Mikä mättää???

Joku varmaan sanoo, että tämä kuuluisi toiselle palstalle... No kerrotaanpa hieman taustoja kuitenkin. Vuosien suhde takana, tuloksena yhteisiä lapsia ja ero lähes veitsellä leikaten.

Kummallakin uudet kumppanit ja elämän kaikkien mittapuiden mukaan paremmin kuin hyvin. Silti jokin mättää, kun kaksi puhetaitoista ei kykene puhumaan toisilleen... Siis ex:t keskenään, jos kaikki on hyvin niin miksi esim. lapsiin liittyvistä asioista ei voi kunnolla puhua? Puhuminen päättyy jotenkin äkillisesti vaivautuneesti, "nyt täytyy mennä" -tyyliin.

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ja mistä moinen? Herättääkö puhuminen jotain vanhoja tunteita ( ei pitäisi enää, kun on uudet elämät) vai mistä moinen? Lapset ovat kummallekkin rakkaita.
1602
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Riippuu paljon eroamisprosessista. Eron jälk. saattaa tuntua, että vääjämätön etääntyminen kasvaa. Ei tunneta toista 'kuten ennen'. Yhteydenpito alkaa vaikuttaa entistä vaikeammalta, 'ollaan ystäviä' ilman sanan varsinaista merkitystä. Mietitään, mikä saa esim. tapaamiset niin 'vaikeiksi'. Joillakin esiintyy exän piilottelua, lapsien hoito tehdään virallisesti ja vaivihkaa. Syy moiseen? En ole psykologiaa lukenut, mutta kaverina eroaminen ja vielä yhteisten lasten kera... elämisen jatko voi olla yllättävän raskasta. Tässä menimme tietenkin ehkä aiheesta. Pintapuolinen arvioni olisi epävarmuus omista tunteista, hämmennyksestä, pelosta keskustella, kiusaantunut velvoite/huolenpito. Vastasin vain koska aihe kiintoisa, en koska tietäisin aiheesta tarpeeksi antaakseni ultimaalista vastausta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anna mulle nyt vastaukset kirjoitti:

Joku varmaan sanoo, että tämä kuuluisi toiselle palstalle... No kerrotaanpa hieman taustoja kuitenkin. Vuosien suhde takana, tuloksena yhteisiä lapsia ja ero lähes veitsellä leikaten.

Kummallakin uudet kumppanit ja elämän kaikkien mittapuiden mukaan paremmin kuin hyvin. Silti jokin mättää, kun kaksi puhetaitoista ei kykene puhumaan toisilleen... Siis ex:t keskenään, jos kaikki on hyvin niin miksi esim. lapsiin liittyvistä asioista ei voi kunnolla puhua? Puhuminen päättyy jotenkin äkillisesti vaivautuneesti, "nyt täytyy mennä" -tyyliin.

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ja mistä moinen? Herättääkö puhuminen jotain vanhoja tunteita ( ei pitäisi enää, kun on uudet elämät) vai mistä moinen? Lapset ovat kummallekkin rakkaita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu