Tänään - yhtenä samanlaisena päivänä sadoista, halusi vaimoni puolilta päivin tietää, kenen kanssa olin puhunut puhelimessa. Koska en sanonut mitään, hän tarkasti kännykkäni puhelutiedot takautuvasti.
Myöhemmin tänään - yhtenä samanlaisena päivänä sadoista, hän halusi teitää millä sivuilla olen ollut internetissä – näytin hänelle sivuhistorian. Sittemmin hän vielä tarkisti kännykkäni puhelu- ja tekstaritiedot.
Kuinka näet asian, onko näin hyvä? Huomautan tässä yhteydessä, että itselleni ei vastavuoroisuusperiaate ole tarpeen eikä minkäänlaista epäuskollisuutta ole avioliitossa ole ollut koko sen 28 vuotisen taipaleen aikana.
Myöhemmin tänään - yhtenä samanlaisena päivänä sadoista, hän halusi teitää millä sivuilla olen ollut internetissä – näytin hänelle sivuhistorian. Sittemmin hän vielä tarkisti kännykkäni puhelu- ja tekstaritiedot.
Kuinka näet asian, onko näin hyvä? Huomautan tässä yhteydessä, että itselleni ei vastavuoroisuusperiaate ole tarpeen eikä minkäänlaista epäuskollisuutta ole avioliitossa ole ollut koko sen 28 vuotisen taipaleen aikana.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaikuttaa vainoharhaiselta.
Puhelut, tekstiviestit ja tietsikan käyttö ovat mitä suurimmassa määrin yksityisasioita.
Tästä lienevät likimain kaikki samaa mieltä.
Kyllä kumpikin tarvitsee oman reviirinsä muissakin asioissa.
Toisaalta, molemminpuoliseen luottamukseen kuulu avoimuus mutta silloin toisen tietojen tonkiminen on tarpeetonta.
Meillä kännykkään saattaa vastata kumpi tahansa.
Puhelu kääntyy 15-sekunnin kuluttua toiseen jos ensimmäisestä ei vastata.
Minun E-Mail osoitteeni, valmiine salasanoineen, on myös vaimon koneella.
Meillä on myös yhteisiä asioita jotka etupäässä tulevat minun osoitteeseeni.
Rinnakkaisten luottokortiemme suoraveloituslaskuista tullee kuukausittain yksi ilmoitus jonka vaimo tavallisesti tarkastaa.
Ei ole salaisuuksia mutta emme kyttääkään.
Meille tämä on normaalia.
Otin kerran esiin asian, jonka olin nähnyt miehen selaushistoriassa. Ok, sävy ei ollut rakentavin ja purin kai stressiäkin säikähdykseeni: mies oli surffannut keskusteluja huonoista parisuhteista.
Viikon sisään "sain" oman tunnuksen miehen tietokoneeseen ja tämä nykyään pitää hyvää huolta siitä, ettei jätä omaansa auki.
Joskus kiinnostaa tietää, kenen kanssa mieheni puhuu puhelimessa, joskus taas ei. Muttei koskaan niin paljon, että pitäisi tarkistaa puhelutietoja. Internetissä hän voi surffailla aivan vapaasi ja juuri niillä sivuilla kuin haluaa, mitäpä se minulle kuuluu.
Mieheni on luottamuksen arvoinen ja pidän itseäni sen verran fiksuna, etten aikoinani olisi valinnut miestä, johon ei voi luottaan. Vaimosihan ei käyttäytymisen perusteella luota sinuun? Johtunee hänen omasta epävarmuudestaan mutta oleko koskaan kysynyt, mitä hän tuolla kyyräilyllään yrittää saada aikaiseksi?
"änään - yhtenä samanlaisena päivänä sadoista, halusi vaimoni puolilta päivin tietää, kenen kanssa olin puhunut puhelimessa. Koska en sanonut mitään, hän tarkasti kännykkäni puhelutiedot takautuvasti."
No kyllä minäkin tarkastaisin tuossa tapauksessa Jos kysyn kenen kanssa puhuit puhelimessa, odotan myös saavani vastauksen.
