirjoitus on todella hyvä. Ja uskokaa vain, että monikin nainen ajattelee noin. Että kantaa vastuun omista teoistaan ja säilyttää itsetuntonsa huolimatta, että on tullut petetyksi.
Mutta miten sinä 12 16 vastaat. Hän onkin itseään täynnä oleva vaimo, kun ei ole murtunut ja särkynyt. Sinulla on varmasti omat syysi olla katkera jollekkin vaimolle. Mutta täytyykö se kohdistaa koko lajiin :))
On se merkillistä, että aina täällä toitotetaan sitä, että vaimot heittäytyvät kynnysmatoiksi jne. Sitten joku uskaltaa sanoa, ettei kanna vastuuta miehensä virheistä vaan ainoastaan omistaan, aletaan haukkua häntäkin. päätt'äkää nyt jo mitä peteyiltä vaimoilta haluatte. Ei se ole koskaan puolison vika jos toinen pettää ja salailee asioita. Vaan ja ainoastaan pettäjä on tehnyt nuo päätökset omassa päässään. Totta kai parisuhteen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi, mutta kukaan ei ole täydellinen eikä siis joka hetki voi olla tyydyttämässä toisen ihmisen tarpeita olivatpa ne sitten mitä tahansa. Kyllä aikuinen mies tai nainen sen kestää ettei kotona aina mene niin ruusuisesti. Ongelmia voi ratkoa muutenkin kun pettämälla toisen luottamus. Sitäpaitsi kyllä moni petturuuteen syyllistynytkin kokee myöhemmin valinnoistaan huonoa omaatuntoa ja muunkinlaista huonomutta vaikka ei sitä aina esille tuokaan. Ja näin pitääkin olla. Mutta selväpä sitten. Hyvällä itsetunnolla varustettu nainen on siis itseriittoinen miehensä riistäjä :)
Monta plussaa sinulle tätä kautta :)
Lisäksi: Hyvällä itsetunnolla varustettu nainen kunnioittaa toisten avioliittoa, eikä oleta itseään paremmaksi, vaikka sitä juuri on.
Totta joka sana!
Järjetöntä. Että uskot, että laihuus olisi keino estää uskottomuus! Ehkä tapaamasi mies on addiktoitunut laihoihin, mutta niitä tulee eteen uusia ja vastakin, vaikka kuinka laihduttaisit.
Hei haloo! Täällä lienee myös monia parisuhteita missä ei kukaan petä ketään mutta eletään täysin onnettomina ja tyytymättöminä. Loukataan ja nöyryytetään muulla tavoin sitten mutta ei käydä vieraissa. Täällä lienee myös parisuhteita missä petetään ja ollaan silti onnellisempia kuin monissa missä ei petetä? Kuka voi mennä toiselle sanomaan milloin toinen on onnellinen ja milloin ei ole. Jos oikeasti joku vaimo kokee että pettäminen ei sitten ole riittävän suuri onnettomuuden aihe niin mitä me sille voidaan? Hänhän kokee niinkuin kokee. Jos se ei satuta niin hyvä niin. Jos se ei aiheuta vaimolle riittämättömyyden tunnetta so what? Voihan olla että tuolla vaimolla on niin paljon muita merkityksellisempia asioita mitkä kompensoi miehen vieraissa juoksua?
Eikä kukaan ulkopuolinen voi tietää mitä se vaimo uskoo ja mitä se ei usko ja luottaako se edes? Maailma on täynnä kusipäisiä ei pettäviäkin miehiä että saattaa olla jopa mahdollista että joku pettävä on muuten mukavampi?
No..minä loukkaantuisin toki jos mieheni valehtelisi ja kävisi vieraissa enkä varmaan voisi jatkaa enään yhdessäoloamme. Syystä siitä että tunnen itseni ja tiedän olevani niin ilkeä että jokaisessa riidassa tulisi tuo pettäminen aina esille. Vaikka se olisikin ollut vain yksi kerta. Kostasin ja kärsisin itse ihan hirveästi siitä miehestä puhumattakaan. Voisi jopa olla kohtuuton rangaistus miehen syrjähypylle 5 vuoden seksistä kieltäytymiseni ja jatkuva vit-tuiluni hänelle? Oikeasti jos tuo syrjähyppy olisikin vain yksi kerta esim 10 vuoden yhdessäolemisen aikana on hienoa ja kunnioitettavaa jos joku vaimo sen pystyy antamaan anteeksi ja vielä luottamaan. Olisi surullista jos joku perhe hajoisi just siihen kun ihminen tekee yhden virheen? Meille varmaan kävisi niin? Nostan hattua vaimolle jotka luottavat ja uskovat edelleen sillä se jos joku vaatii luonnetta. Se on taitolaji. Ja vielä enemmän nostan hattua vaimoille joita petetään koko ajan ja he eivät lähde siitä tilanteesta sillä siinä todellakin uhraa oman seksuaalisuutensa miehensä kanssa ja elämänsä rakastettuna vaimona. Toki jäljellä voi olla vielä muuta arvokasta.
Sinulle surullista mutta: *Ja vielä enemmän nostan hattua vaimoille joita petetään koko ajan ja he eivät lähde siitä tilanteesta sillä siinä todellakin uhraa oman seksuaalisuutensa miehensä kanssa ja elämänsä rakastettuna vaimona. Toki jäljellä voi olla vielä muuta arvokasta. *
Mitä hatun nostoa siinä on, jos ihmiset eivät arvosta itseään ja eivät välitä kuinka heitä petetään? Mitä hatun nostamista on se, ettei halua vierelleen kumppania, joka rakastaa ja jota rakastaa ja jonka kanssa elämä voisi olla hyvää ja arvokasta vaan tyytyy siihen, että toinen ei arvosta parisuhdetta, vaan rikkoo sen valheilla ja petoksilla?
En todellakaan tajua sinun kirjoitustasi! Ajatusmaailmasi on minusta hyvin erikoinen.
Nytpä kysyn että mitä luulet kuinka monta pariskuntaa ihan oikeasti elää suhteessa niin että siellä kumpainenkin rakastaa ja saa rakkautta niinkuin oli aikoinaan kuvitellut haluavansa? On helvetinmoinen tuuri jos näin sattuu olemaan mutta realistisesti ajateltuna ehkä vähän turhan romanttinen ajatus käytännössä toteutuvaksi. On enemmän tai vähemmän läheisriipuvaisia on ajauduttu yhteen ja ollaan kavereina enemmän kuin intohimoisessa lovestooryssä ja arki kun tuppaa vielä pudottamaan suurilta osin ne ruusunpunaiset kuvitelmat maan pinnalle. Suurin osa elää varmasti hyvissä väleissä ja voi olla että toinen jopa kovasti rakastaakin mutta ikäväkseen ei saa ihan samanlaista rakkautta takaisin tai päinvastoin. Elämä voi olla arvokasta silti! En usko kuitenkaan että yksikään mies joka lähtee vieraisiin haluaa oikeasti loukata sillä just sitä vaimoa kotona vaan eiköhän se mies mene vieraisiin ihan oman tarpeen ja halun viemänä ei sillä ajatuksella että lähdempä nyt loukkaamaan vaimoa. Suurin osa loukkaantumisista on kuitenkin loukkaantuneen oma tarve loukkaantua ei sen loukkaajan halu loukata. Se vaan loukkaa! Jos haukut toista suorilla sanoilla loukkaat tietoisesti mutta jos sanot jotain ajattelematonta niin loukkaat silläkin tahtomattasi aika usein haluamatta loukata. Monet mulkvistit miehet oikeasti vielä ajattelevat että en jää kiinni en loukkaa silloin ja järkyttyvät sitten kun jäävät kiinni ja syyllisyys on ikävä taakka siinä kohtaa kun kuitenkin loukkasi. Kyllä kai he tietävät että vaimo ei asiasta olisi mielissään mutta jos en jää kiinni ei tule vahinkoa. Heillä ei ole mitään halua aiheuttaa sitä vahinkoa. Niin kyllä useimmiten käy. Joku vahva vaimo ehkä tajuaa tämän tosiasian ja pystyy antamaan anteeksi? Ymmärtää että mies on niiiiiin tyhmä ja ajattelematon viettiensä viemänä. Eikö kuitenkin voi luottaa siihen että mies lähtee ihan itse jos oikeasti erota haluaa? En lähtisi tuomitsemaan vaimoa joka itse valitsee tuon tavan elää pettävän miehensä rinnalla sillä tosiasiassa hän kuitenkin vahingoittaa suurilta osin sillä vain itseään eikä aiheta suurta vaaraa ympäristölle? Jos hän tyytyy hän tyytyy. Joku tyytyy vähempäänkin joku ei taas mihinkään. Eiköhän täällä maassa ole jo riittävästi sitä ajattelumallia että minä sitä ja minä tätä ja minä olen niin vahva ja minullehan ei kettuilla ja minä en anna anteeksi kun minua loukataan ja minä vaadin vain superhyper upeta rakkautta kaikkine mukavuuksineen ja jos joku mokaa kerrankin niin eikun pihalle. Oiso siinä vähän itselle valehtelua? Kuka oikeasti on niin vahva ja järkevä että pystyy tosta vaan sanomaan että jos toi mies nyt mokaa kerrankin niin pihalle lentää..voi olla että ei ne asiat aina niin menekkään. Josus mieli muuttuu ja sehän on jo nähty että aika moni täällä rikki menee ilman vieraissa juoksemisiakin.
Ehkä siksi. että aidon naisellisen naisen arvoihin kuuluu miehen, perheen ja suvun onnen huolehtiminen. Kriiseistäkin yritetään selvitä, sillä pelkkä luokattu kunnia, ei ole riittävä syy olla yrittämästä parempaa. Järki puhuu,
Jotkut miehet osaavat kiittää jälkikäteen vaimojaan ja arvostaa heitä siitä, että näin toimivat. Katkeriksi jäävät ne, joiden miehet eivät osaa arvostaa edes kuoleman kynnyksellä vaimon tekoa.
Surullista ehkä mutt...omaa läpeensä kieroutununeen ajatusmaailman jonka tarkoituksena on vain puolustaa ja selitellä omaa selkärangattomuuttaan ja itsetunnottomuuttaan. Mies saa tehdä mitä tahansa kunhan ei jätä.
Mun mielestä ihmisellä täytyy olla hiton hyvä itsetunto jos se oikeasti pystyy elämään miehen kanssa joka käy vieraissa. Eiköhän suurin osa juokse aina karkuun tilanteita missä sattuu ja lujaa? Jos ei kumppanin pettäminen satuta niin mikä sitten? Jos joku jää siihen tilanteeseen on sen pakko olla tosi vahva.
Kyllä se pettäminen satuttaa myös niitä jotka jäävät ja omaavt hyvän itsetunnon. Jotkut vaan selviytyvät siitä paremmin. kaikkien vaimojen elämä ei pyöri ainoastaan miehen ympärillä ja he voivat kokea onnellisia hetkiä myös miehen poissa ollessa. Vaikkapa ystävien tai lasten seurassa. Itse olen vain ajatellut, että mikäli mies vielä pettää, hän saa painua niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Nyt eletään näin ja ainakin tällä hetkellä olemme tyytyväisiä, myös mies. Sen näkee kaikesta.
Mitä vahvuutta pettämisen ja valehtelun sietäminen vaatii? Vahvuutta on se että ymmärtää olevansa liian arvokas loukattavaksi.Vahvuutta on lähteä pois suhteesta jossa ei saa kunnioitusta ja rakkautta, sillä niiden puutteestahan pettämisessä on kysymys. Miksi ollaan niin riippuvaisia pettävästä miehestä että annetaan kohdella kaltoin ja alistutaan kynnysmatoksi? Välillä vaaditaan jättämään kakkonen, välillä uhotaan että jälleen kerran pettäminen sai olla viimeinen kerta - kunnes taas pyörretään puheet ja itketään kun mies loukkaa. Ettekö arvosta itseänne tuon enempää? Tyhmyyttä on jatkaa elämistä suhteessa jossa mies satuttaa jatkuvasti, ei vahvuutta.
Mistä sä tiedät mistä se vaimo on riippuvainen? Eiks vois olettaa että siellä suhteessa ei kumpikaan näytä olevan toisesta riippuvainen vaan ihan jostain muusta yhteisestä jutusta? Jos ei mies lähde ja jos ei vaimo jätä? Jos ei kaipaa toisen kunnioitusta jos ei kaipaa toisen rakkautta niin mitä sitten? Onhan täällä paljon jengiä jotka sanoo että ei tarvitse toisilta mitään vaan oma itse riittää? En edelleenkään lähtisi sanomaan kuka siellä suhteessa on se kynnysmatto? Tai kolmiodraamassa. Voihan se olla mieskin joka juoksee pirttihirmua karkuun vieraaseen syliin kuin vauva tai se kakkonen joka alistuu pompoteltavaksi? Kauhiasti täällä tiedetään mitä se vaimo vaatii? Onko joku ollut kuuntelemassa oven takana vaatiiko se jättämään kakkosta? Mun käsittääkseni kuitenkin yleensä nämä asiat puidaan siellä omassa himassa ja kumpainenkin sitten ehkä pui jotain omilla tahoillaan fiiliksen mukaan ja sen mukaan kuka sattuu jaksaan kuunnella niitä ja mitä se mahtaisi haluta kuulla. Tosiasia lienee myös se että eihän se vaimo ole alunperin tietoisesti ottanut siihen pettävää miestä mutta kun tästä nyt sitten tuli pettäjä niin kyllähän siinä inhimillisesti ajateltuna järki saakin kadota päästä. Tunnejutut kuten tiedetään voi ollakkin yllättävämpiä asioita käsitellä kun ekaksi luuli. Eiköhän yhtälailla rakkaus sokaise järjen juoksun monilla kakkosillakin. Entäs jos se vaimo onkin yhtä rakastunut kuin se kakkonen siihen mieheen? Kumman pitää osata toimia silloin järkevämmin?
Niin miksi vaimoilta odotetaan siinä tunnekuohussa jotain järkevää toimintaa? Ole nyt siinä järkevä kun sulta on vedetty matto jalkojesi alta tai sua petetään jatkuvasti? Älä sulje silmiäsi pettävältä ja valehtelevalta mieheltä jonka piti olla se ihana uskollinen aviomies ja joka on lastesi isä. Jonka kanssa sinulla oli ne ihanat hetket ja joista hetkistä piti jatkua ihana vanhuus yhdessä. Sinulla oli unelmat jotka särjettiin ja joita ei voi enään toteuttaa. Usko se ja ole järkevä jätä mies sillä on nyt toinen parempi nainen. Kauniimpi, mukavampi ja tietenkin haluttavampi.
Ehkä kuitenkin voisi antaa jotakin armoa vaimollekkin tuossa tilanteessa ? Ehkä kuitenkin ajan kanssa vaimo löytää sen itsekunnioituksen sitten?
Se on jo menetetty se mies niin mikä kiire vaimolla enään on mihinkään eroihin? Mies hajotti parisuhteen jo! Vaimon täytyy hajottaa sitten se koko perhe jotta ei alistuisi kynnysmatoksi? Sehän on jo tapahtunut se pettäminen hei?
Ne, jotka eivät itse ole olleet petettyjä näyttävät omaavan vahvimman mielipiteen hänen luonteenpiirteistään. Kaiken luonteiset ihmiset voivat joutua petetyksi.
On vaatinut ääretöntä vahvuuttta minulta, petetyltä, jäädä hoitamaan avioliiton keskeneräisyydet loppuun, ja eroon liittyvät asiat asiallisesti ja ola siksi yhä tekemisissä pettäjämieheni kanssa.
Lasten edun vuoksi,vahvat petetyt ovat lasten aikuistumiseen asti tekemisissä asiallisesti ja fiksusti pettäjän kanssa, vaikka eivät haluaisi nähdä koko miestä. Se jos mikä vaatii vahvuutta.
Ei noin simppeliä. Mistä sitä tietää, vaikka uskottoman miehen vaimolla olisi yksi tai monta miestä "hallussa" liittonsa ulkopuolella? Tottamooses sen paljastumista pitää välttää. Mies vetää usein herneen nenään, jos vaimolla on säpinää toisten miesten kanssa.
Mielenkiintoista, että tällä uskottomuuspalstalla vierailee maailman suurimmat romantikot. Paljastankin selkeän tosiasian: liitossa ollaan hirvittävän usein kaikista muista syistä kuin rakkaudesta. Yleensä avioliitto on pelkkä kahden ihmisen välinen taloudellinen yksikkö, jossa molemmat elävät suurimmaksi osaksi täysin omaa elämäänsä. Ei siinä rakasteta, sen enempää kuin loukatakaan, tai alistuta. Eletään vain samassa osoitteessa.
"Mistä sitä tietää, vaikka uskottoman miehen vaimolla olisi yksi tai monta miestä"
Tuo on vaimon syyllistämistä. Pettäjät oikeuttavat tekonsa erilaisin selityksin itselleen, juuri tuollaisilla, useimmiten aiheettomilla epäilyksillä ja syyttämällä vaimoa ties mistä.
Parhaan ystäväni mies ppiti rinnakkaissuhdetta yli kaksi vuotta. Vaimo tiesi siitä, mies väitti välillä että suhde on päättynyt. vaimo päätti uskoa vaikka tiesi, ettei se ole päättynyt. Silti, vaikka tiesi miehensä rakastavan toista naista, vaikka tiesi miehensä viettävän päivittäin aikaa tämän toisen naisen ja hänen lastensa kanssa, silti ystävänisanoi sekä minulle että miehelleen, että rakastaa miestään. Ja pahinta mitä hänelle voisi tapahtua olisi, että mies haluaisi erota. Kun mies lopulta yli kahden vuoden jälkeen sanoi vaimolleen haluavansa erota, tämä ystäväni uhkasi itsemurhalla. Vielä kuukausia eron jälkeen hän itki minulle sitä, että olisi sallinut miehensä pettää vaikka kuinka, kun ei vain olisi eronnut.
Haloo, mikä on?!? Kuka alistuu tuuollaiseen ja miksi?!???
Ei voi tajuta!! Itse annoin miehelleni anteeksi reilun vuoden suhteen, kun mieskin sanoi haluavansa vielä yrittää. Hetken päästä kävi kuitenkin ilmi, ettei todellakaan ollut mitään yrittänyt vaan samaan aikaan rakentanut uutta elämää selkäni takana tämän naisen kanssa, jonka väitti jättäneensä. Silloin sai mies lähteä, enkä todellakaan ole eroa katunut, vaikka toki se silloin sattui päästää irti.
Eihän se sitä pettämistä siedä eikä valehteluakaan mutta elämässä on tehtävä joskus valintoja missä sitten täytyy vähän sietää jotakin mistä ei tykkää. Ei kai se vaimo siinä tilanteessa itseensä ajattelekkaan vaan tekee valinnan jollain muulla perusteella. Joku muu asia painaa enemmän kuin oma mukavuus.
Itselleni kävi niin, että mies oli väittänyt kakkoselleen ja ystävilleen minun kertoneen, etten voisi elää ilman häntä, joten ei voinut/ uskaltanut erota minusta. Koskaan en tuollaista sanonut. Edes sinä päivänä kun pettäminen paljastui ja tuntui, että maailmani romahti. Sen sijaan muistan kyllä, kakkosen lähettämän, minua syyllistävän ja ns. ohjeistavan (kertoi miten nyt toimitaan jne) viestin saatuani huutaneeni miehelleni "minua ette tapa!" Tarkoitin tuolla, etteivät minua henkisesti tapa, vaikka kuinka pottuilisivat. Mieheni tosin ei millään lailla missään vaiheessa sanallisesti minua moittinut. päinvastoin kertoi minun olevan aikuismaisesti käyttäytyvä ja fiksu kaikinpuolin yms. Harmi vaan, että teot eivät arvostuksesta kertoneet, olihan hän valehdellut ja näin ollen ikäänkuin pitänyt minua tyhmänä, luullen kaiken tuon vedätyksen menevän läpi. Itse tiesin kyllä jotain olevan meneillään. Odotin vaan, että sain tarpeeksi faktoja kokoon, jolloin asioita ei voinut enään kiletää tai niistä kiemurrella uusilla valheilla eroon.