Jos en sitä saa, oletan että kyseinen tieto on jostain syystä pimitettävä minulta ja hankin sen itse.
Kyseessä oli harvinainen yritykseni painottaa omaa yksityisyyttä. Logiikkana siis: En ole tilivelvollinen omista puheluistani kenellekkään - myöskään puolisolle.
Olen nyt saanut opin teiltä, nimimerkit: aviomies, cloetta, fvgn, ja 68/64: Yksityisyyden tavoittelu avioliitossa esittämälläni tasoilla on siis kohtuutonta.
Minulle on jotenkin vaikeaa ymmärtää tätä "minun elämäni" ja "sinun elämäsi" ajattelua.
Toki kaksi ihmistä ovat erillisiä ja parisuhteeseen tullessaan ovat sitä edelleen. Jos kuitenkin on ns. valmis jakamaan elämänsä toisen kanssa, niin miksi ihmeessä pitäisi säilyttää samanlainen yksityisyys kuin sinkkuna? Mitä se parisuhde oikein sitten tarkoittaa? Sitä, että kaksi ihmistä tulee yhteen, mutta jatkaa erillisen elämän elämistä? En ole koskaan voinut tätä ajatusmallia käsittää. Olenko jotenkin erilainen..?
Mielestäni parisuhteessa on selitysvelvollinen toiselle. Minä ainakin haluan tuntea mieheni kaverit, ystävät ja koen, että ainakin osa heistä on meidän yhteisiä myös. Jos miehelläni on naiskavereita, haluan tietää millaisia he ovat ja olla varma siitä, että he todella ovat vain kavereita. Saman olen valmis jakamaan omista kavereistani ja ystävistä.
Jos sitten ilmaantuu uusia naiskavereita, ja minulle mieskavereita, huoli herää viimeistään siinä vaiheessa, jos puhelin alkaa kantautua mukaan suihkuun, tyynyn alle, pidetään siinä lukitusta tai asiaan liittyy jonkinlaista salailua. Tällöin ollaan sen rajalla mikä on pettämistä ja mikä ei..
Kertokaa siis minulle missä menee yksityisyyden raja, kun sellaista ei minun mielestäni ole enää samassa määrin kun parisuhteessa ollaan.
Mikä sopii kenellekin!
Jos jompi, kumpi haluaa pitää joitakin asioita yksityisinä niin tietenkin hänellä on siihen oikeus!
Toisaalta avoimuuden raja voi olla niin alhaalla, että kumppani luottaa täysin siihen, ettei mitään parisuhteeseen vaikuttavaa jää pimentoon.
Meistä ei kumpikaan koe olevansa selitysvelvollinen mistään vaan kerromme avoimesti asioita kokematta kuitenkaan yksityisyytemme olevan uhattuna.
Jo seurusteluaikana harrastimme pienimuotoista matkustelua rajoittuen Skandinaviaan.
Avioliiton aikana olemme olleet suunnilleen kaikki lomamme matkoilla, ensin kahden ollen, päivästä päivään.
Sittemmin lasten lomien mukaan.
40 vaiheessa, ollessani estyneenä, lähti vaimo kehoituksestani kehoituksestani etelään teini-ikäisten lastemme kanssa.
Sen jälkeen hän on vuosittain tehnyt 1 - 2 tyttöjen matkaa Välimerelle tai Keski-Euroopan kaupunkeihin.
Vaimo kertoilee matkasta mitä haluaa ja tietenkin kuuntelen kiinnostuneena mutta yhtään kertaa en ole ryhtynyt tenttaamaan asioita joita hän ei ole ottanut puheeksi.
"Selitysvelvollisuus" kielii minun mielestäni epäluottamuksesta!
No, velvollisuudessa on implikoituna tietynlainen "pakko", jota en kuitenkaan omassa kirjoituksessani tarkoita. Kyllähän asioiden jakamisen tulee olla vapaaehtoista. Jos kaksi erilaista ihmistä tulee yhteen, toinen puhuu kaikesta ja jakaa asioita, ja toinen ei puhu juuri mistään, ollaan törmäyskurssilla.