Kun perheensä hajoittaa, niin se on lopullista. Onnetonta, että vasta silloin monet miehet mmärtävät mitä tekivät.
Luulen, että perhe on miehelle tärkeä. Eivät he muuten salailisi ja jatkaisi vaimon kanssa elämistä, vaikka kakkonen on kuvioissa.
Nåin toimiessaan miehet arvostavat
a) Lastensa äitiä (naiset eivät yleesä yhtä paljon lastensa isää). Mistä se johtuu?
b) Suvun merkitystä. Ehkäpä.
c) Kotia?
d) Yhteistä historiaa, Vaimo tuntee miehensä niin hyvin?
e) Tavanomaista tylsää perhe-elämää?
No siis mitä..
Vastaan Ap:lle
Puhu sinä järkeä jos läheiselläsi on tämä tilanne päällä. Tukiverkosto voisi olla hyvinkin merkittävä asia petetylle vaimolle ja miehelle joka ei itse eroa vaikka pettää.
Suomessa on kanssalistautina huono itsetunto ja sen parantamisessa merkityksellisempää on kannustaminen kuin syyllistäminen. Syylistäminen on huomattavasti helpompaa.
Tukiverkosta saa voimaa ja hyvistä ystävistä. Taloudellinen vakaus auttaa myös asiaan.
Moni petetty ei välitä omasta paremmuudestaan enään kun on jo petetty vaan elää esim lasten kautta. Kun ei saa kaikkea parasta pitää kinni niistä mitä on.
Moni petetty ei välitä siitä että on kynnysmatto samasta syystä.
Ihmisen perustarve on myös luottamisen tarve läheisiinsä. Kun läheinen pettää haluaa uskoa mahdollisimman pitkään tästä hyvää. Anna tukea.
On hyvä että joskua asiat oli hyvin älä ikinä yritä tuhota kenenkään muistoja vaikka ne olisivatkin ajan kuultamia. Niistä saa just sitä voimaa ja kuten tiedät puolison voi menettää muullakin tavoin kuin toiselle ihmiselle. Kuoleman jälkeen muistot ovat todella tärkeitä ja ne ovat ainoa asia mitä oikeasti ei kukaan voi sinulta pois viedä!!!
Kysymyksesi on ikuisuuskysymys johon ei ole yhtä vastausta olemassa. On triljoona erilaista tarinaa ja syytä miksi joku antaa anteeksi jotakin mitä joku toinen ei anna. Jokaisen kokemus tilanteesta on aina yksilöllinen ja joku voi uskoa että elämältä katoaa merkitys kun menettää jotakin itselleen merkityksellistä. Anna siis tukea ja auta petettyä löytämään merkitys muualta kuin pettävästä miehestään.
Jos oikeasti sinua vaivaa ja surettaa lähipiirisi asiat ala tekemään asialle jotakin. Ihminen on onneksi vielä inhimillinen eikä kone josta nappia painamalla saisi viat korjattua. Naisten tunneherkkyys ja uhrautuvaisuus sikojen miesten rinnalla on kuitenkin pelastanut monta lasta uskoisin vuosien varrella. Meidän isoäitimme on pitkälti uhrannut oman onnellisuutensa meidän vuoksi. Tänä päivänä tukiverkosto on parempi mutta ihminen itse heikompi ja kuitenkin vaativampi. On enemmän aikaa miettiä mitä minä haluan ja mahdollisuuksia toteuttaa myös niitä. Kukaan ei tuomitse sinkkua, yh-äitiä ei lesboa ei homoa vaan saat olla mitä oot....kunhan et ole petetty vaimo joka antaa anteeksi pettävälle miehelle? Jos joltakulta puuttuu itsekunnioitus se on tuomittua mutta mitäs jos auttaisit osaltasi sen itsekunniotuksen palauttamisessa etä ihmettilisi?
Hyvä itsetunto on sitä että pitää kiinni oikeuksistaan ja itselle annetuista lupauksista. Se on myös sitä ettei anna muiden kävellä itsensä ylitse. Se on sitä että paitsi että arvostaa itse itseään, vaatii myös muita arvostamaan itseään. Vaimo, joka sietää pettävää miestään, on täysin itsetunnoton.
Jos pettäminen ei tunnu pahalta eikä loukkaa ja jos sivusuhteista on jo aiemmin sovittu, asia on ihan toinen.
No onko huono itsetunto joku rikos tai tuomitsettava asia? Jos on huono itsetunto niin voi voi se on surullista mutta eihän se ihmisestä silti huonompaa tee? Jos jonkun lapsen itsetunto on huono kun sitä kiusataan koulussa niin mitä muiden pitää silloin tehdä? Tuomita vai tukea? Jos jonkun naisen itsetunto on huono sen takia että mies on ehkä pettänyt sitä vuoskaudet niin mitä pitää silloin muiden tehdä? Tuomita vai tukea? Jos jonkun itsetunto on huono milloin mistäkin suyystä on selvää että se ei parane sillä että sitä syyllistetään siitä huonosta itsetunnosta eikö? Hyvä itsetunto on hieno asia mutta en menisi takuuseen siitäkään että hyvä itsetuntoinen on kuitenkaan sen parempi ihminen vaikka helpompaa sillä varmasti on.
Ja uskoisin kaikkien huonoitsetuntoisten vaimojenkin haluavan ihan itse olla parempi-itsetuntoisia vaimoja mutta kas kun ei siihenkään löydy sitä onn nappia mistä kytkeä se hyvä itsetunto päälle. Ihan kuin ihmisestä tulisi parempi itsetuntoinen käskemällä?? Voi kääk.
Itseään ja itsetuntoaan voi kehittää vai pitääkö vain tuudittautua loppuiäksi kynnysmaton rooliin siksi että sattuu nyt olemaan vähän surkea tapaus joka ei tarvitse eikä vaadi mitään muuta kuin valheita pettävältä mieheltä?
Vaatimalla ei saa arvostusta, vaan kaikki arvostus on ansaittava.
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen luottaa itseensä ja omiin valintoihin. Pettävien miesten vaimona on tukuttain naisia, joilla on ihan hyvä itsetunto, mutta pettävä mies. He ovat hyväksyneet asian, tehneet sen itselleen selväksi. Pettävien miesten vaimojen joukkoon mahtuu tietenkin myös naisia, joilla on huono itsetunto. Mutta myös kakkosina on naisia, joilla on tavattoman huono itsetunto. He kävelevät itse itsensä ylitse, eivät arvosta itseään. Uskovat etteivät ansaitse parempaa, oikeaa parisuhdetta, tyytyvät salasuhteeseen.
Autetaan siinä sitten itsetunnon kehittämisessä niitä heikompia eikös. Jos jollakulla menee kauemmin ei se ole meiltä pois. Jos jonkun pettävän miehen nainen tuudittautuu kynnysmaton rooliin sitä voi ihmetellä sitten loputtomiin mutta minä ihmettelen muksi sitä nyt niin ihmetelllään? On täällä muutakin ihmettelemistä ihmisten tekemisissä ja valinnoissa. En voi kuitenkaan mennä toiselle sanomaan että tee näin se on varmasti parempi tapa toimia.
Jos jo valmiiksi on huono itsetunto, ei tuo petetyksi tuleminen sitä millään lailla ainakaan paranna. Minun itsetuntoni huononi pikku hiljaa, kun arvelin miehen pettävän. Kysyin onko hänellä toinen, useita kertoja. Vastaus oli ei. Yritin kysellä mikä on. Ei kuulema mikään, vain joku hänestä itsestään johtuva huono vaihe. Kun tuo sivusuhde tuli julki, olin jo valmiiksi aivan loppu. Shokin jälkeen meni puoli vuotta, että aloin voimaantumaan ja kun olin käsitellyt asioita aikani, huomasin olevani taas se iloinen pidetty ihminen joka olin ennen ollut. Tajusin ettei mieheni ollut se joka määritteli minun viehättävyyteni, älykkyyteni tms. Jos niin moni muu ihminen pitää minua hyvänä ja miellyttävänä, niin miksi en itse pitäisi.
Nämä nyt on näitä kakkosten kirjoituksia.Yrittävät provosoida vaimoja miehiään vastaan, että saisivat nuo reppanat itselleen kun eivät muillekaan kelpaa.
Miksi nyt niin hehkeää pitäisi olla.Elämä on arkea eikä tuota kakkosen luomaa harhakuvaa.
Uskokaa jo, ei kukaan tunne jutuistanne olevansa huono.Aina on varattuunsekaantujaa parempi.
Sinun kommenttisi "jatkoavaan" on aika tyypillinen mitä tältä palstalta saa lukea. Heti jos hieman kyseenalaistetaan naisia ja kuinka antavat miesten heitä kohdella, niin on kyse kakkosista, jotka haluaisivat vain petturimiehen itselleen.
No, minä olen sitä mieltä, että ap:n kirjoitus on hyvä ja ajatuksia herättävä tästä turhankin yleisestä aiheesta. Onko hän sitten kakkonen, vaikka toista kirjoittaa, niin minusta sillä ei ole edes väliä, koska aihe ja kirjoitus on osuva. Monet kommentit ovat olleet myös asiallisia ja kiinnostavia. Mutta toisaalta sinun kirjoittama kommenttisi vain kertoo siitä, että taitaa osua turhan lähelle myös itseäsi, kun noin täytyy hyökätä. Itse en näe kirjoituksessa moisia piirteitä vaan hyvää pohdintaa vakavasta ja ainakin omastamielestäni anteeksi antamattomasta teosta ja sen seurauksista. Minusta koko pettäminen on kamalaa ja en toivoisi sellaista kenellekkään, mutta toisaalta en myös itse sitä hyväksyisi.
Meillä pettäjämies on vuosia kärsinyt huonsta itsetunnosta, jota pettämisellään paikkasi. Minulla taas, vaimolla, on lapsesta asti ollut erittäin hyvä itsetunto. Toimin johtavassa tehtävässä, olen sosiaalisesti aktiivinen ja ulospäinsuuntautunut persoona.
Minulla on niin hyvä itsetunto, että itse en pettäisi. Koska en voisi arvostaa itseäni tuollaien teon jälkeen.
Itsekunnioitukseni on niin suuri, että en ryhtyisi kakkoseksikaan. Sinkkuna en huolinut edes viihteen vuoksi aviossa olevia, torppasin heidät heti.
Niin, voisiko se olla myös näin päin. pettäjällä on huono itsetunto ja hän paikkaa sitä hakemalla ihailua. Vaimon rakkaus tai ihailu ei riitä. Tätäkin olen miettinyt joskus. Toiset tarvitsevat jatkuvaa pönkitystä. Myös naiset. Jotkut naisethan esim. seurassa jossa on miehiä, tuntuvat aivan hakemalla hakevan huomiota a keskipisteenä oloa. Nyt en siis tarkoita naisia, jotka aina tunutuvat saavan huomiota, hehän ovat taas sitten usein hyvällä itsetunnolla varustettuja hauskoja ja mukavia naisia. Toki myös nuo huomion hakijat ovat usein mukavia ja hauskoja naispuolisten ystäviensä seurassa, mutta jotenkin kun seuraan liittyy miehiä, muututaan ihan "typeriksi" ja tehdään kaikki mahdollinen, että saadaan huomio itselle.
Mistä johtuu että tässä keskustelussa tullee miinuksia vaikka näppää plussaa??? Tämä on suoraa valehtelua!
On naivia ja itsensä huijaamista väittää, että onnelliseen liittoon ei voisi joku tunkea väliin. Sillä verukkeella esim. "kakkosten" on hyvä kuolettaa omatuntonsa.
Haluatko oikeasti vastauksen? Ihan siis sen rehellisen? Ilman taka-ajatuksia ja asenteita, jotka kysymyksestäsi paistoivat läpi.
Kuka puhuisi järkeä? Puhut ilmeisesti pettämisestä; siinähän ei sinälllään ole mitään järkeä, joten eipä siitä ole paljon puhumistakaan.
Kuka nostaisi itsetunnon rippeet? Minulla vaimona ei ole rippeita vaan hyvin tavallinen, ehjä itsetunto ja identiteetti naisena, joka ei todellakaan perustu aviomieheni tekemisiin.
Kuka antaisi voimaa irrottautua menneestä ja jatkaa yksin? En halua irrottautua perheestäni, perhe-elämästäni, miehestäni, kaikista yhteisistä asioista ja tekemisistä, en todellakaan yhdenkäään syrjähypyn takia. Mies voi lähteä jos haluaa, muttei halua.
Kuka uskottelisi, että ansaitset parempaa? Parempaa? Avioliitto, ihanat lapset, kaunis koti, taloudellinen turvallisuus, toimiva arki, yhteiset ystävät, hyvä seksielämä - mikä olisi parempaa??
Kuka sanoisi, ettei kannata olla kynnysmatto? Kynnysmattona on aina kakkonen, ei se vaimo vaikka niin on tietenkin "sekaantujien, kuten sinä" helpompi ajatella varsinkin jos itse on ollut kakkonen
Kuka toteaisi, ettei valehtelijan lupauksiin kannata luottaa? Valehtelija eli se petturi valehtelee/häpeää sitä kakkosta ja yleensä valehtelee juuri hänelle. Minä tiedän missä mennään ja sovitut asiat ovat aina pitäneet paikkansa.
Kuka muistuttaisi, että ehkä "silloin joskuskaan" ne asiat eivät olleet niin hyvin, kuin ajan kuultamat muistot antavat ymmärtää? Kyllä olivat, ja ovat edelleenkin.
Vastaukset eivät ole sitä mitä toivoit mutta ehkä uskallat katsella hieman laajemmin asioita ja mielellään keskityt oman elämäsi rakentamiseen. Et tiedä toisten elämästä mitään!
Nuuskijamuij...
Et olisi enää säälittävämmin voinut puolustella selkärangattomuuttasi :DD
Ne selkärangattomat tuntee varmasti omat miehensä paremmin kuin kukaan muu.
Ne selkärangattomat saavat ihan itse valita oman polkunsa mitä kulkevat. Se selkärangaton voi hoitaa hyvin lapsensa vaikka parisuhde ois rempallaan ja kiitos siitä. On hiton monta onnetonta yh-äitiäkin jotka on heittäneet ukkonsa pettämisen takia aikoinaan pihalle. Kaikkien kohdalla ei ole menny parempaan suuntaan.
Mitähän selkärangatonta on siinä, että elää normaalia perhe-elämää, tulee hyvint taloudellisesti toimeen, on mukavaa sosiaalista elämää jne.?
On aina ihmisiä, jotka "tietävät" miten toisten pitäisi elää. Ja heitä harmittaa, jos kuitenkin ollaan onnellisia vaikkei eletä "oikein". Hassuinta ja hullunkuristinta on, että nämä oikeassaolijat ja -tietäjät ovat niitä, joilla ei elämässä mene hyvin ja he ovat erittäin harvoin onnellisia. SInä EiVOIOllaTotta kuulut juuri näihin ihmisiin. Ja se ON säälittävää, ihan oikeasti!
Aina vaimot paasaavat kakkosten omastatunnosta. Pitäkää huoli vain siitä että miehellänne on hyvä omatunto. Hän on teille lupauksia antanut, ei kakkonen.
Huvittavaa tuo vaimojen puolustuskanta! :)
Minusta ap:n kirjoitus on nykymaailmassa yleistä ja sen enempää syyllistämättä vaimoja tai kakkosia voi vain todeta, että pettäminen on väärin ja kenenkään ei sellaista tarvitse joutua sietämään.
Se miten itse ymmärrän ap:n kirjoituksen on siten, että miksi vaimot katsovat pettäviä miehiään taloudellista tai muista syistä. Elämä on aika upea juttu ja sitä ei tuollaisiin pettureihin kannattaisi tuhlata, ei myös kakkostenkaan.
Ja totuus on se, että on vain turhan paljon vaimoja, jotka kynnysmatoksi alistuu ja antaa uskottomuuden tai peräti uskottomuuksia anteeksi. Minusta se on surullista ja kertoo vain siitä, että he eivät koe ansaitsevansa parempaa.
Kuka sanoo että elämä menee paremmaksi jos heittää miehen pihalle sen syrjähypyn takia? Jos vaimo ei edes koe sen hirveästi huonontavan edes omaa elämäänsä? Onko ainoa tie onnelliseen elämään uskollinen mies? Ihan sama vaikka mitä muuta ei olisi mutta kunhan mies on uskollinen niin elämä on elämisen arvoista?
Jos mies rakastuu toisaalle on selvää että hän haluaa lähteä sinne toisaalle ja olla siellä mutta kyllä panemiselle annetaan ihan liikaa merkitystä. Naisille se tmerkitsee rakkautta tai rakkauden puutetta jos mies sählää muualla mutta miehelle se ei merkitse sitä. Miehen puolesta ette voi sanoa että et rakasta vaimoa kun panet muita. Ei toinen ulkopuolinen nainen voi mennä sanoon toiselle naiselle että sun miehes ei rakasta sua. Totuuden rakastamisestaan tietää vain mies itse.
Tiedän miehiä jotka ei välitä vaimoistaan vaikka ne ei edes petä.
Vaimot harvoin puolustelee pettävää miestään vaan yleensä selittävät sen, miksi ovat yhä parisuhteessa. Siinä mielessä selittäminen menee kuuroille korville, että täällähän ei haluta tajuta sitä, että se vaimo voi oikeasti olla tyytyväinen elämäänsä riippumatta siitä, onko miehellä kakkonen vain ei. Ja tätä on katkerien kakkosten tai muutoin vain elämässään epäonnistuneiden naisten vaikea käsittää.
Harvoin se vaimo kynnysmattona toimii. Vasta sitten kun se kakkossuhde muuttuu oikeaksi näkyväksi suhteeksi, sillä on oikeasti merkitystä.
Se, miten kukakin käsittää määritteen "ansaita parempaa" on hyvin häilyvää. Yksinhuoltajuus, taloudelliset ongelmat, rakkaudettomuus, oman puolison tuen puuttuminen jne. ei ole hyvä vaihtoehto.
Minusta on erittäin surullista, että katkeroituneet naiset, joilla ei ilmeisesti ole omaa elämää, saati rakkautta, ovat surullisia asioista, joista ei tarvitse olla. Mutta kaipa se kompensoi muutoin niin tunneköyhää elämää...
Niin, miksi sen vaimon onnellisuuden tai hyvän elämän aina oletetaan määrittyvän miehen kautta. ei kai se mies voi olla koko elämä, vaikka vaimo häntä rakastaisikin. Onhan ihmisellä työ, lapset, ystävät, harrastukset jne. ehkäpä juurin nämä naiset jotka eivät määritä elämäänsä, eivätkä elä sitä hänen kauttaan jaksavat yrittää ja juuri näiden naisten ja heidän petturimiestensä suhde voi vielä parantua. Ja tosiaan, kukaan ei voi täysin tietää mitä kenenkin suhteessa tapahtuu ja millä perustein päätetään vielä yhdessä yrittää.
Siinä jälleen yksi vaimo joka käy lueksimassa uskottomuuspalstaa - ei tietenkään siksi että miehen uskottomuus häiritsisi vaan ihan muuten vaan ;) Täällä kehutaan miten ollaan onnellisia huolimatta siitä että mies panee muita naisia tai rakastaa toista. Kotona toiset kuviot, vahditaan, vaaditaan ja epäillään. Hohhoijaa. Rakkaudettomassa suhteessa elät "OnnellineN", ei mies pettäisi sinua jos rakastaisi.
Äläpä nyt taas yleistä! Minä erosin miehestäni. Olen yksinhuoltaja, minulla ei ole siis sitä puolisoni "tukea" (onko uskottomien miesten vaimoillakaan?!), talouskin on ihan kiinni siitä, miten menonsa sopeuttaa. Rakkaudettomuus; joo, ei ole miestä nyt vierellä, mutta eipä se pettävä mieskään puolisoaan rakasta eikä kunnioita. Jos tekisi niin, ei pettäisi. Joten tämä on minusta erittäin hyvä vaihtoehto verrattuna elämään pettävän miehen rinnalla.
Vaikeaa kuvitella, miten hyvältä voi oikeasti tuntua naisesta, jonka mies avoimesti pettää häntä. Hyvässä nykyssä puolet yhteisestä ystäväpiiristäkin tietävät, ja silti vaan jatketaan liittoa. Ei minun näkemykseni onnellisesta avioliitosta.
Niin mies panee vain seksin tähden, tekninen suoritus. Naiselle siihen kuuluu aina rakkaus. Kai ne molemmat naiset sitten rakastaa ttätä pettäjää, kun sitä kilvan hoitelevat.
Ei kai se kuitenkaan vaimojen tehtävä ole pitää huolta miesten omantunnon puhtaudesta. Eiköhän jokainen itse pidä huolen siitä, onko omatunto puhdas vai ei. Saahan sitä miettiä, että onko jollain huono omatunto vai ei tai millainen moraali jollain on.
Ei kai se onnea tuo, jos ukon heittää pihalle, mutta omanarvontunnon kyllä tuo ajan myötä takaisin.
Minkälainen vaimo ei koe sen huonontavan elämäänsä, jos mies on käynyt tai käy vieraissa? Enpä haluaisi olla tuollainen ihminen, jotain on silloin mielestäni päässä pielessä.
Ei pelkkä uskollisuus tee elämästä elämisen arvoista, mutta se tuo kunnioitusta ja arvostusta suhteeseen. Miksi sitä kutsuttaisiin parisuhteeksi, jos siihen mahtuu enemmän kuin pari??
Itseäni ainakin korventaisi ajatus siitä, että tietäisin jo miehen lähtiessä töihin, että töiden jälkeen se menee toisen naisen luo ja rakastelee tämän kanssa. Ja tulee sitten illalla mun viereen nukkumaan. Tätä samaa viikosta ja kuukaudesta toiseen. Hei haloo!!!
Niin minuakin, mutta jos tuo suhde on ohi, näinhän ei tapahdu. Jotkut oikeasti päättävät sivusuhteen onnistuneesti ja jatkavat vaimonsa/miehensä kanssa. Ainakin yrittävät saada suhteen toimimaan yhteisellä päätöksellä.
Ja mitä sitten?
Kyllä siellä kotona saattaa olla aivan ihanaa seksiä, vaikka se mies käykin panemassa töiden jälkeen jotakin toista.. :D
Jos se mies haluaisi lähteä, niin sehän lähtisi eikä menisi ollenkaan sinne omaan kottinsa vaimoa hellimään.
Vaimolla muuten saattaa myös olla se kakkonen joka antaa jännitystä eelämään.
Seksikö on pääasia ja sekö kertoo sinulle miehen rakkaudesta. Minulle tärkeämpää olisi että mies arvostaisi ja kunnioittaisi eikä valehtelisi. Vähään tyydyt: kakkosen jälkeen sinua velvollisuudentunteesta höyläävään mieheen joka haaveilee toisesta ja on ehkä vain ajan kysymys koska vaihtaa siihen toiseen tai kolmanteen.
Iloitse ihanasta seksistä jos se on ainoa mikä elämässäsi merkitsee - sitähän mies antaa muillekin. Minä, eikä moni normaalimoraalinen ihminen suostuisi seksiin miehen kanssa joka käy paneksimassa muita mutta meillä onkin varaa vaatia enemmän kuin tuota mihin tyydyt. Kuulostat jakorasialta.
13 6:n kommentti osoittaa etteivät vaimot ole ainakaan kakkosia kummosempia, kunnollisempia tai moraalisempia. Kaltaisensa ihminen ei voi ainakaan muita haukkua.
13 6 kuulostaa läpeensä sairaalta ja kieroutuneelta vaimolta.
Ei ihme että miehesi pettää !!
Ihan ensiksi - ottaa vaan ihan relasti.
Jos mies käy panemassa jotain halpaa naista ( joka tietää panevansa varattua ), miksi ihmeessä sinun pitäisi panikoitua siitä?
Sun miehellä on arvot vinksallaan ja huorallaan vielä enemmän.Aina on ollut halpoja huoria, mitä noista.Käytetty, saastainen pillu - ei muuta.
Et ole kynnysmatto.Olet luultavasti dorkan appiukon ja median luoman yliseksuaalisen ( ei mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa ) miehen vaimo.
Media on täysin syvältä.Hyvin usein myös ihmiset, jotka ovat tuon kummajaisen johdannaisia.
Appiukot ( varsinkin iäkkäämmät ) voivat provosoida poikalapsille seksuaalisuuden tärkeyttä.Iäkkäät isät ovat täysin kelvottomia kasvattajia.
Kuuntele sydämesi ääntä.
Jos mies ei vaikuta hyvältä millään tavoin, eroa.Nainen ei ole kovinkaan paljon miestä kummallisempi muiden kuin seksiaddiktien mielestä.
Älä IKINÄ puhu mitään positiivista lapsen isästä.Jokainen kunnon mies on parempi esimerkki.Miksi edes mainitsisit jonkun muun?
Onnea sinulle elämässä!
Ihan yhtä lailla se vaimo vi käydä vaikka rukatunnilla toteamassa, että kylläpä tuntuukin hyvältä kotisiippaan verrattuna.
Miksi ihmeessä joku vielä luuleekin, että nainen ei petä.
Paras tyydytys on ainoa tie unohdukseen.Kunnon nainnin jälkeen vieraan kanssa on täysin hailee, käykö mies vieraissa.
Sivistymättömästi kirjoitettu teksti ' Teenäin'. Täysi moukka tekstin ja ajatusten takana. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
Buahahaa :'D
"Kuka u.s.k.o.t.t.e.l.i.s.i., että ansaitset parempaa?"
Siis uskottelisi. Freudaalinen lipsahdus suustasi? Vaimolla on mielestäsi parasta, mut haluaisit hänen uskovan toisin.
Jokainenhan määrittelee itse sen mikä on itselle parasta. Jos se jollekulle on valheet, jatkuva epäileminen ja vahtiminen, miehen loukkaukset, pettäminen, toisen naisen rakastaminen, sitten se on. Aina vika ei ole miehessä vaan siinä että toisilleen sopimattomat ihmiset ovat yhdessä. Mies voi olla jollekin toiselle sopivampi ja uskollinen sitäkään ei voi tietää.
Ei halua sellaista, mutta sinäkin voit tehdä sen mahdolliseksi.
Minä ainakaan en käytä elämääni kyttäämiseen ja epäilemiseen, vaikka miehelläni onkin ollut sivusuhde aikoinaan. Miksi niin tekisin? Sehän kuluttaa valtavasti energiaa ja sillä saa päänsä sekaisin. Mieheni tehtävä on olla luottamukseni arvoinen, ei minun tehtäväni vahtia ja miettiä jokaista sanaa ja tekoa, että onko totta ja oliko siellä missä sanoo olleensa. jos mies valehtelee, se on hänen syntinsä, ei minun.
Mies vois tehdä miehentyön sitten ja erota, eikä jättää petetylle vaimolle selvitettäväksi kaiken, ja itse mennä porskuttaa kuin ei olis miträän tehny?
Hitto, kun tuntuu,että vaimot ovat kaiken tämän takana. Vaimon syy on jos mies ei ole tyytyväinen elämäänsä ja vaimon syy on jos mies ei ylipäätänsä ole tyytyväinen siihenkään elämään, jota itse on halunnut. On ne kummia juttuja nuo vaimot, kaikki pieleen menneet asiat on niiden syy...
Tässä alkaa häiritsemään kaksi asiaa. Yksi, miksi leimataan aina miehet pettäjisksi. Fakta. Se ei ole riippuvainen sukupuolesta. Kaksi. Se että aina ratkaisu on jätä se "rumasana".
Ei oikea elämä ole noin mustavalkoista, ei todellakaan.
Ja onko se pettäminen aina toisen syy, ei ole, ei todellakaan ole. Yleensä petetään sen takia, että siitä saadaan jotain. Esimerkiksi itseluottamusta, vahvistusta sille että on yhä käypää valuuttaa lihamarkkinoilla. Syitä niihin on monia. Se on kuitenkin aina tapauskohtaista. Mutta koskaan ei ajatella kunnolla seurauksia, ennen kuin lähdetään pettämisen tielle. Ajatellaan että ei tästä jäädä kiinni, eikä se ole kuin tämä kerta. Jos niitä osattaisiin ajatella, jos jokainen osaisi asettua sen petetyn asemaan, moni pettäminen jäisi tekemättä. Me ihmiset olemme kuitenkin erehtyväisiä, emme ole täydellisiä, teemme virheitä itse kukin, ja yleensä ne sattuu aina lujiten niihin joista välitämme eniten.
Mitä tehdä petetyksi tulemisen jälkeen, siinäpä vasta kysymys. Tärkein asia on kuitenkin antaa itselleen aikaa, aikaa tuntea niitä kaikkia tunteita. Antaa mielen hieman tyyntyä, ennenkuin alkaa ratkomaan mitään.
Sen jälkeen vasta alkaa pohtimaan sitä, miten jatkaa tästä eteenpäin, yhdessä vai erikseen. Tässä vaaditaan nyt siltä pettäjältä täydellistä rehellisyyttä, ettei tehdä enempää vahinkoa jatkamalla sitä valehtelua. Mutta kuinka moni siihen oikeasti pystyy siinä todellisessa tilanteessa. Koska normaali ihminen ei halua satuttaa toista tarpeettomasti, ja asioiden kertominen voi sen takia olla melkein mahdotonta, totuudenmukaisesti siis. Varsinkin jos yhä rakastaa sitä toista.
Anyway tärkeimmät neuvot petetylle, anna itsellesi aikaa, ja pura asioita mihin vain voit. Ystäviin, pettäjään, päiväkirjaan. Mihin tahansa, kunhan purat ja juttelet niistä. Niin kauan kuin sinulla on siihen tarpeita. Äläkä mieti mikä on oikein ja mikä on väärin, ei ole oikeita eikä vääriä tapoja surra, purkaa sitä pahaa oloa pois. Ja lopulta anna aneteeksi, niin toiselle, kuin itsellesikin. Se itselleen anteeksi antaminen on vaikeaa, se on todella vaikeaa. Mutta se on tärkeää. Älä jää syyttämään itseäsi, ja mahdollisia virheitäsi, vaan anna itsellesi anteeksi, ja myönnä, että sinäkin olet vain ihminen. Lopulta se vastuu on sillä pettäjällä, aina. Ihan sama mitkä tilanteet siihen on ajaneet.
Sitten lopuksi. Nostan hattua ihmisille, jotka on pystyneet jatkamaan pettämisen jälkeen. Itse en siihen pystynyt. Yritin kyllä, mutta lopulta tuhosin sillä vain itseni ja oman elämäni. Sen jälkeisiä haavoja kannan yhä mukanani, melkein parinkymmenen vuoden takaa. Kuitenkin olen tavannut myös ihmisiä jotka on saaneet suhteen toimimaan hyvin, jopa paremmin sen pettämisen jälkeen. Se vaan vaatii ihmisiltä valtavasti sitkeyttä. Eikä todellakaan ole heikkouden merkki, jos haluaa yrittää vielä saada suhteen toimimaan. Se on todellisen sitoutumisen merkki.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Näitä helmiä saa lukea harvoin tällä palstalla. Kun petetty ei heti kohta eroa ja kirjoittaa siitä tällä palstalla, saa hän olla sylkykuppina ja nimittelyn kohteena.
Aivan varmasti on mahdollista saada liitto toimimaan vielä pettämisen jälkeen, jos molemmat sitä haluavat ja suhde rakennetaan uudelleen, rehelliselle pohjalle.
Mutta jos mies edelleen jatkaa suhdetta toiseen, jäätyään jo kiinni, ja vakuuttaa vaimolleen, että suhde on ohi, vaikka jatkuukin entistä intensiivisempänä, niin silloin ei kyllä onnistumisedellytyksiä enää ole! Jos itse olisin vaimo sellaisessa tilanteessa, haluaisin todellakin tietää!! Ihan keneltä tahansa. Paitsi ehkä sen kakkosen kertomana. Silloin en ehkä pystyisi suhtautumaan asiaan niin kuin pitäisi.
Totta. Mikäli pettäjä edelleen jatkaa pettämistä, ei suhde voi korjaantua. Minusta kyllä tuo jatkamispäätöksen tekeminen on tuossa vaiheessa pettäjän puolelta jo aika julmaa. Se ei kerro pelkästään siitä, ettei kunnioita puolisoaan, vaan ehkä jostain paljon vakavammasta ongelmasta. Tuollainen ihminen tuskin kunnioittaa ketään. Sen takiahan ihmiset uskovat toisen haluavan aidosti jatkaa, koska harva haluaa tai osaa edes ajatella, että toinen olisi niin "kipeä", että toimisi noin.
Mielenkiintoista onkin siis, ei pelkästään vaimon vaan myös kakkosen näkökulmasta, mitä ajatella siitä, kun mies toimii noin?!
Itse elän toisena naisena ukkomiehen kanssa, joka jäi kerran kiinni ja suhde jatkui, ihan vaimmon tietäenkin, mutta joka sitten lopulta sai tareekseen vaimon naputuksesta ja sanoi lopettaneensa meidän suhteen, mutta jatkaa sitä edelleen.En kadehdi vaimon asemaa tässä, en todellakaan, mutta en myöskään omaani. Vaikka mies kovasti minulle vakuuttaakin, että eropäätös on kypsynyt, kunhan vielä vaan saa otettua sen vaimon kanssa puheeksi niin enpä tiedä haluanko enää miestä? Ensinnäkin tämä kaikki on kestänyt liian kauan ja rikkonut jo valtavasti, vaikka rakastankin häntä edelleen, jopa enemmän kuin ennen. Toisaalta, en myöskään tiedä voisinko elää miehen kanssa, joka on pystynyt toimimaan vaimoaan kohtaan näin väärin niin pitkään?!
Ukkomiehet tosin monet saattavat elää siinä harhaluulossa, että he voivat vetkutella kahden naisen välillä vaikka miten pitkään, koska kumpikin kerran hänen kanssaan haluaa olla. Ja sitten ovat aivan ihmeissään, kun toinen tai jopa molemmat ilmoittavat, että tämä loppuu nyt!
Taisi olla oma (lue petetyn selkärangattoman vaimon) kirjoitus jossa puolustelee surkeuttaan :D
Siis anteeksiantaminen on myös selkärangatonta? Voi hyvä hyssykät sentään.
Olen itse seurannut useita uskottomuustapauksia läheltä. Joissain myös kuunnellut molempien osapuolten kannanottoja asiaan Jokaisella on oma elämä, jota vain ja ainoastaan he itse elävät. Ei kukaan muu. Ystävien ja läheisten tehtävä on lähinnä kuunnella, esittää ehkä kysymyksiä. Antaa neuvojakin, jos niitä nimenomaan pyydetään.
Ihminen on aikuinen vasta sitten, kun hän ymmärtää tai edes yrittää ymmärtää toisten ratkaisut, vaikka ne poikkeaisivat suunnattomasti omista. Lisäksi on ymmärrettävä, ettei ole olemassa yhtä ainoa tapaa ratkaista asioita. Kaikki suhteet ovat myös kovin erilaisia, jopa toistensa vastakohtia.
No niin varmaan... sinä sen sijaan taidat olla se selkärangaton pikkukakkonen joka kieli vyön alla odottaa, että mies eroaisi vaimostaan. Siis että vaimo jättäisi miehensä, koska miehestä ei siihen ole. Säälittävä kanelikokkare.
Kukaan ei toivo eroa silloin kun suhteessa on rakkautta ja kunnioitusta. Jos sitä ei ole niin ero on paras ratkaisu.
Hauskaa muuten seurata miten tässä keskustelussa vaimojen lausahdukset ovat vaihdelleet kiroilusta huoritteluun ja nimittelyyn, välillä naimajuttujakin puivat erittäin tyylittömään tapaan. Ei tosiaankaan ole ihme että mies ei jaksa ilkeitä, pahasuisia ja sivistymättömiä vaimojaan.
Muistakaahan kuitenkin vaimot että miehenne teitä pettävät, eivät ne kakkoset eli siippojenne suuntaan niitä haukkumisia. Vai ettekö uskalla kun pelkäätte että mies jättää? ;)
Ei tuo kakkostenkaan kielenkäyttö ole sen hienostuneempaa.
Vaimot haukutaan mennen tullen nimitellen miksi tahansa aivottomaksi olioksi.
Kakkonen haluaa itselleen miehen joka on valinnut vaimoksi aivottoman.....
On se niin hassua että ne miehet on kuitenkin aikanaan valinneet ne ilkeät vaimot itselleen. Onko niin vaikea sitten lähteä suhteesta pois ennen kuin aloittaa pettämisen? Minun mielestä mies joka lähtee pettämään eikä eroa ilkeästä vaimosta on ihan samalla viivalla kuin vaimo joka ei eroa pettävästä miehestä. Samalla viivalle voidaan laittaa se kakkonen joka tietoisesti aloittaa suhteen varattuun vaimoaan pettävään mieheen. Kaikki he ovat selkärangattomia. Ehkä selkärangattomat sitten vetää toinen toisiaan puoleensa?
Mikä sinua vaivaa nim " yritystä on" ja muillakin nimimerkeillä kirjoitat. Kerro nyt tuo vaimo-vihasi syy. Onko niin vaikeaa hyväksyä ja ymmärtää, että aina pettäminen ei johda eroon. Ja , että vaimo voi pudota jaloilleen ja ei murene vastoinkäymisen edessä.
Niin paljon on meidän kaikkien ihmisten hyväksyttävä erillaisuutta, pyydettävä ja annettava anteeksi muillekin ja muiltakin kuin siltä puolisolta. Ihailtavaa, jos puolisot pystyvät käsittelemään ja sopimaan niinkin vakavan asian kuin uskottomuuden. Ja pystyvät katsomaan eteenpäin eivätkä tuijota vain sinne peruutuspeiliin. Edelleen totean, että tuo simo lampisen kommetti on helmi näiden kirjoitusten joukossa.
Olet "ronja *" täysin oikeassa, siitä varmaan miiinukset. Ihmisiä harmittaa, kun jotkut saavat anteeksi ja he itse eivät saa eivätkä anna anteeksi :).
Entäpä jos se vaimo elää sellaisessa suhteessa, jossa hänen mielestään on rakkautta kunnioitusta? Toinen nainen voi kyllä mielessään kuvitella vaikka minkälaisen parisuhdehelvetin, mutta niin vain voi olla, että siellä kotona elätään ihan tavallista kahden pitkään yhdessä olleen ihmisen arkea.
Minusta tässä keskustelussa on aika monia hyviäkin kannanottoja vaimoilta. monessa ei mainita kakkosia millään tavalla. Tai sitten vaan ohitan tuollaiset höpöjutut enkä jatka lukemista, kun huomaan, että menee mauttomuuksiin.
Älä seuraa lähipiirisi tapahtumia surulla, vaan uteliaaisuudella ja mielenkiinnolla. Toisten parisuhteista ei kuitenkaan voi tietää kuin hyvin pienen murto-osan, senkin usein vain toisen osapuolen näkökulmasta.
Ja miksi ihmeessä keskityt petettyihin vaimoihin? Petettyjä miehiä on myös. Kyselet
kirjoitetuksessasi mihin maailma on menossa, mikä vaimoja vaivaa, kun he antavat anteeksi. Koska anteeksiantamisesta on tullut suurta syntiä? Etkö itse ole koskaan saanut keneltäkään anteeksi?
"vaan uteliaisuudella ja mielenkiinnolla"
Nimenomaan näin. Elämä olisi täysin mielenkiinnotonta ja tylsää, jos kaikki vaan eläisivät koko elämänsä onnellisena ja tasapainoisena, ilman huolen häivää.
Anteeksi voi antaa kerran. Toisen kerran samasta asiasta anteeksiantaminen on tyhmyyttä. Turha valittaa ja haukkua että petetään jos itse antaa sille uusia tilaisuuksia toistuvasti.
Ihan tyhmää sanoa, että anteeksiantaminen on tyhmyyttä.
Jep anteeksiantaminen on taitolaji ja se armahtaa anteeksiantajan kaikelta kärsimykseltä. Kun annat anteeksi niin sinua ei satu. Tämä siis pätee jos OIKEASTI pystyy anteeksiantoon. Anteeksiantaminen ei todellakaan ole tyhmyyttä vaan kadehedittava kyky. Tarkoitukseni olisi oppia se taito ja oma mieheni on tuossa erittäin hyvä. Hän on anteeksiantanut exvaimolleen sellaisia asioita joita en tiedä kyenneen kenenkään muun antaneen. Ja on ihana huomata kuinka suuri taakka on tämän anteeksiannon myötä hänen elämästään kadonnut. Monta asiaa hän on antanut anteeksi. Ei vain yhtä. Olisihan hän voinut myös valita katkeruuden ja vihankin?
Ei kai se joka antaa anteeksi toistuvasti valitakkaan? Hänhän on valinnut anteeksiannon ei silloin valiteta vaan iloitaan siitä mitä on. Kyllä meillä kaikilla on tilaisuuksia vaikka mihin eikä se käytätkö niitä tilaisuuksia ole kenenkään muun vastuulla kuin sinun itsesi. Ei kenenkään pidä olla antamassa niitä tilaisuuksia tai olla antamatta.
Pettämisen voisin antaa anteeksi, jos se olisi kertaluontoinen hairahdus. Riippuen tietysti, jos katumusta olisi ja halukkuutta yhteiseen keskusteluun ja siihen johtaneiden syiden rehelliseen ja avoimeen pohtimiseen.
Pidempiaikaista suhdetta, minkä pitää olla minun mielestäni jo erittäin harkittua, en voisi antaa anteeksi. Koskaan, olkoon lapsia, omaisuutta, yhteiset varat tai vaikka mitä.
Samaa mäki mietin, että en tajua naisia, jotka antaa anteeksi pitkiä salasuhteita. Ne ei ole mitään säätöjä tai vahinkoja. Mun olis vaikea antaa minkäänlaista pettämistä anteeksi, koska eihän se mies ole minua tällöin miettinyt toisen kanssa vehdatessaan, mutta pidempää juttua en myöskään ikinä. Sais äijä lähteä. Vaikka tuskin se helppo päätös olisi, jos tunteita olisi itsellä, mutta silti. Minä en alentuisi sellaseen.
Pitääkö kaikkea tajuta? Sitäpaitsi pitkät salasuhteet harvemmin ovat salaisia vaimolle. Eikä hän yritä edes saada niitä loppumaan. Jos antaa pitkät salasuhteet anteeksi, hyväksyy asian. Vähän sama kuin eläisi avoimessa suhteessa.
Täällä näkyy yksi ja sama vaimo kirjoittavan näitä viestejä . Ketjun loppuosa on täynnä niitä (mm. kiitos sinulle , ronja* jne. ) Kun ei saa vastakaikúa oman surkeuden oikeutukselle niin vahvistetaan multipersoonana omia kirjoituksia. Yleinen mielipide on sitä mieltä että pettämistä ei voi hyväksyä muuten kuin korkeintaan kertaluontoisena hairahduksena. Turhaan selittelet roikkumistasi.
"Täällä näkyy yksi ja sama vaimo kirjoittavan näitä viestejä . Ketjun loppuosa on täynnä niitä (mm. kiitos sinulle , ronja* jne. )
Erehdyt. Minä ronja* (yksi kirjoitus) olen eri kuin toinen ronja. Tuosta toisesta en tiedä, mutta minä en ole ainakaan "sama vaimo" enkä vaimo ollenkaan. Sen enempää kuin kakkonen. Silti anteeksiantaminen on hieno asia, jos siihen pystyy ja kykenee.
Jopas jotain. "Kiitos sinulle" nimimerkkiä käytän minä, joka seuraan suurella, naisvaltaisella työpaikalla näitä ihmissuhde kiemuroita. En ole petetty. Yksin olen jäänyt pitkästä avioliitosta kuoleman kautta. Olen leski. Mutta silmät avoinna nään ja kuulen.
Sen verran on kokemusta, että huomaan yhden ja saman ihmisen kirjoittavan näitä vaimoja halventavia tekstejä. Vimmatusti myös plussailee omia tekstejään. Olisiko niin, että olet pettynyt ja vihainen jollekkin vaimolle. Eroa ei tullut ja se on vaimon vika. Vaimo tuntuu olevan vahvoilla , itse voisit miettiä omaa itse kunnioitustasi. Ja edelleen olen sitä mieltä, että tuo simo lampisen kirjoitus on hieno kirjoitus tällä palstalla.
Yksi kysymys vain:
MIKÄ VARATUISTA UKKOMIEHISTÄ ON TEHNYT NIIN SURKIMUKSIA että he eivät kunnioita puolisoaan ja perhettään ???
vastaus on....kai se on se oma puoliso, joka pihtaa jatkuvasti
"MIKÄ VARATUISTA UKKOMIEHISTÄ ON TEHNYT NIIN SURKIMUKSIA"'
Syitä on moninaisia. Avioliiton seksittömyys, joka on parin yhteisellä vastuulla ja voi olla miehenkin haluttomuutta, on niistä vain yksi. Tässä mitä nopeasti tuli mieleen.
-arjen tylsyys, haetaan seikkailua, jännitystä
-avioliiton ongelmat, kuten taloudelliset riitoja aiheuttavat huolet ,lasten aiheuttamasta aikuisvastuusta pakoon edes lyhyeksi ajaksi, pitkän liiton tapoihinsa kangistuminen....
-henkilökohtaiset ongelmat ja ristiriidat:paha olo tai sairaudet, kuten masennus, ahdistus, ikäkriisi. Pettäminen on itselääkitystä.
-itsekkäät syyt: omat tarpeet jääneet tai ne koetaan jääneen omassa perheessä, sen arkisissa velvollisuuksissa taka-alalle, ja haetaan omien henkisten ja seksitarpeiden tyydyttymistä
- huono itsetunto: pitää näyttää että saa naista,
- halu 'kukkoilla' joko itselleen, ehkä myös äijäpiireissä, että on kova panomies
- joskus pettäminen alkaa rakastumisella ,mutta, useimmiten, pitkäaikainen seksisuhde johtaa siihen, tunteet tulevat väistämättä mukaan kun suhde on intiimi
Erittäin hyvin kirjoitettu. Täällä tosin ei hyväksytä syyksi sitä, että pettäjällä olisi jokin henk.koht ongelma tai käsittelemätön kriisi. Täällähän se on aina puolison syy ja useinmiten juurikin se seksin puute ja nalkuttava akka ;). Näinhän se ei taida useinkaan olla kuitenkaan. Eräs tuttavani, joka petti vaimoaan kertoi olleensa tyytymätön itseensä jo pitkään ja näin jotenkin etsineensä sitten vielä huonompaa oloa tyyliin "paskaks vaan kaikki". Eli syyt ovat moninaiset ja näin ollen jotkut voivat, syistä riippuen myös selvitä pettämisestä ja pelastaa suhteensa.
Otapa järki käteen. Jokainen SAA päättää omasta liitostaan kuten tykkää. Onneksi se ei ole kukaan muu :). Tunnen paljon pettäjiä ja petettyjä (kukapa ei?). Ihan jopa sellaisia, jotka ovat saaneet liittonsa entistä ehompaan kuntoon pettämisen jälkeen.
Niin, ja anteeksiannosta. Tuolla joku kirjoittelikin, milloin anteeksiantamisesta on tullut pahe, syntiä. Jos anteeksiantaminen on väärin, niin silloin ei ainakaan kukaan kunnioita toisia eikä edes itseään. Anteeksiantaminen kannattaa aina, jatketaan liittoa tai ei.
Liiton jatkaminen kumppanin uskottomuudesta huolimatta kertoo rakkaudesta. Tai siitä, ettei ollenkaan rakasta kumppaniaan, vaan on liitossa muista syistä. Syistä joita kukaan ulkopuolinen ei voi, eikä edes tarvitse tietää.
"Jos sä tahdot niin, olen sulle joku aivan muu.
Jos sä tahdot niin, olen virhe, joita tapahtuu.
Jos sä tahdot niin, tulen jouluksi kotiin.
Jos sä tahdot niin, en enää lähde uusiin sotiin.
Jos sä tahdot niin, jään vahtikoiraksi ovelles
Tai painan pääni sun povelles.
Jos sä tahdot niin, et enää koskaan ole levoton.
Jos sä tahdot niin, kaikki minun myöskin sinun on.
Jos sä tahdot niin, otan sinun uskontosi.
Jos sä tahdot niin, on mulle valheesikin tosi.
Jos sä tahdot niin, muutan kirjoille Andorraan,
Jos vielä siellä sut nähdä saan.
Sillä ilman sinua hukun öihin sekaviin
Ja ilman sinua, no niin...
Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin...
Jos sä tahdot niin, nimeäsi enää toista en.
Mut vaikka tahdot niin, kuvaas mielestäni poista en.
Jos sä tahdot niin, tulen kallioiden läpi.
Jos sä tahdot niin, what ever makes you happy.
Jos sä tahdot niin, tuon sulle Tiibetin vuoteeseen
Tai siirrän pohjoisen luoteeseen
Ja aina uudelleen ja uudelleen
Sun muistan joskus mua suudelleen.
Mutta ilman rakkautta hukun öihin sekaviin
Ja ilman rakkautta, no niin...
Ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin...
Jos sä tahdot niin. (3x)"
Tähän ketjuun on turha muiden kuin multipersoona vaimon kirjoittaa, omi koko ketjun itselleen tuhansine nikkeineen. Pitäköön hyvänään mun puolestani myös.
hassua luettavaa , vaikkakin sieltä täältä näitä ''jorinoita'' onha se päivän selvää , ettei mies oo vikapää yksin ko siihe tarvitaan se toinenki osapuoli , oliko se nainen tai mies , ihan sama -- lähe ja heti sellasesta mukamas ''liitosta '' , ei mikään oo niin mukavaa ku yksin tsäkätellä , katos ei ooo kelleen tilivelvollinen, ko tämä elämä on niin kuiteskis lyhyt , miksi kuluttaa sitä märehtimiseen . nim.näillä menen
Kenenkään ei edes tarvitse olla "vikapää". Elämä vaan tehdään ja tapahtuu kaikenlaista.
Voisi kysyä myös:
"MIKÄ ON SYY, ETTÄ IHMINEN ALOITTAA SUHTEEN VARATUN KANSSA"'
Rakastuminen, vastaavat kakkoset yhdellä suulla, oletan.
Aikuinen ei ole tunteidensa johdateltavissa, vaan tekee valinnan ja päättää teoistaan. Kaikki haluaisimme joskus tappaa toisen ihmisen, mutta emme ole vihantunteenkaan johdateltavissa.
Kakkosia enemmän on meitä, jotka olemme rakastuneet ukkomieheen, mutta kieltäytyneet suhteen aloittamisesta. Me olemme huolehtineet siitä, että suhde ei henkisellä eikä tietenkään fyysisellä tasolla pääse etenemään liian pitkälle. Se on vaikeaa, mutta perustuu siihen, että moraalimme ei anna oikeutta loukata toisia ihmisiä edes rakastumisen syynä.
Kakkoseksi päätyy usein miehen valehtelun vuoksi:
-mies valehtelee itsensä poikamieheksi. Pitkässä suhteessa sen paljastuttua annetaan anteeksi valhe, taas rakastumisen varjolla. Ymmärrän, pitäisi olla jo tosi kova selkäranka tässä vaiheessa laittaa mies vastuuseen häikäileemättömästäkin valheesta.
Kakkoseksi päädytään myös jo alunperin tietäen, että toinen on varattu:
-jos itsekin ollaan naimisissa, halutaan salainen suhde puolin ja toisin
Muita syitä:
-heikko selkäranka, heikko moraali, oikeudentajun vajavuus
-empatian puute (usein itselle tuntematonta) puolisoa kohtaan
-sinisilmäisyys, usko ihastuksen kohteen puheisiin,
- ajattelemattomuus (=tyhmyys). Ei tulla edes ajatelleeksi, että suhde loukkaisi pettäjän puolisoa, tai selitellään "se ei tiedä, se ei voi kärsiä", mutta se ei ole totta
-oma yksinäisyys ja halu löytää itselle parisuhde ylittää moraalikysymyksen
-oman elämän tylsyys ja se, etttä ei liiku ulkona, harrastuksissa, joissa on vapaita. Kakkonen löytyykin usein pettäjän työpaikalta. Pettäjälle se voi olla ainoa paikka löytää kakkonen, kun vapaa-aika menee perheen kanssa. Mutta vapaalla kakkosella olisi mahdollisuuksia etsiä muualtakin, jos olisi aktiivinen itse.
- huono itsetunto, pahimmillaan "Kuka tahansa kelpaa" rakkaudennälkään
-omat henkiset ongelmat, varattu on itsehoitolääke pois omista ongelmista
-joskus, pettäjän tuoma taloudellinen apu, jännä elämä hotelleissa, ravintoloissa,
itsellä ei olisi niihin varaa tai ei osaa yksin pitää hauskaa, tarvitsee niihin johtajan.
.
Miksi kakkoseksi= taas sama vaimo paassaamassa. Eikö jo ala kyllästyttämään? Montako nimimerkkiä ja vastausta tänään?
Hehhhheee, vastauksesi sisältää pelkkää ivaa. Jos ei tiedä järkevää vasta-argumenttia, ei ehkä kannattaisi kirjoittaa yhtään mitään, sillä tuollainen vastaus ilmentää verbaalista tyhmyyttä.
Kun kunnat yhdistetään niin pitäisi myös seurakuntien hallinnot yhdistää ja näin kulut pienenee. Kaikessa säästetään ja veroja kiristetään, mutta koskaan en ole kuullut että seurakunnat säästäisivät. Omassa (pienessä) kaupungissani on ainakin kolme kirkkoa, vaikka tälle väkimäärälle riittäisi yksi aivan hyvin kun kävijä määrät on pienentyneet. Kaksi kirkkoa vasaran alle niin tulee reilut säästöt.
PS. Aloita siis uskottomuus (www.eroakirkosta.fi)
Kasvata ymmärrystäsi, se on mahdollista. Mielestäni elämä valuu hukkaan päivitellessä toisten asioita. Miksi vaivata päänuppia asioilla, joita et voi muuttaa?
Kuka puhuisi järkeä?
Kuka nostaisi itsetunnon rippeet?
Kuka antaisi voimaa irrottautua menneestä ja jatkaa yksin?.
Kuka uskottelisi, että ansaitset parempaa?
Kuka sanoisi, ettei kannata olla kynnysmatto?
Kuka toteaisi, ettei valehtelijan lupauksiin kannata luottaa?
Kuka muistuttaisi, että ehkä "silloin joskuskaan" ne asiat eivät olleet niin hyvin, kuin ajan kuultamat muistot antavat ymmärtää?
Vastaus noihin kysymyksiin on MINÄ ITSE on sitten kyseessä vaimo tai mies..
Ihmisen sisältä pitää vastaukset lähteä. Ei kukaan muu voi päättää toisen elämästä tai ratkaisuista.
Kirjoitin tuolla paljon aikaisemmin ja sain oman osani loasta. Nyt kävin kurkkaamassa ketjua, ja ei hyvää päivää sentään....
En tiedä missä menee ihmisillä enää yksityisyyden raja, kun aletaan tonkia, törkkiä ja haukkua toisten ihmisten elämää ja valintoja. Vaimona tuntuu kuin eläisin tämän ketjun osalta jossain BB-talossa, jossa jokainen tekemäni liike tai valinta haukutaan ja lytätään, ja jos olisi mahdollisuus äänestää, niin minut äänestettäisiin ulos. BUU!
Meitä ihmisiä on tällä pallolla aikamoinen joukko. Jos kunnioittaisimme toisiamme, ja tukisimme tarpeen mukaan, olisi kaikilla paljon parempi olo. Aivan jokainen tekee elämässään virheitä, joutuu kohtaamaan vastoinkäymisiä ja tekemään valintoja. Oma elämä meillä jokaisella on kuitenkin elettävänä. ja nämä itsetunnot, lattiarätti ja luuseri-asiat jokaisen itsensä määriteltävä. Mikä on yhdelle lattiarättinä oloa voi toiselle olla mieluinen ja tietoinen valinta. Joku kaipaa uraa ja menestystä ja joku taas nauttii lasten ja miehen passaamisesta ja elää kodin seinien sisällä. Kumpikin erinomaisia valintoja, jos itse viihtyy nahoissaan.
Sama pettämisen kanssa. Joku kykenee anteeksiantoon, ja joku ei. Joku jää, ja toinen lähtee. Molemmat erinomaisia ratkaisuja jos jälleen kerran valinta on oma, ja kestää seistä sen takana.
Oma elämä kannattaa elää, eikä käyttää energiaansa muiden kauhisteluun tai tuomitsemiseen. Senkin ajan voi käyttää johonkin hyvään. Vaikka sellaisen ihmisen tukemiseen, jolla menee juuri nyt huonosti. Tulee itsellekin hieman parempi olo kun levittää ympärilleen hyvää eikä pahaa.
Kirjoituksesi herätti miettimään tilannetta siltä kantilta, että mies jää onnettomaan avioliittonsa ja kakkonen on siitä rikki, eikä voi ymmärtää, miksi mies teki niin, kun kerran rakastaa häntä?
Ensinnäkin, kummpi silloin on onnellisempi, ainakin tulevaisuudessa - eikös se ole se kakkonen, joka kuitenkin voi aloittaa uuden suhteen puhtaalta pöydältä. Ei se pettänyt ukkomies, joka vallitsi jatkaa rakkaudettomassa avioliitossaan, todennäköisesti yhteisten lasten takia.
vaikka olen itse nainen niin en voi kuitenkaan yleistää yksistään miehiä pettureiksi. löytyy niitä paljon naisistakin...
pettää voi niin monella tavalla ei vain kun on kyse uskottomuudesta toisen kanssa. kun luottamus on mennyt niin se on mennyt ja alamäki on alkanut.
niin moni ihmissuhde kaatuu kun ei ole kunnioitusta ja moraalia enään, ei ajatella mikä on oikein ja mikä on väärin vaan kaikki pyörii omien tarpeiden ympärillä.
miten yleistä on just tuo miten annetaan kohdella itseään huonosti, oli se sit työpaikalla, suhteessa tai ystäväpiirissä. mitään ei sanota vaan valitetaan sit seläntakana jos sanoo niin sit saakin syytökset itse niskaansa että on vaikea tapaus. moni ei arvosta suorasukaisuutta mikä mielestäni on valttia niin kauan kun asian ilmaisee asiallisesti ilman turhia ilkeyksiä.